pitääkö lapsen roolileikkiä rajoittaa? saako olla aina roolissa?

Mutta jos oikein alkaa ottaa kaalista, niin silloinhan leikkiä kannattaa vähän rajoittaa. Kissat eivät tosiaan käy kaupassa eivätkä puhu, eivät syö karkkia jne...

Meidän 3-vuotias on kans melkein koko ajan roolissa. Tosin hänellä roolit muuttuvat, välillä niin nopeasti etten pysy perässä. Haen tarhasta kotiin sammakon, ruokin päivällisellä hirmuliskon ja pesen illalla merirosvolta hampaat. Yleensä minunkin pitää olla jotain, esim. sammakkona tai hämähäkkinä oleminen on tosi "kivaa".



Joululahjatoiveena muuten oli batmanpuku.

ja että lapsen tulisi suoriutua arkiaskareista ja tylsistä asioista omana itsenäänkin. Tämä siis 3-vuotiaana. Olemme itsekin leikkisiä vanhempia, joten yritimme vähän hillitä itseämmekin:-). Lapsi kyllä tajusi olevansa oikeasti ihminen, mutta roolileikki oli vaan niin hauskaa. Nyt 4 vuotiaana lapsi jatkaa samaan malliin, mutta on mielestäni varsin tasapainoinen ja realistinen lapsi, hän vain pitää kovasti leikkimisestä, ihan kaikenlaisesta sellaisesta.

Monet ovat tuossa iässä jatkuvasti joku muu joko eläin tai toinen henkilö. Kun meillä oli kissa ja mikä milloinkin eläin vaihe rajoitin sitä siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ruokakin tarjoilla kupissa lattialle :) Tai silloin kun ainoa vastaus oli miaauu. Ai kun nyt hymyilyttää tuo aika :) Eihän tietenkään silloinkaan tarvi lapsen antaa pomottaa ja määrätä millä kutsulla hän esim. ruokapöytään tulee. Mutta silloin kun tilanne ei muuta vaadi lapsi voi olla kissa vaikka koko ajan. Olen itsekin päiväkodossa töissä ja tiedän että toiset hoitajat ovat aina rajoittamassa kaikkea. Oma mielipiteeni on että lapsen pitää antaa leikkiä!

tajusin juuri, että tykkään itsekin roolileikistä tosi paljon, ja että usein suoriudun juurikin arkiaskareista ja tylsistä hommista jonkun kevyen roolileikin voimalla (esim. siivotessa ajattelen olevani ammattilaissiivooja). en ikinä puhu ääneen asiasta.



tälle kissa-lapselleni oli pitkään erittäin tärkeä eräs lelukäärme, jota hän käytti häntänä. nyt käärme/häntä on hukassa, ja lohdutin lasta sanomalla että hän on joka tapauksessa kissa, että sisäinen "kissuus" on ratkaiseva tekijä, ei ulkoinen häntä. lapsi pohti asiaa vakavana ja sanoi että "niin mutta mä voin vaihtaakin, että mä voin olla vaikka mammutti tai vaikka kala tai vaikka lumimies", hän siis ikäänkuin muistutti minua siitä että kissa on valittu rooli, eikä hän oikeasti ole sisäisesti kissa.



tänään hän pohdiskeli että "ei se haittaa vaikka mä oon kissa, kyllä mä voin olla aina kissa", ja vaikutti helpottuneelta kun annoin luvan olla aina kissa. taidan kuitenkin vaatia häneltä hiukan enemmän ihmisyyttä tästä eteenpäin.



niin ja sellainen juttu, aiemmin tällä viikolla temppukerhossa kuulin pukuhuoneeseen, kun tämä lapseni pillahti todella kovaan itkuun, oli äänestä päätellen aivan tolaltaan. ohjaaja ei tuonut häntä pukuhuoneeseen, joten arvelin ettei kyseessä ole vakava juttu (vaikka äänestä päätellen kuvittelin että lapsella on vähintään hampaat kurkussa tai sormi murtunut). lapsen kanssa jutellessa tajusin että hänet oli saanut tolaltaan leikki, jossa yritettiin napata toisilta "häntä". eli jolain tavalla se kissan häntä on enemmän kuin vain rooliasu.

sen verran vielä että kissan rooli on ollut lapsella päällä ainakin yli 6kk putkeen, välillä voimakkaammin ja välillä heikommin, mutta koko ajan kuitenkin. ja koko ajan se on sama kissa, ei mikään muu.

Just eilen tai toissapäivänä jotakuta lastenterapeuttia haastateltiin telkussa ja sanoi että leikin jälkeen vanhempi saattaa sanoa lapselle: "Muista ny että tämä oli ihan leikkiä!" Ja siihen lapsi katsoo aikuista ihan hölmistyneenä että mitä muutakaan se olisi..



Jos lapsi nauttii roolileikeistä niin mitä sitten? Kai se on joku friikki sitten josta kasvaa ongelmanuori.. !

Tai sitten se harrastaa vähän liikaa?



Lapsen kuuluu olla lapsi! Ketä kaupassa haittaa jos lapsi leikkii kärryissä kissaa?

että niin kauan kuin ei haittaa arkea, niin mielikuvitusystävät, roolit jne. ovat hyväksi, eikä niitä ole tarve rajoittaa. Siinä vaiheessa, kun alkavat haitata normaalielämää, niin niitä on syytä rajoittaa. Tämä on hyvä tehdä leikin/mielikuvituksen keinoin, eikä "tyrmäämällä" lapsen mielikuvitusta.



Meillä esimerkiksi mielikuvitusystävä lähti välillä omaan kotiinsa, kun alkoi haitata arkea...



Tämä oli meillä kaksi vuotta sitten ajankohtaista ja kyselin ja luin silloin siitä paljon... Eipä liene kahdessa vuodessa tieto vanhentunut?? :)

Lapsen kuuluu olla lapsi! Ketä kaupassa haittaa jos lapsi leikkii kärryissä kissaa?

esim. sillä lailla "kissasta" on meillä haittaa, että se saattaa raapia pikkusiskoa koska "tää kissa on niin arka, siksi se raapii". kissa myös kiipelee paljon huonekaluissa ja sotkee mielellään kirjahyllyä. joskus kissaa on vaikea pukea, koska hän venyy ja vanuu sylissä, ei "osaa" auttaa esim. työntämällä jalkaa punttiin tms.

yleensä "kissa" käyttäytyy asiallisesti eikä raavi tai sotke, eivätkä raapimiset tai sotkemiset ole se pääsyy, miksi mietin pitäisikö kissana oloa jo rajoittaa. en liioittele kun sanon että lapsi on 80-prosenttisesti kissa. ehkä mun pitäisi perehtyä johonkin kirjaan joka valottaisi tällaista lapsen roolileikkiä.. onko ehdotuksia?

meillä ei noin vahvana ollenkaan.

Tuli vaan surku, että näin ne haaveet romuttuu, kun oma 4v.ni tuumasi yksi päivä hoidosta tultua maansa myyneenä:

Äiti, Noah(5v) sanoi etti musta voi tulle isona supermiestä.

Mulle tuli sellainen olo ettei ihan vielä, antakaa sen nyt vielä uskoa että voi tehdä ihan mitä vaan...Ja sanoinkin, että NOOH, ei susta voi oikein supermiestä tulla mut ihan mitä vaan haluat :)

Lapsi on mielukuvitusrikas ja luova. Älä missään nimessä rupea rajoittamaan. Voit tietysti opastaa ettei ihan jokapaikassa ole soveliasta maukua.

.