Lue keskustelun säännöt.
Mikähän vaivaa meidän 5-v tyttöä? :oS
26.01.2008 |
Kyseessä siis herkkä ja fiksu lapsi joka on todella kiinnostunut kirjoista ja palapeleistä, on ikäisiään edellä.
Jokin aika sitten alkoi kynsien rassaaminen, rassaa vähän väliä kynsiään niin ettei niitä ole tarvinnut leikatakaan enää, on niin lyhyet. Ei pure vaikka purruilta näyttävätkin, kynsii ne vain niin että lohkeavat. Pelkää kovia ääniä, autoja, traktoreita, menee paniikkiin jos olemme ulkona ja esim auto tulee pihaan. Haluaa heti sisälle, itkee ja huutaa ja laittaa kädet korville.
Ulos lähtiessä on aina jokin huonosti, lahkeet, lapaset, mikä milloinkin, vaivaa aivan hirveästi ja ne on saatava hänen mieleisesti laitettua.
Pakonomaiset rituaalit ja heipatukset jos lähden esim yksin kauppaan, tai jonnekin, hyvänyön toivotukset moneen kertaan jne.
Välillä saa kamalia raivareita jolloin kiljuu täyttä kurkkua ja höykyttää pienempää sisarustaan, provosoi tätäkin.
Rakkautta ja läheisyyttä saa yllin kyllin, todella usein kerron kuinka rakastan ja välitän ja selitän paljon asioista hänelle, ja korostan puhumisen tärkeyttä että äidille voi aina kertoa jos jokin painaa. Mutta nyt en ymmärrä mikä painaa.. :o/
Lapsi on kotihoidossa.
Kommentit (24)
että kyseessä sensorisen integraation häiriö, asperger tai ad/hd. Mutta älähän hötkyile, vaan hanki ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistan itse pienenä kun olin isäni kanssa videovuokraamossa ja näin kauhuelokuvan kannen. En siis muuta kuin kannen. Nukuin varmaan kuukauden äitini vieressä, enkä suostunut kertomaan mikä pelotti, kun pelotti niin paljon. Joskun me unohdetaan minkälaista on olla lapsi.
minkälainen parisuhde sulla on lapsen isän kanssa? Onko kaikki hyvin teidän välillä?
Hei, ikää vasta 5 vuotta! Vrt. AV-mammaan, ja totea lapsesi huokaisten normaaliksi ;)
Lue kuvauksia 5 vuotiaista netistä Toisaalta lapsi on vielä pieni, mutta toisaalta " opitäisi" jo olla iso = ristiriitaisia tunteita lapselle.
Meilläkin 5 vuotias välillä kiljuu, jos ei saa tahtoansa läpi. Ei ole pahemmin ennen kiljunut. Kynsiäkin pureskeli jonkun aikaa, meni ohi. Pelkää isoja autoja, jos jossain kuuluu aura-auton ääni, juoksee oven edustalle tms. Tiedostaa, että aura-autonkuksi ei häntä välttämättä näe. Yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun 3-vuotiaalla on jotain samoja piirteitä, ei tosin yhtä vahvoja kuin kuvaamasi.
Lapsi osaa kirjoittaa monia sanoja, lukee 3-kirjaimisia sanoja (englanniksi, sillä on englanninkielisessä leikkikoulussa). Lisäksi hän ahdistuu tosi herkästi jos jokin asia menee eri tavoin kuin suunniteltiin. Tämä näkyy hillittömänä raivokohtauksena, josta hänen on vaikea rauhoittua. Lisäksi hän repii kyntensä aina, en ole leikannut hänen kynsiään kahteen vuoteen.
Meidän tyttö ei tosin pelkää kovia ääniä, mutta uusia tilanteita jännittää kovasti. Esimerkiksi leikkikouluun menoa itki kaksi viikkoa joka päivä (yleensä nukkumaan mennessä), kun häntä jännitti asia niin kovasti.
