+++TOUKOTUHISIJAT VKO 4+++

Täällä reippaana ylhäällä, vaikka taidan vielä kömpiä sänkyyn takas ennenkun lapset herää.



Minulla oli kans neuvola torstaina. Kaikki suht ok. Hemppa oli laskenu ja oli " vain" 109. Painoa tullut kaikenkaikkiaan 500g tämän raskauden aikana. Eli nyt vasta alkanut tulla lisää. edellisissä raskauksissa sitä tullut 7,5-10kg. Joten ehtiihän tuo tuosta nousta. Kohdunpohjankorkeus 22cm ja syke vaavilla 153. Vertailin edellisiä äitiyskortteja, niin esikoista (tyttöä) kun odotin niin syke oli korkeampi kun kuopuksella. Ja ultrakin povasi tyttöä, joten saas nähdä kumpi sieltä sitten tulee.



Verinäyte otettiin minulta kans kun on tuo veriryhmä rh- 0. Ettei vain löydy vasta-aineita (tai jotain...). Kelaa varten sain raskaustodistuksen ja taas alkoi paperirumba. Toisen samanlaisen todistuksen sain palkanlaskentaa varten. Lähettävät sieltä sitten todistuksen Kelaan että maksavat minulle 3kk ajalta palkkaa. Mikä oli aika yllättävää kun olen ollut poissa töistä jo 4 vuotta!



Vaavi meillä tosi vilkas! Ja potkut tuntuu jo tosi rajuilta. Liikkeet (isoimmat) näkyy jo selvästi mahan ulkopuolelle varsinkin potkut. Illalla yleensä paremmin kun aamusta kun on tuota turvotusta enemmän. Mulla on sellainen tunne että se on perätilassa. Ylhäällä rintojen alla isompi " patti" eli oletan että siinä on pää, ja rajuimmat potkut tuntuu alhaalla ihan virtsarakon kohdilla ja siitä hiukan vasemmalle. Ylhäällä sitten hennompaa liiketta, olisko siinä sitten kädet. Olis kyllä kiva tietää. Vaikka saattaahan se vaihdella asentoa, mutta aina nuo liikkeet tuntuu samoissa kohdin.



Ihanaa, et saatiin lunta viimein. Nyt kun alkais tulla hieman pakkasta niin lumet pysyis. Lapsetkin viihtyy paremmin (ja äiti) ulkona kun on lunta.



Nyt takas peiton alle hetkeks. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja hyviä vointeja!



amaria 24+3

Burmilla

Miten olet jaksanut tehdä vielä yövuoroja? Itse olen pyytänyt ettei enää tarvitsisi tehdä niitä. Työehto sopparissa muistaakseni oli että viikon 24 jälkeen niitä ei tarvitsisi enää tehdä. Minullakin oli vielä viime viikolla yövuoro, mutta nyt uusissa listoissa ei toivottavasti ole niitä enää. Nyt on viikkoja kasassa 22.

Yövuorot menevät omalta osalta vielä hyvin. Mieluiten tekisin yövuoroa, kuin aamua tai iltaa. Yövuorossa voin pötkötellä sohvalla ja kattella telkkaria (porukka nukkuu), kun taas muissa vuoroissa joudun juosta kahden rakennuksen väliä ja hoidella asioita. Meillä on pieni työporukka ja vois olla aika ongelmallista, ettei mun tarvis tehdä enää öitä. Eihän sitä tosin tiedä miten asia on ens viikolla:)

Ei siis fyysisesti ole raskasta (yövuoroissa). Yritä jaksella ja minulle ainakin neuvolassa sanottiin että pitää kuunnella omaa kehoaan eikä yrittää tehdä enempää kuin pystyy. Itse teen fyysisesti raskasta työtä ja saas nähdä kauanko vielä pystyn.

Hei vaan kaikille!



On taas ollut yhtä hulinaa tämä elämä niin ei ole ehtinyt mitään tänne kirjoitella. Mutta eipä tässä mikään ole muuttunutkaan oloissa.



Ihanaa, kun nyt on tullut hieman lunta. Olemme olleet paljon ulkona esikoisen kanssa. Väkisin saa melkein pojan raahata sisälle, kun ei millään malttaisi jättää leikkejään. Onhan tuo lumi muutenkin ihanaa, luo valoa eikä ole ollenkaan niin synkkä olo itselläkään.



