Lue keskustelun säännöt.
Juniorijalkapallosta.
04.04.2014 |
Oletteko törmänneet juniorijalkapallossa ilmiöön että joukkueen valmentajien ja muiden keskeisessä asemassa olevien toimijoiden lapset pelaavat automaattisesti "paremmassa" joukkueessa turnauksissa, vaikkeivat taidoiltaan välttämättä ole sen parempia kuin muutkaan joukkueen pelaajat. Enemmänkin näissä lapsissa näkyy selvimmin se, että yritetään väkisin tehdä itse maaleja eikä juurikaan syötellä muille. Mietin vain että onko kuinkakin yleistä tällainen, kun kuitenkin yleisesti hehkutetaan että kaikki pelaa, varsinkin vielä kun kyseessä ei ole edes kilpa-sarjassa pelaaminen. Itsekin ymmärrän kyllä joukkuejaot kehittyneimpiin ja ei niin kehittyneisiin jos perusteena on puhtaasti taidot.
Kommentit (121)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:18"]
Kaikilla lapsilla ei ole vanhempia jotka pystyvät tai edes haluavat uhrata lapsen harrastukselle omaa aikaansa. Kuitenkin myös tällaiset lapset voivat omasta halustaan reenata kovastikin ja kehittyä lajissa. Tällaisille lapsille sitten pitäisi todeta että voi kun vanhempasi olisivat hiukan enemmän kiinnostuneita ja mukana toiminnassa niin voisit sinäkin menestyä. Lapsen omilla tekemisillä ei niinkään siis ole merkitystä. Ja kenen harrastuksesta siis lopulta on kysymys?
[/quote]
Tätä mietin ketjua lukiessa, että miten asiaa kommentoisin. Mutta joku ystävällinen auttoi minua.
Eli minua hämmästyttää, miten jalkapallon harrastajien vanhemmilta löytyy tavattoman paljon intoa ja aikaa osallistua ja kökkiä kaikki illat kentän laidalla. Muissa meidän kylän harrastuksissa ei samaa ilmiötä esiinny.
Mutta vaikka useimmilla vanhemmilla tuota joutoaikaa näyttää olevan, niin meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään mahdollisuutta käyttää kaikkia iltoja yhden lapsen jalkapalloharrastukseen. Muillakin lapsilla on tarpeensa ja meillä vanhemmilla myös työmme tehtävänä. Me aikuiset emme siis ole mitenkään toiminnassa mukana, ja aina emme pysty venymään edes siihen, että lapsi pääsisi harjoituksiin.
Silti lapsella on intoa vaikka muille jakaa. Joten sitä tässä nyt pelkään, että lasta tullaan rankaisemaan epäaktiivisuudesta, vaikka todellisuudessa vika on vanhemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 14:37"]
Vanhemmat kun valmentaa ja jojot ja muut, niin kyllä, he valmentavat yleensä täysin ilmaiseksi eivätkä saa muuta korvausta työstään kuin sen, minkä vanhemmat saattavat kauden päätökseksi yhteisesti kerätyllä kolehdilla valkuille lahjaksi antaa. Siksi tällainen valitus on aika raivostuttavaa.
[/quote]
Meillä on kyllä ainakin ihan palkallinen valmentaja. Ja vanhemmat ovat niissä muissa tehtävissä, mutta eivät ilmaiseksi aivan hekään, sillä saavat palkaksi kausikortin edustusjoukkueen peleihin. Ja sen verran tuo kausikortti houkuttaa, että joukkueenjohtajiksi ja huoltajiksi oli innokkaita vanhempia vähintäänkin niin paljon kuin tarvittiin.
Mutta toki tuo palkkio ei niin ruhtinaallinen ole, että sen varjolla muilla vanhemmilla olisi oikeus heille paljonkaan suuria valituksia esittää. Ilman muuta homma toimii parhaiten niin, että kaikki toimivat hyvällä yhteistyöllä.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 11:08"]
Mun kokemus on se, että vanhempien kannattaa olla ystävällisellä ja rakentavalla tavalla aktiivisia. Valmentajille on helpointa mennä samoja raiteita kuin ennenkin, minkä tavallaan ymmärtää, kun se on kaikkien muiden velvollisuuksien päälle tehtävää vapaaehtoistyötä, jossa ei energiasyistä useinkaan tule oltua itsekriittinen ja arvioitua omia toimintatapojaan.
