MAALISMUSSUKAT vk 5

Aatuska ja muutkin kirjoitteli väsymyksestä. Itsekin väsyn tosi helposti nykyään. Yksi syy on kyllä varmaan liikunnan puute, mutta eiköhän tuo ylimääräinen painokin vaikuta. Alkaa olla jo aikas ahdasta hengitellä. Nyt jo! Argh! Ensi viikolla on neuvola, toivottavasti nyt ei ole tuo paino noussut niin paljon. Ei ainakaan kotipuntarin mukaan. Viimeksi oli ne jouluherkuttelut, ja paino oli noussut joku 650 g/vk, hui! Nyt olen pitänyt itseäni tosi tiukilla, huh huh.. Mutta aion jatkaa samaa linjaa, olo on nyt jo tarpeeksi tukala, että lisää painoa tähän vielä kovasti tulisi.



Ja väsymystä aiheuttaa varmasti myös " herkät" yöt. Eli jos olen iltaisin nukkunut, niin uni tulee sitten vasta tosi myöhään. Ainakin muistelen, että ennen raskautta nukuin kyllä helpommin enemmän :). Itsellä on vielä 12 aamua äitiyslomaan, joko teillä muilla on aamukampa käytössä :)?



Tilattiin viime viikolla Saksasta vaikka ja mitä! Maxi-cosin turvakaukalon (2007 vuoden hiekka väri, loistava kesällä :)), siihen alustan ja pyöräänkiinnityssysteemin, quinnyn matkarattaat (ne joihin saa maxi-cosin turvakaukalon kiinni) ja unipussin (vain 10 euroa!!). Osa tavaroista oli tänään jo Vantaalla tulossa, jee :)!! Ainiin ja äitiyspakkaus tuli perjantaina. Oli aivan ihania vaatteita, iloitsin, kun ne sopi mielestäni niin hyvin poikavauvalle :) :)



Ainakin Maarialla ja tähtinovalla oli liitoskipuja. Minulla myös, aina vähän vaihtelevasti. Yleensä tulee, jos istun pitkään putkeen. No, ihan hyvin vielä tässä on pystynyt käpyttelemään.



Ja sitten tuosta mahan koon ihmettelystä!! Rasittavia tyyppejä sellaiset. Tänään mullekin ihmeteltiin, että onpa valtava. Se oli terveydenhoitaja (joka poisti luomenpoiston tikit), joten alkoi vähän huolestuttamaan, että onko pikkuinen jo liian iso. Argh, vasta ensi viikolla pääsee neuvolaan tarkistuttamaan sf-mitat!! Mutta sanoi se sitten, että toisilla se sikiö vaan on niin eri asennossa. Meillä töissä on jäämässä äitiyslomalle yksi ihan samoihin aikoihin, ja sillä sitten on tosi pieni maha. Joo, mutta enpä itse meniskään kommentoimaan sille yhtään mitään mahan koosta, tosi tympeetä sellainen!! Onneksi vain yksi on kommentoinut mahan koosta - tähän asti...!!



Uhhuh, mutta kylläpä itsestänikin tuntuu, että masu ja pikkuinen on kasvanut aikas isoksi!!!! Tukalaa oloa riittää. Eipä tässä oikein muuta voi, kuin syödä tooosi terveellisesti ja vähäsokerisesti ja odotella ensi viikon neuvolaa. Välillä on vaan niin tympeetä olla tällaisella " kuurilla" :( :(. Apua apua, minkalaiseksihan tämä olo vielä tästä muuttuu!! Välillä on niiiin vaikea hengittääkin jo :( :(



Mutta, voimia kaikille ja levähdetään niin paljon kuin voidaan!!



_tuikku_ ja poika rv 32+1

Täälläkin oli neuvola tänään ja sokerit virtsassa +2, elikäs pääsen nyt kolmatta kertaa sokerirasitukseen! Eipähän käy elämä tylsäksi... Tämä oli ensimmäinen kerta, kun virtsassa näkyi sokereita ja sanoivat neuvolassa, että rv 30 jälkeen munuaiset alkaa helpommin päästää sokeria läpi, että ehkä he normaalisti seurailisivat, mutta kun mun kohdalla sokereista on ollut puhetta ja sikiö on iso, niin tehdään samantien uusi sokerirasitus.



Mahan kokohan on mulla ollut valtava viikosta 12 lähtien ja olen siitä ihan hirveän ylpeä, vaikka kaikki sitä päivittelevätkin ja odottelevat kaksosia. Mun mielestä oli ihan mieltä lämmittävää, kun työkaverit pitkästä aikaa mut nähdessään sanoivat, että mä olen ihanan pyöreä!



Pääkaupunkiseudulla taisi liukkaimmat päivät olla jo pari päivää sitten ja minähän tietysti kaaduin (suorilta jaloilta suoraan kyljelleni), sairaalasta sanoivat, että aina kaatumisen jälkeen täytyy tulla tutkittavaksi ja niinhän löysin itseni taas sairaalasta. Onneksi kaikki oli hyvin. Taisi se kaatuminen kuitenkin kohtua ärsyttää, koska nyt on alkanut supistelemaan melkoisen usein



Mielialasta: olen huomannut olevani melkoisen helposti hermostuvalla tuulella ja mies käyttää sitä törkeästi hyväkseen ja ärsyttää tahallaan :) Onkos muualla samanlaista huomattavissa?



Itsekin olen joitain kertoja huomannut, ettei kaikkiin kysymyksiin oikein tule vastauksia, mutta eiköhän se johdu siitä, että suurin osa meistä kirjoittajista alkaa olla jo aika sisäänpäinkääntyneitä. Mikäpäs tässä enempää kiinnostaisi kuin tuo oman navan seutu!



Äitiyslomaan enää 5 työpäivää!

Moikka!



