Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus voi olla rankin kokemus elämässä.
19.04.2014 |
Tuli mieleen eilisestä lapsettomuus keskustelusta kun jotkut vertasivat lapsettomuutta muihin asioihin ja ihmettelivät sen rankkuutta,niin omasta puolestani voin sanoa että olen kokenut mm. rankan koulukiusaamisen lapsena ja aika pahaa perheväkivaltaa. Olin ihan mustelmilla ja juoksin isääni karkuun. Olen ollut työpaikkakiusattu, minulla on ollut terveyden kanssa harmia mm. löydetty kasvain, entinen seurustelusuhteeni oli väkivaltainen... Olen kokenut myös yhden luomuraskauden joka päättyi keskenmenoon.
Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta lapsettomuus nykyisessä suhteessa on ollut rankin. Varmasti senkin takia että lääkärit antoivat meille niin hyvät ennusteet, mutta lasta ei kuitenkaan tullut. Lapsettomuus syö hitaasti, vuosi vuodelta.
Kun olin teini, epäiltiin hetken aikaa että olin raskaana. Vanhemmat sanoi että se on sitten abortti jos olen. Muistan miten itkin ja pelkäsin. Onneksi en kuitenkaan aborttia joutunut kokemaan kun en ollutkaan.
Luomuraskaus oli iloinen yllätys, mutta 8. raskausviikolla päättyi. Keskenmeno oli todella rankka paikka, mutta selvisin siitä todella nopeasti.
Vaikka olen joutunut pelkäämään aborttia ja kokemaan yhden keskenmenon, niin se lapsettomuus on näitäkin raskaampi asia minulle. Ihmiset ei vaan ymmärrä, että vaikka mitä kokisi niin lapsettomuus on jotain sellaista että se syövyttää sisältä pikku hiljaa. Vaikka eläisit muuten juuri sitä elämää mitä haluat, matkustelisit, tapaisit uusia ihmisiä, harrastaisit, panostaisit parisuhteeseen...
Kyllä se omalla tavallaan on kipein asia. Jos joku kohtelee sinua huonosti niin pääset aina karkuun. Mutta lapsettomuutta et pääse.
Kommentit (334)
painu lapseton akka persiiseen.. valittamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
Omasta puolesta voin sanoa että ex-tahattomasti lapsettomat on mulkuimpia ihmisiä tuttavapiirissä mitä on. Minäminäminä minun lapset ja lemmikit....
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 17:14"]
Ihan järkyttävää empatiakyvyn puutetta! En voi edes kuvitella miltä lapsettomuuden tuska tuntuu. Itse olin monta vuotta lapsitoiveissa ilman sellaista suhdetta, jossa olisin voinut lapsia edes harkita hankkivani ja jo silloin jouduin tippa linssissä kuuntelemaan muiden vauvauutisia, kun pelkäsin etten ikinä itse saa lasta. Ja tilanteessa oli kuitenkin toivoa kun raskaudelle ei mitään esteitä kuitenkaan ollut.
Lähetän lämpimiä ajatuksia ja virtuaalihalauksia teille kaikille tahattomasti lapsettomille! Ymmärrän täysin, että se on niiin suuri suru, että menee kaiken muun edelle! Ja toivon sydämestäni, että lapsensaanti onnistuu esim. adoptoimalla jos ei muuten. Turhaa verrata johonkin lahkoihin tai vastaavaan, ainahan sitä maailmasta voidaan vaikka mitä julmuuksia keksiä vertailukohdaksi.
[/quote]
Miten tämmöiselle tekstille voi joku yläpeukkuja antaa?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:07"]Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
[/quote]
En tarvitse sinulta mitään lisää. Vain vähemmän: jätä pois tivaaminen siitä koska meille tulee lapsia ja/tai miksei meillä ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:07"]Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
[/quote]
En tarvitse sinulta mitään lisää. Vain vähemmän: jätä pois tivaaminen siitä koska meille tulee lapsia ja/tai miksei meillä ole lapsia.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:07"]
Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
[/quote]
Jaahas, muistapa ottaa iltalääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:07"]Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
[/quote]
En tarvitse sinulta mitään lisää. Vain vähemmän: jätä pois tivaaminen siitä koska meille tulee lapsia ja/tai miksei meillä ole lapsia.
