Kysymys ateisteille: oletko varma

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella meistä on jonkinlainen Jumala, sitä voi kutsua myös omaksitunnoksi.

Jos omatuntosi hyväksyy sinut, pääset "taivaaseen".

Jos omatuntosi vihaa muita ihmisiä, olet jo "helvetissä".

Ainoastaan joku psykopaatti tarvitsee jotain ylemmän voiman pelkoa pysyäkseen ihmisenä.

Normaali ihminen tajuaa ilman pelotteitakin, mikä on oikein ja mikä väärin.

Maailma on täynnä jumalia. Niistä voi valita tai olla valitsematta. Minusta se on valintakysymys. Usko, luulo tai toive ei perustu mihinkään konkreettiseen. Tieto vaatii konkreettisen todisteen. Maailmassa mikään asia ei ole varma, ilman konkreettista todistetta.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni huvittaa ajatus miten kaupungissa asuva nuori vihervasemmistolainen muunsukupuolinen yksisarviseksi  pukeutunut henkilö nimeää uskonnolliset ihmiset hihhuleiksi

Johtuuko se siitä että olet älyllisesti vähän jälkeenjäänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on jumaluskon puutetta. Se on niin yksinkertainen määritelmä. Kyse ei ole mistään aatesuuntauksesta. Luulevaisen on vaikea käsittää sitä aivopestyssä päässään, että kyse ei ole mistään valinnasta.

Ismi tarkoittaa sananmukaisesti aatetta.

Ei kukaan ole väittänyt etteikö teismi olisi aate.

Se on minun järki, minä ajattelen ja olen viisas näissä asioissa vaikka monissa muissa asioissa en niinkään.

Ei mua haittaa jos joku haluaa uskoa vaikka metsätonttuihin, se on hänen uskonsa.

Se on näin. Tästä voidaan jankata vaikka sivutolkulla vuosikymmeniä eteenpäin.

Lapsena kun aloin ajattelemaan itsenäisesti niin aloin epäilemään jumalan olemassa oloa.

Ei kukaan ole mua manipuloinut siitä jumalan olemassa olosta, minä itse tiedän mihin uskon ja olen uskomatta näissä jumala-uskomuksissa.

Oli se isällenikin kova paikka kun erosin kirkosta, mutta kyllä hän ymmärsi minun kannan lopulta.

"Ymmärrettävästi moni ei halua käyttää itsetään ateisti-sanaa, koska uskikset ovat yrittäänneet liittää ateismiin käsitteitä, jotka eivät siihen kuulu, kuten nyt vaikka kommunismi yms."

Ymmärrettävästi terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ei kuitenkaan näistä valheellisista "päälleliimauksista" piittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä kuin 15.

 

Minusta uskonnollisuuden ei tarvitse olla loogista. Sehän on usko/uskomus. Jokainen ihminen saa minun puolestani uskoa ihan sillä tavalla kuin haluaa. Mitä ihmeen hinkua on vaatia, että uskonnollisen henkilön pitäisi olla looginen?

Minusta taas on kummallista uskoa jumalaan, jota eivät esim. luonnonlait sido. Saman tien tällainen henkilö mitätöi tieteen saavutukset.

"Musta uskominen itessään on tärkeämpää kun se mihin uskoo"

Kai se uskon kohde sentään jotain merkitsee? Vai onko sama, uskooko joulupukkiin, Batmaniin,  saunatonttuun vai jumalaan?

"Itseäni huvittaa ajatus miten kaupungissa asuva nuori vihervasemmistolainen muunsukupuolinen yksisarviseksi  pukeutunut henkilö nimeää uskonnolliset ihmiset hihhuleiksi"

Oletko siis sitä mieltä että jos on itse hihhuli niin ei voisi nimetä ketään toista sellaiseksi? Eiköhän nimenomaan hihhuli tunnista toisen hihhulin.

"Minusta uskonnollisuuden ei tarvitse olla loogista. Sehän on usko/uskomus. "

Aika harva uskova pystyy sitä vain sellaisen käsittelemään. Ennemmin tai myöhemin hän alkaa ainakin jossain asiassa pitämään sitä oikeasti ja kaikille totena vaikka se ei ole loogista.

"Tiede tutkii maailmaa sellasena kun se on mutta tiedemies voi silti uskoa että se kaikki on jumalan aikaansaamaa. "

Melkoista itsepetosta. Miksi etsiä luonnosta lainalaisuuksia ja säännönmukaisuutta, jos jumala voi muuttaa kaiken halutessaan?

