Lue keskustelun säännöt.
Osa porukasta näköjään luulee, että fyysinen kajoamattomuus tarkoittaa löysää kuria.
18.01.2008 |
Meillä ainakin on melko tiukka kuri, mutta kukaan perheessä ei saa toista satuttaa.
Kommentit (96)
Usein pienet lapset purevat siksi, että heillä ei ole keinoja ilmaista itseään. Esimerkiksi 2-3-vuotias lapsi, joka jäljessä puheenkehityksessä, eikä osaa pukea tuntemuksiaan sanoiksi, on vaikka todella innostunut leikkimään kaverin kanssa, ei osaa sanoa sitä ja innoissaan puraiseekin kaveria. Kaveri alkaa itkeä, aikuinen tulee ja läppäsee. Lapsihan ei ole syytön, pureminen ei ole oikein, mutta lapsi on erittäin hämillään, koska hänellä ei ole keinoja käsittää tilannetta, eikä kykyä selittää käytöstään.
Lapsi ei ole PAHA. Jos lapsi on jatkuvasti väkivaltainen toisia kohtaan, olisi mietittävä missä mättää. Suomessa on asiantuntija-apua saatavilla perheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasin vanhempiani syvästi ja pelkäsin heitä. Vannoin kostavani heille, kun voimani lisääntyvät. Mässäilin mielikuvilla, joissa hakkaan isäni muussiksi ja äitini samoin. Monesti menin ja leikkasin isäni nahkavyöt palasiksi, koska lapsenaivoillani se tarkoitti sitä, etten voisi enää saada selkääni.
Minua kuritettiin n. 14-vuotiaaksi saakka, kunnes sitten eräänä päivänä keräsin voimani ja potkaisin isääni jalkoväliin ja karkasin kotoa. Siitä alkoi koulukotijakso suljettuine osastoineen ym. En sano, että kaikki reagoivat näin voimakkaasti, mutta koskaan ei voi tietää täysin millaisen raivon kurittavat vanhemmat saavat lapsessa aikaan, saati miten se purkautuu.
En ollut tavallista lasta kummempi, olin vain ymmärtämätön. Vanhempani eivät koskaan vaivautuneet selittämään minulle mitään, oli vain sarja käskyjä ja kieltoja. Tunsin itseni todella arvottomaksi ja nöyryytetyksi.
Myöhemmin sain oman lapsen, ja päätin etten koskaan käytä väkivaltaa. Pyrin tietoisesti hyvään vuorovaikutukseen lapsen kanssa: juttelimme paljon pienestä pitäen, annoin hänen osallistua ja tuntea itsensä tarpeelliseksi, pidin paljon sylissä.. Tytöstä on tullut aivan ihana teini! Ei tulisi mieleenkään satuttaa häntä! Ja minulla ei todellakaan ollut ihanteellinen elämätilanne lasta kasvattaessani: olin itse teini, yh, opiskelija ja helvetin köyhä. Tukea en saanut toisesta aikuisesta. Olin todella yksin.
Miettikää hyvät aikuiset miten lapsianne kohtelette. Joku kerta vihanne kääntyy vielä teitä itseänne vastaan. Voin kertoa, että koulukodissa jossa olin, kaikki nuoret olivat piiskattuja.
Osaa kyllä puhua ja ilmaista itseään myös muuten!
Kylässä oleva mies otti hiuksista kiinni, katsoi silmiin jne.. Yritti siis aikaisemmin ilman tuota tukistus-efektiä, ei mitään vaikutusta.
" Ja luulen että tuossa tilanteessa on kyse siitä, että äidilllä ei ole auktoriteettiä, koska isän sanominen ja silmiin katsominen tehosi.
Mutta hiuksista en ottaisi kiinni, se on siinä väärin."
ap
Ei taida oikein suhteellisuudentajua löytyä?