[/quote]
Mikset kerro suoraan jos joku tivaa? Sano että eipä ole kuulunut. Vai etkö puhua osaa.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 20:19"]
Täällä on hirviöitä ihmisten naamiaspuvuissa.
Olen todella järkyttynyt, että maailma on täynnä näin pahoja ja sieluttomia ihmisiä. Kuinka te saatatte sanoa toiselle noin pahasti. Hävetkää!
[/quote]
Niin, hävetkää lapsettomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 19:35"]
On hyvin vaikea vertailla subjektiivisten kokemusten voimakkuutta, jokainen kokee yksilöllisesti. Kuten kirjoitin, lapsettomienkin tulisi olla empaattisia muita kohtaan heidän elämässään kokemien vaikeuksien suhteen. Lapsettomuuskriisin kokemista on kuitenkin tutkittu melko paljon. Kuten tuossa asiaa tutkineen lääkäri Tuppalan artikkelissa mainittiin, tutkituista naisista puolet piti lapsettomuutta elämänsä pahimpana kriisinä. Tämä herättää monia kysymyksiä. Kuinka kauan nämä naiset olivat kärsineet lapsettomuudesta? Muitä muita ns. isoja elämänkriisejä heillä oli ollut elämässään? Minkä ikäisiä he olivat? Jne. On kuitenkin eri asia olla yrittänyt lasta esim. vuoden verran ja aloitella hoitoja kuin olla kärsinyt vuosia lapsettomuudesta, epäonistuneista hoidoista ja mahdollisista keskenmenoista. Normaalien kriisien tapaan lapsettomuudessakin on eri vaiheita. Kriisi on erilainen kun on juuri tajunnut, ettei syystä tai toisesta voi saada lasta ollenkaan tai ilman hoitoja kuin esimerkiksi 50-vuotiaana, kun hedelmällinen ikä on ohi ja asiaa on prosessoinut kauan. Lapsettomaksi jääminen vaikuttaa kuitenkin ihmisen elämään, identiteettiin ja minäkuvaan loppuun saakka. Esimerkiksi isovanhemmuus jää kokematta, lapset eivät tule aikuisena vierailemaan jne. Itselläni on vanhempia ystäviä, jotka jäivät lapsettomiksi, ja kyllä se sattuu aina tietyllä tavalla, vaikka ei niin pinnassa olekaan enää. Jotkut sopeutuvat paremmin kuin toiset. Joillakin äidiksi tulemisen kaipuu ja hoivavietti on suurempi ja siten myös suru syvempi. Koko elämän käsikirjoitus menee täysin uusiksi.
Itse en vähättele muita kriisejä tai vertaile suruni määrää esim. läheisensä menettäneen tai vakavasti sairaan kriiseihin. Itse olen kokenut elämässäni mm. väkivaltaa, alkoholismia (en itse siis juonut), lähiomaisten vakavia sairauksia, oman masennuksen, avioeron. Näistä kaikista lapsettomuus sattui ylivoimaisesti eniten. Lapsettomuus on eniten minua muokannut yksittäinen asia. Onneksi ei vain pahassa, vaan myös hyvässä. Väittäisin olevani empaattisempi ja syvällisempi ihminen juuri lapsettomuuden vuoksi. En pidä mitään itsenstäänselvyytenä. Jollakin muulla voi silti olla toisella tavoin. Ymmärrän erittäin hyvin kuitenkin sen, että lapsettomuuden kriisin mitätöinti ja vähättely pistää vituttamaan. Ja paljon.
Pienen tytön äiti, lapsettomuudesta kauan kärsinyt
[/quote]
Epäilen, että suurimmat draamailijat ja nyyhkimistä nielevät, ovat naisia, joilla ei ole oikeasti kokemusta kriiseistä. Elämä on mennyt suunnitelmien mukaan ja se, että ei tule heti raskaaksi, on ensimäinen asia, mihin ei pappa voi rahapussin kanssa vaikuttaa.