Sain tänään vihdoin ja viimein lääkäriajan pojalle. Hänellä on nyt ollut nuha marraskuusta ja yskä joulukuun alusta saakka. Kerran on jo aiemmin käyty, sekä soittoaikoja ollut useita, mutta nyt alkaa oma jaksaminenkin olla tiukilla kun poika keskellä yötä herää yskimään eikä tahdo nukahtaa enää. En ymmärrä miten se flunssa ei lähde pois.



Itselläni on lääkärineuvola ensi viikolla, jolloin otetaan myös niitä verikokeita, joidenkin vasta-aineiden takia. Onneksi sain iltapäiväajan sinne, jotta mies voi olla kotona pojan kanssa. Pelottaa, että paljonkohan tuo paino on taas noussut... No, sen näkee sitten, hirveästi ei jaksa siitä stressata.



Amy, esikoinen ja " Hippu" rv 24+2

Mulla oli maanantaina aamulla klo 8 sokerirasituskoe. Meni ihan hyvin, vaikka poika oli mukana ja mitään en ollut 12 tuntiin saanut syödä.



Heti kun sinne aamulla menin niin otettiin paastoarvo, joka oli 3.9 eli aivan normaali. Tämän jälkeen sain juodakseni kaksi reilua mukia sokerilitkua, joka oli ällön makeeta. Se ensimmäinen meni ihan hienosti alas, mutta toinen muki alkoi jo tökkimään. Sain sen kuitenkin aika nopeasti vedettyä alas. Tämän jälkeen sain mennä tunniksi odotustiloihin odottamaan, jonka jälkeen seurasi toinen verikoe. Sitten taas tunniksi odottamaan ja viimeinen verikoe. Päästiin joskus kymmenen jälkeen lähtemään pois sieltä.



Tänään soittelin terkkarille noista sokerirasituksen tuloksista, jotka olivat hänen mukaansa erinomaiset. Olivat reilusti alle sallittujen arvojen, joten raskausdiabetestä ei mulla ole. Mä olinkin aika varma, ettei niistä mitään häikkää löydy kun esikoisestakin ne olivat tosi hyvät, mutta parempihan se on aina varmistaa. Nyt sekin on sitten tehty.



Sit asiasta toiseen. Mä kerroin joskus aiemmin tädistäni, jolta löydettiin se syöpä toisesta munuaisesta ja se leikattiin. No, nyt hän on hienosti toipunut leikkauksesta ja tuloksetkin ovat tiedossa. Syöpä ei ole vaarallista (etäpesäkkeitä tekevää) lajia, joten ei aiheuta mitään jatkotoimenpiteitä. Onneksi! Eli kaikki hyvin myös siellä.



Sitten omaa vointia. Olen ollut viime aikoina tosi väsynyt ja olenkin joka päivä ottanut pienet päiväunet pojan kanssa. Tuntuu, ettei jaksa iltaan asti jos ei välillä lepää eli mistään energisestä keskiraskaudesta ei mun kohdalla voi ainakaan puhua. Myös liitoskivut ovat alkaneet vaivata. Onneksi ovat kuitenkin lievemmät kuin esikoisesta aikoinaan. Närästyksestä jo viime viestissä kerroinkin ja se varmasti jatkuu raskauden loppuun asti vain pahentuen. Nämä vaivat ovat kyllä sen verran lieviä, etteivät ne elämää pahemmin haittaa, joten en ole vielä päässyt kyllästymään tähän raskaana oloon. Vielähän tässä kerkee niitä " vaivoja" kerryttämään, joten katsotaan nyt mitä se raskauden viimeinen kolmannes tuo...



Pikkupapu ja poitsu rv 26+2

Heippa!



Enpä ole tänne päässyt pitkään aikaan keskustelemaan, mutta nyt sain oman koneen ja nettiin pääsee useammin.



