Miten te ns. isättömät perheet olette kertoneent lapselle isästään kun hän on alkanut kyselemään?

Vähän isompana alkaa ihmetellä, miksei ole koskaan tavannut isää. Silloin on hankalampaa.

joten hän ei pääse luoksemme käymään. Riitti ainakin hetkeksi.

voin vain kuvitella lapsen surun, kun tarhakaverin hakee iskä, ja kaveri halii iskää, joku sellainen hellä hetki... niin pahaltahan se tuntuu:(



itsellä samat selittelyt edessä.. no, meillä iskä tapaa kuitenkin lastaan n. 1kerta/kk, eli jonkunlainen käsitys on iskästä.



se kaikkein tavallisin selitys? " kaikissa perheissä ei vaan ole iskää. joillain on pelkkä äiti, joillain pelkkä isä. ja toisissa perheissä on molemmat. on erilaisia perheitä.."

olen miettinyt ettänäyttäisinkö lapselle kuvaa isästä joita minulla on tuolla muutama ahdistaa kun lapsi kysyy että rakastaako isä minua vaikka se ei ikinä käy meillä. olen sanonut että me molemmat rakastetaan sinua kovasti mutta isi asuu kaukana ja on siellä töissä.



ja että meisän perheessäon vaan äiti ja sinä koska kaikki perheet eivät ole samlaisia.



sitten se itseäni ahdistaa kun hoidosta painostetaan että minun pitää miettiä mitä he saavat puhua isästä lapselle koska se on kysynyt niiltäkin että miksi sen isä ei ikinä hae häntä hoidosta.



minusta oli aika tökeröä että hoitaja otti asian puheeksi että olenko ajatellut miten kertoa että lapsella ei ole isää, vaikka kaikilla lapsilla on isä

Hienoa, että he ylipäätään uskalsivat ottaa vaikean asian esiin, mutta onhan heidän tiedettävä, mitä voivat lapsen kyselyihin vastata.

itseäni harmittaa kovasti se että minun ja lapsen isän välit menivät kokonaan poikki kun tulin raskaaksi mutta hän kuitenkin huolehtii joka kk eltusmaksusta. olen miettinyt että yrittäisin ottaa isään yhteyttä jos hän viimein suostuisi tapaamaan tytärtään edes kerran mutta olen kaksi kertaa aiemmin näin yrittänyt ja isä ei suostu edes vastaaman viestiini saati kirjeeseen vaan hänen naisensa soittaa ja haukkuu minua että miksi otan mieheen yhteyttä ja hän ei tunnu tajuavan että en siksi että haluan miehen itselleni kuten hän luulee vaan että lapseni saisi tavata isänsä edes kerran. isä sanoi kyllä erotessamme että voi elää hyvin ilman lastaan ja sitä että tietää että hänellä on tytär jossain. olen miettinyt että kun aikaa on kulunut näin kauan ett jos hän osaisi ajatella asiaa nyt lapsen kannalta uudestaan. itse elän parisuhteessa joka on onnellinen ja mieheni hyväksyy lapseni ja tulevat hyvin toimeen mutta lapseni tietää että hän ei ole hänen isänsä. emme asu miehen kanssa yhdessä vaan meillä on omat kodit molemmilla koska miehellä on myös lapsia jotka ovat välillä isällään vkonloput..



joten ehkä parasta on että en ota isään yhteyttä vaan yritän painottaa meidän perhe koostuu äidistä ja tyttärestä ja on onnellinen näin. onneksi meillä on isovanhemmat minun puolelta ja enot ja tädit osana vahvasti elämäämme eli emme ole aivan kahden.



jos teillä jollain on kokemusta ja hyviä neuvoja otan vastaan mielelläni koska tilanne on aika ahdostava itselleni ja haluan vain lapseni parasta

kun tämä elämä ei mene aina niin kuin olisi halunnut ja ap ei kyllä ymmärrä tuota 10 kommenttia ollenkaan

Älä ota yhteyttä, jos isä tehnyt selväksi, ettei halua tavata. Mun miehen exä laitto lastensuojelun asialle utelemaan, että mitä lapselle voi kertoa, kun on nyt 8v ja kyselee " isästään" (isäksihän ei kyllä voi sanoa, jos on vaan siittänyt, isyys on jtn ihan muuta) ja että voisko mitenkään miettiä tapaamista.

Ja paskat, mies sano suoraan, että ei tarvi enää soitella, naisella yksinhuoltajuus ja lapsi ei kuulu miehen elämään millään lailla. Ja että jos oven taakse haluaa, niin metikköön toivotetaan. Ja sanoivat vielä, että sitähän ei voi estää jos täysikäsenä etsii isänsä, siinähän etsii, mutta vastaanotto ei ole ruusuinen.

kyllä se isyys on muutakin kuin nimi paperissa tai elarin maksaja kk.



ehkä parasta sulle ap että et ota isään yhteyttä vaan nautitte tyttäresi kanssa kahden elämästänne ja kun lapsi on tarpeeksi iso kerro hänelle totuus en usko että kaipaa edes isäänsä ja tuskin aikuisena edes haluaa tavata häntä.



Itse isättömänä elänyt 34v ja kun sain ekan lapseni hän oli ottanut äitiini yhteyttä että haluaisi tavata minut viimein mutta itse en sitä halunnut ja hyvin olen pärjännyt ilmankin.



