Muisto kesältä: lapsi koiran flexissä
Ja tämä ei ole sitten provo. Tuli mieleen, kun tutun kanssa keskusteltiin tänään valjaista lapselle syöttötuolikäytössä... Viime kesänä näin Muumimaailmassa äidin lapsensa kanssa, lapsen ikää en osaa arvioida muuten kuin karkeasti, että kuitenkin yli 3/4 vuotta. lapsi oli valjaissa ja valjaat kiinni koiran flexissä, josta äiti sitten lyhyensi ja pidensi tarvittaessa matkaa.
Kysessä arvatenkin erittäin vilkas lapsi, joka oli varmaan välttämätöntä laittaa noin kiinni tuollaisessa paikassa jo turvallisuussyistä?). Mutta täytyy sanoa, että ulkopuolisena tuntui pahalta!
Kommentit (27)
sain sitten 5 vuoden sisällä 3 poikaa, ja enää en ihmettele yhtään... Ei ole ollut tuo meillä käytössä mutta tarpeeseen ois muutaman kerran ollut. Viimeeksi vime viikonloppuna, kun keskimmäinen karkas kylpylässä uima-altaaseen heti kun silmä vältti. Onneksi ehti uimavalvoja housunpunttiin kiinni, kun itse olin vielä vasta matkalla:)
Meille 1960-luvulla syntyneille valjaat ovat ihan tuttu juttu. Olipa sellaiset mukana omallakin lapsella, kun pari vuotta sitten oltiin ulkomailla.
Tuo flexi-systeemi on vaan piirun kehittyneempi versio ;) Tietenkään se ei sovi kaikkialle eikä kaikkiin tilanteisiin, mutta itse keksin monta paikkaa, jossa valjaat ihan ehdottomat (esim. vilkas lentokenttä, suurkaupunki, suomenlinna...)
Mutta kun asiaa miettii tarkemmin, niin sehän voi olla tosi fiksu ja käytännöllinen tapa liikkua pienen ryntäilevän lapsen kanssa esim. kaupungilla. Meidän 2 v ei ainakaan halua pitää äitiä tai isää kädestä kiinni pitkiä aikoja, haluaisi kävellä vapaasti (lue: ryntäillä edestakaisin).
Joku laadukas firma voisi alkaa myydä taapero-flexejä, niin ehkä se olisi silloin hyväksyttävämpää.
:)
Flexi on pelsatusliiveissä kiinni.
Eikä meillä ole edes mikää poikkeuksellisen vilkas lapsi.
Se on käytössä lähinnä varmuuden vuoksi. Olkoon vaan kornia.
niin tää lapsi kieputti sen flexinsä ihmisten jalkojen ympärille!
Kauppamatkan varrella oli pässi pihalla narussa, veli tahtoi matkia sitä. Pikkukaupungissa kun oltiin, niin lastensuojeluviranomaiset soitti naapureiden pyynnöstä meille kotiin ja selvitti asiaa.... Nauroivat sitten puhelimessa, kun äiti kertoi mistä oli kyse eivätkä tulleet edes käymään.
Ja samassa tuppukylässä taas soiteltiin lastensuojelusta, kun äiti kantoi mut uhmakohtauksen kourissa raivotessani kainalossa kotiin kaupasta halki kylänraitin.
Välillä aina naureskelee sitä, että kumpikohan sitä ulkoiluttaa ja ketä, emäntä koiraa vai koira emäntäänsä.
Ylivilkkaiden lasten turvallisuuden kanssa ei voi olla koskaan liian varovainen. Kivempihan sen lapsen on päästä kävelemään Korkeasaaressa kuin kököttää rattaissa.