Täällä vointi on jatkunut epätasaisena. Edelleen on pahoinvointia, viikonloppuna taas kamala oksennuskohtaus. Neuvolassakin alkoivat jo olla siitä vähän huolissaan, kun ei toi pahoinvointi ollenkaan mulla tunnu loppuvan. Ja sitten toinen ongelma on hemoglobiini, joka on 92... Juon nyt rautakapseleiden lisäksi kamalanmakuista yrttijuomaa, jossa on paljon rautaa. Yh!! Ja lihaa pitäisi kuulemma syödä paljon. En vaan pysty sitä itse valmistamaan, kun kärystä tulee huono olo.



Mutta vauvan tuloon valmistautuminen on kyllä ihanaakin. Nyt olen juossut kaupungilla alennusmyynneissä ostamassa ihania vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, vaikkei vielä mitään kiirettä niiden kanssa olekaan. On vaan kivempi valmistautua pikku hiljaa ja ajoissa, niin samalla sitä valmistautuu huomaamattaan myös henkisesti.



Pikkuinen potkii välillä niin kovasti, että tuntuu tulevan mahan läpi! Isoimmat liikkeet näkyy ihan selvästi paidankin läpi ulospäin. Saa nähdä, millainen vilpertti sieltä oikein tulee! Viime ultralausuntoonkin kirjoitettiin " erittäin aktiivinen sikiö" , kun eihän se meinannut paikallaan pysyä mittausten ajan.



Taidan jo elää aikamoisissa vauvahöyryissä. Ajatukset pyörii vauva-asioissa ja sanoin eilen miehellekin, että omastakin mielestä haisen ihan kummalle. Ihan kuin ominaishaju olisi muuttunut. Tissitkin haisee sellaiselle tihkuneelle ellahtaneelle maidolle...



On tämä vaan aika jännittävää aikaa!



Hyviä vointeja kaikille!

Koita jos pystyisit syömään verilättyjä. Jos ne auttaisi ja saisit hemoglobiinin nousuun.

Juuri tulin sokerirasituksessa. Pitkä aamu istua ja ootella.

No aamulla paasto-arvo oli 3.7 (näytteenottajan milestä tosi matala). litku juotiin, ei tökkinyt kuten monella muulla on tehnyt. Tunnin arvo oli muistaakseni 8.6 ja kahden tunnin arvo 6 jotain. Nyt vihdoin syöty ja pää on kipeä pitää alkaa juomaan urakalla vettä. Mulla tulee helposti pää kipeäksi kun ei juo tarpeeksi vettä.



Vauva potkii iloisesti massussa. Yöt saa nukuttua pääasiassa hyvin. Siltikin väsymys vaivaa, syön rautaa silloin tällöin kun viimeksi hb oli vielä ihan hyvä.



-pikkukolmonen ja massu 26-

eikä siellä mitään ihmeellistä... Nyt mun kohtuni ei ookkaa liian iso vaikka terkkari niin väitti. painoa ei oo tullu kun sen n.7kg koko aikana. hemppaki oli noussu viime kerrasta. kaikki pitäs olla paremmin kun hyvin. Sit se lääkäri totes kun mitään valitettavaa ei ollu niin huomautti siitä että nyt kun olen työttömänä kotona niin täytyy varoa etten ratkea kovasti syömään kun nyt on AIKAA SYÖDÄ! voi että mua alko riepoon sen kommentti!! sanoi kyllä että paino ok mutta varoa tarvii kuitenkin. Ärsytti kun ei mitään muuta keksiny niin pakko oli jotain negatiivista ees sanoa!



että semmosia..



Rv 25+1

yhdyn kuoroon ja totean, että turhan harvoin sitä tulee pistettyä kuulumisia tulemaan. Olo on paksu kuin mikä ja kaksoset molskivat mahassa kilpaa. Kahdessa edellisessä raskaudessa mulla oli etuistukka ja liikkeet ovat ollet aina tosi vähäisiä ja muksut rauhallisia. Nyt kun sitten on takaseinässä istukka niin heti on kaksi ipanaa tölvimässä äitiä ja toisiaan siinä sivussa.