Vierailija:
Vihasin vanhempiani syvästi ja pelkäsin heitä. Vannoin kostavani heille, kun voimani lisääntyvät. Mässäilin mielikuvilla, joissa hakkaan isäni muussiksi ja äitini samoin. Monesti menin ja leikkasin isäni nahkavyöt palasiksi, koska lapsenaivoillani se tarkoitti sitä, etten voisi enää saada selkääni.Minua kuritettiin n. 14-vuotiaaksi saakka, kunnes sitten eräänä päivänä keräsin voimani ja potkaisin isääni jalkoväliin ja karkasin kotoa. Siitä alkoi koulukotijakso suljettuine osastoineen ym. En sano, että kaikki reagoivat näin voimakkaasti, mutta koskaan ei voi tietää täysin millaisen raivon kurittavat vanhemmat saavat lapsessa aikaan, saati miten se purkautuu.
En ollut tavallista lasta kummempi, olin vain ymmärtämätön. Vanhempani eivät koskaan vaivautuneet selittämään minulle mitään, oli vain sarja käskyjä ja kieltoja. Tunsin itseni todella arvottomaksi ja nöyryytetyksi.
Myöhemmin sain oman lapsen, ja päätin etten koskaan käytä väkivaltaa. Pyrin tietoisesti hyvään vuorovaikutukseen lapsen kanssa: juttelimme paljon pienestä pitäen, annoin hänen osallistua ja tuntea itsensä tarpeelliseksi, pidin paljon sylissä.. Tytöstä on tullut aivan ihana teini! Ei tulisi mieleenkään satuttaa häntä! Ja minulla ei todellakaan ollut ihanteellinen elämätilanne lasta kasvattaessani: olin itse teini, yh, opiskelija ja helvetin köyhä. Tukea en saanut toisesta aikuisesta. Olin todella yksin.
Miettikää hyvät aikuiset miten lapsianne kohtelette. Joku kerta vihanne kääntyy vielä teitä itseänne vastaan. Voin kertoa, että koulukodissa jossa olin, kaikki nuoret olivat piiskattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka tapauksessa, äidillä ei ollut auktoriteettia lapseen, miksi, sitä en tiedä. Mutta siis minusta ainoa paha tuossa oli, että mies otti hiuksista kiinni. Muuten tuo tiukka sanominen yhdistettynä silmiin katsomiseen tehoaa yllättävän usein.
ap
Siis jos ymmärsin oikein, lapsi riehui ja lopetti sillä kertaa, koska vieras mies otti hiuksista kiinni ja lasta varmaankin pelotti. Miten tästä oli mitään hyötyä? Äiti ei edelleenkään saa mitään kuria lapseen, lapsi pelkää tätä vierasta ja oppii, että vieraita ihmisiä saa käsitellä väkivaltaisesti, kunhan vain itse on isompi. Ehkä oppi myös, että itseään isompia ei kannata potkia, ainoastaan pienempiä (sehän onkin hyvä opetus.)
Mitä hyötyä tuosta tukistamisesta sinusta oli?
Vierailija:
Ei, ei ollut isä paikalla.
Kylässä oleva mies otti hiuksista kiinni, katsoi silmiin jne.. Yritti siis aikaisemmin ilman tuota tukistus-efektiä, ei mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harhoja?
" Voi vittu mikä lastensa hakkaaja! Jos tuntisin sinut tekisin ilmoituksen! Todella ikävää!"
Selvästikään lapset ei kunnioita vanhempiaan eivätkä enää erota kaverin ja vanhemman eroa. Ihminen jolla ei ole auktoriteettia ei voi myöskään kasvattaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
meillä tutun perheen lapset potkii ja pahoinpitelee myös meitä aikuisia, ja siihen ei auta sanomiset eikä omat tilanteesta poistumiset. kurittomia kakaroita vaan riittää.
Meillä lapset ei todellakaan pahoinpitele ketään ainakaan kahdesti. Jos niin käy, lähdemme pois. Eivät he eri paikasta pysty ketään lyömään ym. Ja yleensä lapset kyllä uskovat, kun heille sanon, johtuu ehkä siitä, että meillä ei käytetä aiheettomia uhkauksia tms, vaan jos jotain sanon, niin se myös tapahtuu, ja heti.
ap
Ei auta. Vaikka kuinka tiukkaan sävyyn sanoisi kaverin lapselle että ei lyödä ja katsoisi kuinka silmiin, tämä vain nauraa ja lyö uudelleen. Kun oikein komentaa, niin lapsi " suuttuu" ja lyö silti, mutta suu vain mutrussa. Joten KASVATTAKAA niitä lapsianne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli häntä itseään ei lyödä hän oppii hyvin pian.
