G: Tiedätkö mitä isovanhempiesi perheissä tapahtui 1918?

ja isän vanhemmat punaisia.... tai oikeastaan niiden vanhemmat olivat aika nuoria vielä -18.

Muistan kun yläasteella raivosin äidille " valkoisesta" taustasta, kun koulussa historiassa käsiteltiin kansalaissotaa.....

Mutta vaarini vanhemmat äidin puolelta olivat torppareita ja punaisten puolella. Sinänsä sota ei heitä paljon koskettanut, sillä asuivat niin korvessa, ettei siellä mitään aktiivista toimintaa ollut. Sodan jälkeen sitten lunastivat maat itselleen ja sukua asuu vieläkin samalla paikalla.

Selvisi hengissä nälkäkuoleman partaalla tosin, ja eli traumatisoituneena ja alkoholisoituneena loppuelämänsä.

ja kaikkien isovanhempien kotona (isovanhempani olivat tuolloin masuvauvoja tai lapsia) pelättiin sotaa ja oltiin paossa takamaiden torpissa. Ja syytä olikin, sillä väkeä kuoli enemmän kuin talvisodassa sillä paikkakunnalla Hämeessä Lahden lähellä.



Sotajoukoissa ei kukaan ollut. Pelko tilanteesta on välittynyt minulle. Pelko on myös se syy, miksi punavankeihin suhtauduttiin niin armottomasti. Pelättiin sodan ja punaterrorin uusiutuvan. Oli parasta eliminoida punaiset johtajat.

Isoisän isä joutui juristina noihin kenttäoikeuksiin tuomitsemaan punaisia kuolemaan, ja koki sen hyvin ikävänä eikä kuulemma mielellään puhunut siitä.

Ex-mieheni tamperelainen suku koki melkoisen harvennuksen. Punaisia olivat, tietenkin. Isosta veljessarjasta taisi jäädä yksi henkiin, se ex-mieheni pappa.

Pääsi pois elossa. Oli sellanen alta kaksikymppinen nuori mies. Mummini syntyi 1932. Mummoni oli 4-vuotias tuohon aikaan, ei muistikuvia. Ukkinikaan ei ollut vielä syntynyt, hänen perheensä ei kai ollut millään puolella tai sitten valkoisten (rikkaita maanomistajia).

Mummo järkytyksestä suunniltaan tämän jälkeen päätti hukuttaa lapsensa ja itsensä. Yhden sai hukutetuksi, toista oli hukuttamassa kun kyläläiset ehtivät hätiin.

heidän isänsä ja setänsä olivat vankileireillä. Mummun puolelta taisivat kuolla siellä, vaarin isä(puoli) tuli kotiin takaisin.

Äitini puolelta minulla ei ole tietoa missä ovat silloin olleet.

neutraaleja, mutta ottivat riskin kun henki oli toisilla kyseessä. Mutta vasemmistosympatioita ilmeisesti. Äitini isä vietiin kuulusteluun aseiden kätkemisen vuoksi, mutta hänen työnantaja iso ja merkittävä tilallinen haki renkinsä pois ja sanoi pitävänsä aina huolta työmiehistään. Äidin isä oli sosiaalidemokraatti.

ei kai niistä ole sen kummemmin ikinä puhuttu. Isänäidinisä ja isänisänäiti eli vielä mun syntymän aikoihin ja kuolivat kun olin jotain 7-9v.

lapsia jäi 8, joten äiti lähti sitten metsätöihin. Näkivät nälkää koko sakki. semmosta.

niin kuin se hesarin toimittaja tänään. Sieltä löytyisi varmasti slobodan milosevicin kaltainen sotarikollinen.



Isoisänikin paheksui ja pelkäsi isäänsä. Hän taas haavoittui punaisten luodista paetessaan.

Isoisä joutui Hämeenlinnaan ja isoäiti muuten vain vankilaan. Molemmat selvisivät hengissä, vaikka isöisä oli jo saanut kuolemantuomion.



Äidin vanhemmat olivat valkoisia ja voittajia.

Muista en tiedä.

Että ei he paljon puuhailleet silloin.

Syntyivät 10-15 vuotta tuon jälkeen.

Juuri tuona aikana käytettiin ajasta nimitystä punakapina ja kapinatalvi. Ja sitähän se olikin, punaisten kapinaa. Ei välttämättä kerro puolesta mitään. Poliitikot ja historioitsijat keksineet myöhemmin näitä muita nimiä.

Mumman (nyt 95 v) veljet olivat sahalla töissä ja ammattiyhdistyksessä mukana. Heitä haettiin kotoa useampia kertoja. Kuusitoistavuotias veli piilotettiin sontatunkioon, ettei häntä vietäisi. Pistimellä tökkivät sontakasaa, mutta eivät löytäneet. Veivät sitten vanhan isän kiikkustuolista. Teloitettiin Merikarvian kirkon oven viereen. Mulle on tietysti jäänyt mieleen sontakasa ja tyhjä keinutuoli. Ja se itku.



Miehen isoisä lähti täältä (Lapua, yllätys yllätys) riisumaan puna-armeijaa aseista. Ottivat kasakoilta aseet ja pistivät junaan kohti Venäjää. -- Kahakan jälkeen ei aseeseen tarttunut, vaikka ennen oli innokas metsämies.



Telkkarin dokumentteja töllänneenä yllätyin, että lahtarinimitys tuli siitä, että Mannerheim oli antanut käskyn lahdata kaikki punaiset.



Miehen isän kanssa olemme asiasta jutelleet. On siinä naapuririidat yms ristiriidat saaneet karmean lopun, kun on vihamiehen voinut ilmiantaa. Ei kai vieraat muuten lahdattavia/piilopirttejä olisi löytäneet.

Isoisä oli 20v ja valkoiset melkein ampuivat, koska ei lähtenyt vapaaehtoiseksi vaan halusi odottaa virallista kutsuntaa. Hänet pelasti vain sattuma. Paikalle sattui tulemaan kaveri, jolla oli vaikutusvaltaa.