Hillittömän mahan kasvun ohella arkea hiukan rasittaa tarkka ruokavalio, sillä olin jo tovi sitten sokerirasituksessa ja paastoarvo oli korkealla. Onneksi sentään se toinen eli tunnin arvo jäi alle rajan niin ei tarvinnut ainakaan vielä mennä " opastukseen" ja moitittavaksi TYKSiin. Nyt sitten dietataan oikein huolella ja koitetaan saada arvot silleen kuosiin, että ainoaksi sairaalakäynniksi ennen synnytystä jäisi synnytystapa-arvio. En ole suuri sairaaloiden ystävä noin ylipäänsä ja aikaisemmat kokemukset eivät ole kovin mieltäylentäviä (polin puolelta).



Sokereiden lisäksi jännitämme jo nyt, että mihin asentoon nämä tiitiäiset asettuvat tuonne mahaan. Kuukauden päästä aletaan jo olla siinä vaiheessa, että heidän liikkumatilansa alkaa olla aika pieni ja mitään ihmeellisiä käännöksiä ei enää tapahdu. Itse haluaisin kovasti synnyttää nämä vaavit ihan alateitse, mutta a-vauvan perätila veisi sektioon... siitä siis jännitys jo nyt.



Voikaapa kaikki oikein paksusti!



:) Kyrk@ & tiitiäiset rv 23+3

Kyrk@lle piti sanomani, että ainakin meidän Onni kääntyi perätilaan viikolla 33 ja silloinhan masussa kölli myös Helmi. Mullekin sanottiin, että eivät mahdu pyörimään, mutta niin vain mahtuivat. Masu olikin aivan hervottoman kokoinen! Kaikkea hyvää loppuraskauteen tupla isolla masulla!



Anoppi haki juuri kaksoset yökylään ja jäin Hertan kanssa kaksin kotiin. Saan jatkaa hysteeristä siivoustani, mikä alkoi eilen. Listoja tekemättömistä töistä olen kirjoitellut jo pitkään, mutta nyt pääsin oikein konkretian makuun. Pitää organiseerata kuinka neljän mukulan vaatteet ja lelut saadaan järjesteltyä mukavasti. Hertta on nyt nukkunut jonkin aikaa isosiskon huoneessa ja sinne siirsin nyt vaatteetkin. Lelut toin alakertaan vauvan huoneeseen, jos alkaisi siellä leikkimään. Nyt on sitten hoitopöydän lipasto tyhjänä, eli varastosta saa hakea pikkuvaatteet! Niitä on sitten ihana pestä!



Tiistaina alkoi seitsemäs kuukausi eli viimeinen kolmannes. SEuraavana yönä masu kipuili, keskiviikkona kaaduin isännän Reinoilla jäisille portaille häntäluu edellä ja vähän semmoista oksettavaa oloa ja närästystä on ilmassa. Nauratti, että ne vaivat alkoi sitten samana päivänä kun seesteinen keskikolmannes loppui! Jostakin tätä energiaa kuitenkin piisaa tähän kaappirumbaan. Tarkoittaa varmasti sitä, että kohta tämä mamma vain makaa sohvalla reporankana.



Ens viikonloppuna juhlitaan hertan 2-vuotiset ja saadaaan Oulusta vieraita, ihanaa. siskoni tulee jo tiistaina ihanaisen puolivuotiaan kummityttöni kanssa eli luksusviikko tiedossa.



Kaikkea hyvää masujen kasvatukseen! Paljonko muuten masunympäryksenne on? Mulla näyttää jo 107... Ja puoli kiloa on tullut painoa. Eli maha on valtava ja kaikki kyselee tuleeko taas kaksi. Peli on vaan menetetty kun vatsalihakset hakee ilman raskauttakin toisiaan!



Noora ja Taimi 24+3

...että Onni siis pysyi perätilassa ja oli B-vauva. Alateitse sain synnyttää ja lääkäri vähän nyki koivista avuksi sydänäänien heikettyä. Kaikki meni lopun viimeksi hienosti. Lohdun sanaksi haluan sanoa, että jos alakautta voit synnyttää, niin se toinen tulee aika helpolla. Usein ihmiset kysyvät, että miten sitä toista jaksaa alkaa synnyttämään, mutta kun paikat on jo auki, niin B:llä on jo sitten reitti selvänä.



Toivotaan, että jäävät hyviin asemiin!



