Tylsistyykö 3-vuotias kotona äidin ja vauvan kanssa?

ikäeroa tulee olemaan n.4v4kk ja esikoisen pidän kotona. Perhekerho on kahdesti viikossa ja pääsee myös yksin kerhoon jos haluaa, luulisin riittävän virikkeeksi.

Meillä suunnilleen sama ikäero ja esikoinen käy kerhossa kahtena päivänä. Ei hän varsinaisesti tylsisty muina päivinä, mutta joskus kotona ollessa kaipaa leikkikavereita, koska meidän pihapiirissä niitä ei ole. Jos ei olisi tuota kerhoa, niin lapsi olisi ainakin meillä melko yksinäinen. Ja saahan siinä itsekin vähän hengähdystaukoa (mitä ei täällä av:lla tietenkään voi tunnustaa..)

niin pari päivää viikossa päiväkodissa voi olla hyvä ajatus. Viimeistään vuoden päästä ainakin, jos olet ajatellut olla pitempään kotona.

Meillä oli esikoinen 3v 2kk kun kuopus syntyi, ja hän jäi kotiin kanssamme. alkuun oli tylsistynyt ja ikävöi kovasti kavereitaan päiväkodista, (jossa oli ollut 1,5v saakka), mutta nyt kun on ollut jo kotona puolisen vuotta ei kaipaa enää niin kovasti, olemme ottaneet tavaksi käydä puistoissa, ja uusi harrastuskin aloitettiin. ensi syksynä viim. haemme tarhapaikkaa alkavaksi. Mutta silti sanoisin että 2-3 krt viikossa päikyssä/ kerhossa tekee hyvää tuon ikäisille!

se että isompi sisarus on 12 tuntia viikossa muualla kuin vauvan kanssa ei tarkoita, ettei hän olisi kasvanut sisaruksensa kanssa

päiväkotien toiminta on ammattitaitoista ja hyvää

Olen kuullut joidenkin puistossa käyvien äitien valittelevan sitä, että 3-vuotias esikoinen tylsistyy kun puistoissakaan ei aina ole isompia lapsia vaan paljon taaperoita äiteineen. Mielestäni myös reilu kolmevuotias hyötyy jo sosiaalisten taitojen oppimisesta, mitä tapahtuu juuri päiväkodissa. Ei ole myöskään aina ihan yksinkertaisia esim talvella pukea molemmat lapset ja lähteä tunniksi pariksi kerhoon, pukea lapset uudestaan ja sitten kotiin. Mies voisi aamulla viedä esikoisen päiväkotiin töihin mennessään ja minä hakisin sitten esim päiväunien jälkeen kotiin. t. ap

isojen ryhmässäkin

Ei se nyt niiiin kamalasti eroa.



Lapsi pärjäsi hyvin kotona 3 v 7 kk vanhaksi. Silloin meni kahtena aamupäivänä kerhoon.



Kuopukseni oli kokonaan kotona 4-vuotiaaksi.

jonka mukaan sisaruussuhteet kärsivät, koska sisarukset eivät ole tarpeeksi yhdessä.

Meillä on kokemusta sekä osa-aikaisesta päiväkodissa käymisestä että kotona olemisesta/kerhoilusta. Meillä toimi parhaiten, että otin lapsen pois päiväkodista. Oli hyvä ratkaisu.

et saa hänestä kotihoidon tukea (alle kouluikäisistähän saa sen lisän)

Esittelyssä todetaan mm. näin:



Kauhajoen tragedian yhteydessä on myös puhuttu sisaruuden merkityksestä. Läheisten mukaan Matti Saaren elämässä tapahtui suuri murros ja menetys kesällä 2003, kun hänen vanhempi veljensä kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Saari oli saanut veljeltään suojelua ja hoivaa. Olisiko ampumatragedia vältetty, jos veli olisi saanut elää? Sitä emme koskaan saa tietää. Voimme kuitenkin tukea ja vahvistaa omien lastemme sisarussuhdetta. Suomessa on turvattu poikkeuksellisen hyvin lapsen oikeus kotihoitoon aina 3-vuotiaaksi saakka. Silti esim. pääkaupunkiseudulla hoitopaikkoja kysellään jopa 6 kuukauden ikäisille lapsille. Mikäli lapsella on sisaruksia, joutuu suhteen kehittyminen kovalle koetukselle, jos suurin osa valveillaoloajasta vietetään kodin ulkopuolisessa hoidossa.

jonka mukaan sisaruussuhteet kärsivät, koska sisarukset eivät ole tarpeeksi yhdessä.

Tässä hypoteesissa lapset olisivat erillään 12 tuntia viikossa. Jos viikossa on tunteja 7X24 on tuo 12 tuntia siitä aika pieni osuus, eli 7 %, kun taas vastaavasti toinen vanhempi on poissa yleensä sen 8 h/vrk 5X viikossa eli 40 h, mikä taas on reilut 23%. Esittäkää mulle selitys, minkä vuoksi sisarusten välistä aikaa pitäisi tässä yhtälössä lisätä, mutta toisen huoltajan ei. Miksi sisarus olisi enemmän vastuussa toisen sisaruksensa mielenterveydestä ja sen kehittymisestä kuin toinen huoltaja?

Ei tätäkään asiaa voine etukäteen tietää?



Voitte käydä perhekerhoissa, mutta siellä ei ole välttämättä samanikäistä seuraa lapselle. Muuta tekemistä toki on tarjolla, onhan siellä leluja jne. Sama juttu puistoissa, ei sieltäkään automaattisesti seuraa löydy.

