Yhteinen tili ei enää toimi --> molemmille omat käyttötilit?

Se maksaa, jolla on rahaa. Niin yksinkertaista se on.

Teillä on kyllä isoja ongelmia suhteessa, kun mies valehtelee raha-asioista. Mistähän muusta hän valehtelee rahan lisäksi? Minusta teillä on vakavan keskustelun paikka. Olisiko niin, että mies ei olisi halunnut, että sinä olet kotiäitinä ja "kostaa" sitä tuhlailemalla rahaa (jota ei ole)?

Ja totta on, että meillä on myös muita ongelmia kuin raha-asiat, mutta ei niistä nyt sen enempää.



Mä olin pitkään iloinen, että meillä toimi suht hyvin toi yhteinen tili, kun siitä tuli sellainen tunne, että ollaan samaa tiimiä ja luottamus toiseen on 100 %. No, eipäs sitten ollutkaan. Miehellä on siis pikku hiljaa alkanut lipsua tämä rahan käyttö, vaikka alusta asti on ollut paljon mua tuhlaavaisempi. Ei jotenkin millään tajua sitä, ettei meillä ole varaa kaikkeen sellaiseen kuin muilla. Meillä on jo useamman kuukauden ajan ollut pakolliset menot suuremmat kuin tulot ja ollaan jouduttu käyttämään säästöjä ihan vaan elämiseen (ja niihin miehen ostoksiin). Eli säästöjä on muutama tonni, mutta ne haluan pitää säästöinä enkä käyttää johonkin turhanpäiväiseen. Miehen mielestä niitä voi ihan hyvin käyttää mihin vaan. Eli meillä on ihan eri käsitys koko rahankäytöstä.



Mä olen ollut siis useita vuosia äitiyslomilla + hoitovapailla (kahden lapsen kanssa) ja mies on toiminut siinä ihan reilusti, että vaikka hänen tulonsa ovat olleet moninkertaiset, on kaikki rahat silti olleet yhteisiä. En olisi kyllä hyväksynytkään sellaista ajatusta, että miehellä ois ollut käytettävissä enemmän rahaa kuin mulla, koska on töissä ja mä "vaan kotona".



Mun mielestä menee liian hankalaksi, jos molemmille ottaa omat palkkatilit, joista siirretään sitten tietty summa tai prosentti yhteiselle tilille. Miehen kk-tulot vaihtelevat joka kuukausi ja yhteiset kk-menotkin vaihtelevat niin paljon. Mun mielestä olisi helpompaa, että ois yhteinen tili, minne kaiki rahat tulevat ja sitten mietitään, mikä ois sellainen ok summa niille omille tileille (eli käytännössä, mitä jäisi yhteisten menojen jälkeen yli).



Se, mikä luetaan sitten omaksi menoksi/ostokseksi, mua vähän mietityttää. Tietenkin omat harrastukset, vaatteet, kengät yms. mutta entäs esim. kun miehellä menee monta kymppiä viikossa kaikkeen "pieneen" syötävään ja juotavaan (karkkiin, sipseihin, limuun, olueen yms.) ja mulla ei. Hankala noita nyt ois alkaa ruokakaupassa erottelemaan. Entä töihin liittyvät ostokset? Molemmilla tulee menemään jonkin verran rahaa töihin liittyviin juttuihin.Entä töihin liittyvät syömiset? Miehellä menee varmaan 7-8 €/pvä työpaikkaruokailuun ja kahveihin ja mulla ei mene mitään, kun syön sitten edellisen päivän jämiä, joita mies ei suostu syömään... Kahvia en juo. Siis kuinka tarkkoja olette noiden omien maksamisten suhteen? Ja mites toi auto? Mun mielestä sillä tehdään vaan tietyt reissut, mutta mies haluaa ajella myös ns. turhia matkoja. En halua niiden maksamiseen enää osallistua, mutta mites toi hoidetaan käytännössä?



Ja ei mies todellakaan ole estämässä mua ottamasta omaa tiliä, mutta ei siis halua itselleen mitään omaa tiliä, vaan halua tehdä ostoksensa niin kuin aikaisemminkin meidän yhteiseltä tililtä. Pelkää varmaan, ettei hänen omat rahat riitä omiin menoihin. Mulla on tosin paljon enemmän säännöllisiä menoja harrastuksista, kampaajasta yms. mutta mies sitten vähän väliä ostaa jonkun kalliin (ja turhan) vaatteen yms. Eli en edes tiedä, kummalla loppupeleissä menee esim. vuodessa enemmän rahaa noihin omiin juttuihin.