Tänään kävin tutustumassa sairaalan synnytystiloihin ja kuuntelemassa luennon näistä synnytysasioista.. Eipä tuolla kyllä juurikaan uutta asiaa (vaikka esikoinen tulossa), mutta tulipahan nyt käytyä ja nähtyä ne paikat siellä.. Mies ei päässyt kun töissä ja on sanonut ettei tuu ees synnytykseen mukaan.. Mikä kyl ymmärrettävää kun hän pyörtyy kun näkee verta tai neuloja yms.. Joutus vaan kätilöt hoitamaan häntä. Mut tuntuu vaan et kaikilla muilla isät mukana ja tuntuu että jää nyt paitsi jostain kun ei tule mukaan.. Mut oon ite sit aatellu et omapahan on synnytykseni ja eihän se muille kuulu, mut varmaan tulee lähipiiriltä kyselyä et eikö se isä ollutkaan mukana.. Ei minunkaan isä ollut mukana missään äidin synnytyksissä, mut varmaan siihen aikaan normaalia ettei ole. Tuntuu et oonko oikeesti ainut jolla ei vauvan isä mukana?! Tuntuu et se luennon pitäjä olettaa et kaikilla on mukana vauvan isä.. että isä voi avittaa joissain asennoissa synnytyksessä ja isä hieroo ja antaa vettä yms.. Tulee vaan olo ettei pärjäis ilman. Karseeta vuodatusta :) Voi olla et hormoonit rupee täälläkin jo jylläämään :)



NO sit seuraavaan.. Masu on täälläkin isona ja en kyllä oikeen tykkää kans siitä että masun kokoa ihmiset kauhistelee, et ompas se iso ja vieläkö se kasvaa tuosta.. Muutenkin tää vartalon muuttuminen on itselle järkytys.. Ens viikolla ois neuvola joten sit saa kuulla taas miten on lihonu ja masu kasvanu, mut pääasia et vauva voi hyvin tietenkin.. Toinen on kyllä vallaton, tänäänkin siellä luennolla hirvittävä myllerrys masussa :)



Mulla on nyt alkanu kans et nälkä on kokoajan.. Viime viikolla oli ettei oikeen mikään maistunu ja sai alas vaan vähän kerrallaan mut nyt kyl menis melkeen minkä verran vaan ja onhan tuota painoo tullutkin 11 kg et pitäs kyl rajottaa vähän.



Ihana ois kyl kans ostella vauvan vaatteita :) mut ku ei tiedä kumpaa sukupuolta on ja kaupoissa en oo nähny neutraaleja, paitsi valkoisia vaatteita.. Ja en kyl jaksa enää kierrellä kauppoja kun iskias kivut jyllää.. Ärsyttää kun ei voi oikeen mitään tehdä kun viiltää niin pahasti, onneksi tänään ei ollut niin pahana. Et jospa se tästä..



Mut tsemppiä kaikille!



vk. 34+4

Väsyttää...ei mitään uutta. Ne liitoskivut öisin vaivaa, kääntyminen on aika tuskallista ja vauva on semmonen yökukkuja, että osumia saa ottaa vastaan ja paljon:).



Minzu82, Eihän sille mitään voi jos mies ei pysty olemaan mukana. Mun mies on kanssa todella sairaalakammoinen, mutta kyllä se jaksoi sen esikoisen 40 tuntisen synnytyksen siellä olla. Eikä siinä tarvi miehen kyllä nähdä verta y.m jos ei halua ja sisätutkimusten y.m. ajaksi voi kyllä ihan hyvin mennä käytävälle odottamaan jos heikkoa tekee. Tärkeintähän siinä on se siellä mukana oleminen. Kaikki telkassa tulevat dokumentit y.m. näyttää paljon pahemmalta kuin todellisuus. Ei siellä oikeesti kauheesti tapahdu sellasta meininkiä vasta kuin H- hetkellä, ja sillonhan voi mennä ulos jos haluaa, mutta luulenpa ettei halua. Mun mieshän ei sitten lopulta malttanut olla katsomatta sitä syntymääkään, oli pääpuolella kylläkin tukemassa kun imukupilla autettiin ulos, totesi vaan ihmeissään kun vauva ei ollutkaan niin verinen ja likainen kun telkussa oli nähnyt:). Auttaisko jos mies tulis neuvolakäynnille mukaan, jossa terkkarikin vois puhua miten ne hommat oikeesti menee...sillä kyllä sitä voi jälkeenpäin harmittaa ettei ollut mukana. Tai on siihen asti mukana kun pystyy. Mutta tämä oli vaan näkemystä asiaan ja minähän en sinua ja miestäsi tunne eli ota tämä vain erään naisen näkemyksenä, jonka mies vihaa sairaaloita...juu ja tää vaimo on sairaanhoitaja :).



Tähtinova 35+3

Täällä ainakin on kiva auringonpaiste parhaillaan ja pikkupakkanen. Harmittaa, kun joutuu olemaan sisällä, mutta ei auta. Viikon kuluttua jo uskaltaa liikkua ainakin jonkin verran, nyt on tärkeintä pitää vauva vielä kyydissä. Parina viime yönä kyllä alaselkää poltteli ihan selvästi, se ei siis ollut mitään selän väsymistä, mutta toivotaan, ettei lähtö tule ihan vielä. Levossa supistuksia ei enää niin tulekaan, mutta liikkeessä kyllä reippaasti.



Kyllä hermot on kireällä muillakin. Mulla helpotti kyllä, kun työstressi jäi pois saikulle jäädessä, mutta nyt tämä lepo" pakko" aiheuttaa jännitystä. Eilen hermostuin mieheen, kun tuntuu, ettei se yhtään tajua, että mun ei nyt todellakaan saisi siivoilla ja kerätä leluja lattioilta, seisoskella hellan ääressä ja kaikkea muuta. Voisi vähän huoltaa huushollia hänkin, mutta eihän nuo miehet huomaa sellaista.



