tavarapaljous :(

Torissa on alkanut taas kauppa käymään! Ehkä se on lähestyvä syksy kun ryhdytään laittamaan pesää kuntoon talvea varten?

Niitä isompia tavaroita voisi ehdottaa jonkun hyväntekeväisyyskirppiksen tai kierrätyskeskuksen noutopalvelulle. Aika monella on työllistettyjä jotka hakevat näitä pakettiautolla.

Jotkut tavarat olen saanut nopeammin pois kun olen laittanut niille pienen hinnan, outoa kyllä ne tulevat silloin haluttavimmiksi.

Kiitos hyvistä vinkeistä annettavien tavaroiden tiimoilta! Otan käyttöön esim ehdotetut hakuajat ja ehkä pienen hinnankin voisin joillekin laittaa. Psykologia on kyllä ihmeellistä! Huomaan itsekin ajattelevani niin että täysin ilmainen alkaa tuntua jotenkin epämääräiseltä. Mietin vielä Facebookiin menemistä, sillä olen poistanut sometilejäni digitaalisen minimalismin puuskassa 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tavarat olen saanut nopeammin pois kun olen laittanut niille pienen hinnan, outoa kyllä ne tulevat silloin haluttavimmiksi.

Se on joku psykologinen juttu, että jos antaa tavaraa ilmaiseks niin ihminen ajattelee, että se ei voi olla hyvää tavaraa, joku roska vaan. Jos laittaa pienen hinnan, ihminen ajattelee, että nyt saa hyvän tavaran halvalla. 

Ja sitte kun oot yrittäny myydä kirppiksellä halvalla hyvää ilman menestystä, niin lahjoituskorista ilmaiseksi annettuna katoaa kyllä ihan heti ilmestyäkseen johonkin toiseen myyntipöytään myytäväksi kalliilla hinnalla..;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tavarat olen saanut nopeammin pois kun olen laittanut niille pienen hinnan, outoa kyllä ne tulevat silloin haluttavimmiksi.

Se on joku psykologinen juttu, että jos antaa tavaraa ilmaiseks niin ihminen ajattelee, että se ei voi olla hyvää tavaraa, joku roska vaan. Jos laittaa pienen hinnan, ihminen ajattelee, että nyt saa hyvän tavaran halvalla. 

Ja sitte kun oot yrittäny myydä kirppiksellä halvalla hyvää ilman menestystä, niin lahjoituskorista ilmaiseksi annettuna katoaa kyllä ihan heti ilmestyäkseen johonkin toiseen myyntipöytään myytäväksi kalliilla hinnalla..;D

Mua ei haittaa tippaakaan moinen. Mä oon päässyt eroon, se on pääasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tavarat olen saanut nopeammin pois kun olen laittanut niille pienen hinnan, outoa kyllä ne tulevat silloin haluttavimmiksi.

Se on joku psykologinen juttu, että jos antaa tavaraa ilmaiseks niin ihminen ajattelee, että se ei voi olla hyvää tavaraa, joku roska vaan. Jos laittaa pienen hinnan, ihminen ajattelee, että nyt saa hyvän tavaran halvalla. 

Ja sitte kun oot yrittäny myydä kirppiksellä halvalla hyvää ilman menestystä, niin lahjoituskorista ilmaiseksi annettuna katoaa kyllä ihan heti ilmestyäkseen johonkin toiseen myyntipöytään myytäväksi kalliilla hinnalla..;D

Mua ei haittaa tippaakaan moinen. Mä oon päässyt eroon, se on pääasia

Joo ei se muakaan, siis tuon kommentin kirjoittajaa haittaa, oonpahan vaan huomannu tämän ihan toimintatavaksi. Siis ootellaan millon jonkun pöytävaraus loppuu ja jopa kysellään tai laitetaan nuoriso kyselemään aikooko mahdollisesti laittaa lahjoituskoriin tätä ja tuota. No joo, pääasia että pääsee eroon, mutta on tuossa kirppispöydän pitämisessä autottomalla kyllä hommaakin.. Bussilla siis nähtävästi oon kantanut vaatteita ilmaiseks ottajia varten aika kasatkin. En oo talaisin tuonnut yleensä kuin mitä muut perheenjäsenet ovat omista myymättömistään halunneet takasin.

Kouluihin, päiväkoteihin ja seurakunnan kerhoihinkin tmv. voi yrittää tarjota hyvää käyttökelpoista tavaraa kuten askarteluun tai ompeluun ym. soveltuvia juttuja.

SYYSVINKKI - monissa kouluissa on tarvetta vanhoille luistimille, kypärille jne. Eli jos sellaisia on nurkissa, ja on halukkuutta luopua niistä ilman rahallista korvausta, voi niitä tarjota kouluille.

