Saanko tuulettaa täällä, miten mahtava työ mulla on:)) Aineenope oon lukiossa..
Oon oikeasti niin ONNELLINEN tästä työstä! Kolmas vuosi työssä menossa, ja kaks ekaa vuotta oli melkein helvetillisiä sen työmäärän kanssa. Ekana vuonna en tehnyt MITÄÄN muuta koulun jälkeen kuin suunnittelin tunteja. Mutta nyt:)
Ei vois olla mahtavampaa työtä!! Työpäivät on lyhyitä, monesti alkaa vasta kahdeltatoista, ei tarvi laittaa edes kelloa soimaan:)) Yhden oppitunnin päiviä on kans pari kertaa viikossa (parissa-kolmessa jaksossa), oppilaat motivoituneita (tunneilla on oikeasti mukavaa!), on pitkät lomat -ja ennen kaikkea: se ikuinen, hirveä, kuluttava tuntien suunnitteleminen on siinä mittakaavassa taaksejäänyttä elämää!! Monesti ei enää tarvi suunnitella ollenkaan tunteja, vain vähän viilata joskus ja laittaa paperit järjestykseen. Toki se asia muuttuu, jos tulisi opetettavaksi sellaisia kursseja, joita ei ole ennen pitänyt. Mut yks kurssi siellä täällä ei haittaa..
Perheelle on aikaa tosi hyvin ja siitä iloitsen eniten! On tässä työssä huonotkin puolensa, mutta tällä hetkellä näen vain hyvät! Onko muita opettajia samoissa fiiliksissä? Tällain ei kehtaa kenellekään oman ammatin etuja esitellä, mutta pakko oli päästä jonnekin purkamaan:)
Kommentit (36)
reaaliaineiden opettajia totisesti pannuun, mutta ongelma on se, ettei kenenkään etuja voi huonontaa ja kunnilla ei ole varaa antaa kaikille samaa opetusvelvollisuutta, niin tässä kuopassa ollaan...
olen ala-asteen opettaja, urani huipulla lisineni, palkkani jotain 2400. Opetustunnit, pakolliset kokoukset ja tuntien suunnittelun kun lasken, niin viikossa tulee minimissään 37 tuntia. Tällöin on ihan tavallinen viikko, ei mitään ylimääräistä. Olisi kai pitänyt valita lukio.
opettaja, äidinkieltä ja kirjallisuutta opetan. Tykkään tosi kovasti työstäni ja lukiossa tahtoisinkin pysyä. Työmäärä on kyllä vielä neljän vuoden jälkeenkin ihan valtava: esseiden ym. korjaamista on aina, ja tuntien valmistelu vie yhä tosi paljon aikaa. :( Harmillista työssäni on myös, ettei minulla ole vakipaikkaa vaan miltei joka vuosi koulu on vaihtunut, mikä harmillisesti on tarkoittanut myös uutta kirjasarjaa - ja siis yhä enemmän työtä. Minulla ei myöskään ole kk-palkka mitään 4000 euroa vaan nippa nappa 3000, vaikka ylitunteja jokunen onkin. Jouluna jäin äitiyslomalle, ja parin viikon päästä esikoisen pitäisi syntyä. Jos työtä löytyy, varmaan vuoden päästä pitää palata työn pariin. Ihmetyttää kyllä kovasti, miten pystyn hoitamaan yhtä aikaa lapsen ja työn?! Miten, kokeneemmat, tähän pystytte?
ajan kerrallaan) on sitten asia erikseen. Mutta toisaalta tuon ajankäytön voi suunnitella itse ja lyhyempien päivien vastapainoksi tehhdä sen 4-5 tuntia/päivä viikonloppuna... Ja joo, kannatan ehdottomasti luokanopettajien palkankorotusvaatimuksia, omani on jo ok, joten opetusalan korotukset pitäisi suunnata luokan- ja erityisopetukseen.
t. 11, joka juuttui höpisemään tähän ketjuun
palkka ei ole huima, kun ei ole lisiä vielä kertynyt juurikaan. Nyt tienaan noin 2500 euroa kuussa (bruttona), mutta iloitsen paljon enemmän vapaa-ajasta kuin noista euroista! Joku kyseli ainettani, mutta sitä en nyt paljasta.