Sitten ollaan itkupotkuraivareissa ja koko maailman pitäisi unohtaa Ukrainan tilanne ja lapsien raiskaamiset ja silpomiset ja nälänhätä, kun diiva ei saakaan sitä alkuvuoden tyttöä, jonka voi pukea hörselöihin
[/quote]
Ja silloinko sinä murehdit Ukrainaa, kun raahaat esikkoa virikehoitoon että saisit laatuaikaa pikkukakkosen kanssa, samalla kun kiroat anoppia joka antaa liian halpoja lahjoja ja omaa äitiäsi, joka ei tule tarpeeksi usein lapsiasi hoitamaan?
[/quote]
Näinkö sinä tekisit, jos vihdoin saisit lapsen. Ehkä luonto on oikeassa ja kaikista ei ole äidiksi.
Meitä on niin moneksi ja ihmiset kokevat asiat eri tavoilla. IRL juuri ne kahvipöydässä itkuun purskahtelevat tai suuttuvat ovat sellaisia ihmisiä muutenkin että kaikki pitäisi olla heidän elämänsä suurta spektaakkelia. Mutta suurin osa varmasti suree lapsettomuuttaan ihan omassa hiljaisuudessaan. Ei kukaan voi kuitenkaan vaatia että muut ihmiset eivät saisi puhua siitä elämänalueesta mikä itse kullakin nyt sattuu olemaan kipupisteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin puhun mielelläni hyvästä palkasta ja pääomatuloista. Ei mua yhtään haittaa, että joku köyhemmän oloinen tuijottaa seinään ja mumisee vastauksia. Nautin omasta hyvätuloisuudestani eikä ole minun asia alkaa hoivailla köyhimystä, kyllä yhteiskunnan palveluja on niille ilmaiseksi tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:07"]Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
[/quote]
En tarvitse sinulta mitään lisää. Vain vähemmän: jätä pois tivaaminen siitä koska meille tulee lapsia ja/tai miksei meillä ole lapsia.
[/quote]
Mikset kerro suoraan jos joku tivaa? Sano että eipä ole kuulunut. Vai etkö puhua osaa.
[/quote]
Mä olen sanonut pari kertaa ihan suoraan, että me ollaan oltu jo vuosia lapsettomuushoidoissa. Se on vastaus, johon toinen osapuoli ei ole varautunut. Tästä seuraa, se että minä joudun tavallaan lohduttamaan sitä toista osapuolta. Ja ihan suojellakseni sitä toista osapuolta, en ole enää koskaan suoraan kenellekkään kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:24"]
Minäkin puhun mielelläni hyvästä palkasta ja pääomatuloista. Ei mua yhtään haittaa, että joku köyhemmän oloinen tuijottaa seinään ja mumisee vastauksia. Nautin omasta hyvätuloisuudestani eikä ole minun asia alkaa hoivailla köyhimystä, kyllä yhteiskunnan palveluja on niille ilmaiseksi tarjolla.
[/quote]
No nyt kyllä ontuu ja pahasti, jos siis yritit olla nokkela. Toisaalta puhut ihan mistä vaan, aina on niitä mielensäpahoittajia jotka ottavat nokkiinsa ja sitten niitä jotka ymmärtävät että ihan kaikki ei koske heitä eikä ole tarkoitettu loukkaamaan.
Muistakaa että ne kakarat ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hirviöitä murkkuiässä, varsinkin jos eivät ole omia.
Meillä on lapsi, aikanaan luulin ettei tule mutta tulihan sieltä ihan ilman mitään hoitoja. Meillä on tuttavapiirissä perheitä, erilaisia tahallisesti/tahattomasti lapsettomia ja lapsellisia. Kaikki aivan ihania ihmisiä ja asioista on voitu puhua, eivät kaikki edes halua lapsia.
Itse en kannata mitään älyttömiä lapsettomuushoitoja en ainakaan yhteiskunnan tukemaa, lapsia joko tulee tai ei, on muitakin mahdollisuuksia hankkia lapsi. Suoraan sanottuna kaikki tuntemani perheet ovat samaa mieltä.