Mä olen hassannut ihan hirveästi rahaa vuosien aikana siihen, että olen ostanut tavaroita "kuuluakseni joukkoon", "koska muillakin on", "sosiaalisten tilanteiden varalta", "vieraita varten", "sisäiseen pahaan oloon", "henkiseen hyvinvointiin", "huonon avioliiton kompensoimiseksi"...

On pitänyt saada sitä sun tätä, vaikka tosiasiassa onni on ollut aivan muualla ja muissa asioissa kuin siinä materiassa, jota ympärilleen haalii. En toki tarkoita tällä sitä, että kaikki materia on turhaa ja ettei siitä saisi nauttia. On mullakin niitä nautittavia esineitä, mutta ne ovat harkittuja, eivät sellaista "pakko-oireista ostamista", jolla peitetään omaa epävarmuutta, yleistä huonovointisuutta tai jotain muuta henkilökohtaista tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä.

Kun mä vihdoin tajusin, ettei mun olo parane ostamalla, niin se oli suunnaton helpotus. Tavaravirta kääntyi toiseen suuntaan eli ei enää tavaraa sisään, vaan tavaraa ulos. Olo kevenee jokaisen pois luovutetun tavaran/tavarakuorman myötä.

Päivän poistona yksi loppuun käytetty kynsilakka. Myös yhden ison kylpypommin muistin käyttää pois. Yritän nyt aktiivisesti kuluttaa kosmetiikkaa vähemmälle. Kaapissa lojuessa menevät vain pilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen hassannut ihan hirveästi rahaa vuosien aikana siihen, että olen ostanut tavaroita "kuuluakseni joukkoon", "koska muillakin on", "sosiaalisten tilanteiden varalta", "vieraita varten", "sisäiseen pahaan oloon", "henkiseen hyvinvointiin", "huonon avioliiton kompensoimiseksi"...

On pitänyt saada sitä sun tätä, vaikka tosiasiassa onni on ollut aivan muualla ja muissa asioissa kuin siinä materiassa, jota ympärilleen haalii. En toki tarkoita tällä sitä, että kaikki materia on turhaa ja ettei siitä saisi nauttia. On mullakin niitä nautittavia esineitä, mutta ne ovat harkittuja, eivät sellaista "pakko-oireista ostamista", jolla peitetään omaa epävarmuutta, yleistä huonovointisuutta tai jotain muuta henkilökohtaista tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä.

Kun mä vihdoin tajusin, ettei mun olo parane ostamalla, niin se oli suunnaton helpotus. Tavaravirta kääntyi toiseen suuntaan eli ei enää tavaraa sisään, vaan tavaraa ulos. Olo kevenee joka

Toki silloin ainoan kerran elämässäni kun käytössäni oli enemmän rahaa tein tuota ja harmittaa kun käytin rahat ties mihin älyttömään, eikä mitään järkevää jäänyt jäljille. En kuitenkaan ole koskaan ottanut mitään lainaa tai ollut minnekään velkaa ja luottotietoni ovat aina olleet kunnossa, eikä mitään ole koskaan mennyt ulosottoon. Muuten sitten niin kauan kuin muistan itselläni tuossa asemassa on ollut ruoka ja herkut. Syömiseni on pahasti pielessä ja kärsin selvästi ongelmista syömisen kanssa. Olen toki lihavakin. En sitten pelaa uhkapelejä, harrasta irtosuhteita tai juo ollenkaan alkoholia. Kun puhutaan tavarapaljoudesta koskee se omalla kohdallani mitä suurimmissa määrin ruokaa ja syömistä eli syön liikaa ja aivan liikaa herkkuja. Tästä toki on puhuttu tässä keskustelussa aikaisemminkin.

Minäkin kuulun niihin, jotka shoppailivat sosiaalisten normien takia tai pikemminkin saadakseni statusta. Onneksi tuo on taaksejäänyttä.elämää. Eniten tuo käytös liittyi 80-lukuun kun oli nousukausi ja alkoi tienata opiskelujen jälkeen. 70-luvulla Suomessa ei ollut vielä tapana ostella muuta kuin tarpeellinen, mutta kasarilla repesi! Tuli jupit ja urbaani kulttuuri. Ihania tavaroita, vaatteita ja kauppoja ilmestyi kuin sieniä sateella. Helsingissä käydessä rynnättiin ensimmäisenä Stokkalle ja sisustusputiikkeihin shopailemaan. Suomeen alkoi virrata uusia trendejä ja kulutustottumuksia, enää vaatimattomuus ei ollutkaan hyve. Nyt kun käyn pari kertaa vuodessa Helsingissä, ei tee mieli mennä Stokkalle ja putiikkeja ei juuri ole. Hyvä niin. Pitkän iän aikana on jo nähnyt paljon eikä uusi enää lumoa niinkuin nuorena. Monen asian kohdalla laatukin on niin huono ettei kiinnosta kun joskus tottui parempaan.