Toivotonta lapselle opettaa lyömättömyyttä jos omat vanhemmat häntä lyö! Oletko ihan uuno!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmetellään, kun veli tappaa siskonsa! Jos kotona on löyhä suhtautuminen väkivaltaan, lapsi koskee väärään esineeseen ja häntä lyödään. Totta kai lapsi isona näitä omaksumiaan keinoja pistää käytäntöön ja tappaa vaikka koska väkivalta on opittu käyttäytymismalli jos tulee tukala tilanne.
Itse käytän luunappia ja tukistusta, ärsyttää kun keveistä keinoista tehdään tarkoituksella väkivaltaa.
Minä päätin jo lapsena etten mahdollisia lapsiani koskaan lyö ja on pitänyt 35 vuotta, kuopus 13v. Onnea sinulle, oikein hyvä päätös!
Ole ylpeä itsestäsi!Vierailija:
Vihasin vanhempiani syvästi ja pelkäsin heitä. Vannoin kostavani heille, kun voimani lisääntyvät. Mässäilin mielikuvilla, joissa hakkaan isäni muussiksi ja äitini samoin. Monesti menin ja leikkasin isäni nahkavyöt palasiksi, koska lapsenaivoillani se tarkoitti sitä, etten voisi enää saada selkääni.Minua kuritettiin n. 14-vuotiaaksi saakka, kunnes sitten eräänä päivänä keräsin voimani ja potkaisin isääni jalkoväliin ja karkasin kotoa. Siitä alkoi koulukotijakso suljettuine osastoineen ym. En sano, että kaikki reagoivat näin voimakkaasti, mutta koskaan ei voi tietää täysin millaisen raivon kurittavat vanhemmat saavat lapsessa aikaan, saati miten se purkautuu.
En ollut tavallista lasta kummempi, olin vain ymmärtämätön. Vanhempani eivät koskaan vaivautuneet selittämään minulle mitään, oli vain sarja käskyjä ja kieltoja. Tunsin itseni todella arvottomaksi ja nöyryytetyksi.
Myöhemmin sain oman lapsen, ja päätin etten koskaan käytä väkivaltaa. Pyrin tietoisesti hyvään vuorovaikutukseen lapsen kanssa: juttelimme paljon pienestä pitäen, annoin hänen osallistua ja tuntea itsensä tarpeelliseksi, pidin paljon sylissä.. Tytöstä on tullut aivan ihana teini! Ei tulisi mieleenkään satuttaa häntä! Ja minulla ei todellakaan ollut ihanteellinen elämätilanne lasta kasvattaessani: olin itse teini, yh, opiskelija ja helvetin köyhä. Tukea en saanut toisesta aikuisesta. Olin todella yksin.
Miettikää hyvät aikuiset miten lapsianne kohtelette. Joku kerta vihanne kääntyy vielä teitä itseänne vastaan. Voin kertoa, että koulukodissa jossa olin, kaikki nuoret olivat piiskattuja.
Vierailija:
ihmetellään, kun veli tappaa siskonsa! Jos kotona on löyhä suhtautuminen väkivaltaan, lapsi koskee väärään esineeseen ja häntä lyödään. Totta kai lapsi isona näitä omaksumiaan keinoja pistää käytäntöön ja tappaa vaikka koska väkivalta on opittu käyttäytymismalli jos tulee tukala tilanne.
Koska mulle tuli heti fiilis, että olis kannattanut...
Siihen loppuu, ei tarvita aina edes sitä luunappia.
Tuolla systeemillä ei kuule pitkälle pötkitä.
ei pysy? Eihän tuosta ole kovinkaan kauaa kun täällä palstalla haukuttiin ihan maan rakoon äiti, joka oli laittanut lapsen ulko-oven taakse jäähylle minuutiksi. " Kun se on hylkääminen sille lapselle" , tsiisus..
Vierailija: