Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19842)
Meillä on/oli vähän sama homma.. meillä kyllä on iso talo.
Tein niin, että päätin kohteen mihin alan säästämään. Keräsin useampaan laatikkoon nk. turhaa tavaraa ja kävin myymään niitä tavaroita facen kirppiksellä ja torissa, säilöin viime talven mittaan rahat eri paikkaan, ja viime kesänä tehtiin niillä rahoilla sitten perheen kanssa reissu legolandiaan. No, ihan ei kirppisrahat riittäneet, mutta silti päästiin pitkälle. Tavaraa lähti autotallia myöten.. ja voin sanoa että sitä tavaraa oli paljon mitä oli 12 vuoden aikana kertynyt.. Huomasin että se tavaroiden myyminen oli oikeastaan kivaa, ja siitä tuli vähän niinkin harrastus, Vieläkin on paljon myytävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi mennä pyyhkeet, jos vähän käytettyjä ja 1 euron hinta. Muussa tapauksessa vaatekierrätykseen!
En ehkä pyyhkeitä ostaisi käytettyinä vaikka toki pestään 60 asteessa ennen käyttöä. Ehkä johtuu siitä että pyyhkeitä aina ollut liikaa, niitä saatu kotoa lähtiessä mukaan ja lahjaksikin niitä tullut.
En ostaisi kirpparilta alusvaatteita tai petivaatteita.. Tai no lapselle olen pussilakanasetin ostanut. Se oli alkuperäispakkauksessa.
Myös pehmolelut arveluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko lukenu noita muita järjestelyoppaita konmarin lisäksi joita tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella? On loistavaa järjestystä, tavarataitoa, paikkaa kaikelle jne..
Paikka kaikelle oli kyl enemmänkin historiakatsaus tai tutkielma huoneisiin. Päädyin pläräämään kirjaa kun kävi pitkäveteiseksi.
En usko että olisi epäselvää kellekään miten tavarat kasaantuneet. Jokainen muistaa ne uudet muotivillitykset (esim. piikkimatto, kapselikeitin) joita hankittu joululahjoina mutta mitkä alkuinnostuksen jälkeen siirrettiin kaapin perälle. Järkevää olisi ollut myydä ne siinä vaiheessa eteenpäin.
Vähän käytetyt pyyhkeet? Se on kyllä suhteellista. En kyllä ikinä ostaisi käytettyä pyyhettä, jolla joku karvakoipi on raapinut muniaan tai varpaanvälejä tai psoriaatikko käyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran käytettyjä pyyhkeitä olen lahjoittanut lastenkodille. Kirpparilla en myisi muuta kuin pakkauksessa olevia.
Mulla ei älyttömästi ole tavaraa, mutta silti kaapeissa on joitakin nyssyköitä/laatikoita tms. joissa on jotain tavaraa mitä en ole vuosiin tarvinnut. Jos uskaltaisi, niin heittäisi vaan pois edes katsomatta mitä niissä on, mutta kun kuitenkin saattaa olla jotakin sisällä, mikä tulee 10 vuoden päästä mieleen ja "tarvitsee" sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei älyttömästi ole tavaraa, mutta silti kaapeissa on joitakin nyssyköitä/laatikoita tms. joissa on jotain tavaraa mitä en ole vuosiin tarvinnut. Jos uskaltaisi, niin heittäisi vaan pois edes katsomatta mitä niissä on, mutta kun kuitenkin saattaa olla jotakin sisällä, mikä tulee 10 vuoden päästä mieleen ja "tarvitsee" sitä.
Tuskinpa 10 vuoden jälkeen kaipaa. Ihminen muuttuu..ja tärkeät muistot muistaa ilman tavaraakin.
Vasta löysin vanhat tärkeät teini-iän paperini joista kaikki meni paperinkeräykseen. Kortit ja kirjeitä ihmisiltä joiden kanssa en ole enää tekemisissä.