Noista ajoista on muistona joitain Arabian ja Iittalan esineitä, jotka ovat ajattomia. Muuten kaduttaa, että kaikenlaiseen pöljään tuhlasi rahaa. Nyt olen minimalistinen ja liika tavara vain ahdistaa. Ympäristö ei kestä länsimaista elämäntapaa, vaikken mihinkään savupirttiin kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla seisoo kaapissa itselleni hyödytöntä tavaraa jonka myymisestä saisin ehkä 200-300 euroa. JOS jaksaisin myydä ja JOS oikea ihminen näkee myynti-ilmoituksen. Kevään huono kokemus Torista on vaan edelleen mielessä, laitoin silloin tavaraa myyntiin ja kiinnostuneita ei oikein ollut, yksi ostaja ghostasi noudon sopimisen jälkeen ja kaksi tunnettua trokaria laittoi viestiä, toinen pisti niin naurettavan tarjouksen että se olisi tarkoittanut että minä olisin käytännössä maksanut hänelle omasta tavarastani. Olen ihan viittä vaille siinä pisteessä että roudaan kamat kierrätykseen jotta saan ne kaapista pois.

Ymmärrän täysin ja suosittelen lahjoittamista jos budjetti ei ole niin tiukilla että tuon rahan ehdottomasti tarvitsee. Itse säilytin pitkään myytävää tavaraa josta olisi saanut yhteensä ehkä 100e. Yritin myydä, laitoin ilmoituksia, vastailin viesteihin ja kysymyksiin, mittailin, odottelin noutajia jotka tulevat milloin tulevat yms. 100e on paljon rahaa, mutta myyntiprosessi voi käydä työlääksi ja tuntipalkka ei jää kovin suureksi kun laskee kaiken säätämiseen menevän ajan. Olen jo tavallisessa päivätyössä, en halua vapaa-ajalleni enää toista työtä kirppismyynnin kanssa säätäen. Lahjoitin lopulta tavarat FB:n roskalavalla "kirppistavaraa" -otsikolla, toivottavasti tuli selväksi että joku jolla on enemmän aikaa myy ne eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on Funky ladyssä alennusmyynti ja tarvitsen uudet rintaliivit. En nyt vaan uskalla, kehtaa tai viitsi  mennä tuonne kun pelkään syyhyä ja kun olen lihonnut niin kokoni on nykyään varmaan joku 100F. En siis oikein kehtaakaan, vaikka tuolla on toki myynnissä myös isoja kokoja.

Syyhyn saadakseen pitää olla ihokontaktissa toisen ihmisen kanssa tai esimerkiksi nukkua samassa sängyssä. Et saa syyhyä vaatteita sovittamalla. 

Todellakin uusin silmin tulee katsottua tavaraa, jota on vienyt varastoon säilöön yli 10 vuotta sitten. Maku ja tyyli ovat niin muuttuneet tuosta, että en enää edes vilkaisisi kaupassa vastaavia. Kaikki siis kiertoon. Tässä vaiheessa ei kannata ainakaan heittäytyä nostalgiseksi tavaroiden äärellä, se on vain itseasiassa takertumista muistoihin. Ottaa vaikka valokuvan ja antaa tai myy ne sille, jonka tyyliä ne nyt tällä hetkellä ovat. Se on tavaroiden arvostamista, ei niiden hautaaminen pois käytöstä.

Pohdimme miehen kanssa tarkasti, että mitä tavaroita tuomme uuteen kotiimme ja olimme hyvin kriittisiä sen suhteen, että mitä uutta kotiin ostamme. Tämä uusi koti on kuitenkin isompi kuin aiempi koti, mutta oleellisemmin, että eri muotoinen, joten asioita piti miettiä uusiksi ja esimerkiksi verhot eivät käyneet suoraan ikkunoihin. 

Näin kahden vuoden jälkeen olen tehnyt uusia hankintoja kotiin, kun huomasin, että meillä on aivan liian vähän kulhoja käyttötarpeeseen nähden ja muutama kahvikuppi meni rikki edellisissä juhlissa. Pitäisi myös pohtia, että millaisen terassin sisustuksen haluamme, kun nyt sellainen meillä ensimmäistä kertaa on. 