Miehen mukanaolosta synnytyksessä: varmaan valtaosalla tosiaan on se mies mukana, mutta ei kaikki halua tulla. Se voi olla miehellekin kova paikka myöntää, joten ei kai siinä auta kuin kunnioittaa miehen tuntoja, mutta onhan se synnyttäminen vähän yksinäistä ilman miehen mukanaoloa. Mä en omissa synnytyksissä oo mieheltä ollut tommosta tukea vailla, mitä valmennuksissa tuodaan esille, en esim. sietänyt sitä, että toinen koskettaa, parasta oli, kun pysyi sivustalla. Mutta kiva oli kuitenkin, kun oli mukana ja näkipähän siinä, ettei se synnytys mitään leikkiä ole. Meillä kans mies on jossainmäärin verikammmoinen, mutta eihän siinä mikään pakko ole tuijotellakaan sinne alapäähän, meillä mies pysytteli mun pään vieressä, ja pysyi hyvin tolpillaan. Miehillä voi olla vähän väärät mielikuvatkin koko tapahtumasta, eihän ne tosiaan joudu kätilönä toimimaan, niinkuin elokuvissa ja toisaalta, voishan mies esim. tulla sairaalaan mukaan, mutta pysyä sitten poissa synnytyssalista, jos ei sinne pysty tulemaan. Ainakin ensisynnyttäjillä voi aikaa mennä paljonkin, ennekuin ylipäätään päästävät saliin, ja kyllä se aika paremmin kuluu, jos itsellä on seuraa.



Monilla on ruokahalu kasvanut, mulla taas tuntuu nyt, ettei oikein mitään tee mieli. Tietysti tässä lepäillessä kuluttaakin vähemmän, mutta ei painon tarvitsisi laskusuuntaankaan lähteä, miltä nyt pahasti näyttää. Tunne vaan on semmonen, että on kurkkua myöten täynnä ihan fyysisesti. Lieneekö mahalaukku niin ahtaalla vai liittyykö tähän huoleen, ettei vauva vaan vielä päättäisi syntyä...



Tämmöstä täällä. Popz (rv 33 + 2)

Taas täällä kuikuilemassa mitä teille kuuluu, itse kun olen aktiivisempi siellä yhteisön puolella:)



Tähtinova: Mitkä tuplat te ostitte?

Mä tilasin maanantaina saksasta teutonian Team alut S4, ja maksoin niistä 544¿, sis. posti/rahti maksun. Siis huomattavasti halvemmax tuli ostaa ne netistä, samat kun olis maksaneet täällä 819¿.



Dagmar3: En usko että täällä on mitään sisäpiiriä, mutta tietenkin ne jotka kirjoittelevat aktiivisesti muistavat toisensa helpommin kuin ne jotka kirjoittelevat harvemmin.



Mutta jos haluaisit tulla katsomaan millaista yhteisössä on, niin tässä on linkki. Muista laittaa esittely itsestäsi niin sitten pääsee hyväksytyksi.



http://groups.msn.com/Maalismuruset2008



Minäkin olin eilen neuvolassa, ja asukilla on kaikki hyvin:) Mulla kans se sf-mitta huitelee ihan yläpuolen yläpuolella vaikka maha ei nyt niin järkyttävän iso olekaan. TH sanoi ettei siinä nyt mitään ongelmaa ole, siis jos käyrillä menee miten sattuu. Viimeksikin kun odotin tyttöä, niin ylhäällä mentiin ja tyttö oli sit kuitenkin 3,3kg syntyessään ja 50cm pitkä.



Hyvää loppu viikkoa kaikille!!



Hanan rv35+2

Pariin asiaan tekee mieli kanssa kommentoida. Eli ensinnäkin tuohon miehen mukanaoloon sairaalassa. Me ollaan mieheni kanssa molemmat vähän sellaisia sairaala-, piikki- ja verikammoisia, joten meille on ollut alusta asti (jo ennen tätä ensimmäistä raskautta) ilmiselvää, että yhdessä mennään loppuun asti. Mies onkin ollut mukana kaikilla neuvola- ja lääkärikäynneillä tähän asti eikä ole kyllä mitenkään ilmaissut, että olisi niitä jotenkin turhina pitänyt. Ainoa, missä olen yksin käynyt oli sokerirasituskoe, kun ei olisi ollut mitään järkeä hänenkin olla töistä poissa puolta päivää sen takia. :) Mutta siis on tulossa synnytykseenkin mukaan, vaikka tiedän, ettei siitä sairaalajutusta ihan hirveästi välitä. Mutta hän haluaa olla läsnä kun lapsi syntyy ja minä haluan, että hän on siinä jossain lähellä ja pääsee mahdollisimman hyvin mukaan siihenkin toimitukseen. Minusta on jotenkin sääli, ettei miehet eivät pääse kokemaan tätä raskautta vauvan kasvuineen ja liikkeineen yhtä konkreettisesti kun me naiset. Tässä on kuitenkin minusta jotain tosi hienoa (vaikka ei saakaan öisin nukuttua, paikat puutuu, maha on kuin pallo ja aina tiellä jne. :).



Mahan koon ihastelusta mulla ei ole kokemusta juurikaan. Ainoa, joka asiaa on kommentoinut, oli mun oma sisko jo isänpäivänä. Silloin hän kauhisteli mahani suurta kokoa - eikä siihen kaikkein kauneimpaan sävyyn. Sen jälkeen ei olekaan kukaan juurikaan kommentoinut, vaikka vatsani tuntuukin saavan ihailevia katseita vähän väliä (otan ne ainakin ihailevina katseina, kun niin se tuntuu itsestä mukavemmalta :).



