tavarapaljous :(

Musta on myös hauska nähdä oma rakas vaate vielä kamulla jatkokäytössä. Joistaa vaatteista tulee niin rakkaita, ettei niitä ees raaskisi vieraalle antaa, mutta ystävälle raaskii. Monesta vaatteesta ei edes tulisi luovuttua, vaikka jo pitäisikin, mutta jos ystävä pyytää sen se on iisiä.

Tavaraa lähtee myös tänään. Remontin alta lähti iso tavarakasa, nyt taas lisää pois. Koti on nykyään aina siisti ja pyykkiä ei tule hirveitä kasoja, kun lapsilla on tietty rajallinen määrä mielekkäitä vaatteita. Voi ostaa vaikka kalliitakin, kun ei koko ajan kierrä kirppaireita ja haali lisää. Suosittelen sydämestäni kaikille tavaran karsimista. Palantaa elämänlaatua 1000%, kun ei aika mene siivoamiseen ja raivaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse ole koskaan ymmärtänyt Suomessa näitä kesäkukkia. Sanomattakin on selvää, että itse en ole  tällaisia koskaan laittanut. Asunnossani on toki parveke, mutta parvekkeella ei ole mitään tavaraa, enkä ole kesän aikana edes yhtään kertaa parvekkeella käynyt tai parvekkeen ovea edes avannut. Ehkä joillekin nämä kukat tuovat iloa, mutta itse näen ne vaan turhakkeena.

Nyt olet kyllä niin päinvastainen ihminen kuin minä. Minä kesäisinnsuorastaan asun parvekkeella ja se on ihan täynnä kauniita kukkia. Nytkin olen parvekkeella kukkaloiston ympäröimänä kahvilla. Onko sinulla sisälläkään mitään viherkasveja? Meillä on ihan joka puolella. Koriste-esineitä ei ole ainuttakaan. Jotkut ruukut ovat kyllä koristeellisempia. Saan aina lahjoiksi kukkia, kuinkas muutenkaan. 

Täälläkin on yksi joka rakastaa kukkia. En voisi kuvitella kesää ja terassia ilman kukkaloistoa. Keinussa kahvittelen kukkia ihaillen. 

Koska itselläni ei ole kukille talvehtimispaikkaa, lahjoitan myöhemmin syksyllä amppelikukat naapurin äidille. Hän talvehdittaa ne itselleen seuraavaa kesää varten.

Kukkiakin siis voi kierrättää ja samalla saada hyvää mieltä. Näin olen tehnyt jo vuosia. Nytkin naapurin terassilla kukoistavat minun viimekesäiset pelargoniat.

Tavaran vähentäminen palkitsee tekijänsä! Siivoaminen helpottuu, eikä tavaroita tarvitse etsiä turhan roinan keskeltä. Mikään ei ole niin hermostuttavaa kuin se etsiminen: Tietää, että se on, mutta missä?!

Aloittaminen on minulle aina se vaikein juttu, mutta kun pääsen alkuun, innostun todella. Vaatehuoneestani olen tehnyt myös hyviä löytöjä ihan omaankin käyttöön. Suurin osa tietysti sellaisia, joiden säilyttämistä ihmettelee ja voi nauraa itselleen. Miksi alimpiin hyllyihin olen jemmannut rikkinäisiä vaatteita? Etenkin kun en tarvitse matonkuteita.  

Mäkin oon jemmannut rikkinäisiä vaatteita ajatuksella, että korjaan kohta. Tuskin korjaan ja tuskin mahtuvat enää päällekään. Joutavat siis pois!

Pihan ja autotallin siivousta tänään. Ainakin muutama istutusruukku ja rikkinäisiä ulkoleluja lähtee roskiin. 

Kiva nähdä, että ketju on voimissaan! Kirjoittelin tänne joitain vuosia sitten, kun olin eron jälkeen muuttanut omaan kotiin ja järjestelin elämääni uusiksi. Yksi ulottuvuus oli tavaroiden karsiminen ja hallinta. Tavaramäärä oli varsin maltillinen ja suhteeni tavaraan käytännöllinen (en esimerkiksi kiiinnitä tunteita tai muistoja tavaroihin), mutta silti yhden ihmisen kodista löytyi satoja poistettavia tavaroita. Siinä samalla kertasin mennyttä ja pohdin millaista elämää haluan elää.

