tavarapaljous :(

Mä ostan mielelläni astioita käytettynä, kunhan ovat hyvässä kunnossa. Itse asiassa ostan alusvaatteita lukuunottamatta mielelläni ihan kaiken käytettynä.

Toki saatan olla sit tavallaan jollekulle toiselle ihmiselle kerskakulutuksen mahdollistaja, kun ostan kamoja kirpparilta, jotta se joku voi sit kasata kaappinsa täyteen uutta roinaa.

Nyt kun kattelen tässä olkkarissa ympärilleni, niin ihan pari yksittäistä esinettä vaan on uutena hankittuja. Keskimäärin näin ei kuitenkaan taida olla, vai onko?

Ainakin minä (astiakysymyksen esille ottaja) suhtaudun erittäin myönteisesti astioiden (niin kuin kaiken muunkin) käytettynä hankkimiseen. Itse asiassa käytettynä ostaminen on oikeastaan ainoa tapa enää saada kotimaassa valmistettuja astioita.

Mutta käytettynä ostaessa on aina riippuvainen siitä, mitä tarjolla on, ja siinä on taas aina se riski, että tulee hamstranneeksi varmuuden vuoksi ja vähän sinne päin, pari kuppia sitä ja pari lautasta tätä.

Itse olen kallistumassa siihen, että muokkaan varovasti astiavalikoimaani vähän yhtenäisempään suuntaan. Eli eriparisia pois ja tilalle lempisarjaani, jota ei enää valmisteta. Jälleenmyyntihinnat ovat aika kovat tuon sarjan kohdalla, mutta jos olisi valmis maksamaan saman hinnan uusista astioista, niin miksi ei hyväkuntoisista ja omaan kotiin sopivista käytetyistä?

T. Ilman verhoja.

Täällä 1585 eli kolmen kuolinpesän raivaaja.

Joulu meni ja selvisimme kai aika hyvin tuosta kulutusjuhlasta. Lapset saivat lahjoja kyllä aika paljon (isovanhemmat ja sukulaiset ostivat), mutta suurin osa oli onneksi Legoja ja kuluvaa käyttötavaraa (collegehousuja, villasukkia ja piirustusvälineitä). Itse sain konmari-kirjat, joita olenkin lukenut inspiraatioksi. Tosin en usko koskaan toteuttavani kyseistä metodia alusta loppuun tai muutenkaan puhdasoppisesti. Konmarissa häiritsee eniten se, että iloa tuottamattomien tavaroiden kohtaloa ei ole mietitty eettisesti ja ekologisesti loppuun asti. Itse olen kierrätysintoilija ja kaikki tavara, jolla suinkin on kuntonsa puolesta vielä kilometrejä jäljellä tulisi toimittaa eteenpäin hyötykäyttöön tai tutkia, onko tavaralla omassa käytössä vielä jokin merkitys uudella käyttöidealla.

Itselläni on vaikeaa heittää tavaraa pois. Pystyn luopumaan tavarasta helposti, jos jolla kulla toisella on käyttöä tavaralle, mutta pois heittäminen vain raivaamisen vuoksi ei sovi luonteelleni.

Olen kotona toteuttanut konmarin vastaisesti paperin raivausta. Totesin, että on helpompi käydä mappien ja papereiden kimppuun kuin tavaran. Turhaa paperisälää on pinoissa ja mapeissa. Koen pääni selkeytyvän, kun käsittelen papereita, sillä niistä tietää helpommin onko niillä vielä käyttöä kuin tavaralla!

Kesän aikana tai viime syksynä kuolinpesien raivaus ei ole oikein edistynyt mutta olen pystynyt käsittelemään perheemme tavarakaaosta eli lasten vaatteita, keittiötavaroita, liinavaatteita, lääke- ja pesuainekaappeja, kodinhoitohuonetta jne. Erilaisista lähteistä olen hakenut inspiraatiota ja ehkä kohta keväiset auringonsäteet saavat mielen sopivaan moodiin ja käyn taas kuolinpesän romujen kimppuun. Viime keväänä meillä oli kolme huonetta täynnä kuolinpesien romuja ja nyt romut vievät vajaan kahden huoneen tilan. Romut on siis pyritty keräämään yhteen niiden käsittelyn helpottamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ideoita mihin voisi heivata itselle tarpeettomat kirjat (romaanit, tietokirjat, keittokirjat)? 

Kirjastojen kierrätyshyllyihin, jos teillä päin vaan sellaisia on.

Tää on mun lempiketju, siksi ansaitsee tulla nostetuksi toisinaan.

Turinoitsen tässä jotain lämpimikseni, jos vaikka muutkin innostuisivat kirjoittamaan!

Kävin läpi just siivouskomeron ja voi jeebus mitä kaikkea sinnekin oli hillottu. Heitin varmaan kaksi muovikassillista vanhoja reikäisiä vaatteita tyyliä "näistähän voi sitten leikellä rättejä" pois ja säästin muutaman. Pitäisi vielä katsoa kaikki siivousainepurnukat läpi, että ovatko tarpeellisia vai voisiko osan pistää pois. Luulen, että pelkällä viemärinavausaineella ja Tolulla pääsisi aika pitkälle. Niin, ja mäntysuovalla matonpesua varten, joskin senkin voisi melkein säilöä mökillä, kun yleensä siellä sitä matonpesua tehdään. Ostin joskus kaksi purkkia Methodin yleispuhdistusaineita, mutta en sitten oikein tykännyt niistä kuitenkaan ja siellä siivouskaapin ylähyllyllä purkit uinuvat ikiuntaan.

Ei ihme, että siivous on aina tuntunut niin vastenmieliseltä, kun on joutunut aluksi kaivamaan kaapin pohjalta kaikki välineet esiin. Jospa vähemmillä välineillä tulisi iloa siivoukseen, kun ovat helpommin käytettävissä :)

Meillä astiakaapin kulmakivenä toimii valkoiset Teemalautaset (+pari värikästä perusmurokulhoa), joka on tosi helposti yhdisteltävissä muihin astioihin. Tummansiniset Teemat myin syksyllä pois, kun tuntui, että valkoisillakin pärjätään hyvin. Suurin osa niistä sinisistä oli sitä suurinta ruokalautasta, jota ei vaan tule koskaan käytettyä vähän liian suuren koon vuoksi. Säästin neljä isoa lautasta valkoisena, se määrä riittää hyvin meidän tarpeisiin. Tuntui jotenkin hölmöltä hillota niitä jättilautasia ylähyllyllä vain sitä varten, että joskus saattaa tulla ruokavieraita. Eihän meidän pieneen pöytään edes mahdu kuin max viisi henkeä...

Muuten en todellakaan edusta mitään minimalistista linjaa astioiden kanssa, olen nimittäin saanut niitä lahjaksi varmaan rippijuhlistani asti siten, että minulle on kerätty astiastoa. Nyt minulla on isommalle porukalle Arabian Paratiisi-kahviastiastoa sekä osittain itse ostamaani Iittalan Taikaa, josta omistan pinon lautasia, kaksi pientä kulhoa, kaksi kahvikuppia, pienen kannun ja kuusi isoa mukia. Muina mukeina meillä on lähinnä muumimukeja (ehkä 8 kpl?). Niitä käytämmekin eniten, sillä omistamme vain neljä Kartio-juomalasia. Näiden kaikkien lisäksi meillä on muutama Röstrandin valko-sininen astia sekä sekalainen kokoelma keräilemääni vanhaa Arabiaa. Luulenpa, että moni nyt järkyttyy syvästi tästä astiamäärästä ja onhan se nyt enemmän kuin kukaan oikeasti tarvitsisi, mutta itselleni kauniit asiat tuovat iloa ja ne ovat myös oikeasti käytössä. Muissa asioissa olen huomattavasti "minimalistisempi" :D Näiden "käyttöastioiden" lisäksi on sitten leivontakulhoa, vuokaa, tarjoiluastiaa jne jne. Mutta niitäkin vain siten, ettei mitään käyttämättömiä pyöri kaappien täytteenä.

Mutta siis tiivistettynä olen siis sillä linjalla, että valkoiset peruslautaset käyvät arkeen ja juhlaan ja niiden kaveriksi on kiva lisätä jotain muuta jos niin tykkää :) Toki serveteilläkin saa kattaukseen väriä ja ilmettä niin halutessaan. Vaikka meillä on vieläkin aivan hirveästi astioita, joistain olen reilun vuoden sisällä luopunutkin:

- Teeman syvät laitaset: Liian iso koko, ei tullut vain käytettyä. Lisäksi punainen väri ei oikein miellyttänyt --> annoin omilleen muuttaneelle sisarukselle, joka niitä tarvitsi.

- Lasinen "kahvinkeitin": Ollut kauan käyttämättömänä --> samaiselle sisarukselle

- Edellämainitut siniset Teemat ---> myyntiin

- Punaista Teemaa: En osannut käyttää, valkoiset ajavat minulla saman asian --> äidille

- Tarpeettomia muumimukeja ---> äidille

- Sekalaisia mukeja ja muita astioita ---> myyntiin

- Pienet Kartiolasit: liian pienet aikuisille ihmisille ---> myyntiin

- Sekalaista vanhaa Arabiaa: liika on liikaa ---> myyntiin

- Iittalan tuikkukuppeja: liika on liikaa ---> myyntiin

- Muumimuki + Arabian ylioppilasmukeja, joista en pitänyt ---> myyntiin

Piupiu: Minäkin olen arvellut, että pärjäisin vain parilla erilaisella siivousaineella. Mutta sen aika ei ole vielä, vaan käytän ensin loppuun jo omistamani jutut :)

Kolmen kuolinpesän raivaaja: Itse en ole edennyt Konmarissani mihinkään, mutta tuli mieleen, että Japanissa on kuulemani mukaan aika lapsen kengissä tuo kierrättäminen ja siksi kirjassa puhutaan pois heittämisestä. En siis tiedä, onko siellä kierrätyskeskuksia yms. Itse olen kanssasi samoilla linjoilla siinä, etten pidä ajatuksesta, että käyttökelpoista tavaraa heitetään surutta kaatopaikalle.

- Sivustaseuraaja

Itse olen käsittänyt  ihan päinvastoin Japanin kierrätyskulttuurin. Kierrättäminen ilmeisesti todella tehokasta ja näin ollen kirjassa ei ollut enempää avattu mitä pois heittäminen tarkoittaa.

Ennen minulla oli työhuone jossa iso kirjahylly täynnä kirjoja kunnes iski tajuntaan etten halunnut kerätäkään kirjastohuonetta koska en halua lukea samoja kirjoja uudelleen. Tuli muutto pienempään asuntoon ja hankkiuduin eroon hyllystä ja kirjoista. Osa meni antikvariaattiin, osa kirjaston vaihtohyllyyn, osa spr konttiin.

Nykyään käytän enimmäkseen kirjastoa. Ja jos hairahdun ostamaan kirjan kirjakaupasta niin luettuani vien sen antikvariaattiin. Vaihdan toiseen lukemattomaan kirjaan. Tämä toimii minulla ja lukeminen on lempiharrastukseni joka ei kuitenkaan vaadi tilaa.

Kävin pari päivää sitte läpi vanhan kirstun, johon olen säilönyt kaikenlaista, omia vanhoja todistuksiani, kortteja ja muita onnitteluita, joita sain ylioppilaaksi päästyäni, vanhempieni kuoleman jälkeisiä papereita, perunkirjoja, asunnon myyntisopimuksia yms. yms.

Siellä oli myös lapsuudestani kaveri-kirjoja (muistatteko näitä, mihin ystävät kirjoittivat vastauksia kysymyksiin?) ja ns. muistovihkoja, joihin kirjoitettiin värssyjä.

Osa noista on kivoja, nuo kaverikirjat ja ja jotain vanhoja todistuksiani säästin, lukekoon lapseni niitä ehkä sitten joskus (tai sitten ei), mutta nuo vanhempieni kuolemaan liittyvät paperit hävitin kaikki, osan poltin jo takassa, osa vielä odottaa polttamista. Vanhempieni kuolemasta on jo niin kauan aikaa, että noilla ei ole enää mitään merkitystä.

Lyösin myös kätkön, johon olen jemmannut jotain kangastilkkuja ja yksittäisiä langaskeriä. Ja minä kun en todellakaan ole edes mikään käsityöihminen! Nämä keräsin kassiin, ja vien tekstiilinkeräyspisteeseen, Tampereen Nextiiliin.

- Raivaajatar

Kaverikirjat oli minulle sellainen ikävä henkinen taakka, joiden polttamista en kadu. Vaikka ne jutut kirjoittaneet 10-vuotiaat, niin silti aikuisenakin ahdisti miten kirjoitettu nätimmin "mitä vihaat" - kysymykseen "SINUA! ja hämähäkkejä".

Toki nuo muistaa ilmankin, muttei ainakaan omat lapset pääse lukemaan niitä törkeyksiä. Kärsin tietty ikäloppuna Alzheimerista ja muistan selvimmin nuoruusvuodet.

Myös koulukuvat poltin ajat sitten. Ois siellä ehkä pieniä hyviä muistoja ollut, mutta nekin värittyi koulukiusaajien toimesta ikäviksi.

Mut kiva jos joillekin nuo arvokkaita muistoja.

Olen nyt saanut tehtyä astiapäätöksiä. Astiamäärä ei vähentynyt kovinkaan paljon, mutta vähentyi kuitenkin, ja uusien (tai monta vuosikymmentä vanhojen) hankintojen takia minulla on nyt jonkinmoinen muodoiltaan yhtenäinen kahvi/teeastiasto 12:lle. Muotoilultaan simppelit osat toimivat myös arjessa aamiais- ja iltapalakattauksissa.

Isoja ruokalautasia meilläkään ei käytetä juuri ikinä. Perheenä syödään Kilta-leipälautasilta ja santsataan vaan useammin. Joskus jos ruokavieraita tulee, katan mix and match -meiningillä sekalaisia wanhoja isoja lautasia. Ne saavat nyt edelleen olla kaapissa.

Keräsin yhteen kaikki kankaani, järkytyin niiden määrästä ja mietin hetken aikaa että jos ostaisin sittenkin käytetyn saumurin. En näytä ikinä pääsevän aikataulujen puolesta mihinkään työpajoihin ompelemaan. Asia mietinnässä. Nyt pitää erottaa toisistaan todellinen tarve, unelmaminän tarve, kankaista eroon pääsyn tarve ja yleinen roinan vähentämisen tarve.

T. Ilman verhoja.

Viisi ikea-kassillista kesävaatetta odottamassa kirpparille viemistä. Ihan käsittämätöntä, miten paljon käyttämätöntä vaatetta voi mahtua kaappeihin :D t. Äiti ja kaksi lasta

Itse olen pikkusälää perattuani tullut siihen tulokseen, että en enää ikinä ota vastaan yhtä ainutta kuulakärkikynää mistään.

Käsityötarvikkeiden hilloamisen voisin myös ehkä lopettaa. Olen joskus viisi vuotta sitten säästänyt laatikollisen tietokoneen näppäimiä, jotta voisin tehdä niistä jotain askarteluja. Tänä päivänä tehtyjen näppäimistöaskartelujen määrä: 0. No ehkä ne kierrätyskeskuksessa ilahtuu...

Kiva törmätä tähän ketjuun, josta luulen tunnistaneeni myös oman vanhan kirjoitukseni. Luulenpa kirjoitelleeni tänne edellisen kodin aikoina. Nyt on tilanne muuttunut. Muutimme isompaan kotiin ja oli remonttia. Nyt vihdoin olisi mahdollista alkaa kunnolla asettua uuteen kotiin. Joitain pakollisia hankintoja on ollut kun koti on isompi kuin ennen. Mopo kuitenkin lähti käsistä ja olen kirppisshoppailut hulluna. Myös työpaikalta tuli otettua talteen kaikenlaista joka olisi muuten mennyt roskiin. Nyt hirvittää mihin tämä kaikki oikein mahtuu. Onneksi meillä on hyvä varastokoppi. Nyt pitäisi kantaa varastoon tavaraa pois tieltä, jotta järjestely asunnossa olisi helpompaa. Varastoon vietävät on vain merkittävä kunnolla, jotta ne eivät hautautuisi sinne vaan löytyisivät tarvittaessa. Ja kirppisshoppailu on nyt kiellossa toistaiseksi. Tarkoitus on saada käytännöllinen, omannäköinen viihtyisä koti hyödyntäen olemassa olevia materiaaleja ja tavaroita itse tehden :)