Muutoin täällä on kaikki kokolailla hyvin. Työpäiviä olisi vielä tämän jälkeen jäljellä 11. Tarkasti tulee laskettua nuo päivät. :) Töissä on sen verran paljon tekemistä, että toivottavasti pystyn olemaan täällä siihen asti. Unettomuus on vaivannut öisin. Oon pystynyt lonkkien ja selän puutumisen ja vessahätien takia nukkumaan vaan jotain muutaman tunnin pätkiä putkeensa. Siksi olinkin tänä aamuna ihmeissäni, kun nukuin peräti 6 tuntia putkeen samassa asennossa ilman että mikään paikka olisi puutunut tai vessahätä yllättänyt. Ja tänään olen ollut todella sekaisin töissä. Ei mitään logiikkaa... :)



Vointeja kaikille!



t. Naapukka (32+2)

Ollaanpas me maaliskuiset hiljasta porukkaa, ite oo kyl tosi laiska kirjotteleen, riittäiskö selitykseks mies ja 6v poika :)



Kävin tänään neuvolassa, sf-mitta oli 36(ja kolme viikkoa sitten ultrassa näytti tyttö niin pieneltä että antoi mulle uuden ultran 8.2, sillon 32+ painoarvio oli 1700g, nyt kätilö epäili et on jo kolme kiloa!! minkähän kokonen likka sieltä tulee, hui!), hemppa oli vihdoin noussut 128, eli rautaa käski nyt syömään joka toinen päivä. Verenpaine 110/65 ja painoo on tullut nyt yhteensä 10,5kg, heh. Ja kätilö oli sitä mieltä vaan et ihan sopivasti.



Mulla on hankinnat kai melkein hallinnassa, mitä nyt jotain pientä tulee mieleen joka päivä, ja täällä Ruotsissa täytyykin sit tota sairaalakassia miettiä vähän enemmän, vauvalle täytyy ottaa mukaan mm lakanat ja peitto, sekä vaatteita. Toista kertaa synnyttävät laitetaan täällä sellaseen " hotelliin" jossa ei ole henkilökuntaa kun kai yks kätilö kerrallaan, tietysti siinä tapauksessa jos kaikki on mennyt hyvin.



Kyselivät neuvolassa tänään oonko miettinyt jo synnytystä, enpä juuri ihan kauheesti vielä ole, nyt kun kuulin et vauvasta onkin tulossa jättiläinen niin mietityttää ehkä vähän enemmän, vaikka eihän noista painoarvioista tiedä, heittelee niin paljon.



Mies on meillä tulossa synnytykseen mukaan, vaikka pojan synnytyksessä pyörtyikin pari kertaa, ekaks epiduraali-piikin nähtyään, ja toisen kerran, kun sattui käveleen sen pöydän ohi jossa istukka oli vadissa, hahahaha....



Nukkuminen yöllä on sellasta katkonaista, ramppaan vessassa sata kertaa yössä ja puristan muka kauhean pissahädän jälkeen ihan säälittävän lirun kerrallaan. Muuten sitä nukkuiskin ihan ok, vauveli on yllättävän rauhassa öisin. Toivottavasti tarkottais et olis rauhassa sit masun ulkopuolellakin, mulla nimittäin kokemusta huonosti nukkuvasta pojasta joka heräili monta kertaa yössä kaks vuotiaaks asti.



Tilattiin saksasta kaukalo ja vaunut, sellaset teutonian funit, oli kivan oloiset. Pitäis olla täällä vkolla 9, mikä on mun laskettua aikaa edeltävä vko.



Jep, nyt meikäläinen painuu laittamaan ruokaa, vointeja kaikille, ollaan tosi lähellä maalia!!



Ninnutar 35+4

Täälläkin neuvolakäynti takana:Hb 118, paino +1,3 kg!!/vko, perätila, sf-mitta 31 cm..



Mua vaivaa kamala väsymys myös! Voisin nukkua kellonympäri ja silti herättyä väsyttää.. Ja yöllä sormet puutuu niin vietävästi! Issiaskipu tulee lenkkeilystä, mutta en sitä silti kyllä lopeta.. Muuten vointi ihan hyvä. Vauvan liikkeet tuntuu paljon huonommin kun se on perätilassa, nyt se on kahdella viimekäynnillä ollu pt, mutta on siinä välillä kyllä kääntyny useaan otteeseen joten elän toivossa että se kääntyy jossain vaiheessa pysyvästi raivotarjontaan.. Vauvalle ei ole annettu pitkään aikaan painoarviota, ja sitä saa vielä odottaa synnytystapa-arvioon 36-37 viikolle asti. Synnytys pyörii mielessä kyllä kokoajan ja muutenkin oikeen huvittaa kuinka sitä on käpertynyt omiin ajatuksiin..



Minkälaista hoitolaukkua suosittelette? Pitäisi hommata kun vaunuissa ei sitä tullut mukana. Punkka ja pinnasuojus pitäisi myös vielä ostaa ja kaikki muu pikkutilpehööri. Niin ja imetysliivit. Kuinkahan monta kuppikokoa isommat ne pitäisi olla? Tosi vaikea arvioida, varsinkin näin esikoiselta.



Mä en oo vielä pessyt vaatteita ym. Olen tarkoituksella jättänyt sen äitiyslomalle.. Toivottavasti ei tule kiire. Ainakin tänne verrattuna taidan olla matti myöhäinen :) monella tuntuu jo olevan kaikki valmiina.



Elluz 33+2

Mulle tuli kyllä yllätyksenä, kun Haltiakummi kerto et joutuu sokerirasitukseen menemään uudestaan! Itse kun olen ollut siinä luulossa ettei ne siihen toiste laita, et kerta riittäs.. Taas sen huomaa ettei luulo ole tiedon väärti!