Ja tosta valehtelusta vielä. Itse olen todella rehellinen ihminen ja mua vituttaa todellakin se, miten paljon mies noista raha-asioista valehtelee. Muista valheista ei ole muistaakseni koskaan jäänyt kiinni. Eniten vituttaa se, että jos mies jää valheestaan kiinni, ei edes myönnä sitä (vaikka se näkyisi esim. kuitista). On vaan hiljaa, eikä puhu asiasta. Ihan selkärangaton luuseri, mutta minkäs teet. Ero ois ainoa järkevä vaihtoehto, mutta en silti pysty siihen.

kaikki kuitit. Joka sentistä joka on mennyt on löydyttävä joku tosite että mihin se on käytetty. Sitten istutte alas ja käytte ne läpi.

Oletteko pystyneet yhtään keskustelemaan rahasta? Onko tuo rahankäyttomalli peritty kotoa?

Jos mies ei suostu asiasta neuvottelemaan, sulla on aika vahan vaihtoehtoja. Erityisesti tuo luottamuksen meneminen on iso juttu. Millainen isä/aviomies hän on? Yksi vaihtoehto on se, että avaat itsellesi säästötilin, ja joka kuukausi laitat sinne rahaa säästöön. Et sinä omia menojasi pienentämällä saa teidän taloutta kuntoon. Jos mies ei pysty muuttamaan rahankäyttöään, niin sulla olisi hyvä olla vararahasto, josta saisit rahaa muuttokuluihin jne



-23-

Tällä hetkellä mies on töissä ja minä kahden lapsen kanssa kotona. Välillä oli toisin päin, joten mieskin on tienannut huonommin. Palkkojen/tukien tullessa vähennämme niistä vuokran, autolainan, ruuan (ruokarahat on kaapissa josta kumpi vaan voi niitä ottaa) ja bensakulut (mies käyttää, joten hän jättää ne rahat itselleen). Mikäli siinä kuussa on sähkölaskua, vakuutuksia tms. yhteisiä, niin vähennämme myös ne tuloista. Lapsilisät menee säästöön, joihin vain minä pääsen käsiksi;).

Loppuraha laitetaan puoliksi (mulle vähän enemmän, koska ostan pääasiassa lasten vaatteita) ja niistä sitten maksetaan omat laskut (mulla on vaan kännykkä ja opintolaina säännöllinen) ja loput saa käyttää miten lystää. Miehellä menee just paljon roskaruokaan. Kaljansa ostaa myös itse (mä en ala lasten kanssa niitä kaupasta raahaamaan;)). Mistään mehuista (mies) ja hedelmistä (minä syön paljon) emme ala tappelemaan, vaan ne menee ihan yhteisistä ruokarahoista.



Tämä toimii meillä. Aikaisemmin minä tein opintojen ohessa enemmän töitä kuin mies ja hän taas käytti rahaa enemmän, joten molempien toiveesta päädyttiin tähän ratkaisuun. Joskus mies on käyttänyt omia rahojaan liian hövelisti ja olen sitten lainannut hänelle, mutta maksaa aina tunnollisesti kyllä takaisin.

ja mieheltä palkkapäivänä sinulle siirto, joka vastaa miehen panosta vuokraan, ruokaan ja muihin kuluihin. Sitten sinä hoidat laskut ja mies saa tuhlata loput rahansa.



Muihin ongelmiin en ota kantaa muuten kuin sanomalla, että valehtelu tuollaisissa asioissa on ääliömäistä.

Miehen koko perhe on aika materialistista porukkaa, joten ehkä on sieltä perinyt sen. Ei voida kovin kummoista keskustelua tuosta rahankäytöstä käydä, koska siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa, miten keskustelu menee. A-vaihtoehto on se parempi ja siinä mies on ainakin olevinaan samaa mieltä siitä, ettei voi tehdä niin isoja hankintoja keskustelematta niistä mun kanssa (ja seuraavana päivänä sitten taas ostaa jonkun 200 € jutun puhumatta siitä mulle mitään...). B-vaihtoehto on se, että miehen mielestä hänellä on varaa ostaa niitä juttujaan, kun kerran säästötililläkin on rahaa. Ei mene jakeluun, että menot on koko ajan isommat kuin tulot ja joudutaan käyttää niitä säästöjä ruokaan, laskuihin yms.



