Jälkiruualla kiristäminen päiväkodissa.

mutta minusta on oikein, että on selkeät säännöt - jos ei syödä kunnon ruokaa, ei tipu jälkkäriä. Johan siinä joutuu sokerihumalaan, jos ei ole kunnon ruokaa alla. Kaikille samat säännöt. Jos tyttäresi ei ole hernekeitolle allerginen, niin kai sen nyt lusikoitua saa.

Munkin mielestä oli ihan ok että tyttö sai vain puolet, mutta tuli kuten jo alussa kirjoitin tuli surku tytön puolesta. Itse yleensä kiristän/lahjon näissä tilanteissa sillä että kun olet " niin ja niin paljon" syönyt saat jälkkärin. Tytöllä on muitakin nihkeästi alas meneviä ruokia, mutta tuo hernekeitto on pahin.



ap

Jos te ette ole kokeneet jotain ihan kamalaa ällötystä jonkun ruoan kanssa, ette voi ymmärtää millaista se on. Kaikki ei voi vaan syödä kaikkea. Minä olisin pienenä oksentanut jos olisi pakotettu syömään sellaisia ruokia, mitä en vaan voinut sietää. No, kyllä minua yritettiinkin pakottaa, muttei se oikein onnistunut. Jotkut ruoat vain tuntuivat niin kamalilta suussa ja maistuivat.



Oletteko koskaan ajatelleet, että joillakin voi olla herkempi makuaisti kuin teillä? Toiset voivat reagoida makuihin eri tavalla? Toisille syömään pakottaminen voi olla melkein kidutusta. Lapsi ei ole tahallaan ronkeli tai ärsyttävä tuoan kanssa, välttämättä. En minä ainakaan tahallaan " nirsoillut" , mutta en vaan voinut syödä monia ruokia.



Minä en ainakaan pakota omaa lastani syömään, kun osaan hyvin asettua hänen asemaansa. Tällä hetkellä lapseni syö hyvin ja monipuolisia makuja, mutta ei kaikkea. Eikä kaikkea tarvitsekaan, jos ei pysty. Niin ja ap:n kysymykseen, minusta tarhassa toimivat ihan hyvin, ottaen huomioon juuri tuon, mitä esimerkkiä toiset lapset näkevät. Kotona tilanne on toinen, ja olisin itsekin antanut laskiaispullan, jos kyse on juuri siitä ällöttävästä ruoasta. Mutta yleensä meillä ei saa makeaa/muuta ruokaa, jos kotona tarjottu ruoka ei kelpaa, ainakaan silloin, jos tiedän, ettei ruoka ole " ällöruokaa" lapsen mielestä.

Jos tytöllä aiemminkin ollut ongelmia tämän ruuan kanssa niin on hienoa, että edes maistoi.



Ymmrrän kyllä senkin, että isossa ryhmässä on pakko olla yhtenäiset säännöt kaikille.

Mieheni kanssa jo ennen lasten tuloa sovimme, että meillä ei koskaan pakoteta syömään yhtään mitään. Lapsi syö jos on nälkä ja meillä ei ikinä sanota, että vielä pitää syödä niin j niin monta lusikallista. Aina on sanottu, että syödään vain sen verran kun on nälkä ja liikaa ei kannata ahtaa, ettei tule huono olo.



Tämän vuoksi myös jäliruokia saa vaikkei ruokaa syökään, sillä lapset eivät edes esitä sellaista, että eivät syö lämmintä ruokaa vaan ottaisivatkin heti jälkkärin. Lapset tietävät, että ruokaa ei tarvitse väkisin vääntää vaan kun ovat mieleisensä (tarvitsemansa) määrän syöneet niin sitten saa jälkkärin.



Mikäli sattuisi niin, että ruoka olisi sellaista, että varmuudella näen sen olevan oikeasti " inhokkia" , eli ei kertakaikkiaan vain saata syödä niin pakko ei missään nimessä ole. Kauhutarinoita olen kuullut siitä, että joku istuttaa lapsiansa kylmän ruoan edessä ja hokee, että pois et lähde ennenkuin syöt edes puolet. Tuo on jo aika julmaa.



Minun on ehkä helppo toimia näin, sillä lapseni syövät lähes kaikkea ja ovat aina olleet " kovia" syömään. Ymmärrän toki niitä vanhempia, joiden lapsi syö jo huolestuttavan vähän muutenkin niin silloin jäliruokia voi rajoittaa, mutta tässäkin tapauksessa ruoalla ei saisi kiristää jälkiruoan menettämisen pelossa vaan ei edes mainittaisi jälkiruoasta.

Jos pelkkä se että sanoo ettei pidä pääruoasta riittää teillä syyksi antaa lapsen syödä pelkkiä herkkuja niin voi voi. Ei siinä ole kyse kiristyksestä vaan yksinkertaisesta syy-seuraus-säännöstä: herkkuja saa jos syö myös kunnon ruokaa.

Kun tietty määrä ruokaa on joka aterialla syötävä eikä ole lasta voi istuttaa ruuan ääressä montaa tuntia.

Eli jos pääruoka ei syystä tai toisesta maistu, on silti annettava se jälkiruoka tai vaihtoehtoisesti esim. leipää.

Näin toimitaan myös päiväkodissa, siitä on pidetty kiinni, että sitä pääruokaakin maistetaan edes yksi lusikallinen.

Juustoa ei meidän lapsen enää tarvitse maistaa, kun oksennus meinaa tulla väkisin jo pienestäkin palasta.

niin syömiseen pakottamisessa ei kyllä ole kyse mistään arvokkaista kasvatusperiaatteista vaan typerästä arvovaltakiistasta että kumpi tässä nyt oikein määrää.