[/quote]
Juuri näin olkaa valmentajien kanssa puheyhteyksissä kokoajan. Kritiikin antaminen ja saaminenkin on helpompaa kun ollaan muutenkin mukavia juteltu lasten harrastuksesta. Lisäksi itse valmentajana kaipaisin että lasten vanhemmat osallistuisivat toimintaan jollain lailla. Vanhempien hiljaisuus ei ole aina myöntymisen merkki ja näiden juttujen perusteella saa pelätä että milloin tyytymättömyys kasvaa liian suureksi. Eli antakaa valmennukselle palautetta niin hyvässä kuin pahassa, ja muistakaa että valmentajakin on vain yksi vanhempi muiden joukossa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 13:02"]
Jos itse olisin valmentaja, niin kuuluisin noihin, jotka antaisi omalle vähiten. Niihin vaatimattomiin, tyyppeihin, joille ei tulisi mieleenkään että joku olisi ollut aikoinaan kiinnostunut taaperoni kävelyharjoituksista tai muusta, puheenaiheet pitää keksiä muualta kuin omista lapsista.
En kyllä ymmärrä miten kukaan kehtaa suosia omaansa.
[/quote]
Tätä kantaa en ymmärrä ollenkaan. Suosia ei saa, mutta minkä ihmeen takia jättäisit oman vähimmälle. Tuo ei mielestäni ole vaatimattomuutta. Tasapuolisuus täytyy asioissa olla. Olen itse seurannut sivusta liikaa myös valmentajia jotka eivät voi omalle pojalle antaa tunnustusta siinä pelossa kun muut vanhemmat katsovat tätä suosimiseksi, vaikka lapsi olisi kuinka hyvä. Itse ruvetessani juniori joukkueen valmentajaksi tein lupauksen ettei oma poika joudu sen takia kärsimään, että kulutan vapaa-aikaani mahdollistaakseni lapsikatraan harrastuksen. Suosiminen on todella typerää, mutta oman sorsiminen menee jo yli ymmärryksen. Taidon ja motivaation pitää olla ratkaisevassa asemassa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 22:58"]
Niin, tässä on varmaan useampi näkökulma: taitavan pelajaan vanhemman, vähemmän taitavan pelaajan vanhemman, valmentajan jne. Siksi olisikin tärkeää, että peluutussäännöt olisi keskusteltu yhdessä, kirjattu ylös ja helposti kaikkien saatavilla. Niin ei pitäis tulla ylläreitä kenellekään eikä koutsin tarttis niin paljon tasapainoilla ja tehdä tilannekohtaisia päätöksiä.
[/quote]
Ja vanhempien kannattaa olla osallisen juurikin tuossa pelisääntökeskustelussa, ei pelkästään paikalla. Meillä ainakin vain murto-osa lapsien vanhemmista vaivautui paikalle ja nekin olivat hiljaa. Eli aktiviisuus on muutakin kuin valmentamista tai JoJoilua, osallistukaa edes vanhempina tuohon toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 23:18"]
Kaikilla lapsilla ei ole vanhempia jotka pystyvät tai edes haluavat uhrata lapsen harrastukselle omaa aikaansa. Kuitenkin myös tällaiset lapset voivat omasta halustaan reenata kovastikin ja kehittyä lajissa. Tällaisille lapsille sitten pitäisi todeta että voi kun vanhempasi olisivat hiukan enemmän kiinnostuneita ja mukana toiminnassa niin voisit sinäkin menestyä. Lapsen omilla tekemisillä ei niinkään siis ole merkitystä. Ja kenen harrastuksesta siis lopulta on kysymys?
[/quote]
Siis ihan oikeasti, ei se halusta pitäisi olla kiinni että välittää lapsensa tekemisistä. Ottakaa nyt itseänne niskasta kiinni ja olkaa kiinnostuneita siitä mistä lapsennekin.