T:ap

mutta mitäs jos tekisitte sellaisen "pakolliset menot" listan. Elikkä ruoat, lainat yms. ja tämän summan jakaisitte 2lla. Elikkäs molemmat laittaisi palkastaan tuon summan yhteiselle tilille ja loput mitä jäisi saisi käyttää kukin oman tarpeensa mukaan..

Meillä menee kaikki rahat elämiseen mitä ansaitaan, senttiäkään ei jää säästöön. Helppo homma, molemmilla on kyllä omat tilit mutta aina se maksaa jolla on sillä hetkellä rahaa tilillä :) Ei meillä ole mitään "omia rahoja" ja "omia ostoksia", vaatetta ostetaan kun tarvitaan ja siltä tililtä missä rahaa on, miehen ennen avioliittoa ottama velka on yhteistä maksettavaa siinä missä minun kampaajani yms.

Enpä ole ennen ajatellutkaan että noinkin voisi olla, ettei talous olekaan yhteinen....jos toinen tuhlaa kaikki rahat niin kyllä on vastuuton! Yhteinen yrityshän se perhe on, miksi haluaa tuhota omansa. Miksi hyysäätte tuollaisia ukkoja, mihin ne päätyis yksikseen? Kadulle asumaan tuhlattuaan rahansa?

Teki velkaakin salaa. Ei siitä mitään tullut että toinen venytti penniä ja toinen teki mitä huvitti.

Ero tuli lopulta ja hyvä niin, oli isäukon pakko lopultakin itsenäistyä ja ottaa vastuu edes itsestään kun ei ollut naista huolehtimassa ja makselemassa velkoja.

Haluatko todella että vuosien kuluessa tilanne vain pahenee ja saat miettiä mistä raha lasten ruokaan ja vaatteisiin? Siihen se nimittäin lopulta menee jos mies ei suostu edes myöntämään virheitään vaan salailee. Vika on korvien välissä ja muuttuu vain pahemmaksi ajan myötä.

Minä selvittäisin asian heti tai luottamus murenee pikkuhiljaa koko suhteesta, vastuu perheestä ja toimeentulosta pitää olla molempien tai avioliitto ei onnistu. Valehtelu on huono merkki.

Olen ehdottomasti samaa mieltä, ettei ne erilliset tilit ongelmaa ratkaise. Tietysti jos miehelläsi on oikeasti ongelma rahankäytön suhteen hänelle ei voi antaa pankki/-luottokorttia, vaan aina joka aamu sen verran rahaa käteisenä, mitä tietää tarvitsevansa. No ehkä noin tiukkaan linjaan ei tarvitse mennä.



Yksi pitkän tähtäimen ratkaisu olisi (niin kuin jokaisessa perheessä, jossa on tiukkaa rahasta) tarkka taloudenpito. Eli kaikki kuitit talteen (vaimolle tämä on _todella_ hankalaa) ja kirjaatte vaikka Exceliin kuukauden menot. Ja tietysti laskut myös. Jos rahaa menee enemmän kuin tulee, niin jokaisen pitää ymmärtää, ettei tilanne ole kestävällä pohjalla (vaikka olisikin niitä säästöjä) Ja sitten täytyy ruveta priorisoimaan hankintoja. Ostoksen, jonka voi siirtää ensi kuuhun (mp3-soitin, puhelin tms.), siirretään tosiaan sinne ensi kuuhun _siihen_asti_ kun budjetti on ollut alle tulojen sen hankintahinnan verran. Ja selvää on myös se, että vaikka mitään isompia hankintoja ei olisi tehtykään ja budjetti ylittyy yhtenä kuukautena, seuraavana otetaan se kiinni. Säästöt ovat tätä puskuria varten, ei ylimääräisiä hankintoja varten. Jos on tulossa tosi iso hankinta (sohva tms.) niin voi säästää puskuria ensin lisää vaikka puolet hinnasta, sitten käyttää säästöjä sohvan ostamiseen, mutta _sitten_säästää_loputkin_hinnasta.



Oisko hyvä näin? Kun tuossa nyt vähän aikaa pysyy, niin eiköhän ymmärrä vähän jättää niitä kahvitteluja työpaikalla jne.