Päivi

isän kanssa ei ikinä puhuttu lapsien saannista ja söin pillereitä ja raskaus oli yllätys raskaus mutta päätin pitää lapsen mies vain otti ja lähti ei halunnut lasta eikä puhuttu sen jälkeen muutenkuin haukkuma viestejä puolin ja toisin sillon raskaus aikana.



Itse muutin loppuraskaudesta toiselle paikkakunnalle ja sen jälkeen ei olla oltu tekemisissä muuten että olen 2 kertaa yrittänyt lähestyä häntä näinä 5 vuonna tuloksetta joten olen oivaltanut että hän ei ole aikuinen puhuakseen asioista kanssani vieläkään.



mutta minä olen jättänyt hänet omaan arvoonsa ja olen onnellinen että minä päätin pitää lapsen ja en vaihtaisi päivääkään poissa.



mutta lapseni kannalta minusta on surullista että isä käyttäytyy noin.

SINÄ halusit pitää lapsen joten sinä saat kantaa siitä vastuun. Jos taas SINÄ et olisi halunnut lasta, niin olisit voinut tehdä abortin, vaikka miehen vastusteluista huolimatta. " vahinkotapauksissa" mies on aina kusessa, nainen ei, hänellä on vaihtoehtoja.

Mielestäni aikuisilla ihmisillä on vastuu molemmilla tekemisistään.



Ja jos on valmis seksii niin pitää olla valmis kantamaan vastuunta seurauksistaan.

isä ei raskauden edetessä halunnutkaan isäksi eikä lasta " parisuhdetta pilaamaan" .. Yksin odotin loppuraskauden, enkä isyyttä edes vahvistuttanut eli elareitakaan ei tule. Hyvin pärjätään. Poika nyt kohta 9 vuotta. Isä ei ole lastaan nähnyt kuin parin ekan vuoden aikana yht 3 krt eikä häntä kiinnosta !

Kun poika oli eskarissa, alkoi kanssa kysellä että miks hällä ei isää eikä hae eskarista. Se hakemisjuttu siinä oli ilmeisesti se tärkein - itse kun pitkän työmatkan ( 60 km) hain vasta 16.50 ja oli melkein viimeinen aina tarhassa niin piti isäjuttua siltä osin mielenkiintoisena että ne keillä oli isät niin haettiin monesti aiemmin:-)... Ekalla taas kiinnostui siitä että moni kävi viikonloppuisin isällään eli kavereilla oli joka toinen viikonloppu isä-viikonloppu jolloin saivat kaikkea kivaa... No, sekin meni ohi..ja nyt toteaa vain että meidän perheeseen kuuluu äiti ja minä. ei pahemmin kysele eikä ihmettele isän puuttumista... joskus tosin muistaa kysyä että missäs kaupungissa se isä on ja paljonko sinne matkaa...mutta ei muuta. Isänpäiväkortit yms jutut tehdään kummisedälle sen suurempia ihmettelemättä.

Niin, ja kahdestaan ollaan elelty koko tämä aika, lähes 9 vuotta eli uutta miestä ei ole kuvioihin ilmestynyt....

Tsemppiä ap ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

kysellä isästä (ap:llä 5 v. ja edellisellä eskarissa). Meillä varmaan jo 2,5 -vuotiaasta lähtien on halunnu tietää, miksei ole isää.



Ap, kyllä se isän kuva varmaan jossain vaiheessa kannattaa lapselle näyttää, on varmasti tärkeä tieto omasta alkuperästä...

kyllä me tytöt pärjätään ilman isääkin=)

Voimia myös sinne sinulle ja voit olla ylpeä itsestäsi kuten minä että olen jaksanut yksin kantaa kaiken vastuun mutta se on kyllä ollut hyvin palkitsevaakin.

ennenkuin nyt kun on päiväkodissa ja näkee että muilla lapsilla on ns molemmat vanhemmat ja myös isät hakevat heitä hoidosta.



meillä on muuten tiivis perhe isovanhempiin ja sukulaisiin ja lapseni saa kyllä rakkautta ja huolenpitoa osakseen.



Ap

Isä ikävä kyllä asuu 150 metrin päässä. Ei silti tule katsomaan koskaan.

tietääkö lapsesi sitten että hänen isä asuu niin lähellä ja kuka hän on?

minkä ikäinen on lapsesi ellei tämä ole joku idootti provo?

tavistonttu:

Älä ota yhteyttä, jos isä tehnyt selväksi, ettei halua tavata. Mun miehen exä laitto lastensuojelun asialle utelemaan, että mitä lapselle voi kertoa, kun on nyt 8v ja kyselee " isästään" (isäksihän ei kyllä voi sanoa, jos on vaan siittänyt, isyys on jtn ihan muuta) ja että voisko mitenkään miettiä tapaamista.

Ja paskat, mies sano suoraan, että ei tarvi enää soitella, naisella yksinhuoltajuus ja lapsi ei kuulu miehen elämään millään lailla. Ja että jos oven taakse haluaa, niin metikköön toivotetaan. Ja sanoivat vielä, että sitähän ei voi estää jos täysikäsenä etsii isänsä, siinähän etsii, mutta vastaanotto ei ole ruusuinen.

isä tietää että asumme lähekkäin, silti ei käy.