Noora

Jollei Noora olisi asiasta maininnut, en olisi ite edes tajunnut, että se viimeinen kolmannes on käynnissä. Ilmankos olo onkin epämukava, monellakin tapaa ;) Eli jättäkäähän allaoleva valitusvirsi huomiotta, jos menee päivä herkästi pilalle... :=)

Samoja " vaivoja" kuin esikoista odottaessa, tosin turvotus on ihan uutta. Ja joo, vettä lipitetään minkä jaksan, mutta apua vain vähän. Mulle sopii jopa sormukset, jotka on killunu kaulakoruna reilu vuoden (tippu paino n 20kg ennen jonkin verran odotuksen alkua ja sormukset jäi isoiksi), eli kyllä on jossain määrin turvotusta, ei onneksi ihan häiritsevästi vielä. Tuttu ystävä, iskias, on taasen kuvioissa. Onneksi helpotti viimeksikin pian synnytyksen jälkeen. Nyt vain hankaloittaa töissä, koska kun vihlasee meinaa jalat lähteä alta. Samoin huomaa työviikon aikana että selkää vihloo enemmän kuin viikonloppuisin, johtuu varmaan lasten nostelusta. Maanantaina on onneks neuvola, kun tuntuu että kohtu on jo turhan korkealla. Mielenkiinnolla odotankin sf-mittaa, ite kun en sitä oikein saa mitattua. Kylkiin tulee välillä tosi kivulias tunne, ihan kuin masukki yrittäis tunkea itteään siitä läpi. Reilu viikko sitten tuntui tosi kivuliaalta ja oletankin, että kaveri käänsi itsensä perätilaan kun aiemmin voimakkaammat potkut tuntu ylös ja tämän jälkeen ne on tuntunu alemmas. Samaten noi kylkiin sattumiset on tulleet sen jälkeen, olisko pää joka painaa ikävästi. Tai sitten vaan kuvittelen, eiköhän jotain selviä maanantaina neuvolassa.



Nyt on ruvennut synnytys mietityttämään melkoisesti. Esikoinen synty sektiolla (perätilassa, käänty muuten rt:sta n vk 38) joten leikkaus tuntuu jotenkin turvallisemmalta, kun on se jo " tuttu" tapahtuma. Silti, vaikka tuntematon kipu ja kaikki muut outo synnytykseen liittyvä vähän jännittääkin, toivon voivani synnyttää alakautta. Ja samalla toiveita elätellään mm. Jorvin (käsittääkseni) ainoan ammeen vapaana olosta, jotta pääsisi sinne tarvittaessa lillumaan. Epiduraalia en haluaisi, tosin tiedä sitten kuinka paljon sattuu, voihan se mieli muuttua. Lääkkeistä ainoa " mukavan" tuntuinen on kohdunkaulanpuudute ennen ponnistusta, tosin ei sekään oikein sytytä. No ilokaasu nyt vaikuttaa ihan ok-jutulta, kunhan kätilö neuvoo sen hengittelyssä. Muutoinkin toiveena olisi, että koko hommaan tarvitsisi puuttua mahdollisimman vähän lääketieteen puolelta. Mies pyörittelee päätään mun ihmettelyille ja jutuille jakkaroista ja säkkituoleista ja liikkumisesta ja vastasyntyneen häriöttömästä maailmaan tutustumisesta, ite kovasti mietin eri vaihtoehtoja mutta yritän silti välttää liikaa suunnitelmallisuutta. Kun eipä sitä voi tietää, miten koko tapahtuma kulkee, pääasia on että selvitään molemmat hengissä ja ihan kivä on, jos tuo synnytykseen mukaan tuleva mies ei pyörry tai panikoi muutoin..

Työkaveri ihmetteli tuossa joku aika sitten luomu/ympäristöhäröilyäni vaikka ihan sama oli esikoisen kanssa. Meillä kun on käytössä kestovaipat ja kantoliinat ja luomuruokailuun tähtääminen (siis siihen rintaruokintaan). Tosin sitten vauva-ajan jälkeen se luomuilu jääkin vähemmälle. Tietty kierrätetään aika paljon, mutta ei tuota luomuruokaa syö muu perhe tai eko-vaatteita käytetä, mutta jotenkin tuon vauva-ajan esikoisenkin kanssa mentiin hörhöilyn puolelle.. ;)



Moni kertoi käyneensä sokerirasituksessa, itelläkin tämä edessä ensiviikolla. Ja vain tuon painon takia, sitä kun on indeksien mukaan vielä n. 20 kiloa liikaa. Raskauden aikana on tullut nyt n. 5 kg oman vaa' an mukaan. Enkä todellakaan oo ollu niin tarkka, kuin olisi voinut. Enemmän ois voinu liikkua ja vähemmän syödä herkkuja, mut ei oo huvittanu nipottaa..