Vanhat fanituksen kohteet lähinnä nauratti miten tärkeänä esim. jotain konserttilippua oli pitänyt ja valokuvia joista ei edes lavalle näkynyt. Lehdistä leikeltyjä juttuja, kirjoituksia siitä miten kauheaa elämä nyt kun Freddie Mercury kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei älyttömästi ole tavaraa, mutta silti kaapeissa on joitakin nyssyköitä/laatikoita tms. joissa on jotain tavaraa mitä en ole vuosiin tarvinnut. Jos uskaltaisi, niin heittäisi vaan pois edes katsomatta mitä niissä on, mutta kun kuitenkin saattaa olla jotakin sisällä, mikä tulee 10 vuoden päästä mieleen ja "tarvitsee" sitä.
Tuskinpa 10 vuoden jälkeen kaipaa. Ihminen muuttuu..ja tärkeät muistot muistaa ilman tavaraakin.
Vasta löysin vanhat tärkeät teini-iän paperini joista kaikki meni paperinkeräykseen. Kortit ja kirjeitä ihmisiltä joiden kanssa en ole enää tekemisissä.
Vanhat fanituksen kohteet lähinnä nauratti miten tärkeänä esim. jotain konserttilippua oli pitänyt ja valokuvia joista ei edes lavalle näkynyt. Lehdistä leikeltyjä juttuja, kirjoituksia siitä miten kauheaa elämä nyt kun Freddie Mercury kuoli.
Toivottavasti en ikinä tule niin vanhaksi, että omat joskus tärkeät asiat naurattaisivat. T. Saman ikäluokan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän käytetyt pyyhkeet? Se on kyllä suhteellista. En kyllä ikinä ostaisi käytettyä pyyhettä, jolla joku karvakoipi on raapinut muniaan tai varpaanvälejä tai psoriaatikko käyttänyt.
Nukutko ikinä hotellissa? Tai luoja sentään, oletko koskaan yöpynyt sairaalassa. Mieti niitä liinavaatteita...
Vierailija kirjoitti:
Ideoita mihin voisi heivata itselle tarpeettomat kirjat (romaanit, tietokirjat, keittokirjat)?
Minä vein pinon taloyhtiön tiloihin lapulla "ota tästä, vien huomenna pois". Noin metrinen pino kutistui muutamaan kirjaan, jotka nakkasin sitten paperinkeräykseen (vanhoja sienikirjoja yms). Roskakatoksellekin vien joskus siististi erilleen tavaraa laputettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne teini-iän fanitukset muistaa ilman kasaa tavaroita. Enää ei edes löydy kasettisoittimia niin ei järkeä säästää melkein puhkikuluneita kasetteja.
Lapset katsoneet noloina kokoelmaa jonka olin naiiviudessani säästänyt heille nähtäväksi. Osasi 12-vuotias jo neuvoa että hänkin tykkäsi aiemmin Isak Eliotista, mut se on jo mennyttä niin ei hän halua säästää niitä julisteita ym. Tottahan se on että ollaan kirpparilla myyty vanhoja fanitavaroita melko nopeasti sen jälkeen kun on löytynyt uusi fanituksen kohde.
Meillä aikuisilla opittavaa lapsilta, jotka oppii liikoja kiintymästä tavaroihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne teini-iän fanitukset muistaa ilman kasaa tavaroita. Enää ei edes löydy kasettisoittimia niin ei järkeä säästää melkein puhkikuluneita kasetteja.
Lapset katsoneet noloina kokoelmaa jonka olin naiiviudessani säästänyt heille nähtäväksi. Osasi 12-vuotias jo neuvoa että hänkin tykkäsi aiemmin Isak Eliotista, mut se on jo mennyttä niin ei hän halua säästää niitä julisteita ym. Tottahan se on että ollaan kirpparilla myyty vanhoja fanitavaroita melko nopeasti sen jälkeen kun on löytynyt uusi fanituksen kohde.
Meillä aikuisilla opittavaa lapsilta, jotka oppii liikoja kiintymästä tavaroihin.
Yksi hyvä oppimisen kohde lapsille ja aikuisille voisi myös olla, että tarvitseeko sitä fanitusta osoittaa juuri ostamalla kaikenmoista tavaraa, varsinkin jos kohde tosiaan vaihtuu nopeasti. Voi käydä keikoilla, hankkia kokemuksia tavaran sijasta.
