Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19839)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman verhoja:
En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?
Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.
Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)
Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.
Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.
Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa.
T. Ilman verhoja.
Tyhmä jatkokysymys. Jos se vaate on parhaat päivänsä nähnyt, eikö se voida silloin luokitella loppuunkäytetyksi, kun et siitä enää itsekään pidä. Eli rankaisetko itseäsi huonosta valinnastasi vai yritätkö pitkittää vaatteen käyttöikää? Eikö voisi vain todeta, että virhe on jo tapahtunut eikä sitä tarvitse hyvitellä vaan yrittää välttää jatkossa eli seuraavaa ostettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman verhoja:
En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?
Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.
Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)
Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.
Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.
Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa.
T. Ilman verhoja.
Tyhmä jatkokysymys. Jos se vaate on parhaat päivänsä nähnyt, eikö se voida silloin luokitella loppuunkäytetyksi, kun et siitä enää itsekään pidä. Eli rankaisetko itseäsi huonosta valinnastasi vai yritätkö pitkittää vaatteen käyttöikää? Eikö voisi vain todeta, että virhe on jo tapahtunut eikä sitä tarvitse hyvitellä vaan yrittää välttää jatkossa eli seuraavaa ostettaessa.
Tuo logiikka toimisi, jos jokaisella meistä olisi yksi jakku, jonka käyttäisimme loppuun ja ostaisimme sitten uuden. Mutta minulla ainakin on pinoittain kauniita mekkoja, neuleita, jakkuja, jne. Teen myös itse osan vaatteistani ja käytän hyvää korjausompelijaa. Voisi sanoa, että harrastan pukeutumista.
Teen aika harvoin virheostoksia. Se, että en "enää pidä" vaatetta, kertoo usein pikemminkin impulsiivisuudestani, muodin muutoksista ja vaihtelun tarpeesta kuin siitä, että vaatteessa olisi varsinaisesti vikaa. Usein kysymys on myös vaatehuollon huonoudesta. Aina sanotaan, että vaatteet pitäisi toimittaa hyväntekeväisyyteen pestyinä/pesetettyinä, nyppyleikkurilla käsiteltyinä ja silitettyinä. Jos useammat ihmiset vaivautuisivat tekemään näin, voi olla että vaatteista ei enää haluaisikaan luopua.
Minulla on myös paljon vaatteita raskauksiani edeltäviltä ajoilta. Ne tuntuvat juuri nyt liian "tyttömäisiltä", mutta kyseessä voi olla muotijuttukin. En halua heittää niitä pois ennen kuin olen aivan varma, etteivät ne enää ole minua. Tämän tyylillisen etsikkoajan tietävät varmaan kaikki perhevapailta työelämään palanneet.
T. Ilman verhoja.
Ja heitetäänpä ilmaan uusi keskusteluaihe, jota ei muistaakseni ole tässä ketjussa käyty ja joka itselläni on lievästi ajankohtainen: astiat.
Oletteko tietyn astiasarjan vannoutuneita käyttäjiä vai mix&match -ihmisiä? Perusteluja olisi myös kiva kuulla. Taustalla tutut ongelmat: olematon kaappitila, viehätys kauneuteen ja ekologinen eetos.
T. Ilman verhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman verhoja:
En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?
Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.
Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)
Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.
Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.
Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa.
T. Ilman verhoja.
Tyhmä jatkokysymys. Jos se vaate on parhaat päivänsä nähnyt, eikö se voida silloin luokitella loppuunkäytetyksi, kun et siitä enää itsekään pidä. Eli rankaisetko itseäsi huonosta valinnastasi vai yritätkö pitkittää vaatteen käyttöikää? Eikö voisi vain todeta, että virhe on jo tapahtunut eikä sitä tarvitse hyvitellä vaan yrittää välttää jatkossa eli seuraavaa ostettaessa.
Tuo logiikka toimisi, jos jokaisella meistä olisi yksi jakku, jonka käyttäisimme loppuun ja ostaisimme sitten uuden. Mutta minulla ainakin on pinoittain kauniita mekkoja, neuleita, jakkuja, jne. Teen myös itse osan vaatteistani ja käytän hyvää korjausompelijaa. Voisi sanoa, että harrastan pukeutumista.