Karsimisen myötä olen rohkaistunut pohtimaan aiempaa tarkemmin, mikä merkitys tavaralla minulle on ja millaisessa ympäristössä haluan elää ja toimimaan sen mukaisesti. Kun omat ajatukset ovat kirkastuneet, olen luopunut muun muassa monista niin kutsutuista muistotavaroista ilman että se on alkanut kaduttaa. Samaten joidenkin tavaroiden rikkoutuminen tai kuluminen ei enää entisellä lailla harmita, koska olen alkanut suhtautua niihin välineinä eikä itsessään arvokkaina. Olen myös luopunut monista haaveminääni varten hankituista tai säilötyistä tavaroista kuten käyttämättä jääneistä kädentaitotarvikkeista tai lukematta jääneistä kirjosta.

Suuri muutos on ollut ostamisen väheneminen, eritoten uutena ostamisen. Nyt jos jotain tarvitsen, katson ensimmäisenä Torin tarjonnan. Käytetyn suosiminen on hidastanut ostamista ja lisännyt suunnitelmallisuutta, koska tarvittavaa asiaa ei välttämättä ole saman tien saatavilla vaan pitää odottaa sopivan löytymistä. Joskus tietenkin pitää ostaa nopeasti, jos jokin arjen kannalta olennainen tavara vaikkapa rikkoutuu, mutta usein ennakoimalla ja suunnittelemalla välttyy pikaostoksilta.

Jos nyt muuttaisin, muuttolaatikoita riittäisi ehkä kolmannes vähemmän kuin viimeksi ja pakkaaminen hoituisi päivässä ilman kiirettä. Kivalta tuntuu sekin, että toinen varastokopeista on kokonaan tyhjä ja toisessa vain muutamia kausisäilytyksessä olevia esineitä ja että asunnossa on komeroissa tyhjiä hyllyjä. Vaikka oma karsintaurakkani on takana päin, tavaran hallinta jatkuu ja muuttuvat elämäntilanteet pakottavat aika ajoin isompiin muutoksiin. Luen siis ketjua edelleen ja saan siitä yhä innoitusta. Kiitos kaikille kirjoittajille ja tsemppiä itse kullekin, on urakka iso tai pieni!

Tänään vein SPR joitakin tarpeettomia tavaroita, joille ei ollut enää käyttöä. Ostin tarpeellisen eli silmälasikotelon, koska edeltäjänsä katosi. Nykyään karsittavaa on aika vähän ja olen päässyt yli siitä ajatuksesta, että 30 vuotta sitten kalliilla ostetusta ei voi päästää irti. Totuus kuitenkin on, että silloiset hittituotteet taiteessa ja Arabian esineissä eivät välttämättä ilahduta lainkaan vaan ajattelen että pääsisipä noistakin eroon. Laitoin tori.fi-myyntiin sellaisella hinnalla, jonka kuvittelen olevan edullinen. Saapa nähdä kuinka käy.

Konmarissa on mielestäni hyvä idea se kysymys itselle, että tuottaako joku tavara iloa. Huomasin että luopumista helpotti huomio, että päällimmäinen tunne oli ärsytys pikemminkin kuin ilo.

Eilen lähti kiertoon säkillinen itselle vääränkokoisia vaatteita, yks reppu, pieniä lastenvaatteita ja muutama jumppaväline mitä en käytä ikinä. Ihanaa kun sain kaikki jäljelle jääneet vaatteet nätisti paikoilleen kun ei ole kaappi täynnä niitä mitä ei käytä. 

Saatiin tänä kesänä koko perheen voimin kunnostettua ykstellen 8 polkupyörää takaisin käyttöön. Ei tarvinnut ostaa uutta pyörää kenellekään. Meillä on monta lasta, eikä varaa ostaa (tai ainakaan käyttää) autoa. Ei varaa mennä mihinkään mihin ei polkupyörällä pääse. Polkien haettu tarjousruokia. Moni kauppa vaarallisten moottoriteiden takana joihin ei pääse kuin autolla. Mutta polkien sentään voi käyttää muitakin kuin kallista lähikauppaa. Pyörät kiertäneet aina koon mukaan seuraavalle ja osa ollut pakollisena varapyöränä. Nyt enää yksi projektipyörä.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin tänä kesänä koko perheen voimin kunnostettua ykstellen 8 polkupyörää takaisin käyttöön. Ei tarvinnut ostaa uutta pyörää kenellekään. Meillä on monta lasta, eikä varaa ostaa (tai ainakaan käyttää) autoa. Ei varaa mennä mihinkään mihin ei polkupyörällä pääse. Polkien haettu tarjousruokia. Moni kauppa vaarallisten moottoriteiden takana joihin ei pääse kuin autolla. Mutta polkien sentään voi käyttää muitakin kuin kallista lähikauppaa. Pyörät kiertäneet aina koon mukaan seuraavalle ja osa ollut pakollisena varapyöränä. Nyt enää yksi projektipyörä. 

Hienoa, että olette kunnostaneet noin monta pyörää! Se on just sitä luontoa säästävää toimintaa, että korjaa, eikä aina osta uutta. Lisäksi vielä, ettei tarvitse bensaa polttaa, vaan omia kaloreita. 

Tsemppiä ja kaikkea hyvää koko perheelle!👍

Turhauttaako ketään teistä, kuinka hitaasti karsiminen tapahtuu? (No, varmasti on turhauttanut monia muitakin, mutta en jaksa selata satoja sivuja löytääkseni samanlaisia kommentteja!)

Olen kyllä yrittänyt raivata isojakin määriä tavaraa kerrallaan, mutta se on johtanut lähes poikkeuksetta siihen, että olen myöhemmin katunut ja harmitellut karsimisiani. Niinkin paljon, että olen jotkin tavarat ostanut takaisin kalliimmalla kuin millä ne myin.

Yritän hyväksyä sen, että minulla kestää oman aikansa päättää, mitä ja missä aikataulussa karsin, eikä sitä kannata pakottaa. Esimerkiksi unelmista luopuminen ei tapahdu sormia napsauttamalla: jos olen vaikka säästänyt jotain mekkoa (juhliin joita ei ikinä tule) tai harrastusvälinettä (harrastukseen johon minulla ei varmaan koskaan tulemaan aikaa), ja niin edelleen.

Mutta oma hitauteni ärsyttää kyllä silti. Olisi kiva päästä nopeammin siedettävään lopputulokseen.

Mua turhauttaa myös. Tuntuu et mitään näkyvää "tyhjää tilaa" ei vaan tule.

Ei ole helppo vaan tavaraa heittää pois.

Kyllä sitä tyhjää tilaa vielä tulee! Kannattaa ottaa  kuvia prosessista alusta alkaen (etenkin järkyttävimmistä kohdista tavarakaaosta) niin edistyminen tuntuu konkreettisemmalta. Ensimmäinen vaihe on usein se, että kaapit ovat yhä "täynnä", mutta niistä ei avattaessa enää vyöry mitään ulos.

Jossain vaiheessa siinä sitten havahtuu siihen, että tyhjiä kohtia ilmestyy, jolloin karsiminen nopeutuu ja helpottuu.

Olen kesän aikana heivannut tavaraa Konttiin, pihakirpparille, roskiin ja sukulaisille (toivotusti) varmaan viisi isoa Ikea-kassillista, eikä sitä oikeastaan huomaa kun kotona katselee ympärilleen. Sitä tavaraa vaan on alunpitäenkin ollut niin älyttömästi. Pitää vaan olla kärsivällinen, blokata tavaran tulo sisään eli lopettaa shoppailu ja turhan tavaran vastaanottaminen, ja jatkaa karsimista ja käyttötavaran kuluttamista. Kyllä ne hyllyt, nurkat ja kaapit pikkuhiljaa selkenee kun purkit tyhjenee, ylimääräisiä lahjoittaa tai myy, ja rikkinäisiä heittää roskiin. Eilen pistin haaroista reikiintyneet leggingssit ja muutamat reikäiset sukat roskiin ja sain käytettyä yhden shampoon loppuun, kumma miten iloiseksi nykyään tuollaiset asiat tekee, heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan ristiriitaista, kun ensin on monta kommenttia siitä, että kaikki kirpparilta tai kierrätyksestä saadut tavarat pitää saunottaa tai pakastaa ja sen jälkeen tulee ohjeita, että viekää vanhat peitot ja neulepuserot vanhustenkoteihin. 

Niinhän se on, että jokainen ajattelee, että muiden tavarat ovat täynnä tuhoeläimiä, mutta omat eivät. ;)

No ehkäpä sinä ensin vähän tutkit ettei ole mitään ötököitä, ennenkuin lahjoitat mitään mihinkään.. ota silmä käteen..

Ihanan ristiriitaista, että SINÄ ET SANO TUOTA KAIKILLE TAVAROITAAN PAKASTAVILLE JA SAUNOTTAVILLE. :D Ehei, niitä kommentteja sinä varmasti yläpeukutat ja komppaat, mutta minulle, joka vain huomauttaa kommenttien ristiriitaisuudesta, sinä tulet tulet länkyttämään.

Mutta kiitos, jatkossa jo joku tulee kertomaan saunottamisesta ja pakastamisesta, minä lupaan kopioida vastaukseksi sinun kommenttisi, että heidän pitää VAIN OTTAA SILMÄ KÄTEEN. 

Sain käytettyä kuivakaapista yhden "ikuisuustuotteen" pois. Yksi vanhentunut rasvatuubi kylppärin kaapista roskiin. 

Joka päivä löytyy jotain pientä poistettavaa.

Jouduin muuttamaan toisen kerran reilun vuoden sisällä, ja edellisen ison muuttokarsinnan tulokset näkyvät yhä eli tavaran määrä on kohtuullinen (muutin kaksiosta yksiöön). Muutto onnistui kokonaan kahden ihmisen voimin ja kantamiseen meni toisessa päässä puoli tuntia ja toisessa alle tunti. Siitä huolimatta laatikoita hikisenä kantaessa tuntui, että kyllä näitä voisi vielä karsia. Työ tuskin loppuu koskaan jollen jonain päivänä heittäydy täysin minimalistiksi.

Omalla kohdallani olen "sallinut" isohkon määrän vaatteita, kunhan kaikki ovat hyvin istuvia ja käytössä. Koen että ne tuovat paljon iloa jokapäiväiseen elämääni eivätkä kuormita muutoissakaan. Muun tavaran kanssa aion jatkaa läpikäyntiä, olen nyt ottanut sivuun kierrätystä odottamaan mm. korkeat juomalasit ja kulhot, jotka ovat epäkäytännöllisiä eivätkä mahdu helposti asunnon kaappeihin.

Se on sanottava, että tässä prosessissa motivoi paljonkin kun ei ole liikaa neliöitä tai kaappitilaa :D

Yleensä olen aina vienyt tavatat Kierrätyskeskukseen. Nyt varasin eka kertaa kirppispaikan. Saa nähdä, mitä siitä tulee.

Minulla kävi keväällä ammattijärjestäjä kahden päivän ajan, kun tavaroita piti karsia runsaasti. Oli kyllä ihan mahtava apu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan ristiriitaista, kun ensin on monta kommenttia siitä, että kaikki kirpparilta tai kierrätyksestä saadut tavarat pitää saunottaa tai pakastaa ja sen jälkeen tulee ohjeita, että viekää vanhat peitot ja neulepuserot vanhustenkoteihin. 

Niinhän se on, että jokainen ajattelee, että muiden tavarat ovat täynnä tuhoeläimiä, mutta omat eivät. ;)

No ehkäpä sinä ensin vähän tutkit ettei ole mitään ötököitä, ennenkuin lahjoitat mitään mihinkään.. ota silmä käteen..

Ihanan ristiriitaista, että SINÄ ET SANO TUOTA KAIKILLE TAVAROITAAN PAKASTAVILLE JA SAUNOTTAVILLE. :D Ehei, niitä kommentteja sinä varmasti yläpeukutat ja komppaat, mutta minulle, joka vain huomauttaa kommenttien ristiriitaisuudesta, sinä tulet tulet länkyttämään.

Mutta kiitos, jatkossa jo joku tulee kertoma

Ihan hyvä neuvo kyllä mielestäni. Kyllä minä ainakin haluan ihan omin silmin nähdä onko vaatteissa tai tavaroissa mitään ylimääräisiä öttiäisiä. Kirppikselläkin ennen ostopäätöstä tutkin vaatteen ja vaikka huonekalun. Voihan ne vielä pakastaakin ennen pesua, jos haluaa. Ja varsinkin jos jotain itse lahjoitan, niin todellakin otan silmän käteen ja tutkin tarkkaan, ettei mitään vain ole esimerkiksi rikki. Silmämääräisesti muutenkin seulon ja syynään tarkkaan vsikka säilytyksessä olleet vaatteet, että materiaalit eivät ole vanhentuneet jne. Olisi se noloa myydä jotain hapristuneita. Eli silmä käteen, todellakin.