Okei, nuorelle on tärkeää oman identiteetin pohdiskelu, ja se fanipaita voi olla tärkeä osa kasvua. Mutta toivoisin, että aikuisella kulutus tapahtuisi vähän toisin perustein - tosi outo ajatus minulle, että aikuiset ottaisivat mallia fanikrääsää ostelevista varhaisnuorista ja tästä luopumisen helppoudesta.
Kuten olen tässä ketjussa monta kertaa sanonut, ratkaisu ei ole se pois heittäminen eikä edes kierrättäminen, vaan elämäntyylin pohdinta. Vähemmän on enemmän.
T. Ilman verhoja.
PS. Tervetuloa ketjuun kaikki uudet. Saamistani alapeukuista päätellen täällä on uutta porukkaa liikkeellä, avatkaahan tekin ajatuksianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne teini-iän fanitukset muistaa ilman kasaa tavaroita. Enää ei edes löydy kasettisoittimia niin ei järkeä säästää melkein puhkikuluneita kasetteja.
Lapset katsoneet noloina kokoelmaa jonka olin naiiviudessani säästänyt heille nähtäväksi. Osasi 12-vuotias jo neuvoa että hänkin tykkäsi aiemmin Isak Eliotista, mut se on jo mennyttä niin ei hän halua säästää niitä julisteita ym. Tottahan se on että ollaan kirpparilla myyty vanhoja fanitavaroita melko nopeasti sen jälkeen kun on löytynyt uusi fanituksen kohde.
Meillä aikuisilla opittavaa lapsilta, jotka oppii liikoja kiintymästä tavaroihin.
Yksi hyvä oppimisen kohde lapsille ja aikuisille voisi myös olla, että tarvitseeko sitä fanitusta osoittaa juuri ostamalla kaikenmoista tavaraa, varsinkin jos kohde tosiaan vaihtuu nopeasti. Voi käydä keikoilla, hankkia kokemuksia tavaran sijasta.
Okei, nuorelle on tärkeää oman identiteetin pohdiskelu, ja se fanipaita voi olla tärkeä osa kasvua. Mutta toivoisin, että aikuisella kulutus tapahtuisi vähän toisin perustein - tosi outo ajatus minulle, että aikuiset ottaisivat mallia fanikrääsää ostelevista varhaisnuorista ja tästä luopumisen helppoudesta.
Kuten olen tässä ketjussa monta kertaa sanonut, ratkaisu ei ole se pois heittäminen eikä edes kierrättäminen, vaan elämäntyylin pohdinta. Vähemmän on enemmän.
T. Ilman verhoja.
PS. Tervetuloa ketjuun kaikki uudet. Saamistani alapeukuista päätellen täällä on uutta porukkaa liikkeellä, avatkaahan tekin ajatuksianne.
Näin juuri. Äitinä tietysti jossain määrin yritän siirtää elämänarvojani lapsilleni, tai ainakin saada heidät miettimään miten eri tavoilla tilanteissa voi toimia. Ja yksi tällainen minulle tärkeä juttu on, että positiivisiin mielleyhtymiin ja haluimpulsseihin ei tarvitse aina reagoida hankkimalla tavaraa kotiinsa. Asioista voi nauttia muutenkin. Lapset elävät jarruttelusta huolimatta siltikin sellaisessa yltäkylläisyydessä että heillä on huomattavasti enemmän tavaraa kuin minulla samanikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei älyttömästi ole tavaraa, mutta silti kaapeissa on joitakin nyssyköitä/laatikoita tms. joissa on jotain tavaraa mitä en ole vuosiin tarvinnut. Jos uskaltaisi, niin heittäisi vaan pois edes katsomatta mitä niissä on, mutta kun kuitenkin saattaa olla jotakin sisällä, mikä tulee 10 vuoden päästä mieleen ja "tarvitsee" sitä.
Tuskinpa 10 vuoden jälkeen kaipaa. Ihminen muuttuu..ja tärkeät muistot muistaa ilman tavaraakin.
Vasta löysin vanhat tärkeät teini-iän paperini joista kaikki meni paperinkeräykseen. Kortit ja kirjeitä ihmisiltä joiden kanssa en ole enää tekemisissä.