On toki välillä korjattavaa esim. kurssiesseitä joillain kursseilla, mutta sitten oppilaat tekevät myös esitelmiä, joista ei luonnollisestikaan jää korjattavaa.
Ja sinulle, joka epäilet, ettei näillä eväillä pitkälle pötkitä, niin väitän railakkaasti vastaan:) Ajan hermoilla pysyn taatusti ja se on tietysti ensiarvoisen tärkeää! Sitä en edes laske työksi, koska se nousee niin puhtaasti omasta mielenkiinnosta! (Siis koulutuspäivät, alan lehdet, uusimmat tutkimukset, jne., joita käsitellään sitten myös tunneilla). Mutta siis oikeasti: jos on jaksoja, joissa opetan kahdelle eri ryhmälle samaa kurssia (parhaimmillaan kolmelle ryhmälle yhtä ja samaa kurssia) ja on yhden tunnin päiviä, niin ei yksinkertaisesti ole suunniteltavaa! Ja jos joku opettaja suunnittelee yhtä ja samaa tuntia illasta toiseen, niin silloin voi jo miettiä, onko siinä mitään järkeä. Alkaa kuulostaa jo ahdistavalta nipotukselta.
Power pointit on helppo uudistaa, mutta niitä käytän vain siihen, että tunnin lopussa oppilaat kokoavat vihkoon teeman keskeisimmät/tärkeimmät pointit. Joten ei ne oppilas-parat siellä vuodesta toiseen kalvoja kopioi;))
Voin kyllä suositella lukion opettajan hommaa. On oikeasti hienoa, että lukiossa saa keskittyä itse asiaan, eikä järjestyksen ylläpitämiseen! Yläkouluista on myös paljon kokemuksia sijaisena. Siinäkin työssä tosin omat hyvät puolensa!
Vitusti kehua retostelevat, mutta tekstit pullollaan kirjoitusvirheitä.
Ilmeisesti kirjekursseilla oppineita.
nimittäin jokainen opettaja tietää, ettei kahdelle rinnakkaisryhmälle voi vetää identtisiä tunteja täsmälleen samalla systeemillä. Ryhmät eivät koskaan ole homogeenisiä, se mikä toimii yhden ryhmän kanssa ei välttämättä toimi toisen ryhmän kanssa. Vain tietämätön luulee, että samaa kurssia voi vetää täysin samalla tavalla ja samalla materiaalilla kaikille oppilasryhmille.
Itse olen ottanut sen tavan, että leikkelen lehdistä heti ne artikkelit, joista on hyötyä itselle/oppilaille. Hyvät dokumentit katson silloin kun ne tulee ja nauhoitan tulevaa käyttöä varten. En siis yleensä siirrä mitään tällaisia töitä illaksi.
Ihan puhtaasti puhuin viestissäni tuntien suunnittelusta, en mistään muusta. En tiedä, millainen systeemi teidän muiden opettajien kouluissa on koeviikolla, mutta meillä koeviikolla tulee opettajille usein ihan puhtaita vapaapäiviä. Esim. seuraavalla koeviikolla minulla on kolme vapaapäivää (eli alkuviikosta ei ole kurssieni kokeita) ja silloin on hyvää aikaa korjata esim. kurssiesseet. En jätä niitäkään siis illalla korjattavaksi. Näin siis yleensä. Loppuviikosta kyselläänkiin sitten istumalihaksia niiden koepinojen kanssa!
luuletteko tosiaan, et opettajat ei tee kirjoitusvirheitä? tai yliopistosta valmistuneet? useimmat yliopistosta tuntemani ihmiset eivät todellakaan ole mitään huippuhyviä kirjoittajia - edes kielten opiskelijat! monilla ei älynlahjat muutenkaan ole kovin kummoiset.