Teen aika harvoin virheostoksia. Se, että en "enää pidä" vaatetta, kertoo usein pikemminkin impulsiivisuudestani, muodin muutoksista ja vaihtelun tarpeesta kuin siitä, että vaatteessa olisi varsinaisesti vikaa. Usein kysymys on myös vaatehuollon huonoudesta. Aina sanotaan, että vaatteet pitäisi toimittaa hyväntekeväisyyteen pestyinä/pesetettyinä, nyppyleikkurilla käsiteltyinä ja silitettyinä. Jos useammat ihmiset vaivautuisivat tekemään näin, voi olla että vaatteista ei enää haluaisikaan luopua.
Minulla on myös paljon vaatteita raskauksiani edeltäviltä ajoilta. Ne tuntuvat juuri nyt liian "tyttömäisiltä", mutta kyseessä voi olla muotijuttukin. En halua heittää niitä pois ennen kuin olen aivan varma, etteivät ne enää ole minua. Tämän tyylillisen etsikkoajan tietävät varmaan kaikki perhevapailta työelämään palanneet.
T. Ilman verhoja.
Ok. Ollaan niin erilaiset etten osaa samaistua, mutta hyvä, jos olet löytämässä ratkaisua, jos tunnet tilanteen ongelmalliseksi. Taidat olla aika kiintynyt vaatteisiisi, kun kuvailet sitä harrastukseksi. Oma painoni on vaihdellut kolmen koon välillä, mikä on muokannut omia tunnesiteitä löyhemmiksi, kun ei sovi niin ei vaan sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman verhoja:
En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?
Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.
Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)
Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.
Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.
Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa.
T. Ilman verhoja.
Tyhmä jatkokysymys. Jos se vaate on parhaat päivänsä nähnyt, eikö se voida silloin luokitella loppuunkäytetyksi, kun et siitä enää itsekään pidä. Eli rankaisetko itseäsi huonosta valinnastasi vai yritätkö pitkittää vaatteen käyttöikää? Eikö voisi vain todeta, että virhe on jo tapahtunut eikä sitä tarvitse hyvitellä vaan yrittää välttää jatkossa eli seuraavaa ostettaessa.
Tuo logiikka toimisi, jos jokaisella meistä olisi yksi jakku, jonka käyttäisimme loppuun ja ostaisimme sitten uuden. Mutta minulla ainakin on pinoittain kauniita mekkoja, neuleita, jakkuja, jne. Teen myös itse osan vaatteistani ja käytän hyvää korjausompelijaa. Voisi sanoa, että harrastan pukeutumista.
Teen aika harvoin virheostoksia. Se, että en "enää pidä" vaatetta, kertoo usein pikemminkin impulsiivisuudestani, muodin muutoksista ja vaihtelun tarpeesta kuin siitä, että vaatteessa olisi varsinaisesti vikaa. Usein kysymys on myös vaatehuollon huonoudesta. Aina sanotaan, että vaatteet pitäisi toimittaa hyväntekeväisyyteen pestyinä/pesetettyinä, nyppyleikkurilla käsiteltyinä ja silitettyinä. Jos useammat ihmiset vaivautuisivat tekemään näin, voi olla että vaatteista ei enää haluaisikaan luopua.
Minulla on myös paljon vaatteita raskauksiani edeltäviltä ajoilta. Ne tuntuvat juuri nyt liian "tyttömäisiltä", mutta kyseessä voi olla muotijuttukin. En halua heittää niitä pois ennen kuin olen aivan varma, etteivät ne enää ole minua. Tämän tyylillisen etsikkoajan tietävät varmaan kaikki perhevapailta työelämään palanneet.
T. Ilman verhoja.
Ok. Ollaan niin erilaiset etten osaa samaistua, mutta hyvä, jos olet löytämässä ratkaisua, jos tunnet tilanteen ongelmalliseksi. Taidat olla aika kiintynyt vaatteisiisi, kun kuvailet sitä harrastukseksi. Oma painoni on vaihdellut kolmen koon välillä, mikä on muokannut omia tunnesiteitä löyhemmiksi, kun ei sovi niin ei vaan sovi.
Juu, olen kiintynyt vaatteisiini. Ja ollut samaa kokoa 20 vuotta. Varsinkin vintage on mulle tärkeä juttu, mulla on paljon upeita 60-70-lukujen takkeja, joita olen vuorittanut uudelleen.
Jokainen tietää omalta kohdaltaan, mikä on se oikea metodi. Mulle konmari olisi kauhistus. Ensinnäkin se, että pitäisi aloittaa vaatteista ja lopettaa tunnetavaraan - vaatehan on tunnetavaraa. Ja heittää kaikki pois, mikä tuottaa iloa - no mulle jäisi mekot ja luopuisin niistä ainoista leikkipuistotuulihousuistani ym. urheiluvermeistä. Siis tykkään urheilla, mutta ei mulle tuulihousut iloa tuota.
T. Ilman verhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olettek kokeilleet Konmarinaa?
Ensin siis marisee, että on asiat huonosti ja sitten järjestät paikat ja poistat turhat tavarat, asiat ratkeavat kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Ja heitetäänpä ilmaan uusi keskusteluaihe, jota ei muistaakseni ole tässä ketjussa käyty ja joka itselläni on lievästi ajankohtainen: astiat.
Oletteko tietyn astiasarjan vannoutuneita käyttäjiä vai mix&match -ihmisiä? Perusteluja olisi myös kiva kuulla. Taustalla tutut ongelmat: olematon kaappitila, viehätys kauneuteen ja ekologinen eetos.
T. Ilman verhoja.
Pääasiassa saman, eleettömän, sarjan kannattaja eli valkoista teemaa. Ne saa stailattua juhlavampaankin tilaisuuteen ja ne ovat niin yksinkertaiset että eivät mene pois muodista tai ala kyllästyttää. Kattauksen ajankohtaisuus tulee sitten tarjottavista ja näin ruokakin pääsee paremmin oikeuksiinsa kun lautaset eivät vie huomiota.
Minulla on jonkin verran myös vanhoja arabian lautasia, valkoisia nekin.
Jotain muuta kippoa on sitten erparisina, kahvimukeja on arkikäytössä kuusi erilaista, niitä on keräilty eri elämänvaiheissa, niillä on myös tunnearvoa ja tarpeeksi suuri koko aamukahville.
Eli yhdistän yleensä tylsään valkeaan jotain omituista. Kaikki astiat on käytössä joten määrä on kohtuullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja heitetäänpä ilmaan uusi keskusteluaihe, jota ei muistaakseni ole tässä ketjussa käyty ja joka itselläni on lievästi ajankohtainen: astiat.
Oletteko tietyn astiasarjan vannoutuneita käyttäjiä vai mix&match -ihmisiä? Perusteluja olisi myös kiva kuulla. Taustalla tutut ongelmat: olematon kaappitila, viehätys kauneuteen ja ekologinen eetos.
T. Ilman verhoja.
Meillä eri sarjoja (tyyliin ruokalautaset yhtä sarjaa, teekupit ja pienet lautaset toista jne), mutta pääasiassa valkoisia ja kirkasta lasia. Jonkun verran poikkeuksia mausteena, mm. marokkolaistyylinen iso kulho. Kun suurin osa on samaa väriä, on helppo yhdistellä. Mulle tää on sopiva, on tarpeeksi yhtenäisyyttä mutta myös vähän vaihtelua :)
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä linkki aiheesta kiinnostuneille.
Kiitos sinulle joka laitoit tämän linkin! Lohdullinen video ja hyviä vinkkejä sellaiselle, jolle raivaaminen on toivotonta ja sekamelska ryöstäytynyt käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sekalaisia sarjoja, mutta yhteensopivia värimaailmoja. Aika paljon Arabiaa/Iittalaa kirppiksiltä ja aleista kerättynä. Toisaalta meillä ei ole tällä hetkellä ruokapöytää, koska asutaan kaksiossa, jossa on niin pieni keittiö, ettei sinne mahdu kunnolla pöytää ja tuoleja.
Odotan innolla seuraavaa asuntoa, josko saisi pitkästä aikaa keittiön pöydän ja voisi tehdä esim. kattauksia. Ja ehkä joskus kutsua myös ruokavieraita enemmän.
Yhdyn siihen aiemmin esitettyyn mielipiteeseen, että tavaralla ei ole oikein arvoa enää (poislukien tietysti design). Itse pyrin ostamaan kaiken mahdollisen käytettynä, jolloin alkuinvestointi ei ole kovin iso ja yleensä pääsenkin kirppistavaran kanssa suunnilleen omilleni, jos päätänkin niistä luopua myöhemmin.
Kuusi ikea-kassillista lähdössä kirpparille. Vaatetta, tuikkukuppeja, astioita ym. Kylläpä on hyvä mieli! Toivottavasti menisivät kaupaksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä linkki aiheesta kiinnostuneille.
Kiitos sinulle joka laitoit tämän linkin! Lohdullinen video ja hyviä vinkkejä sellaiselle, jolle raivaaminen on toivotonta ja sekamelska ryöstäytynyt käsistä.
Hienoa, että joku sentään avasi linkin. Mielestäni siinä jotenkin pureudutaan pintaa syvemmälle, mistä tässä ilmiössä on kysymys. Yritetään ymmärtää, miksi tavararoita kerääntyy nurkkiin, mitä tavarat kertovat meidän identetiteetistämme ja sen kehittymisestä, miksi tavaroista on vaikea luopua jne. Jotenkin pitäisi kyseenalaistaa eikä vain listata "urotekojen listaa": näin monta kassillista meni kierrätykseen, roskiin ja kaatopaikalle. Tavaroiden raijaus ja käsittely on vain sijaistoimintaa. Ulkoinen manifestaatio siitä, että yritämme ratkaista jotain sisäistä ongelmaamme tai pakenemme sisäistä ahditusta siihen, että liikuttelemme tavaroita paikasta toiseen. Jos tavaroiden hamstraus on OCD-oire, sanoisin että myös tavaroiden poisheittäminen pakkomielteisesti kuuluu samaan kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja heitetäänpä ilmaan uusi keskusteluaihe, jota ei muistaakseni ole tässä ketjussa käyty ja joka itselläni on lievästi ajankohtainen: astiat.
Oletteko tietyn astiasarjan vannoutuneita käyttäjiä vai mix&match -ihmisiä? Perusteluja olisi myös kiva kuulla. Taustalla tutut ongelmat: olematon kaappitila, viehätys kauneuteen ja ekologinen eetos.
T. Ilman verhoja.
Meillä on kätevin ratkaisu kannelliset ja pinottavat Hammarplastin laatikot. Pidämme siitä, että voimme vaihdella kattausta eri teemojen mukaan. Kun yksi astiasto on käytössä niin muut ovat laatikoissa varastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman verhoja:
En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?
Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.
Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)
Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.
Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.
Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa.
T. Ilman verhoja.
Tyhmä jatkokysymys. Jos se vaate on parhaat päivänsä nähnyt, eikö se voida silloin luokitella loppuunkäytetyksi, kun et siitä enää itsekään pidä. Eli rankaisetko itseäsi huonosta valinnastasi vai yritätkö pitkittää vaatteen käyttöikää? Eikö voisi vain todeta, että virhe on jo tapahtunut eikä sitä tarvitse hyvitellä vaan yrittää välttää jatkossa eli seuraavaa ostettaessa.
Parhaat päivänsä nähnyt ei millään tasolla ole synonyymi loppuunkäytetylle - siihen väliin mahtuu kilometreittäin harmaata aluetta.
Tuo ontuva "logiikka" on niiden heiniä jotka eivät halua ottaa tietoisesti vastuuta valinnoistaan vaan kuvitella toimivansa jotenkin eettisesti oikein (koska eihän itsensä turha rankaisu kuulosta välttämättä täyspäiseltä) vaikka tosiasiassa vain yrittävät oikeuttaa mutku mä haluuuun -impulssejaan.
Tätä kannattaa tietysti lähestyä kohtuudella ja järki kädessä - jos parhaita päiviään nähneitä ongelmatapauksia on yksi, ei ole niin väliä mitä sille tapahtuu. Jos niitä on parikymmentä asia on täysin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Ja heitetäänpä ilmaan uusi keskusteluaihe, jota ei muistaakseni ole tässä ketjussa käyty ja joka itselläni on lievästi ajankohtainen: astiat.
Oletteko tietyn astiasarjan vannoutuneita käyttäjiä vai mix&match -ihmisiä? Perusteluja olisi myös kiva kuulla. Taustalla tutut ongelmat: olematon kaappitila, viehätys kauneuteen ja ekologinen eetos.
T. Ilman verhoja.
Meillä on astioita sekalainen seurakunta. Kaikki ei todellakaan sovi keskenään yhteen, mutta kun katsoo mitä kaapista ottaa, saa pöydän katettua niin ettei silmiä kirvele. Perustana on mun nuorena omaa kotia varten keräämäni sarja, johon saimme täydennystä häälahjana, lisäksi on muita lahjaksi tulleita astioita. Jossakin välissä astioita oli ihan liikaa, mutta vuosien saatossa niitä on mennyt tasaista tahtia rikki niin että nyt määrä on kohtuullinen. Viimeksi toissapäivänä lapsi pudotti ja rikkoi vahingossa leipälautasen... Oma maku astioiden suhteen on muuttunut sitten teini-iän, enkä välttämättä olisi itse ostanut astioita, joita on tullut lahjana (vaikka eivät kamaliakaan ole), ja lisäksi tietysti epätasainen määrä eri astioita häiritsee, mutta olen ajatellut pärjätä näillä toistaiseksi. Jos ja kun astioita vielä rikkoutuu, jossakin välissä tulee ihan oikea tarve ostaa lisää, ja kun lasten aiheuttamat tuhotkin vähenevät, alkanee yhtenäisen astiaston hankinta olla ajankohtainen.
Joskus harkitsin vieväni osan astioista kirpparille, mutta myöhemmin olin iloinen kun en vienytkään, vaan sain hakea varastosta ilmaisia astioita kun entisiä oli mennyt niin paljon rikki ja alkoi olla tarvetta...
Meillä astiat melko räikeästi eri sarjoja ja niitä liian vähän. Peritty parempi kahviastiasto, jota ei kehtaa arkena käyttää, ja arkena käytössä sekalaisia kuten muumimukeja ja arabian kahvikuppeja sekä Iittalan laseja. Ruokalautasissa puuttuu useita kappaleita. Astianpesukone pyörii päivittäin koska muuten ei riitä lautaset vaikka käyttäisi voileipälautasia tai syviä lautasia. Pitäisi saada aikaiseksi hankkia lisää ja edes samankaltaisia, täysin samanlaisia tuskin kaupasta enää löytyy.
Mitä mieltä ootte astioiden ostamisesta kirppareilta?
Ideoita mihin voisi heivata itselle tarpeettomat kirjat (romaanit, tietokirjat, keittokirjat)?
Minä tajusin jossain vaiheessa, että me emme järjestä illallisia ja bileitä, vaan vietämme erittäin introverttiä elämää. En siis todellakaan tarvitse kokonaisia astiastoja ja kippoja ja kuppeja! Mikäli niin ihmeellinen tilanne tulisi vastaan, että tarvitsisin, voisin vuokrata astiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman verhoja:
En ole lukenut ketjua, jlten tyhmä kysymys. Miksi et vaan luovu ylimääräisistä vaatteista, miksi ne pitää käyttää loppuun?
Hei, satuin olemaan juuri sopivasti linjoilla. Tyhmiä kysymyksiä ei minun nähdäkseni olekaan.
Mutta myöskään ei ole olemassa sellaista tekoa kuin "vaan luopuminen", ellei sitten heittele vaatteita auton ikkunasta moottoritiellä ;) Jonnekin se vaate on aina laitettava. Ehkä kaatopaikan penkkaan (täällä ei polttolaitosta ole). Ehkä lumppukeräykseen (tämä sopii vain luonnonkuiduille). Ehkä lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. (tämä sopii vain niin siisteille vaatteille, joita olisi itsekin valmis ostamaan). Ehkä omaksi askartelumateriaaksi. (tämä ei oikein nopealla aikataululla tavaraongelmaa ratkaise)
Ainakin omalla kohdallani ongelmallisimpia ovat käytetyt toimistovaatteet. Niistä ei saa käytännöllisiä mökki- eikä remonttivaatteita, eikä voi olettaa kenenkään muunkaan kulkevan toimistossa parhaat päivänsä nähneessä jakussa.