Mä olen pitänyt varmaan niin kauan kirjaa kk-menoista, kun olen lapsuudenkodistani muuttanut ja siitä just helposti huomaakin, miten paljon rahaa menee kaikkeen turhaan. Tosin noissa mun taulukoissa ei ole niitä miehen menoja, koska se ei muista säilyttää kuin osan kuiteista.

a) jatkatte vanhaan malliin ja mies kuluttaa sunkin rahat sekä ne teidän säästöt

b) avaat oman palkkatilin, josta sitten siirrät yhteiselle tilille oikeasti yhteisiin menoihin menevän rahan ja loput rahat omalla tililläsi käytät omiin menoihisi ja.säästät.

Jos mies ei millään muotoa myönnä ongelmia rahankäytössään, niin te olette tosi vaikeuksissa pitkällä aikavälillä. Jotenkin mieheesi on ehkä tarttunut "yleinen kulutusjuhla" ja haluaa samaa kuin kavereilla, vaikka teillä ei siihen olisi varaa. Ilmeisesti aikaisemmin on mennyt ok yhteisen tilin kanssa, mutta lapsiperheen menotkin on paljon suuremmat kuin ilman lapsia. Ehkä jo ennen lapsia mies kulutti myös sinun rahoja, vaikka jotain saitte säästöönkin?

Mikä on omaa menoa on vaikea kysymys ja heijastuu just "turhiin ostoksiin".

Jos teillä kovin erilainen rahankäyttö, niin se heijastuu varmasti parisuhteeseen ja aiheuttaa paljon riitoja yms. turhaa.

Mä suosittelen sulle omaa palkkatiliä, josta siirrät yhteiselle tilille rahaa, mutta et koskaa lainaa/anna omalta tilitäsi rahaa miehelle, jotta saat jotain säästöönkin.

Se, mikä luetaan sitten omaksi menoksi/ostokseksi, mua vähän mietityttää. Tietenkin omat harrastukset, vaatteet, kengät yms. mutta entäs esim. kun miehellä menee monta kymppiä viikossa kaikkeen "pieneen" syötävään ja juotavaan (karkkiin, sipseihin, limuun, olueen yms.) ja mulla ei. Hankala noita nyt ois alkaa ruokakaupassa erottelemaan. Entä töihin liittyvät ostokset? Molemmilla tulee menemään jonkin verran rahaa töihin liittyviin juttuihin.Entä töihin liittyvät syömiset? Miehellä menee varmaan 7-8 €/pvä työpaikkaruokailuun ja kahveihin ja mulla ei mene mitään, kun syön sitten edellisen päivän jämiä, joita mies ei suostu syömään... Kahvia en juo. Siis kuinka tarkkoja olette noiden omien maksamisten suhteen? Ja mites toi auto? Mun mielestä sillä tehdään vaan tietyt reissut, mutta mies haluaa ajella myös ns. turhia matkoja. En halua niiden maksamiseen enää osallistua, mutta mites toi hoidetaan käytännössä?

Ja ei mies todellakaan ole estämässä mua ottamasta omaa tiliä, mutta ei siis halua itselleen mitään omaa tiliä, vaan halua tehdä ostoksensa niin kuin aikaisemminkin meidän yhteiseltä tililtä. Pelkää varmaan, ettei hänen omat rahat riitä omiin menoihin. Mulla on tosin paljon enemmän säännöllisiä menoja harrastuksista, kampaajasta yms. mutta mies sitten vähän väliä ostaa jonkun kalliin (ja turhan) vaatteen yms. Eli en edes tiedä, kummalla loppupeleissä menee esim. vuodessa enemmän rahaa noihin omiin juttuihin.

Ja tosta valehtelusta vielä. Itse olen todella rehellinen ihminen ja mua vituttaa todellakin se, miten paljon mies noista raha-asioista valehtelee. Muista valheista ei ole muistaakseni koskaan jäänyt kiinni. Eniten vituttaa se, että jos mies jää valheestaan kiinni, ei edes myönnä sitä (vaikka se näkyisi esim. kuitista). On vaan hiljaa, eikä puhu asiasta. Ihan selkärangaton luuseri, mutta minkäs teet. Ero ois ainoa järkevä vaihtoehto, mutta en silti pysty siihen.