Itse en ole edes epäillä, että lapsella olisi jotain " vialla" . Hän oli koliikkivauva, joten olemme kuunnelleet hänen itkujaan vauvasta lähtien. Olemme lisäksi luokitelleet lapsen vain hieman hankalammaksi kuin esikoisemme. Ja silloin, kun joku aikuinen viettää kahden aikaa tämän tytön kanssa, hän on mitä suloisin, herttaisin, kiltein ja avuliain pieni tyttö. Mutta kun veli on paikalla ja perheen arkirumba pyörii, niin lapsi on mitä hankalin ja kaikkea vastustava pieni 3-vuotias.
Tosiaan jos olemme esim kahden kaupassa, käyttäytyy oikein nätisti ja osaa olla hurmaava ja ihana, pikkusiskon kanssa sitten melkein kuin " eri lapsi" . Ehkä tämä kaikki käytös onkin ihan normaalia :) Itse sitä vain epäilee ja kyseenalaistaa aina kaikkea. Itse olen ollut lapsena ja olen vieläkin, neuroottinen, täydellisyyteen pyrkivä.. en haluaisi sitä siirtää lapselle, mutta ehkä se on jokin luonteen ominaisuus sitten.
Ja aika hauska juttu, lapsi puhuu täysin kirjakieltä vaikkei me vanhemmat puhuta. On sellainen " pikkuvanha" neiti :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta voivat hyvin olla merkki jostain.
Ovatko nuo rituaalit tulleet vastikään vai onko lapsella aina ollut tarve tehdä asiat tietyllä tavalla?
Kynsien raastaminen voi myös olla merkki jostain.
onko perheessä tapahtunut jotain erikoista viime aikoina?
Olen kyllä koettanut olla huomauttelematta esim kynsien rassaamisesta, mutta välillä niin ärsyttää kun tyttö melkein jatkuvasti rappaa niitä että sitten huomautan. Joskus vähän vihaiseenkin sävyyn. Perheessämme ei ole mitään erityistä tapahtunut, itselläni henkilökohtaisia " ongelmia" mutta ne ei pitäisi näkyä ulospäin? Vai aistiiko lapsi ihan kaiken? En ole tuonut niitä esille mitenkään, miehelleni joskus puhunut mutta en varsinaisesti lasten kuullen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän tyttöä ei vaivaa mikään. Normaali 5- vuotias. Tuleppas katsomaan päiväkotiin, niitä mahtuu noilla " oireilla" 12 tusinaan.
Kiinnostavampaa on, millaisilla ihmisillä on vimma lyödä leimaa pienten lasten otsaan ja määritellä täysin asiantuntemuksetta toisten kakaroita.
t:lastentarhan ope
Laskeudu jo jalustaltasi!
t:lähihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pisti niin vihaksi tuo lähihoitajien arvostelu. Ei lto:t sen kummempia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten.
ei me voida täällä sanoa yhden kirjoituksen perusteella mikä on normaalia ja mikä ei.
Vastuutonta on sanoa että ei mikään ole vialla, jos oikeasti ei tunne tapausta.
alkaa vituttaa.
ei se lto sen tärkeämpää työtä tee. ja aikalailla erilainen tietopohja näillä kahdella ammattiryhmällä.
ja ihan näkemättä, jos mahdollista. Mietippäs lähäri sitä.
Näin av:laisittain, et sitte taida olla ihan se penaalin terävin kynä. Tai sitte sarkasmisi on loistavaa.
Terkkuja jalustalta,
t: :-) lto
toivottavasti omat lapseni ei ole sun ryhmässä hoidossa.
en siihen mitä muut sanoo. Varsinkin kun lapsi ei ole edes päiväkodissa.
ja ei millään pahalla, mutta itse en ainankaan lastenhoitajien tai opejen diagnooseihin luottaisi. Haluaisin ihan lääkärin mielipiteen.
Ota kuitenkin neuvolassa puheeksi.