nimim. filosofian maisteri
vaikka itse en olekaan ope, muistan edelleen hyvin, kun varsinkin yläasteella muutaman ope veti ihan tismalleen samat tunnit rinnakkaisluokille, niin ja luokiossa yksi vanha bilsan ja maantiedon ope löi vuodesta toiseen samat kalvot taululle, korjaili vaan vähän tietoja mitkä oli muuttunut (tiedän kun näin nuoremman opiskelijan muistiinpanot)
Totta kai ryhmät ovat erilaisia! Ja tunnit muotoutuu aina erilaiseksi ryhmästä riippuen, vaikka SISÄLTÖ olisikin sama. Toiset on innokkaita keskustelijoita, toiset tarvitsee enemmän motivointia, toisille opettajajohtoisempi meininki uppoaa paremmin jne. Mutta ei sen takia tarvi lähteä aivan uuteen uskoon tuntia suunnittelemaan! Ainakin itsestä tuntuu, että luonnostaan sitä sitten muokkaa sitä tilannetta ryhmän mukaan.
kirjoitusvirheitä tekee lähes jokainen, myös ammatikseen kirjoittavat. Kirjoitusvirhe on eri kuitenkin eri asia kuin sanojen väärin kirjoittaminen (esim yhdyssanavirheet), ne ovat asioista, jotka vähääkään kouluja käynyt saa suoraan selkänahastaan.
Itse tarkoitin enemmän tyyliä ja tapaa kirjoittaa kun varsinaisia virheitä. Ja ihan suoraan sanoen väitän, että yliopiston läpikäyneelle tulee tietty tapa ja tyyli kirjoittaa, varsinkin humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. Ja sen huomaa tekstistä. Ja se tapa ja tyyli säilyvät myös silloin kun tuottaa tekstiä omaksi huvikseen esim nettipalstalla.
t. toinen FM (humanisti ja ope)
jaksossa pyörivä kurssi ei varmasti ole samanlainen. Tuntimäärä on usein eri, ryhmän osaamistaso ja aktiivisuus vaikuttavat myös. Toki näitä ' kansankynttilöitä' löytyy edelleen, jotka pyörittävät samoja juttuja jo yli 30v:n kokemuksella, mutta kai he pian ovat jo katoavaa kansanperinnettä - kyllä nykylukioilaiset osaavat jo vaatia laatua myös opetukseen.
t. 11 ja monta muuta numeroa
voit tietysti väittää juuri noin kun teet. Että tietty tyyli säilyy vapaallakin jne. En aluksi edes viitsinyt kommentoida viestiäsi, kun se tuntuu niin turhalta. Olen siis elävä todiste väitettäsi vastaan! :) Oikeasti päästelen asiat täällä puhekielellä juuri niin kuin sylki suuhun tuo, yhtään sen enempää ajattelematta. Silti graduni kirjoittelin huippuarvosanoin, pyydettiin artikkeleita kirjoittamaan alan julkaisuihin, samoin kuin ehdotettiin väitöskirjan tekoa. Ja varmasti et niissä teksteissä näe hymynaamoja tai kevyttä puhekieltä!
Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää korostaa kirjoitusasulla tai tyylillä akateemisuuttani. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa:) Olen täsmälleen eri mieltä kanssasi tästä asiasta.
n. 30 ov, jotka siis kääntäjäkoulutuksessa painottuivat nimenomaan kielen tuottamiseen. Tuon koulutuksen jälkeen pystyn aivan varmasti kirjoittamaan virheetöntä suomea, mutta tällaisilla palstoilla kirjoittelen näitä jeps, heps ja höps - sisältöisiä viestejä kaikkine pilkku- ja oikeinkirjoitusvirheineen sekä lukuisine ajatusviivoineen ihan surutta, ja jos se tekee minustakin ' kirjekurssimaisterin' - no can do! ;-) t. 11 ja...
aineissa kai jopa 22 ja työmäärä nykylukiossa ainakin sama. Ja ap:lle anteeksi ketjusi ' kaappaaminen' .