Nyt on sohva verhoiltavana, ja onpas olohuoneessa avaraa. Pitkästä aikaa on tullut ostettua asioita, noiden edellä mainittujen käytettyjen astioiden lisäksi uusi viltti sohvalle, kotimaista käsityötä. Lapsille vuodenvaihteen alennusmyynneistä uusia vaatteita jälleen, itselleni saappaat.

Pidin jo viime vuoden kirjaa vaatemenoistani, tänä vuonna pienennän budjettiani. Kallis maku on muuten oiva keino vähentää vaatteiden "kertymistä".

T. Ilman verhoja.

Luin konmarin toisen kirjan ja pidin siitä kovasti. Sovelsin heti joitakin kirjan neuvoja kaappeja järjestäessäni. Keittiössä tyhjensin tiskialtaan ympäristön ja järjestin vetolaatikot ja kaapit. Vessassa järjestin kaapit uudelleen, heitin pois vanhentuneita ihonhoitoaineita ja sain kaapin päältä pois ne mitkä ei aiemmin olleet mahtuneet kaappiin. Makuuhuonetta rauhoitin siirtämällä kaapin päältä pois miehen harrastusvälineitä, jotka vein varastoon. Myös yöpöydän päällisen tyhjensin kaikesta ylimääräisestä. Vain yksi kirja saa olla siinä ja loput odottaa kaapissa lukuvuoroaan. Eteisestä siirsin pois vähemmän käytettyjä ulkoiluvaatteita, tuulikaappiin jäi vaan yhdet kengät per henkilö. Lastenhuoneessa lelut järjestettiin lasten kanssa tyhjentämällä hyllyjä jotta lelulaatikot mahtuu niihin paremmin.

En usko käyväni konmaritusta läpi kun elämäntilanne pian muutoksessa, mutta tällainen hienosäätö käy hyvin. Tilaa kotona löytyy, se vaan pitää ottaa paremmin käyttöön. Ja pienillä muutoksilla helpottuu siistinä pito.

Ootteko lukenu noita muita järjestelyoppaita konmarin lisäksi joita tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella? On loistavaa järjestystä, tavarataitoa, paikkaa kaikelle jne..

Piupiu

Ostaisin mielelläni sinulta Methodin puhdistusaineet! Olen yrittänyt löytää niitä kotikaupungistani tuloksetta...

Itse keskusteluun liittyen, nyt olen laitellut kotia sisustuksellisesti kuntoon. Olohuoneessa on vihdoinkin verhot ja kattolamppu! Yli puolen vuoden asumisen jälkeen 😬 mutta vihdoin!!

Tavaramäärä alkaa olla ihan ok. Joululahjat pitäisi viedä kirppikselle (saatiin lahjaksi tavaroita joista olin vasta päässyt eroon. Mm. Sellainen pursotusjuttu leivontaan. Vasta olin saanut annettua omani torissa pois ja nyt sain uuden tilalle...)

- koko kodin kevennysurakka

Vierailija kirjoitti:

Ootteko lukenu noita muita järjestelyoppaita konmarin lisäksi joita tuntuu ilmestyvän kuin sieniä sateella? On loistavaa järjestystä, tavarataitoa, paikkaa kaikelle jne..

Luin tavarataidot ja nyt vuorossa paikka kaikelle. Ihan hyviä kirjoja vaikkei mitään uutta niistä tarttunut. Molemmissa tuntuu tärkein oppi olevan että tavaroilla oltava oma paikka johon ne tulee palauttaa. Tykkäsin kuitenkin konmarista enemmän kun siitä sai ihan uusia ajatuksia järjestelyyn ja karsimiseen.