En kestä enää :`( olen raskaana ja hätä

-

Ymmärrän, että täältä voi oikeesti saada aivan kamalan olon- varsinkin jos kaikki on uutta ja hormonit jyllää.

Mä avauduin täällä odottaessani ensimmäistä lastani eräästä mieltäni askarruttavasta asiasta, ja sain niin törkeän ketjun vastaani että meinasi taju lähteä. Masennuin, en myöskään osannut hakea apua, koska se ketju sai mut tuntemaan itseni niin epäkelvoksi ja kauheaksi ihmiseksi, että syy kaikkeenhan oli minussa. Sen sijaan että olisin ymmärtänyt että ongelmia on ja niihin saadaan apua kaikki kääntyi mua itseäni vastaan. Koska täällä palstalla monet tekevät kaikkensa jotta ihminen syyllistyisi ja alkaisi voida pahoin. ja piittaamatta siitä että sen pahoinvoivan ihmisen pitäisi päinvastoin saada apua ja tukea jotta jaksaa hoitaa lapsiaan.

Eikä nämä onnettomat tajua edelleenkään kuinka syvästi voivat satuttaa ja aiheuttaa näin myös pahaa pienille lapsille.



Ja täällä kun ollaan anonyymisti, se uhkaa todellisuudentajua; et koskaan voi tietää kuka vastaantulija niiden törkeyksien takana on; siitä tulee herkemmälle mielelle äkkiä skitsofreeninen olo ja alkaa todellisuudentaju heittää.



Niin että suhtaudu varauksella, täällä palstailee koulu-ja työpaikka-ja nettikiusaamisen priimusporukkaa.

ja hae apua. Nyt heti. Lapsesi takia. Susta tulee varmasti hyvä äiti, mutta stressaaminen ei tee lapsellekaan tuossa tilanteessa hyvää.

2. mulla oli vakava masennus raskausaikana ja lapsen ensimmäisen vuoden ajan, koska minulla oli vakavia komplikaatioita raskaudessa

3. olen yksinhuoltaja ja tein lapsen yksin



Nyt olen eskarilaisen täyspäinen äiti, ja kaikki hyvin.



Summa summarum: so fucking what, ei meistä kukaan ole täydellinen

Tuollainen syylistäminen on ihan perseestä, kukaan ei ole täydellinen.

Keskity nyt vaan itseesi ja tulevaan vauvaan turhia miettimättä. Helppo sanoa, tiedän, mutta olen ollut samassa tilanteessa.



Onnellista odotusta sinulle, sinusta tulee aivan varmasti hyvä äiti : )

Niitä ei vain suositella syötäväksi, ettei vain ole pienintäkään riskiä mistään.

Jos olet jotain syönyt, niin ovat melkein kaikki muutkin, voit olla siitä varma!

Eli sen asian pyörittelyn voit lopettaa.

Kaikki meistä eivät synny terveinä, mutta jos et ole alkoholisti tai huumeiden käyttäjä, tuskin olet voinut sairautta aiheuttaa.

Nyt pää pystyyn ja menet sinne neuvolaan. Muista, että ihmiset on oikeasti HYVIÄ, ei pahoja, ja he haluavat auttaa sinua ja vauvaasi.

ja ota yhteyttä omaan neuvolaan, omaan psykiatriseen hoitopaikkaan jos sinulla on ollut joku hoitokontakti aiemmin tai vaikka opiskelijaterveydenhuollon psykologiin niin että saat apua jo ennen kuin vauva syntyy, ettei tule negatiivista kierrettä. Voit puhua myös synnärillä asiasta, heidän pitäisi tietää ainakin synnytyssairaalan lähialueen masentuneille äideille suunnatuista palveluista. Ks. myös Äimä ry.



http://www.aima.fi/.

Olin tosi ahdistunut, kun odotin kuopustani ja iloksi se muuttui kun vauva syntyi.

Se lapsi on joka tapauksessa tulossa, joten ihan turha kenekään on sanoa ettei sun pitäisi saada lapsia ollenkaan. Ei ne sinua tunne. Itse voivat olla paljon kyvyttömämpiä äidiksi.

En kyllä osaa auttaa ja neuvoa, mutta älä ota paineita siitä että opiskelut jäi ynm. Kerkeät sinä myöhemminkin opiskella.

Minua auttoi kun ajattelin sitä pikkuista sisälläni, vaikka huolestuttikin. Ole sinä iloinen vauvastasi ja keskity siihen. Raskaana ollessa voi syödä mitä vaan, kunhan ei alkoholia liikaa juo tai huumeita käytä. Toiset polttaakin raskkaana ollessaan ja harvoin heitä kukaan tuomitsee.

Mäkin olen syönyt graavilohta, homejuustoa, maksalaatikkoa, makeutusaineita yms. ja juonut alkoholia (siis tilkkasen kerrallaan :) ) ja käyttänyt nenäsumutetta ja ibusalia. Lisäksi mulla on masennustausta ja äidilläni on skitsofrenia. Näistä huolimatta mulla on yksi täysin terve lapsi ja toinen tulossa joille olen oikein hyvä äiti.