Tuosta olen samaa mieltä kuitenkin, että lapsen omat näytöt pitää riittää sijoittumiseen joukkueessa. Ja kaikki vanhemmat toimintaan mukaan jotta homma pysyy mielekkänä niin lapsille kuin aikuisille.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 12:19"]
Mitenkäs sellaisessa tilanteessa pitäisi toimia että kilpajoukkueessa tilaa 7 pojalle, joista 4 jo valmentajien tai jojon lapsia joilla itseoikeutettu asema joukkueessa koska vanhemmat uhraavat "pyytteettömästi" aikaansa joukkueen eteen, loput sisäpiiriläisiä, näiden toimijoiden ystävien lapsia. Harrasteryhmän lapset saavat sitten pelailla vaikka ikätasoaan nuorempia vastaan. Tässäkö sitä kehitystä sitten syntyy samanarvoisesti. Joku näistä valmentajista joutuu sitten aina nakkivuoroon harrastejoukkueen peleihin vaikka oma poika pelaa toisaalla. Ja kiinnostus touhuun ja kannustaminen loistaa poissaolollaan kilometrien päähän. Motivaatio pelaamiseen laskee lapsella kuin lehmän häntä ja innostus harrastamiseen sitä myötä kun ei lajissa kehittymistä huomioida millään tavalla. Isän ja äidin kannustuskin riittää vain tiettyyn rajaan asti. Ikävää lopettaa lapselle muuten mieluisa harrastus moisen takia, mutta eipä tee mieli tukea näin kuppikuntaista toimintaa. Kyseessä on kuitenkin vain lasten harrastus jonka päätehtävänä on tuottaa hyvää mieltä ja reipasta ja reilua toimintaa, ei jatkuvaa alemmuudentunnetta ja aikuisten välisiä valtakiemuroita. Näihin ehtii tutustua sitten myöhemminkin.
[/quote]
En hyväksy kyseisenlaista toimintaa, mutta voisiko tuosta harrastajaryhmän vanhemmista nousta omat valmentajat ja jojo vetämään sen toimintaa. Voisi olla mielekkäämpää kaikille. Lisäksi tällä 'omalla' aktiivisella ryhmällä voisi järjestää vaikka harjoitus otteluita naapuri kylän joukkueita vastaan. Älkää nielkö purematta tuommoista toimintaa vaan aktiivisesti rupeatte tekemään oman lapsenne harrastuksesta kaikille mielekkäämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 21:14"]
Valmentajan yksi motivaatio on se, että on mukana oman lapsen harrastuksessa. Jos lapsi ei olisi mukana, ei olisi valmentajakaan. Kuka sitten valmentaisi? Ei niitä toimihenkilöitä jonossa ole tulossa.
[/quote]
Kummallinen motiivi valmentajalla on! Ei rakkaus lajiin vaan oman lapsen suosiminen. Onneksi meidän valmentaja ei ole noin idiootti. Siirsi oman lapsensa kokonaan toiseen seuraan. Tietenkään en tiedä syytä, eikä se mulle kuulukaan, mutta eipähän tule "oma lapsi" vaikutteita.
[/quote]
Meillä ei olisi joukkuetta jos en itse olisi ruvennut oman lapseni valmentajaksi. Tein tämän rakkaudesta lapseeni en lajiin. Pyrin toimimaan tasapuolisesti, en mielestäni suosi omaani enkä myöskään häntä sorra. Palautetta vanhemmilta ei toiminnasta saa vaikka pyytäisi, joten varmaan menee sitten ihan hyvin. Kaikissa seuroissa ei ole mahdollista olla valmentaja eri joukkueesta kuin hänen lapsensa. Eli vaikka motiivini on oma lapsi, en koe olevani idiootti. Tai jos olen, niin mitä se kertoo niistä muista vanhemmista, jotka antavat lapsensa minun valmennettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 13:46"]
Siis ovatko nämä valmentajat ilmaiseksi valmentajia?