Sisäpiiristä: En kyllä ole itse täällä semmoista huomannt, mutta onhan se luonnollista että useammin kirjoittelevat muistavat toistensa juttuja paremmin. Itsekin kirjoittelen paljon aktiivisemmin tuonne yhteisön puolelle, ei vaan jaksa joka paikkaan kirjoittaa.. Ja jospa tämä maaliskuisten kirjoittelu täälläkin vähän lisääntyisi kun alkaa tulevat mammat jäädä mammalomalle :)



Neuvolassa käytiin eilen, kaikki oli aikalailla ok. Mitä nyt pissassa oli taas vähän sokeria (+/-). Sairaslomalla olo on selkeästi kyllä vähentänyt noita kipeitä supisteluita, on tullut niin tietoisesti vähennettyä ylimääräistä touhuamista.



Masun koon kommentit saa yleensä mennä kyllä toisesta sisään ja toisesta ulos.. Huvittavinta on vaan ollut seurata äitin kommentteja, että onko mulla isompi maha kuin siskollani joka sai lapsen viime keväänä :D



Hyvää loppuviikkoa kaikille!



Pirpana 32+2

Ei munkaan mies tule synnytykseen. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hoitaa esikoistamme kotona, kun minä lähden synnyttämään.

Ekassa synnytyksessä mies oli mukana. Häntä jännitti ja pelotti se etukäteen tosi paljon, mutta ihan hyvin se meni. Oli etukäteen vannonut, ettei sinne jalkopäähän ainakaan katsele, mutta reippaasti katsoi loppujen lopuksi koko vauvan maailmaan tulon. Eli vaikka etukäteen kammoaakin asiaa, niin saattaa se mennä ihan leppoisastikin! Itsestäni minusta silti tuntui, ettei miehestä niinkään ollut minulle mitään apua synnytyksessä (kärvistelin mielummin avautumiskipujeni kanssa yksin). Mutta nämä on kovin henkilökohtaisia asioita. Teette niinkuin teille parhaiten sopii, ei kannata välittää muiden mielipiteistä! Tosin koska mieheni mielestä oli loppujen lopuksi hienoa nähdä lapsen syntymä , niin luulen, että häntä hieman harmittaa, että ei pääse nyt mukaan. Tosin ekan synnytyksen jälkeen hän kertoili kaikille, että " se synnytyshän meni ihan helposti" mikä mua joskus ärsytti koska ei se nyt mulle ihan niin helppoa ollut... (mies perusteli myöhemmin käsitystään sillä, että en ollut kuulemma huutanut synnytyksen aikana lainkaan!).

Kyllä isän mukana olo pitää olla tietysti hänen omasta tahdosta lähtöisin, mut sano et häntä saattaa kaduttaa jos ei ees yritä olla mukana.. Mut hän jo meinas pyörtyä ultrassa mukana ollessa.. Et kaikki se jännitys on niin voimakas. Pitää nyt kattoo et sit ku se synnytyksen hetki koittaa et jos haluu niin yrittää olla mukana mut jos ei niin ei.. Pitää mennä tilanteen mukaan.. Eihän sitä tiedä jos pitää leikata tai isukki on juuri silloin töissä kaikkihan on mahdollista, vaikka kovasti haluis mukaan niin ei aina mahdollista. Ja tärkeintähän on et isä ottaa sit vastuuta ja rakastaa häntä kun pikkunen on saatu maailmaan :) Hitsi ku tuli sellanen olo et voi ku vaavi ois jo tässä sylissä :)



Mut hyvät yöt..

Mistä tilasit sen unipussin? Oliko sellainen vähän paksumpi, eikä ihan ohut? meillä on viileää, joten saisi olla ihan kunnolla lämmin.



Mä en ole koskaan uskaltanut kovin aikaisin paikkoja laittaa valmiiksi, jotain ihme taikauskoa... Nyt olen jopa silittänyt vaatteet, mutta ne on edelleen pahvilaatikossa komerossa odottamassa. Mietin, että missä vaiheessa siirtelisin lasten sänkyjä, jottei jäisi ihan viime tippaan ja luulisivat tulevansa syrjäytetyksi vauvan tieltä. Varmaan pari viikkoa ennen la:ta laitan kamat paikalleen, jos kaikki menee siihen asti hyvin.



Sairaalakassista kyselit, täällä varmaan on jo vastailtukin enkä lukenut viestiäsi pitemmälle, mutta kertaus on opintojen äiti... Enemmänkin ajattelisin sen kassin pakkaamisessa itse synnytystapahtumaa, mitä siinä tarvitset ja haluat, että mukanasi on. Lempimusiikkia, isälle lukemista yms. Ja tietty ne hammasharjat ja shampoot, ne sairaalan aineet ei todellakaan ole hiusystävällisimmästä päästä, sama aine koko kropalle, ym. mitä tarvitset ekan vuorokauden aikana. Kaikkea muuta voi ukko kuskailla jälkikäteen. Mä olin viimeksi sairaalassa vähän reilun vuorokauden, enkä ajatellut nytkään kovin kauan viipyä, joten paljon en meinaa tavaraa ottaa. Vähän lukemista kenties. Tosin jos sattuisin saamaan yhden hengen huoneen niin voisin jäädä lepäämään, mut jos on huonekaveri niin en siellä juurikaan nuku :(



Kotiintulovaatteet pakkaan toiseen kassiin vauvan vaatteiden kanssa, isä voi sitten tuoda kun tulee meitä hakemaan. Kannattaa muistaa, ettei ole kovin optimistinen noiden vaatteiden koon suhteen, kyllä sitä vielä siinä vaiheessa joutuu mammavaatteet päälleen vetämään, ja minä ainakin vielä kuukauden päästäkin... Ainakin Täyssissa on " mahtavat" verkkokalsarit, jotka on ihan hirveät mutta aivan ihanan tunnottomat päällä, ei kiristä eikä purista. Nappasin niitä viimeksi mukaankin parit, kun olivat niin mukavia. Ja niitä sairaalan liian isoja siteitä kaipasin kyllä kotonakin, kun vuoto oli sen verran runsasta ettei parhaatkaan kaupan siteet kauaa kestäneet. Mutta siis tosiaan olin kotona reilun vuorokauden kuluttua, pianhan se siitä vähenee.