On ollu helppo viikko, siitä huolimatta, että poika on ollu kipeenä. Tai ehkä juuri siksi. Kotona pääsee kuitenkin helpommalla kuin töissä. Melkein kuin lomaa olis ollu, vaikka toinen nuhasena onkin.



Tulipas maraton, sen siitä saa, kun ei mukamas ehdi tänne kirjoittelemaan, käy vaan pikaisesti lukemassa muiden kuulumiset



Mukavaa viikonloppua!

JN + masukaveri 25+5 (joilla 2 viikkoa täysnikotiinittomuutta takana!)

Eilen tapahtui ilmeisesti mahassa jotain alaspäin siirtymistä, koska illalla tai yöllä ei närästänyt ollenkaan mutta kolmannen kerran kävin yöllisellä vessaretkellä puoli 1, vaikka en illalla edes juonut juuri mitään. Onneksi sen jälkeen ei enää tarvinnut juosta vessassa.



Pikkupapu hienoja uutisia tädistäsi!



kyrk@, mulla on istukka keskellä etuseinässä ja se todellakin vaimentaa liikkeitä, joten mahtaa todella olla sulla mahassa mylläystä takaistukan ja kaksosten kanssa verrattuna tähän.



Ankkis rv25+4

Kiitos tsempeistä! B-vauvan perätila ei oikeastaan jännitä kun se ei määritä tota synnytystapaa ainakaan Turussa. A-vaavi " ratkasee" pelin omalla asennollaan eli jos hää köllöttää pepullaan niin on käytännössä seinä vastassa. Tuli tossa noin muuten mieleen, että minkä kokoisina sulla on kaksoset syntyneet? Mun molemmat edelliset ovat olleet 4300g ja 4370g 38+4 ja 38+2 viikoilla syntyneinä ja nää masuötökät tuntuvat kasvavan ainakin vielä ihan isoveikkojensa tahtiin, taitavat alkaa kasvun jarruttelun vasta myöhemmin.

Täällä päin ei ole mitään erikoista.. Tuli tuossa juuri mieleen kun lueskelin noita teidän juttuja, että tiistaina minullakin tosiaan alkaa se viimeinen kolmannes. En kyllä ollenkaan ymmärrä kuka on keksinyt että toinen kolmannes olisi jotenkin ihana ja energinen :D Väsymys on alkanut nyt vasta helpottaa ja kohta se vissiin taas alkaa :D



Vyötärömitta minulla on nyt 77cm, ennen raskautta se oli n.71cm. Mittaan sen siis siitä kapeimmasta kohdasta.

Sf-mitta oli neuvolassa viimeksi 22cm, ja painoa tullut koko raskauden aikana n.1,5kg viime neuvolakäynnin mukaan.



Vauveli potkii oikein kivasti, pari kertaa on näkynyt uloskinpäin kun pikkuinen on jumppaillut siellä :)



Masu alkaa viimeinkin näkymään muillekin :) Kauan sitä onkin odoteltu :)



Meidän vauveli saa nyt tänä vuonna kaksi uutta serkkua, kun minun siskoni ja mieheni sisko ovat molemmat raskaana, ja molemmilla LA syyskuussa :) Kivaa :)

Ihanaa jakaa näitä odotustunnelmia muidenkin kanssa, eikä ole ainut hormonihirviö :P



sama84 ja pikku ruipelo 23+3

... Meidän tuplat syntyi 37+2, toinen 2770 g ja toinen 2690 g. Kaverini sai 38 viikolla 3.5 kiloiset kaksoset. Hyvin tulivat alakautta maalimaan. Kyllä ne hyvin voi mahtua kasvamaan isoksikin. Tampereellakaan B-vauvan perätila ei vaikuta synnytykseen. Pohjoisessa ne leikkaa helpommin aina kun on kaksosista kyse.