Aiheesta on käyty täällä vilkasta (ja välillä hyökkäävääkin) keskustelua näiden yli sadan sivun aikana. Monenlaisia hyviä näkökantoja on esitetty. Mutta se asia, mistä kaikki lienevät yhtä mieltä on se, että negatiivinen ympäristöteko on tehty siinä vaiheessa, kun vaate on ostettu uutena kaupasta. Näin ollen pyrin toteuttamaan raivaamistani siten, että tulevaisuudessa joutuisin mahdollisimman vähän tekemään uusia negatiivisia ympäristötekoja. Siksi vieroksun nopeita, dogmaattisia ratkaisuja, jotka luovat uusia ostotarpeita.
Joillakin toisilla tässä ketjussa on sitten toisenlainen ideologia, mutta kaikki tänne mahtuvat. Tervetuloa teille uusille, kunnioitetaan toisiamme, tavaroitamme ja luontoa.
T. Ilman verhoja.
Tyhmä jatkokysymys. Jos se vaate on parhaat päivänsä nähnyt, eikö se voida silloin luokitella loppuunkäytetyksi, kun et siitä enää itsekään pidä. Eli rankaisetko itseäsi huonosta valinnastasi vai yritätkö pitkittää vaatteen käyttöikää? Eikö voisi vain todeta, että virhe on jo tapahtunut eikä sitä tarvitse hyvitellä vaan yrittää välttää jatkossa eli seuraavaa ostettaessa.
Tuo logiikka toimisi, jos jokaisella meistä olisi yksi jakku, jonka käyttäisimme loppuun ja ostaisimme sitten uuden. Mutta minulla ainakin on pinoittain kauniita mekkoja, neuleita, jakkuja, jne. Teen myös itse osan vaatteistani ja käytän hyvää korjausompelijaa. Voisi sanoa, että harrastan pukeutumista.
Teen aika harvoin virheostoksia. Se, että en "enää pidä" vaatetta, kertoo usein pikemminkin impulsiivisuudestani, muodin muutoksista ja vaihtelun tarpeesta kuin siitä, että vaatteessa olisi varsinaisesti vikaa. Usein kysymys on myös vaatehuollon huonoudesta. Aina sanotaan, että vaatteet pitäisi toimittaa hyväntekeväisyyteen pestyinä/pesetettyinä, nyppyleikkurilla käsiteltyinä ja silitettyinä. Jos useammat ihmiset vaivautuisivat tekemään näin, voi olla että vaatteista ei enää haluaisikaan luopua.
Minulla on myös paljon vaatteita raskauksiani edeltäviltä ajoilta. Ne tuntuvat juuri nyt liian "tyttömäisiltä", mutta kyseessä voi olla muotijuttukin. En halua heittää niitä pois ennen kuin olen aivan varma, etteivät ne enää ole minua. Tämän tyylillisen etsikkoajan tietävät varmaan kaikki perhevapailta työelämään palanneet.
T. Ilman verhoja.
Ok. Ollaan niin erilaiset etten osaa samaistua, mutta hyvä, jos olet löytämässä ratkaisua, jos tunnet tilanteen ongelmalliseksi. Taidat olla aika kiintynyt vaatteisiisi, kun kuvailet sitä harrastukseksi. Oma painoni on vaihdellut kolmen koon välillä, mikä on muokannut omia tunnesiteitä löyhemmiksi, kun ei sovi niin ei vaan sovi.
Tuo vaatekokojen välillä hyppelehtiminen on juuri pahasta meidän vaatekaapeille. Mies varsinkin lihoo ja laihtuu ja lihoo ja laihtuu - minkä seurauksena meillä on kaappikaupalla isompaa ja pienempää farkkua/pukua/talvitakkia/lasketteluvaatteita ym. Olisi aika järjetöntä heittää ne M koon vaatteet nyt pieninä pois kun aivan tyypillisesti hänelle ne olisivat ensi syksynä taas ostoslistalla...
Tässä hyvä linkki aiheesta kiinnostuneille.