Allergiat siellä otetaan kyllä hyvin huomioon, ja saat sellaista välipalaa mikä sinulle sopii. Musta tuntui, ettei siellä oikein muuta ehtinytkään kuin syödä, joten en kaivannut mitään muuta. Mut ne suklaat ym. on kyllä aika hyvä juttu!



Katsotaas mitä muut on kirjoitelleet, pari päivää pois netin äärestä ja paljon on juttua tullut!



Maaria 33 tasan

Eihän tosiaan kaikkeen voi vastata ja hölmöä olisikin vastata, että eipä ole mitään sanottavaa tuohon asiaan. Ja jos ei itseä kiinnosta, niin miksi pitäisi¿ Jos ollaan rehellisiä, niin ei meistä varmaan kukaan ole täällä toisia varten? Eli tosiaan kannattaa kysyä uudemmankin kerran, jos jokin asia mieltä vaivaa, niin eiköhän joku jotain sano. Itse nyt kirjoittelen tän jutun wordiin sitä mukaa kun luen viestejä läpi, jospa saisin tärkeät asiat poimittua. Taitaa tulla pitkä juttu, joten lukekaa vain ne kohdat jotka itseä kiinnostaa.



popliz, tsemiä! Koita vielä hetki jaksaa lepäillä. Sairaalassahan tarjoavat muuten Bebanthenia ja lampaanrasvaa kipeisiin nänneihin, ja se bebahan on aivan mahtavaa HUULIRASVAa :)



Tuikku ja naapukka, AAMUISTA. Mä olen kai vähän pidemmällä kuin te ja mun äikkäri alkaa vasta 14.2., eli aamuja 13. Vai ettekö laske viikonloppuja? Mulla kun kaikki aamut on samanlaisia noiden kahden ikiliikkujan kanssa¿



Ninnutar; tosi lähellä maalia joo, la:han 7 viikkoa ja siihen se 3 päälle, mikä menee yli¿ Saa nähdä teenkö maan enkat tällä kertaa. Olis varmaan pitänyt liittyä huhtikuisiin niin ei masentaisi olla täällä viimeisenä¿



Elluz kyseli HOITOLAUKUSTA. Ehkä tärkein juttu on se, että sen saa helposti vaunuihin kiinni ja sitä on helppo kantaa. Löysin 5 vuotta sitten sellaisen hoitorepun, josta saa klipsuilla hihnat auki, joten on helppo avata ja laittaa vaunun kahvan yli ja pysyy tukevasti kiinni. En tiedä onko noita nykyisin markkinoilla. Paljon on kaikenmaailman olkalaukun tyylisiä, mutta on tosi hankalaa kantaa sellaista ja lasta yhtä aikaa. Usein joutuu tilanteeseen, jossa hoitolaukun ja muksun nappaa esim, autosta kantoon, ja silloin on parasta että se laukku pysyisi vakaasti mukana. IMETYSLIIVEJÄ en hankkisi etukäteen kuin korkeintaan yhdet, koska ei tosiaan voi tietää minkä kokoiset ne pitäisi olla. Mieluummin liian isot, kun voi sitten kuitenkin ¿kiristää¿ sopiviksi, ja olisi hyvä että liivinsuojatkin sinne mahtuisivat. Kaarituettomat, pitsittömät ehdottomasti jotta ovat mukavat eikä kutita. Rinnanympärys pysyy kutakuinkin samana kuin ennen synnytystä ainakin ekat pari kuukautta.



Ihanaa, tänään sain kommentin, että eihän tuo MASU nyt NIIN iso ole, luulin että jo paljon isompikin! Ihmiset ei tahdo muistaa, että se lapsi kasvaa koko ajan, ja jos ei ole kuukauteen nähty niin totta hitossa se on isompi kuin edellisellä kerralla! Ja jos kaveri on melkein 2 kk ¿jäljessä¿ niin ihmekkös tuo että masu on pienempi¿ Siinä sitä riittää yhteisillä tutuilla ihmettelemistä. Eikä mua kavereiden kommentit haittaakaan, vaan lähinnä noiden tuttavien ja ihan vieraiden ihmisten.



Mulla oli viime neuvolassa PAINOA tullut 12 kg, ja nousu edellisestä kerrasta oli kilo per viikko! Joulun piikkiin sen laitan, ja nyt jännityksellä odotan, mitä vaaka sanoo ensi viikolla.



Tässähän tätä tarinaa taas ylenmäärin, ja kello lähenee puolta yötä¿ Kyllä aamulla harmittaa!



Maaria

Elluz: olen lukenut jostain, että imetysliivit kannattaa ostaa kuukautta ennen laskettua aikaa, ja sitten valita kuppikoko, joka on yhden koon isompi kuin sen hetkinen koko. Mainitsin tästä äidilleni, ja se sanoi, että kuulostaa aika hyvältä. Itse meinasin ostaa tällä ohjeella yhdet liivit (ainakin) etukäteen! Mulla ei ole tosin kuppikoko kasvanut oikeastaan alun jälkeen enään mihinkään, että toivottavasti ei enään kasvaisikaan ennen laskettua aikaa. Alussa tosiaan kasvoi yhden kuppikoon verran, ja jouduin ostamaan uudet liivit ja pakkaamaan vanhat laatikkoihin!!



Maaria: Mun aamukampaan kuuluu vain työaamut :), ja siksi niitä on vähän vähemmän kuin sulla. Äitiysloma alkaa 16.2., eli nyt on 10 aamua enään, voi äly!!! Meinasitteko muuten työssäkävijät viedä jotain läksiäisherkkua? Itse meinasin leipoa 2 tai 3 pellillistä mokkapaloja. Meillä kutsutaan yleensä tiimiä isompi yhteisö, noin 40-50 henkeä, joten syötävää pitää riittää!



Kuulumisiin!