Koita rauhoittua ja ota rennosti!

ota yhteyttä neuvolaan ja puhu ne asiat siellä. Ihmiset on usein paljon mukavampia kuin ajattelee. Jos on kusipäitä, jätä kommentit omaan arvoonsa. Sun pitää nyt oikeasti vaan jutella jonkun kanssa, että pääset tosta yli. Kaikki on hyvin, sisko. Älä murehdi turhia. Ja muista, että on asioita, joihin voi vaikuttaa (esim. tuo oma henkinen tilanne) ja asioita, joihin ei (useat vauvojen sairaudet).



Terkkuja toiselta epätäydelliseltä odottajalta, jonka mielessä myllertää ties mitä peikkoja ja piruja, mutta tän epävarmuuden kanssa on nyt vaan elettävä.

ihan samanlaisia asioita pyörittelet pääsäsi kuin minä esikoista odottaessani, silloin, onneksi ja onnettomuudeksi en päässyt netissä pyörimään, joten ikävät kommentit ja täydellisyyden tavoittelu jäi vaan vauvalehtien varaan. Toisaalta, netti on täynnä myös vertaistukea, ja täällä on helpompi kertoa asioita, joita ei välttämättä livenä viitsi mainostaa.

up

Toivottavasti pystyt toimimaan nyt kun saat neuvoja ja vinkkejä miten päästä eteenpäin. Itselläni on kokemusta raskausajan masennuksesta ja näen kirjoituksestasi, että sinulla on sellainen. Nyt sinun tarvitsee aivan samantien ottaa yhteyttä mielellään lääkäriin, joka voi laittaa sinulle lähetteen kiireellisenä joko julkisen puolen mielenterveyspalveluihin tai muualle.



Ihan totta! Itse heräsin eräänä päivänä noin rv24 siihen, että löin esikoista kun hän kaatoi maidon. Itkin ja huusin kun oli niin paha olo ja koko maailma tuntui kaatuvan. Lopulta asia eteni niin, että sain soitettua neuvolaan ja itkettyä, että en selviä tästä. Pääsin neuvolaan seuraavana päivänä ja samantien lääkärille joka kirjoitti lähetteen TAYS:n kriisipsykologille.



Jouduin tai näin jälkeenpäin ajatellen pääsin sellaiselle avo-osastolle hoitoon kuukaudeksi. Se tuntui nöyryyttävälle ja kamalalle mutta oli selvästi vain minun parhaakseni! Siellä sain levätä ja käydä läpi raskauteen liittyviä tuntojani sekä sitä, miten olin purkanut pahanoloni lapseeni ja tietty syyllisyyttäni tästä lyömisestä. Esikoinen ja iskä kävivät minua katsomassa päivittäin ja lopulta kun pääsin kotiin, oli ahdistus niin hyvin hallinnassa, että en aloittanut lääkitystä raskauden aikana. Synnytksen jälkeen söin pari kuukautta varmuuden vuoksi lääkitystä, mutta sitten lopetin koska selvästikin ahdistus hävisi raskaushormonien myötä.



osastolle joutumisessa tai muuten mielenterveyspalveluiden piiriin joutumisessa ei ole mitään hävettävää. Sinä olet tulossa äidiksi etkä voi enää miettiä vain itseäsi. On siis ehdottomasti myös kantamasi vauvan kannalta paras, että pääset heti nyt hoitoon ja keskustelemaan auki noita solmuja!



SOITA nyt heti vaikkapa päivystävään mielenterveysnumeroon, päivystävälle lääkärille, ihan minne vaan mikä nyt on auki. Asuinpaikastasi riippuen siis.



Voimia ja tsemppiä, aurinko paistaa nyt minullekin joten uskallan suositella avun saamista ja hakemista. Olen uudelleen raskaana eikä ahdistus ole uusinut.



Toivottavasti saat avun nopeasti!!!



T. äiti rv30

ja hae apua. Nyt heti. Lapsesi takia. Susta tulee varmasti hyvä äiti, mutta stressaaminen ei tee lapsellekaan tuossa tilanteessa hyvää.



Sillä ei ole piirun merkitystä jos olet jotain kiellettyä syönyt, suomessa ei käsittääkseni listeriaa esiinny juuri koskaan, maksakielto tuli siihen aikaan kun elukoita ruokittiin paljon huonommin, nyt a-vitamiinia ei enään ole maksassa samoja määriä kuin silloin joskus, mutta kielto vaan pysyy... Suomalaisella ruualla et todennäköisesti saa lastasi vahingoitettua, nuo kiellot on ylihysteerisiä.



Mutta henkinen tilasi taitaa olla sen verran huono, että tarvitset apua ja pikaisesti, stressihormonit menevät myös lapsen verenkiertoon ja aheuttavat lapselle huonoa oloa, pahimiissa tapuksissa supistelua ym. joten nyt ihan iisisti ja asiat omalla painollaan. Olen pahoillani tilanteestasi miehen kanssa, toivottavasti saatte asiat jonkinnäköiseen kuntoon, oli se sitten sopu tai ero, mutta niin, että saatte lapsen kasvatettua. Lapsi ei taaskaan ole siihen syyyllinene mitä on tapahtunut:(



Joakus tuntuu, että näillä palstoille pyörii tie kuinka katkeraa porukkaa, jotka oikeasti toivovat ihmisille vain pahaa. Älä ota itseesi vaan luota siihen, että tiedät paremmin mikä on sinulle ja vauvalle parasta:)



Kaikkea hyvää!