Seurakunnan kerhot ovat sitten eri asia, eivätkös ne olekin suunnattu 3v täyttäneille joten kavereita luulisi löytyvän?



Pari päivää tarhassa takaa ainakin sen ilon, että siellä on samat ja saman ikäiset kaverit säännöllisesti, sekin on tärkeää jatkuvuutta.

Toisaalta 3v lapsi ei varsinaisesti tarvitse tarhan tarjoamia virikkeitä, mutta tuskin niistä haittaakaan on?



Itse valitisisin sun tilanteessa 2krt/viikossa tarhan siitä syystä, että lähin tarhamme on kulman takana, mutta kerhot sattuvat olemaan kaukana eikä mulla ole autoa käytössä. Voi kuulostaa turhamaiselta syyltä, mutta käytännön kannalta tällaisellakin on yllättävän paljon väliä.



Toisaalta arjen eläminen perheen kesken on mielestäni äärimmäisen tärkeää kaikille perheenjäsenille. Ja se, että oppii sietämään myös niitä tylsiä päiviä, kun ei ole virikkeitä tai kavereita. Se on joskus vaikeaa aikuisillekin, mutta eivät ohjelmatoimistot elämää pyöritä ja siihen on vain totuttava!

jonka mukaan sisaruussuhteet kärsivät, koska sisarukset eivät ole tarpeeksi yhdessä.

Tässä hypoteesissa lapset olisivat erillään 12 tuntia viikossa. Jos viikossa on tunteja 7X24 on tuo 12 tuntia siitä aika pieni osuus, eli 7 %, kun taas vastaavasti toinen vanhempi on poissa yleensä sen 8 h/vrk 5X viikossa eli 40 h, mikä taas on reilut 23%. Esittäkää mulle selitys, minkä vuoksi sisarusten välistä aikaa pitäisi tässä yhtälössä lisätä, mutta toisen huoltajan ei. Miksi sisarus olisi enemmän vastuussa toisen sisaruksensa mielenterveydestä ja sen kehittymisestä kuin toinen huoltaja?

Hyvä pointti. Ei sisarustenkaan tarvi olla koko ajan kuin paita ja peppu. Erillisyys ja erossa oleminenkin ovat mun mielestä osa normaalia elämää, niin sisarusten kuin vanhempienkin kesken! Osaavatpa sitten arvostaa yhteistä aikaakin enemmän?

Oleellista kai olisikin löytää kultainen keskitie. Ja antaa lapsille kokemus perheyhteydestä, lapsen osallisuudesta perheessä ja kuulumisesta omaan yhteisöönsä sen tärkeinä jäsenenä. Osa-aikainen hoito ei mun mielestä ole este tälle, ei mitenkään.

Puistossa ottaa luontevasti kontaktia muihin lapsiin, kotona on jatkuvasti touhuamassa jotain ja vaatimassa isää tai äitiä leikkimään kanssaan. Voin vaan kuvitella, että vauvan syntyessä tämä vielä korostuu (ja äiti joutuu usein sanomaan, ettei ehdi, kun imettää tms). Toki esikoisen on hyvä olla kotona, enkä ikimaailmassa pitäisi häntä esim kokopäiväisesti hoidossa. Jos hän on kahtena päivänä hoidossa, saa hän kuitenkin kolmena päivänä viikossa olla kotona äidin ja vauvan kanssa. t. ap

Meillä tulee esikoiselle ja vauvalle ikäeroa n. 3 v 2 kk. Enkä tosiaankaan mihinkään hoitoon ole laittamassa.

Tosin on ikänsä ollut kotihoidossa vaikka olemme molemmat vanhemmat töissä. Hoidamme häntä vuorotellen toisen ollessa töissä ja olemme myös molemmat olleet vuorollaan täysin kotivanhempana.

Perhekerhossa ollaan käyty vauvasta asti ja syksystä asti poika on käynyt taaperokerhossa 2 kertaa viikossa 3 tuntia kerrallaan.

Vauva syntyy kesällä joten silloin ei kerhoja ole, mutta eiköhän viihdy meidän kans kotona siihen asti, että syksyllä alkaa taas kerhot.

Kerhon on kans vaihtoehto, ei ole pakko hoitoon viedä!

löytyy vanhempia, jotka laittavat/pitävät automaattisesti vanhemman alle 3-vuotiaan lapsen päiväkodissa vaikka vauva syntyy. Olen kuullut kasvatushenkilöiden olevan huolissaan tästä suuntauksesta. Milloin vanhemmat ajattelevat isomman sisaruksen tutustuvan pienempään? Eihän ennen vanhaan ollut näin. Eli tuloksia sitten nähdään kymmenen vuoden päästä mitä mustasukkaiset välit teettää. Itse haluan ainakin, että oma lapseni tutustuu pikkuiseen sisarukseen. Yli kolme vuotiaalle voi kerho tms pari kertaa viikossa olla aika kiva.

Koko ajan, myös heti vauvan synnyttyä, pitääkö isä isyyslomat?

Käy 2x vko kerhossa ja kerran viikossa on tunnin mittainen harrastus.

En keksi yhtäkään syytä, miksi lapsi pitäisi viedä päivähoitoon.



Kotona ei todellakaan tylsisty, vaan elää täällä ihan normaalia elämää äidin ja vauvan kanssa. Leikkii jnk verran yksikseen, piirtelee ja joskus katsoo tv: tä.

Tuon ikäinen on aivan ihan äidin apulainen, nauttii saadessaan tehdä kotitöitä ja kokee itsensä erittäin tärkeäksi saadessaan kehuja ja onnistumisentunnetta.