Olen huomannut, että miehellä alkaa taas nousta "meillä on niin paljon tavaraa" - kriisi. Se on hänellä kroonisena, olen ymmärtänyt. Samalla olen huomannut, että meillä ei itse asiassa ole kohtuutonta tavaravuorta, mutta kolmella lapsella on leluja, kirjoja, vaatteita ja muuta roinaa, joka ei aina pysy oman huoneen sisällä, vaan jäävät minne sattuu. Mies ei tunnu hahmottavan yhtään, että tämä on väliaikainen vaihe, sillä pari vuotta eteenpäin ja tilanne on aivan toinen. Kymmenen vuotta eteenpäin ja nuorin asuu enää kotona, eikä silloin löydy leluja, mutta varmasti kirjoja ja Legoja. 

Onko muilla kokemusta tilanteesta, jossa kumppanin käsitys tarvittavasta määrästä arjen tavaraa on jäänyt sinkkumiehen tasolle, mutta perheessä on hänen lisäkseen neljä muuta? Ei ole realistista, että viiden pitäisi pärjätä samalla määrällä asioita kuin yhden. 

Käytiin eilen kivijalkakirpparilla ja järkytyin tavaroiden hinnoittelusta. Lasten merkkivaatteista pyydetään lähemmäs 20€ kpl! Mitä järkeä ottaa kirppispöytää jos hinnoittelun vuoksi tavara ei myy. Ihmisiä tuntui olevan paljon liikkeellä, mutta ostajia vähän. 

Olin kirpparilla kuluttamassa aikaa, joten ostotarpeita ei ollut. Yhden priimakuntoisen Puppe-kurkistusluukkukirjan ostin taaperolle 1,50€ hintaan, en mitään muuta. 

Onneksi on tullut ostettua Vintedistä lapselle päivähoitoa varten tarvittavat varusteet järkevällä hinnalla. Suosin secondhandia, mutta en maksa käytetystä uuden hintaa. 

Ostin juuri lapselle välikausikengät uutena. Löysin -10% alekoodin ja sain ilmaiset postikulut. Kivijalkakirpparilta olisin varmaan saanut samaan hintaan käytetyt. :D

Ennen olen ollut viikottainen kirpparilla kävijä, mutta nyt taidan siirtyä kokonaan Vintediin. Mutta hyvää tässä on se ettei tule kirppariltakaan tehtyä enää heräteostoksia. 

Mun entinen puoliso ei koskaan nähnyt muiden tai perheen asioita tarpeellisina. Jostain syystä hänelle tarpeellisia asioita oli aina vain omat asiat. Mun, lasten tai perheen tarpeet oli tarpeettomia. Aina piti "vääntää" siitä, että miksi jotain pitäisi hankkia, jos se ollut hänelle.

Ja niin uskomatonta kuin se onkin niin hänen piti saada merkkituotteita ja kalleinta mahdollista, kun meille muille piti hommata edullisinta mahdollista. 

Että sellainen mies. ;-) En kaipaa tuota ajanjaksoa elämästäni.

No meillä mies on todella minimalistinen, niinkuin minäkin. Mutta mies ei osallistu minkään yhteisen hankintaan, ellei se ole puhelin tai jotain tietokoneisiin liittyvää. Lasten ollessa pieniä kyllä osallistui perheen hankintoihin, mutta nyt joudun yksin kustantamaan kaiken hankinnan kotiin. Joskus erittäin harvoin, jos hän johonkin osallistuu hän on jotenkin sillä asenteella, että ikäänkuin avustaa nyt sitten ja teked jopa vähän numeroa siitä. Myös elintarvikkeita hän ostaa ihan vaan itselleen ja ostaa erityisesti sellaisia, joista muu perhe ei pidä. Tavaraa hänellä on niin vähän, että varmasti mahtuisi kaikki vaikka henkilöautoon. Hänen mielestä mitään ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Mun entinen puoliso ei koskaan nähnyt muiden tai perheen asioita tarpeellisina. Jostain syystä hänelle tarpeellisia asioita oli aina vain omat asiat. Mun, lasten tai perheen tarpeet oli tarpeettomia. Aina piti "vääntää" siitä, että miksi jotain pitäisi hankkia, jos se ollut hänelle.

Ja niin uskomatonta kuin se onkin niin hänen piti saada merkkituotteita ja kalleinta mahdollista, kun meille muille piti hommata edullisinta mahdollista. 

Että sellainen mies. ;-) En kaipaa tuota ajanjaksoa elämästäni.

No mutta vähän sitten kuin tuo minun mies, paitsi että mun ukko ei osta itselleen mitään merkkituotteita tai ainakaan kalleinta. Olen siis tuo seuraavan viestin kirjoittaja :D

Lisäys vielä, että ukko laittaa jopa omat ruokaostoksensa jääkaapissa erilleen muun perheen ruuista. Tekeekö jonkun muun mies tai vaimo noin? Mitähän tälläsessä tilanteessa kannattaisi tehdä? On se hullua, että lapset eivät saa ottaa isän hyllystä vaikka juustoa tai maitoa.