Vanhat fanituksen kohteet lähinnä nauratti miten tärkeänä esim. jotain konserttilippua oli pitänyt ja valokuvia joista ei edes lavalle näkynyt. Lehdistä leikeltyjä juttuja, kirjoituksia siitä miten kauheaa elämä nyt kun Freddie Mercury kuoli.Toivottavasti en ikinä tule niin vanhaksi, että omat joskus tärkeät asiat naurattaisivat. T. Saman ikäluokan ihminen.
Yleensä ihmisen kehitys kulkee sillä tavoin eteenpäin, että esimerkiksi teini-iän tunnekuohut ja kaukorakkaudet eivät tunnu enää ajankohtaiselta. Kyllähän se hymyilyttää. Se, että muistaa miltä ne asiat silloin tuntuivat.
Ja toivottavasti kovin monet aikuiset ihmiset eivät itke ja pura tuntojaan paperille jos lemppariartisti menee naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käsittänyt ihan päinvastoin Japanin kierrätyskulttuurin. Kierrättäminen ilmeisesti todella tehokasta ja näin ollen kirjassa ei ollut enempää avattu mitä pois heittäminen tarkoittaa.
Japanissa on jätteiden kierrätys/ lajittelu tehokasta, mutta käytettyä tavaraa ei pahemmin kierrätetä. Lähes kaikki ostetaan uutena ja kirppiksiä/ second hand -kauppoja on todella vähän. Puhelimia ja kirjoja voi löytää käytettyinä.
Minä taas ostan paljon käytetyn pyyhkeen heti tavatessa, jos se on yhtään asiallinen. Pyyhkeiden kanssa tahtoo olla niin, että juuri kun ne alkavat oikeasti toimia, ne hajoavat. Senkin jälkeen niillä on hyvä pestä lattiaa. Uudempiin pyyheisiin en koske, omatkin uudemmat olen päättänyt myydä, jos eivät ole poikkeusyksilöitä. Vievät tilaa, imukyky olematon mutta kuivuvat kyllä hitaasti.
Lapsuuteni vauvapyyhe oli juuri tuollainen huono kapine teinivuosinani ja lisäksi haisevainen kun äitini oli haluton pyykkäri, mutta oman lapsen käytössä se on muutaman keittopesun jälkeen ihan loistava. Onneksi säästin.
Onko vinkkejä miten saada hamstrauksesta innostuneet isovanhemmat järkiinsä? Vissiin kevätaika aiheuttaa osteluriippuvuutta ja tilat heillä jo lopussa. Sauna tupaten täynnä tavaraa, kuten kaikki muutkin varastotilat ja kaapit. Huoneiden nurkissa kasoja..
Kuulemma meille olisi halunnut tuoda säilytykseen joitain juttuja, mutta kieltäydyin. Lupauduin ainoastaan ottamaan miehelle kuuluvia tavaroita kun kuulemma niitäkin vielä siellä, mutten halua kotiini anopin "antiikkia".
Vierailija kirjoitti:
Onko vinkkejä miten saada hamstrauksesta innostuneet isovanhemmat järkiinsä? Vissiin kevätaika aiheuttaa osteluriippuvuutta ja tilat heillä jo lopussa. Sauna tupaten täynnä tavaraa, kuten kaikki muutkin varastotilat ja kaapit. Huoneiden nurkissa kasoja..
Kuulemma meille olisi halunnut tuoda säilytykseen joitain juttuja, mutta kieltäydyin. Lupauduin ainoastaan ottamaan miehelle kuuluvia tavaroita kun kuulemma niitäkin vielä siellä, mutten halua kotiini anopin "antiikkia".
En tiedä pystyykö asiaa hoitamaan ilman että joku loukkaantuu... Itse loukkaannuin kotona asuessa verisesti äitini huomautuksesta. (Pidin sitä vielä hieman kaksinaamaisena koska hänkin hankki turhuuksia.)
Hamstraus (hoarders) ohjelmat toimivat itselleni sopivana pelotteena tilanteesta johon saattaisin päätyä pahimmillaan. Sopisiko Hoarders "sokkihoito" läheisillesi ? Ainakin youtubessa noita ohjelmia aina löytyy.
Meneeköhän vanhat pyyhkeet kaupaksi kirpparilla? Siistejä ovat. Ovat vaan jääneet käyttämättä, kun on niin paljon Marimekon pyyhkeitä käytössä.