Tiedämme vain yhden pariskunnan joka tuhlasi parhaat vuotensa kalliisiin lapsettomuushoitoihin ilman tulosta. Voi olla että oli hyväkin, alkoholin käyttö oli heille vähän liiankin tärkeää, ei tarvinnut lasta siihen syntyä.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 19:35"]
On hyvin vaikea vertailla subjektiivisten kokemusten voimakkuutta, jokainen kokee yksilöllisesti. Kuten kirjoitin, lapsettomienkin tulisi olla empaattisia muita kohtaan heidän elämässään kokemien vaikeuksien suhteen. Lapsettomuuskriisin kokemista on kuitenkin tutkittu melko paljon. Kuten tuossa asiaa tutkineen lääkäri Tuppalan artikkelissa mainittiin, tutkituista naisista puolet piti lapsettomuutta elämänsä pahimpana kriisinä. Tämä herättää monia kysymyksiä. Kuinka kauan nämä naiset olivat kärsineet lapsettomuudesta? Muitä muita ns. isoja elämänkriisejä heillä oli ollut elämässään? Minkä ikäisiä he olivat? Jne. On kuitenkin eri asia olla yrittänyt lasta esim. vuoden verran ja aloitella hoitoja kuin olla kärsinyt vuosia lapsettomuudesta, epäonistuneista hoidoista ja mahdollisista keskenmenoista. Normaalien kriisien tapaan lapsettomuudessakin on eri vaiheita. Kriisi on erilainen kun on juuri tajunnut, ettei syystä tai toisesta voi saada lasta ollenkaan tai ilman hoitoja kuin esimerkiksi 50-vuotiaana, kun hedelmällinen ikä on ohi ja asiaa on prosessoinut kauan. Lapsettomaksi jääminen vaikuttaa kuitenkin ihmisen elämään, identiteettiin ja minäkuvaan loppuun saakka. Esimerkiksi isovanhemmuus jää kokematta, lapset eivät tule aikuisena vierailemaan jne. Itselläni on vanhempia ystäviä, jotka jäivät lapsettomiksi, ja kyllä se sattuu aina tietyllä tavalla, vaikka ei niin pinnassa olekaan enää. Jotkut sopeutuvat paremmin kuin toiset. Joillakin äidiksi tulemisen kaipuu ja hoivavietti on suurempi ja siten myös suru syvempi. Koko elämän käsikirjoitus menee täysin uusiksi.
Itse en vähättele muita kriisejä tai vertaile suruni määrää esim. läheisensä menettäneen tai vakavasti sairaan kriiseihin. Itse olen kokenut elämässäni mm. väkivaltaa, alkoholismia (en itse siis juonut), lähiomaisten vakavia sairauksia, oman masennuksen, avioeron. Näistä kaikista lapsettomuus sattui ylivoimaisesti eniten. Lapsettomuus on eniten minua muokannut yksittäinen asia. Onneksi ei vain pahassa, vaan myös hyvässä. Väittäisin olevani empaattisempi ja syvällisempi ihminen juuri lapsettomuuden vuoksi. En pidä mitään itsenstäänselvyytenä. Jollakin muulla voi silti olla toisella tavoin. Ymmärrän erittäin hyvin kuitenkin sen, että lapsettomuuden kriisin mitätöinti ja vähättely pistää vituttamaan. Ja paljon.
Pienen tytön äiti, lapsettomuudesta kauan kärsinyt
[/quote]
Epäilen, että suurimmat draamailijat ja nyyhkimistä nielevät, ovat naisia, joilla ei ole oikeasti kokemusta kriiseistä. Elämä on mennyt suunnitelmien mukaan ja se, että ei tule heti raskaaksi, on ensimäinen asia, mihin ei pappa voi rahapussin kanssa vaikuttaa.
Sitten ollaan itkupotkuraivareissa ja koko maailman pitäisi unohtaa Ukrainan tilanne ja lapsien raiskaamiset ja silpomiset ja nälänhätä, kun diiva ei saakaan sitä alkuvuoden tyttöä, jonka voi pukea hörselöihin
[/quote]
En ole kokenut tahatonta lapsettomuutta.
MUTTA.
Olen elämäni aikana kokenut yhtä sun toista, aidosti rankkoja ja vaikeita juttuja. Muistan käyneeni joskus terapiassa, jossa psykiatri jäi pitkäksi aikaa hiljaiseksi ja totesi, ettei tiedä mistä "kriisistä" alkaisi vyöhtiä purkamaan. Aika moni Inhimillisen tekijän aihepiiri on tavalla tai toisella koskettanut minua tai aivan lähipiiriäni.