_tuikku_ ja poika rv 32+3

Maaria2: Kiitti kannustuksesta, eiköhän tämä tästä, ties vaikka loppujen lopuksi mennään yliaikaiseksi... No ehkä ei kuitenkaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Bebanthenhan tosiaan käy huulirasvaksi, mutta minä kaipasin huulirasvaa jo synnytyssalissa ja ihme ja kumma, eivät ne siellä löytäneet mitään, mikä olis tarkoitukseen sopinut. Verkkokalsareita muuten käytetään muissakin sairaaloissa ja palvelevat hyvin, vaikka onkin ihan karsean näköiset. Siksi mä en ainakaan ota sairaalaan kuin kotiinlähtöä varten alushousut. Kuinka muuten pääsit niin pian sairaalasta pois, täälläpäin on sääntö, että kolme vuorokautta pitää olla täynnä, ennenkuin päästävät kotiin?



Kuutamoheinä: Meillä kans mies ekan synnytyksen jälkeen monille ihaili, kuinka lääkäri oli taitava ja toimi hienosti, minä vaan en saanut minkäänlaista ihailua osakseni. Pitäisköhän muistaa huutaa enemmän ensi kerralla..?



Aika hauska muuten tuon Ninnuttaren pyörtyilevä mies. Itsekään en ollut kyllä varma, haluanko nähdä istukkaa, kun kätilö sitä kysyi, mutta eihän se nyt mikään ihmeellinen sitten ollutkaan.



Elluz: Tuleehan sitä painoa välillä enemmän, välillä vähemmän, tuskin kenelläkään tasaisesti koko ajan. Hoitolaukusta kyselit, mulla on itsellä Emmaljungan, ja sen saa kyllä mukavasti vaunuihin kiinni. Lokerojakin löytyy runsaasti, mutta välttämättä olkalaukkumalli ei tosiaan oo kaikkein käytännöllisin, jos on paljon muutakin kannettavaa. Nyt jos ostaisin, niin etsisin varmaan reppumallista. Imetysliivien koko on kyllä vaikea etukäteen tietää. Mulla on riittänyt yksi kuppikoko suurempi kuin normaalisti, mutta oon kyllä pienikokoinen. Ei tosiaan kannata monia ostaa etukäteen. Ja kaarituelliset on ainakin mun kohdalla olleet huonompi vaihtoehto, yhdet kaarituelliset mulla on, vähän juhlakäyttöä ajatellen.



Mukavaa perjantaita kaikille!



popz (rv 33 + 3)

Moi!



Olikohan se Elluz, joka mietti olevansa jälkijunassa noiden laittamisten kanssa. No, niin olen minäkin ja olen myös ajatellut laitella paikkoja kuntoon sitten äitiyslomalla. Toivottavasti saan silloin jotain aikaiseksi! Tällä hetkellä mulla ei vielä juurikaan ole ihan pieniä vaatteita, pinnasänkyä, matkarattaita, lipastoa lapsen vaatteille, ammetta, ym. Kaikki, mitä on eli vaunut ja turvakaukalo, ovat saatuja. Että silleen. Pikkuhiljaa tässä edetään ja laskettuun aikaanhan on viä lähes 8 viikkoa. Jos vauva päättäisikin tulla huimasti etukäteen, niin kyllä sitä kuitenkin jotenkin pärjättäis. Mut kaikki tietysti laittelee silloin, kun se itsestä parhaalta tuntuu.



Nakero08, 32+1

Tää muutto on ihan kamalaa!!!! Mä olen koko ajan niin väsynyt, että pakko ottaa parit torkut päivässä ja koko loppu ajan olen ihan kuutamolla. Siinä yritän sitten pakkailla ja kannustaa miestä pakkaushommissa. Siitä ei kyllä ole pakkaushommissa muuta kuin haittaa. Se ei kykene minkäänlaiseen järjestelmällisyyteen siinä laatikoihini laittamisessa, jos jonkun saa pakattua, niin joudun laatikon purkamaan ja pakkaamaan uudestaan, että saataisiin edes johonkin romut mahdutettua. Tänään pitäisi lähteä ensimmäisen kuorman uuteen kotiin. Viikonpäästä on sitten varsinainen muutto. Uskomattoman paljon noihin kaappeihin mahtuu kaikkea romua. Juurikaan en ole nyt tavaroita läpi käynyt, että kannattaisikohan jotain heittää pois. Ei vain pysty!



Pakkasin sairaalakassin valmiiksi, jos vaikka muutto saa synnytyksen käynnistymään, niin on sitten välttämättömimmät mukana, sillä mies ei todellakaan löydä muuttotavaroista tarvitsemiani romuja. Minä taas inhosin niitä verkkohousuja, joten pakkasin omia alkkareita, kun tuntui että ne ei pysynyt päällä. Ja lisäksi siis imetysliivit, minä olen ne ostanut valmiiksi, kun ei viimeksikään rinnat ihan älyttömästi kasvaneet, ja ne joustavat kaarituettomat menee ihan hyvin aluksi. Koin, että ne liivit oli ihana olla siellä sairaalassa, kun minulla ainakin rinnat ihan valuivat maitoa, joten nyt pakkasin maidonkerääjätkin mukaan, kun ne suojat kastuivat läpi saman tien. Otin myös rintapumpun mukaan, kun rintoihin tulee se sietämätön paine, niin saa enimmät maidot pumpattua pois, eikä tarvitse jonottaa sille pumpulle. Nyt on tosiaan eri sairaala.



Eväistä kannattaa kysyä sairaalasta. Jorvissa ei siis ollut muuta tarjolla varsinaisen ruoan lisäksi kuin mehua, ja minulla oli siis ihan hirveä nälkä useaan otteeseen. Todellakin olisin kaivannut jotain muutakin syötävää. Taysissa on sivujensa mukaan aulassa jääkaappi, jossa on välipalatarvikkeita, joten nyt en sitten haali muuta kuin pieniä herkkuja mukaan.