[/quote]
Kyllä se vaan vapaaehtoistyötä herkästi on ainakin pienemmissä seuroissa. Itse pidän kahdet 1.5 tunnin harkat lapsille viikossa, teen pohjatyötä ja järjestelen pelejä vielä toisen mokoman verran. Seuralta evääksi sai lastenohjaajan kurssin. Siinäpä sitä palkkiota kerrakseen.
Mutta tällä vapaaehtoistoiminnalla saadaan seuramme jäsenmaksut pidetty kurissa ja useammalla on lapsella on mahdollisuus osallistua harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa joukkuelajissa olen huomannut samaa. Treeniporukka on iso ja tytöt pelaa sekä kilpa- että harrastajasarjaa. Ja ylläri ylläri, juuri vastuuhenkilöiden lapset on aina kilpasarjan peleissä.
Valmennusporukka päättää siitä, kuka mihinkin peliin pääsee. Mistä tulee ongelmallista, kun valmennusporukassa on pelkkiä pelaajien vanhempia. Objektiivisuus kärsii pahasti.
Sen lisäksi, että vedetään kotiin päin, eivät tunnu havaitsevan sitä, jos joku harrastussarjassa pelannut on kehittynyt huimasti ja sopisi hyvin kilpasarjan peleihin. Ja lukkiutunutta ajattelua on myös niin päin, että ei vaikuta mihinkään, jos joku kilpasarjaa pelannut ei oikein enää pysy kilpapelien tahdissa ja sopisi paremmin harrastajaporukan peleihin.
No ei oikein. Enemmistö valmentajien lapsista on kyllä kilpajoukkueissa, mutta ansaitsevat paikkansa. Todennäköisesti valmentajien kotona panostetaan harrastukseen kentän laidalla arvostelijan perhettä enemmän.
Tuntuu että arvostelet lapsia vähän puolueellisesti, oletko katkera? Toki voisit aloittaa siitä että panoistaisit itsekin harrastukseen enemmän. Ja vaikka hitusen voisit arvostaa sitä vapaaehtoistyötä mitä jotkut vanhemmat tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpajoukkueen ja harrastusjoukkueen välillä pitäisi kyllä olla enemmän liikkuvuutta, sillä lapset kehittyvät eri tahtiin.
Omani ei pelaa jalkapalloa, vaan lentopalloa, jossa on ihan eri sarjat eri tasoisille joukkueille, toisessa helpotetut säännöt. Joukkue on jaettu kahteen porukkaan, joista toinen pelaa helpotettua sarjaa, toinen ei-helpotettua (eli parempi joukkue). Valmentajan lapsi pelaa helpotetussa sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen usein aika selvästi huomaa. Joidenkin juniorien vanhemmat hakeutuu ilmeisesti tarkoituksella joukkueen "johtotehtäviin" ja sitä kautta omat lapset saavat "suotuisan" kohtelun.
En ole huomannut - tai siis ne lapset on olleet oikeutetusti siellä paremmassa porukassa. Mutta vaikka ei olisi, jos ei ole kovin tavoitteellista toimintaa, eli ei ole vielä kyse oikeesti kilpasarjoista, niin musta olis vaan logistisesti loogista, että valmentajan oma lapsi on siinä pelissä, jota valmentaja vetää... Useinhan ryhmien pelit on samaan aikaan, ja joku toinen valkuista peluuttaa toista ryhmää...
En ymmärtänyt mitä tekemistä asialla on kaikki pelaa -periaatteen kanssa, jos ap:n oma lapsi pelaa myös omassa porukassaan?
Varmaan tuo on aika tavallista. Tosin yleensä on niin, että ne, joilla on rahkeita valmentaa, ovat myös kotielämässä lajikeskeisiä ja siinä sit lapsetkin oppii koko ajan jotain ja on edellä verrattuna niihin, jotka on lajin parissa vain treeneissä.
Mutta tunnistan tuon, että pelaajavalintoihin vaikuttaa moni muukin kuin ne virallisesti julkilausutut asiat. Valmennusporukka sahaa siinä omaa oksaansa, olen nähnyt parikin joukkuetta, jossa on tullut pelaajakato siksi, että peluuttaminen ei ole ollut reilua. Toimivaan joukkueeseen pelaajia kuitenkin tarvitaan enemmän kuin ne valmennustiimiläisten lapset.