Te vanhemmat, jotka pakotatte lapsen syömään inhokkiruokaa vaikka toistuva maistattaminen on jo osoittanut ettei tottuminen tee ko. ruokaa lapselle helpommaksi syödä, voisitte itsekin ottaa tavaksi syödä säännöllisesti sitä mitä eniten inhoatte.

Vierailija:

Oletteko te eräät nyt IHAN tosissanne, että jälkiruokaa on saatava vaan pullatolkulla nassuun vaikka vekara temppuilee pääruoan kanssa?

Onnea vaan kasvatuksellenne...

Suhteellisen harvassa ovat ne ruoalla temppuilijat, joilta tulee oksennus hernekeitosta tai muusta ikävästä ruoasta, useammin kyse on vaan siitä ettei malttaisi syödä kun tietää että on hyvää jälkiruokaa tiedossa.

Olen ihan liian usein ollut ruokapöydässä seurana perhe, jonka lapset eivät syö pääruokaa ollenkaan mutta jälkiruoka pitää saada.

EI TIETENKÄÄN!



Vaihtoehtoista ruokaa voi tarjota jos todella on inhokkiruoka, mutta useinpa nämä nirsoilijat eivät syö edes sitä vaihtoehtoista ruokaa!!



Aivan oikein päiväkodilta toimittu.. en vois kuvitellakaan, että jos lapsi sanoo, että yäk hernekeittoa en syö, niin sitten sanoisin, että no syöppä sitten pullaa!!!



Huh huh! Ei ihme, että on kouluruokailussa nirsoja kakaroita ja oikeita pullamössölapsia!

Tai siis muistakaa, että pääruoka pitää syödä loppuun asti ennen jälkkäriä.

Jos ei syö pääruokaa, niin ei saa jälkiruokaa. Minusta se on selkeä sääntö ei mitään kiristystä. Sitä ihmettelen, että antoivat edes sen puoli pullaa.

jossakin elämän vaiheessa siihen ettei säännötkään ole mustavalkoisia. Ja jos lapsi oikeasti edes pystyi maistamaan inhoamaansa ruokaa, niin kyllä minä antaisin jälkkärin. Älytöntä rangaista lasta vain sen vuoksi ettei ko. ruoka kertakaikkiaan uppoa, sitten ymmärrän ettei jälkkäriä anneta jos se ruoka aiemmilla kerroilla maistunu mutta nyt ei vaan huvittanu syödä.

Vierailija:

Jälkiruokaa saa jos syö pääruokaa. Jos yhden lapsen kohdalla tästä joustetaan laskiaispullan kohdalla niin kyllä ne muutkin lapset kohta keksii jonkun syyn miksi heidänkin kohdallaan pitää joustaa. No kun mä saan lettuja niin harvoin kun äiti ei koskaan tee...

Vierailija:

jossakin elämän vaiheessa siihen ettei säännötkään ole mustavalkoisia. Ja jos lapsi oikeasti edes pystyi maistamaan inhoamaansa ruokaa, niin kyllä minä antaisin jälkkärin. Älytöntä rangaista lasta vain sen vuoksi ettei ko. ruoka kertakaikkiaan uppoa, sitten ymmärrän ettei jälkkäriä anneta jos se ruoka aiemmilla kerroilla maistunu mutta nyt ei vaan huvittanu syödä.

olen tasan samaa mieltä.

Syötä sinä vain lapsillesi pelkkää pullaa, mitäpä me siitä välitämme.

meillä poika oli saanut päiväkodissa jälkkäriä vaikka ei suostunut syömään kasvissosekeittiö yhtä lusikallista enempää. Olipahan kuitenki maistanu sen verran että tiesi miltä maistuu. Ja voin kuvitella ettei tykänny, itselläkin tulee oksennusreaktio jo ajatuksesta.

Se on vain seuraus johdonmukaisesta kasvatuksesta. Millä te meinaatte pysyä johdonmukaisina ja päättää päiväkodin isossa lapsiryhmässä kuka lapsista inhoaa hernekeittoa tarpeeksi ansaitakseen jälkkärin tänään vaikka ei syönyt ja kuka inhoaa sitä vain niin vähän ettei nyt tänään saa pullaa.

jota lapseni ei kertakaikkiaan suostu/pysty syömään. Päiväkodissa olivat istuttaneet lasta välipalapöydässä puolitoista tuntia, mutta tyttö ei suostunut maistamaan.



Ymmärrän periaatteet, että kaikkea maistetaan, mutta minusta oli kyllä kohtuutonta istuttaa tyttöä makean pullan ääressä noin pitkään. Olisivat antaneet tytölle palan ruisleipää käteen, niin johan olisi mennyt alas.

Mutta ainahan voi syödä pelkkää pullaa...

Vai oliko sulla lapsena sellanen " tauti" , että kaikki kunnon ruoka maistui oudolta suussa mutta pulla ei? Ja milläs sä elit, jos ei kerta ruokaa voinut syödä?



Mun mielestä isossa lapsiryhmässä ei jonkun nirsoilujen takia tehdä poikkeuksia. On siellä varmaan muulloinkin jälkiruokaa, jolloin ihan samat säännöt pelaa kaikille muillekin. Musta on jo paljon, että sai sen puolikkaan pullan.



Ja meillä ainakin kotona toimii se periaate, että ei herkuilla mahaa täytetä. Kohtuullinen määrä pitää syödä, että saa jotain herkkua. No meillä ei ole lapsella mitään superinhokkia, mutta jos olisikin, niin kyllä mä sanoisin, että hoitopaikassa sitä on syötävä kun sellanen päivä on. Kotona en varmaan ehdoin tahdoin kokkailisi sitä inhokkiruokaa joka viikko.