Semanttisesti katsottuna ateisti on satavarma, agnostiikko ei. 

Agnostiset voi sitten jos huvittaa jakaa kahteen leiriin ne joille on tärkeää ja ne joille ei. 

Ihmiset on keksineet tuhansia jumalia. Jos nyt jostain syystä päätyisin ajatukseen, että joku jumala on, millä noista päättäisi sen oikean?

Uskovaisten on jotenkin vaikea ymmärtää miten kuplassa elävät. Minulle teidän Jahve on ihan yhtä looginen kuin Australian aborginaalien taivaalla asuva käärmejumala. Te uskotte johonkin tiettyyn jumalaan sen mukaan minne olette sattuneet syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella meistä on jonkinlainen Jumala, sitä voi kutsua myös omaksitunnoksi.

Jos omatuntosi hyväksyy sinut, pääset "taivaaseen".

Jos omatuntosi vihaa muita ihmisiä, olet jo "helvetissä".

Se omatunto vaan on toisilla sallivampi kuin muilla. Onko siis niin, että mafiosolle riittää ripillä käynti puhtaaseen omatuntoon, vaikka kuinka olisi ruumiita tehnyt, ja toinen tuskailee palauttamatta jääneiden kirjaston kirjojen kanssa?

Itse erosin kirkosta koska kirkko ei uskonut edes senkään vertaa että jaksaisi larpata viestiään. 

Ja larppausroolista putoaminen on aika anteeksiantamatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve järki sanoo että jumala on samaa sarjaa kuin kummitukset sun muut.

Aikanaan ei ihmisen tietämys riittänyt jäsentämään maailmaa niin joku keksi jumalan ja sillä oli kätevä hallita muita siinä samalla.

Toisaalta voihan se olla niinkin, että ihmisen tietämys ei riitä ymmärtämään Jumalaa eikä niitä kummituksiakaan. Ja se, että jos on jokin jumalankaltainen, ei välttämättä tarkoita, että se on sama, mitä Raamattu tai joku muu uskonto opettaa. Ehkä pyhät kirjat ovat saaneet osan oikein ja osan päin honkia.

Järjenvastaista uskoa järjettömyyksiin. 

Eikö uskomisen motiivina yleensä ole se, että löytää vastauksia perimmäisiin kysymyksiin? Ja kuitenkaan kukaan ei osaa selittää jumaluuden olemusta.  

Vierailija kirjoitti:

Terve järki sanoo että jumala on samaa sarjaa kuin kummitukset sun muut.

Aikanaan ei ihmisen tietämys riittänyt jäsentämään maailmaa niin joku keksi jumalan ja sillä oli kätevä hallita muita siinä samalla.

Ajatteletko, että nyt olemme saavuttaneet tieteen saralla kaiken, minkä voi ikinä saavuttaa ja siksi on satavarmaa, että "jumalaa" ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateismi on jumaluskon puutetta. Se on niin yksinkertainen määritelmä. Kyse ei ole mistään aatesuuntauksesta. Luulevaisen on vaikea käsittää sitä aivopestyssä päässään, että kyse ei ole mistään valinnasta.

Ismi tarkoittaa sananmukaisesti aatetta.

Ateismi on kuitenkin negaatio teismille, eli ei ismi sanan varsinaisessa merkityksessä.

"Semanttisesti katsottuna ateisti on satavarma, agnostiikko ei. "

Tarkasti ottaen ateismi ja agnostismi eivät ole verrannollisia asioita. Ateismi ottaa kantaa uskomiseen (en usko jumalaan), agnostismi ottaa kantaa tietoon (en tiedä voiko jumalan olemassaolosta saada tietoa).

Ateismi voi toki osalla ihmisistä sisältää myös väitteen jumalan olemattomuudesta mutta se ei automaattisesti sisälly siihen. Esim. minulla ei. En vain usko jumalaan. Selaisesta ei ole todisteta ja ilman niitä minulle ei synny uskoa. Jos todisteita tulisi, voisin kyllä uskoa.

"Ajatteletko, että nyt olemme saavuttaneet tieteen saralla kaiken, minkä voi ikinä saavuttaa ja siksi on satavarmaa, että "jumalaa" ei ole?"

Mikään ei ole varmaa. Mutta tähän mennessä tiede on tuhansia kertoja kumonnut uskonnollisia väittämiä ja pyhien kirjojen "tietoa". Kertaakaan vielä uskonnollinen tieto ei ole kumonnut tiedettä.

Joten suhde on aika murskaavasti tieteen puolella.