Siltikin, siltikin sanon, vahvana ihmisenä, että on kaksi asiaa, jotka varmaan kaataisivat minut. 1) Lapsen menettäminen 2) Se, etten alunperinkään olisi saanut lapsia. Minulle oma perhe on hyvin, hyvin tärkeä, ehkä jopa korostuneen tärkeä asia elämässäni, ehkä juurikin johtuen taustoistani. Tuntuu että oman perheen kautta olen viimein päässyt irtautumaan kaikesta menneestä.
Ymmärrän hyvin, että tahaton lapsettomuus voi olla monelle se elämän vaikein vastoinkäyminen. Olisi varmasti ollut minunkin kohdallani. Toki on totta, että lapsettomuus on monen kohdalla elämän ensimmäinen ns. oikea vastoinkäyminen, mutta ei se siltikään tarkoita, etteikö tahaton lapsettomuus olisi oikea, todellinen kriisi.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:07"]
Lapsettomille on annettu IHAN TARPEEKSI tukea, ymmärrystä ja ilmaiset hoidot suomessa. YHTÄÄN sen enempää eivät tarvitse. Lapseton on lapseton.
[/quote]
suksi vaikka vittuun ite
Mulla on yksi lapsi ja siksi kokemusta vain (tai "vain") sekundäärisestä lapsettomuudesta, mutta silti voin ihan ilman muuta sanoa, että sekundäärinen lapsettomuus on ollut vaikein ja kipein asia elämässäni. En tarvitse tähän arvostelua - kyse on siitä, mitä itse kukin elämältään toivoo ja mitä pitää lopulta sitten tärkeimpänä. Näissä asioissa on suuria eroja ihmisten välillä ja siksi on aika typerää ja näköalatonta tuomita tai kysenalaistaa toisen ihmisen surua ja epätoivoa. Mulla on hyvinkin korkea koulutus ja erittäin mielenkiintoinen työ eli varmaan pitäisi olla tyytyväinen niihin ja ylpeäkin omista saavutuksista, mutta todellakin se mitä olisin aidosti halunnut olisi ollut saada useampi lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Voin kyllä uskoa että lapsettomuus on elämän suurin kriisi ja suru. Itselläkin kalpea aavistus siitä useiden keskenmenojen muodossa ennen kuin lapsia tuli. Tunnen kyllä suurta empatiaa tahattomasti lapsettomia kohtaan.
Mutta epäilen kyllä että joillain ihmisillä on taipumus ottaa asiat vähän liian henkilökohtaisesti. Eli että vanhemmat eivät saisi puhua lapsistaan, raskaudet loukkaavat, ristiäisistä ei saisi kertoa kun joku loukkaantuu. Kyllä itsekin surin hirveästi kun muut saivat vauvojaan ympärillä ja minä en. En kuitenkaan ikinä olisi vaatinut tai edes ajatellut etteiväkö he saisi onnestaan nauttia ja siitä puhua, minullekin.
Minä ajattelin että tämä on minun ristini ja vaikeuteni, jokaisella on omansa. Minusta kyllä on olemassa pahempia suruja kuin ajatus lapsettomuudesta. Läheisilleni on tapahtunut pahoja ja vaikeita asioita jotka ovat vahingoittaneet niin monta elämää että ajatusleikkinä jos voisin valita olisinko koskaan saanut omia lapsia vai korjaantuisivatko nuo haavat niin valitsisin jälkimmäisen. En tiedä oliko sekavasti sanottu, mutta tarkoitan siis että minusta pahempiakin asioita on kuin se etteivät minun henkilökohtaiset haaveeni toteutuisi.
Kun itse ajattelin että meille ei ehkä lasta tule, yritin kuvitella millä elämäni sitten täyttäsin. Keksin kyllä ihan hyviä asioita, ja luultavasti miehen kanssa siitä olisi selvitty. Jossittelua tietenkin, mutta ainakin yritin ajatella elämää eteenpäin ilman lapsiakin, vaikka niitä toivoinkin enemmän kuin mitään muuta.