G: Tiedätkö mitä isovanhempiesi perheissä tapahtui 1918?

Isän suku ollut luullakseni valkoisia, mutta kohtaloita en tosiaan tiedä. Äidin suku ollut maalaisia keskellä ei mitään, ehkä ei ole heitä edes koskettanut?

mutta pahinta aluetta Hämeessä ja torppareita olivat, joten voin vain arvata.

mummu ollut silloin 1-vuotias. En ole koskaan saanut tietää, oliko hän todella punaisten puolella, se on ollut häpeällinen asia josta ei paljon ole puhuttu. Mikä on mun vaikea käsittää, mikä häpeä se nyt on...

Eli äidin vanhemmat eivät olleet edes syntyneetä silloin. Kuitenkin tiedän että äidin isän isä oli punainen ja koko perhe sai tuntea sen nahoissaa vaikka vaari ja hänen veljensä syntyivät 20-luvulla.



Äidin äidin vanhemmat ei taineet olla tässä taistossa mukana minkään vertaa tai siitä ei ole ollut koskaan mitään puhetta. Tosin asuin paikan perusteella voisi päätellä heidän olleen punaisia jos jotain olivat.



Isän isä on syntynyt 1916 ja hänen isänsä oli punaisia tästä johtuen hänet on adoptoitu tätinsä perheeseen, mutta loput jutut on ollut ihan hys hys juttuja joten paljoakaan en näistä tiedä valitettavasti.

Toiset eivät olleet vielä syntyneetkään ja toiset olivat alle 10-vuotiaita;)



Maalta olivat kuitenkin köyhistä oloista kotoisin, joten kyllä varmaan punaisten puolella olisivat olleet.

en tiedä tarkemmin.



Aihe on hirveän vaikea, mutta silti minusta on karmeaa ja yllättävää, miten vähän vuoden 1918 tapahtumista on puhuttu. Siis minun täytyy tunnustaa, että vasta viime aikoina olen tajunnut (nukuksissakohan olin historian tunneilla), että kansalaissodassahan kuoli paljon enemmän ihmisiä kuin talvisodassa.



Viime aikoina kansalaissodasta, tai miksi kukin sitä nimittää, on ruvettu puhumaan enemmän. Ja heti yleisönosastoissa on vanhojen miesten kirjoituksia, että ei näitä pidä enää penkoa, kaikki meni ihan oikein. Siis kaikki, teloituksissakaan ei ole mitään, mitään kritisoitavaa.

lahtarin pennuksi (vaikkei ollut vielä 1918 syntynytkään). Äidin isä oli tuohon aikaan Amerikassa siirtolaisena, mummu oli kyllä Suomessa esikoisensa kanssa.

Minun käsittääkseni kukaan isoisovanhemmistani ei ollut sodassa mukana tai sitten isovanhempani eivät halua asiaa tunnustaa.



Äidinäitini sanoo, että hänen isänsä makasi kiven takana vuorollaan sekä valkoisia että punaisia piilossa. Olivat tulleet sotaan hakemaan ja viiden lapsen isää ei hotsittanut lähteä. Piilotteli sitten pitkin metsiä. Äidinisäni taas sanoo, että hänen " äijänsä" , vanha priha oli silloin jo 10 lapsen isä (lapsia tuli kaikkiaan 17!) ja sota ei niinkään Karjalassa vaikuttanut.



Isän toinen ukki taas oli kauhea juoppo, ei kelvannut sotaan ja isänisäni syntyi 1918. Isänäidinisästä en tiedä.

Tiedän että mummoni näki jotain kamalaa (nuoren tai lapsen teloituksen), muttei maininnut sitä kuin kerran elämänsä aikana, eikä silloinkaan minun kuulleni. Mummo ei myöskään koskaan puhunut sodista/sota-ajoista.



Muut isovanhempani kuolivat ennen syntymääni, joten en tiedä niitä taustoja oikeastaan lainkaan. Enkä tiedä, haluaisinko tietääkään...

Mun suku olivat kauttaaltan valkoisia, Etelä-suomalaisia talonpoikia. Vaari veljineen oli Tampereen valtausta purkamassa.



Meillä on aina puhuttu niistä ajoista, samoin asekätkennästä. Aika suuri katkeruus on myöskin 1970-luvun taistolaisista. Hämeessä on tunteet pinnala vieläkin.