Lapseni eivät harrasta jalkapalloa.
Mutta mietin, että aika monessa harrastuksessa vanhempien tuki on aika tärkeää, jos aikoo pitkälle päästä ja loppupeleissä voi olla joukkueelle kannattavaa panostaa lapsiin, joilla on vanhempien tuki. Varmasti joukkueeseen mahtuu myös taitavia tyyppejä, joiden vanhemmat eivät valmenna.
On totta että monet valmentajien lapsista on paikkansa paremmassa joukkueessa ansainneet. Intohimo lajiin näkyy niin taidoissa kuin koko perheen lajille omistautuneisuudessakin. En myöskään missään tapauksessa väheksy vapaaehtoistyötä vaan nostan suuresti hattua niille, jotka omaa vapaa-aikaansa käyttävät myös muiden kuin omien lapsiensa hyväksi.
Itsekin osallistumme talkoisiin ja muuhun toimintaa aina kun vain pystymme, vaikka kykymme ja työaikamme ei valmentamista mahdollistakaan.
Itseäni lähinnä harmittaa se, että huolimatta siitä että monet lapset joukkueen sisällä ovat huimasti petranneet ja kehittyneet taidoissaan ei tätä kehitystä juurikaan huomioida. Itse lähinnä peräänkuuluttaisin sitä että kaikilla lapsilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet joukkueen sisällä, riippumatta vanhempiensa sitoutuneisuudesta tai asemasta. Näin lapsetkin oppisivat että kova työ palkitaan. Ja näillä lapsilla tarkoitan todellakin muitakin kuin vain omaani.
ap
varmaan noinkin. mutta menee se toisinkin päin -- poikani pelaa ja mieheni valmentaa. vaikka poika on joukkueessaan selvästi kehittynein ja motivoitunein pelaaja, ei mieheni vaan kehtaa jakaa turnausten tsempparipalkintoja tms. mitään tunnustuksia pojalle. palkinnot saa aina joku muu, paljon vähemmillä ansioilla. peliaikaa poika toki saa siinä missä muutkin. ja valmennusta kaksin verroin -- siis varsinaisten treenien ulkopuolella. olemme parin muun lajiin sitoutuneen perheen kanssa paljon puhuneet siitä, onko reilua sekään että lapsi kärsii siitä että oma isä valmentaa...
meidän seurassamme siis pelipaikat menevät kyllä taitojen mukaan. iso seura ja paljon eri tasoisia saman ikäisten joukkueita -- kyllä ne parhaat pelaajat valikoituvat parhaisiin joukkueisiin parissa vuodessa. eikä siellä voi valmentaa kuin parin pojan isä. jotain etua varmaan on siitä, että isä/äiti on jojo tai valmentaja, mutta kyllä siihen haittapuoliakin liittyy...
Miksi niin monella on kiire ja hinku siihen 'parempien' kilparyhmään? Minusta on todella hyvä, että joukkueen sisällä on kaksi eritasoista ryhmää. Toivoisin vain, että näillä 'huonommilla' olisi oma (hyvä ja tavoitteellinen) valmennus ja huoltaja ja yhtälaiset mahdollisuudet parempien kanssa pelata omassa sarjapelissä, turnauksissa ja tehdä vaikka omia matkoja. Ryhmässä voisi pelata kaikki, myös niitä oikein hyviäkin, jos niin haluavat mielummin. Treenejä voisi olla kahdesti viikossa ja/tai lisäksi voisi olla jotain muuta hauskaa liikuntaa yhdessä. Peliaikaa kaikille tasapuolisesti, viirien ja tsemppareiden jakoa tasapuolisesti, yhteisiä kivoja tapahtumia, hyvää käytöstä ja hyvää yhteishenkeä. Voisin kuvitella, että tällaisessa joukkueessa lapset kehittyisivät hyviksi joukkuepelaajiksi ja jaksaisivat harrastaa myös sen vaikean murrosiän läpi, sillä rankalla ja totisella kilpapeluuttamisella alakoululainen väsyy ja kyllästyy ennenkuin ne todelliset kyvyt pääsevät esiin.