Aatuska 34+0

Tosin näin lomaillessa ei enää olekaan paljon väliä onko arki vai viikonloppu, paitsi että mies on huomenna kotona. Joku kyseli leipomisista töihin. Minä vein viimeisenä päivänä ostokakun, kun en jaksanut millään silloin leipoa. Nyt lomaillessa ajattelin vähitellen leipoa pakastimen täyteen pasteijoita ym. niin ei tarvitse stressata omista eikä kyläilijöiden ruuista, kun tuodaan pikkuinen kotiin. Tosiaan näistä valmisteluista yms. kun puhutaan, niin onkin hyvä muistaa, kuinka eri aikaan meillä laskettuja aikoja on, mulla jo reilun neljän viikon päästä.



Maaria: Ostin sen unipussin itseasiassa käytettynä tämän sivun Osta&Myy -palstalta. Se on 2virtues-merkkinen fleeceinen, hihaton mutta erillisen ' kapalo-osan' saa kiedottua käsien ympärille. Tosin odotan esikoista, että en yhtään osaa sanoa, onko se oikeasti hyvä. Googlettamalla esim. ' unipussi myynti' löytyy kyllä uusienkin tuotteiden myyjiä.



Jotain muuta piti vielä kommentoida mutta en muista mitä...



Itselle ei sen kummempia. Mies on nyt alkanut tosissaan miettiä vauvan tuloa ja kiinnostunut hankinnoistakin ihan eri tavalla. Itsellä vaan on nyt vähän sellainen olo, että eikös näistä ole jo puhuttu monta kuukautta.. mutta ilmeisesti hän ei silloin oikein kuunnellut tai osannut ajatella kaikkea mistä puhuttiin ja onhan se tietysti luonnollista, että miesten on ilman raskautta vaikeampi sisäistää vauvan tuloa kovin aikaisin. Nyt kun jäin äitiyslomalle, on mieskin ymmärtänyt, kuinka lähellä syntymää jo ollaan, ja onhan tämä lomalle jäänti jo muuttanut meidän päivärytmejä.



Aatuskalle tsemppiä ja jaksamista muuttohommiin!



Mama ja Justus 35+4



Ps. Itse taas en ole tuolla yhteisössä ollut vaan kirjoitellut rinnakkaisesti myös Enskojen pinoon, en ole silti kokenut että täällä olisin ulkopuolisena tai mitään sisäpiiriä sen kummemmin olisi. Ikävää, jos jollekin on tullut sellainen olo. Aikalailla omaa napaahan täällä kaikilla tulee kirjoiteltua, minusta ainakin on kiva lukea että muilla on samantyyppisiä ajatuksia ja vaivoja jne. Ja tietysti se on luonnollista, että useammin kirjoittelevat oppivat nopeammin toistensa nimet jne. Ehkä jotain ' täsmäkysymyksiä' esim. terveyteen liittyen kannattaa kysellä aloittamalla uusi viestiketju, niin on enemmän lukijoitakin.

Tayssissa oli jo silloin kaksi vuotta sitten käytössä LYHKI-hoito, eli lyhytkestoinen jälkihoito vai mikä sen nimi olikaan, nykyään puhuvat LYSYstä. Silloin sain kakkoseni, joten mun oli mahdollista päästä pois kun kaikki oli kunnossa. Esikoisen kanssa ei kotiutuminen ihan noin pian onnistune. Kätilö kävi sitten seuraavana päivänä kotona katsomassa meitä, ja vielä seuraavana mittaamassa biliribiinit kun poika oli hiukan keltainen. Tsekkasi sitten aina minutkin. Loistava palvelu, vaikka asutaankin aika kaukana sairaalasta.



Nyt tosiaan ajattelin, että jos saan yhden hengen huoneen niin jään sinne pitemmäksi aikaa lepäilemaan, koska kotona on kaksi tenavaa ennestään, niin ei täällä paljon huilata. Mut olen tosi huono nukkuja, eli jos joku muukin on samassa huoneessa niin ei nukkumisesta tule mitään, joten sitten mieluummin kotiin. Mutta eihän sitä tosiaan tiedä miten kaikki menee, joten ei kauheasti kannata suunnitella!



Juu kyllä meidän isikin on jaellut kommentteja helposta synnytyksestä, kun meni vain 3 tuntia eikä itse ehtinyt kyllästymään sairaalassa oleskeluun, niin kuin ekasta. Kyllä otti päähän! Olen kanssa sellainen, että hiljaa olen, korkeintaan ynisen, mutta kai sitä pitäis huutaa täysillä...



Niistä kaarituellisista imetysliiveistä vielä sen verran, että niitä ei suositella sen tähden, että painavat tuolta sivusta ja saattavat estää verenkiertoa ja painaa rauhasia aiheuttaen rintatulehduksen. Mutta näistä ihanista jutuista päästään juttelemaan sitten parin kuukauden päästä!



Eilen juteltiin nimistä, ja taisi mun tyttönimi mennä melkein sellaisenaan läpi mieheltä! Vähän joutuu kolmatta nimeä makustelemaan, koska ei tuo ihan parhaita mielleyhtymiä hänelle :) Pojan nimi onkin vielä ihan hukassa, mutta kunhan jonkun keksisi siihen sairaalan paperiin laitettavaksi. Täytyisi sen kuitenkin sellainen olla, jonka oikeasti hyväksyisikin ja mä olen näistä kyllä tosi tarkka...



Jaahas, täytyy taas jalkautua siivoilemaan. Mahdoton sotku tässä kämpässä. Kunhan saan tuon kakkosen päikkäreille niin ei ainakaan sotkut lisäänny hetkeen! Oli niin hyvä yö vaihteeksi, ettei tarvitse itse mennä päikkäreille, ihanaa!



En näimmä osaa ollenkaan kirjoittaa lyhyesti...



Maaria 33+1