millainen sinun 3-4 v lapsi on?

Meillä tyttö ei juurikaan lyö, eikä ole pikkusisarusta, jota kiusata, mutta muuten on aika paljon samat koiruudet.



Tyttö täyttää huhtikuussa 4 vuotta ja jotenkin tuntuu (tai mä kuvittelen ja toiveajattelen...) että elämä ois vähän helpottunu viimesen kuukauden aikana. Tytölle on todella tärkeetä olla iso tyttö ja siihen me aina vedotaan esim. ruokailussa ja pukemisessa, välillä toimii, välillä ei=). Juttelemalla yritetään selvitä.

Todella väsyttävää. Olen ei-kone (ja älkää kiitos kukaan sanoko tähän, että ei sanan käyttöä tulisi välttää), mitään ei kuunnella, puhutaan huutamalla, läpsitään ja potkitaan. Karmeita kakaroita, jotka onneksi nukkuvat nyt ja ovat niin ihania. :)

Minulla on aivan ihana 3,5v poika. Riitelee ja nahistelee kyllä 5v isosiskon kanssa ja on usein ajatuksissaan eikä tee kaikkea mitä pyydetään ja usein asioita joita ei kukaan ole pyytänyt, mutta kaikenkaikkiaan ihana.



Kyllä se teilläkin siitä lutviutuu, kunhan molemmat kasvavat. Jaksamisia!

" ei jaksa, en halua, en osaa, en tykkää..." Pikkusiskolleen on onneksi ihan kiltti.

Omaan sänkyyn ei jää millään, vaan vieressä pitäisi maata. Ja jos kylkeä siinä käännän, niin ei saisi sitäkään, vaan pitää olla kasvot häneen päin. Mutta ei se mitään, mä vaikka seisoisin päälläni, jos se sillä nukahtaisi, mutta tänäänkin meni taas 1 h 20 min. nukahtamiseen! Ja oon ihan kypsä tuollaisiin vieressämakailumaratoneihin, kun ne ei oo mitenkään harvinaisia edes.



Ja joo vauvasta asti on yritetty vieroittaa tuosta, mutta tää heppu on tosi läheisyydenkipeä. Toinen lapsi on ihan helppo tapaus, eikä sen kanssa oo ollenkaan tällaista. Ja mulla meinaa äidinrakkaus olla koetuksella ja usein!!!

poika 3,5. on ainut lapsi. Ei usko yhtään mitään. kaupassa käynti lapsen kanssa on välillä yhtä helvettiä.

Osaa kyllä olla kiltistikkin, varsinkin jos on mieleistä puuhaa tai kaveri kylässä.

lapsi on aivan ihana ja tulee ikävä kun on pitkään erossa, mutta

nuo hänen " oikkunsa" saa meidät tosi väsyksiin ja pinnan kireälle

kun tuntuu, ettei vaan jaksa taas " alkaa alusta" .

meillä kyllä halitaan paljon, sekä myös näytetään omat tuntemukset

joten välillä räiskyy ja tulee tosi rajuja törmäyskursseja.

kaikesta puhutaan avoimesti ja sovitaan riidat, mutta sitä on vaan niin

väsyksissä kun tuntuu että elämä pyörii vaan tuon uhmiksen ympärillä.

ap