Toivotaan, että A-vauveli tykkää asettua pää alaspäin sinne masuusi. Tiesitkin varmaan, että synnytyksessä tarvitaan sitten B-vauvalle ihan oma kätilö, masun pitelijä.Kun A-vauva on syntynyt niin masun pitelijä varmistaa ettei B-vauvan asento pääse muuttumaan. Huoneessa on aikas tungos kun molemmille lapsille on oma kätilö, lastenhoitaja ja joskus kaksi lääkäriäkin. Ikimuistoinen kokemus!



Hyviä hermoja ja jaksamista loppukuukausille. Tiedän, että kahden vauvan odottamisessa on tuplatyö ja tuplahuoli. Mutta synnytyksen jälkeen olo on tuplaeufoorinen!



Noora

Juu, olen lueskellut aika pinon synnytyskertomuksia ja tosiaan huoneessa riittää porukkaa synnytyshetkellä enemmänkin kuin kotitarpeiksi. Juttelin tuossa tutun lastenhoitajan kanssa (töissä juuri TYKSissä) ja totesi yksikantaan, että muista tehdä toivelista synnytykseen ja ehdoton opiskelijakielto. Kas kun kyse on harjoitussairaalasta niin kandeja on aina tyrkyllä lukuvuoden aikaan ja kun on kyse harvinaisesta synnytyksestä niin niihin sitten tungetaan porukkaa koko katsomollinen, jos vaan luvan antaa ;) Riittänee juuri tuokin määrä mitä kuvailit :) pikkukakkosenkin syntyessä oli jo semmonen olo, että porukkaa lappaa ovesta kuin saluunaan. Mieluummin mahdollisimman rauhassa. Niin ja vielähän ei tiedä pääseekö edes synnyttämään vai mennänkö leikkurin kautta. Muistan kyllä sitten hehkuttaa tai valittaa täällä kun se selviää.

On ollut kiva lukea teijän tarinointia ja " tuntea" että samassa veneessä kuljetaan.Oikeesti tähän elämän tilanteeseen tällanen palsta on ihan ehdoton. Ainakin mun tiedonjano ja uteliaisuus tuntuu aivan loputtomalta tässä vauva projektissa=)

Musta tuntuu hassulta kun porukassa on kaksostenodottajia, itsellä tuntuu että yhdenkin maailmaan järjestämisessä on iso työ.



Omasta odottamisesta sen verran että saikku jatkuu, mahdollisesti sinne varhennetun äitiysloman alkuun asti (alkaa joskus maaliskuun lopulla mah. 27.3?) Iskias kivut on ihan helvetillisiä ja ne rajottaa elämää kovasti. Mun työ on fyysisesti todella rankkaa, joten voin unohtaa sen varmaan tältä keväältä. Nyt myös stressaan siitä että joudun sitä saikkua hakemaan, kun töissä ovat niin nuivia. Eka lapsi tulossa kuitenkin mulle, enkä ole juurikaan sairastellut sinäaikana kun töissä kyseissä firmassa ollut siis 5.vuotta! Ja niin maha on tosi iso ja painoa tullut ehkä 7-8 kg.



Lapsen liikkeistä sen verran että mua aina naurattaa ihan hulluna, kun pikku hippeläinen pomppii masussa. Mies on monena yönä herännyt ja kysellyt et mikä mua vaivaa...Se on ollu mulle ihan mieletön tuki ja tuntuu että tää raskaus on parantanut meijän suhdetta entisestään. Vaikka välillä kyllä galaksit räjähtelee, kun mä väsyneenä haastan turhaa riitaa=)



Mä en millään malta odottaa toukokuuta...kaikki vauva-tavarat alkaa kohta olee hankittuna,paljon oon saanu kavereilta ja kirppiksiä on tullu kierrettyä. Synnytystä oon alkanut vasta nyt miettimään enemmän ja ainoa todellinen toive on että hengissä kaikki osapuolet selviäis ja mun " pipari" ei silpoutuis ihan matonkuteeksi...=)



Iloa ja onnea odotukseen kuomat!



T:Nasu ja jättiläismasu rv 22+6