tavarapaljous :(

Pitkästä aikaa.

Kasettisoitin, rikki.

2 rikkinäisiä jouluvalot

Lapsen hiihtokengät vuosissdan vaihteesta poika on nyt 37.

Löytyivät vinttiä siivotessa 🥴

Vierailija kirjoitti:

Meillä vapautui valtavasti varastotilaa ja sisällä yksi kokonainen huone muuhun käyttöön, kun mies myi kaikki harrastustarvikkeensa kerralla, yhteensä noin 300 tavaraa. Hän poisti myös paljon vanhaa romuelektroniikkaa kuten miniläppäreitä (muistaako joku näitä), puhelimia, tietokoneen, sykemittareita (muistaako joku näitäkään ajalta ennen aktiivisuusrannekkeita), läppärilaukkuja, piuhoja ja latureita. Kotoa lähti arviolta 150 kiloa tavaraa. Olo on juhlava mutta samalla harmittaa miehen puolesta: vaikka tilaa ei noille harrastustavaroille enää ole (asiaa on pohdittu ja pyöritelty pitkään) niin silti ne olivat osa meidän arkea ja miehelle tärkeitä. No, nyt saadaan toiselle lapselle oma huone ja se on vielä tärkeämpää.

Itse olen myynyt nyt yli 100 vaatetta Vintedissä eli paljon lastenvaatteita ja omia. Ihan ok, sillä lapsiperheessä tavaraa tulee ikävä kyllä jatkuvana nauhana sisäänkin, vaatteita ainakin on kasvaville lapsille pakko os

Hienoa, jos näin suuresta tavaramäärästä on päästy eroon, mutta tässä koko alkuasetelmakin on ollut väärä. Miehelle ei olisi alunperinkään pitänyt sallia tuollaista tilannetta, että valloittaa roinillaan niin paljon kodin sisätilaa, että lapselle ei riitä tämän takia huonetta. Miehen olisi pitänyt tajuta itsekkyytensä jo kauan sitten ja herätä siihen, miten paljon lapsi on tämän takia joutunut kärsimään. Jatkossa sitten miehen roinien pitää todellakin mahtua varastoon. Ehkä rahat eivät ole edes kunnolla riittäneet kaikkeen tarpeelliseen kun mies on haalinut vain lisää roinaa itselleen. Pahoittelen, mutta tämä tilannekuvauksen ja erityisesti tuo alkuasetelma meni kyllä itselläni pahasti tunteisiin ja on taas jälleen kerran osoitus miesten pohjattomasta itsekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

10 kirjaa sai lähtöpassit kirjahyllystä ja siirtyivät eteiseen odottamaan ensi viikonlopun Kontti-reissua. Kiinnostaisi tosin tietää, jos täällä on työntekijöitä tai ahkeria käytettyjen kirjojen ostajia, että millaiset teokset tekevät kauppansa ja mistä on liikatarjontaa? Onko jotain kirjoja mitä ei kannattaisi lahjoittaa vaan heittää suosiolla pois? Itsellä toinen mahdollisuus on myös viedä kirjaston vaihtohyllyyn.

Ainakaan nuo Valitut Palat tai vastaavanlaiset kokoelmat, joissa on yleensä lyhennettyjä kertomuksia klassikoista, eivät näytä kelpaavan kenelleekään.

Olen itse viimeinkin pääsyt eroon englannin kielisestä kirjallisuudesta viemällä kirjat Kampin suutarin vieressä olevaan kirjahyllyyn. Siellä ne hävisivät ihan parissa tunnissa. Olen itsekin käyttänyt kyseistä hyllyä saadakseni kesäksi lukemista. Kirjastosta on vaikea löytää kaikkea haluttuja teoksia ilman pitkää jonotuslistaa ja joskus laina-aikakin on lyhyt.

Lehdet  eivät näytä käyvän kaupaksi. Ja ehkä kovakantiset menevät paremmin kuin pokkarit.

Kun aikoinani (yli 10 vuotta sitten) myin vielä netissä kirjoja, parhaiten menivät kaupaksi lastenkirjat. En tiedä miten nykyisin?

Noihin ruokiin on kyllä pakko sanoa, että itselleni olisi todella outoa jos joka kauppakerralla ei ostaisi vähintään yhtä juttua mitä ei ole ennen maistanut. En voisi elää sillä tavalla vaan sellainen tuntuisi ihan pysähtyneeltä ja elämättä jättämiseltä. 

Pienesti taas eteenpäin. Siivosin alusvaatelaatikkoni ja järkkäsin eteisen loppuun. Löysin puolison unohtaman uimakassin ja poistoon lähti karvahometta kasvavat collegehousut, onneksi oli reippaasti kuluneetkin jo.

Vintedistä oon jonkin aikaa jo tilannut lasten vaatteita ja oon aikonut laittaa itsekin myyntiin, mutta en oo saanut aikaiseksi. Päätin että lataan nyt edes yhden tuotteen että saan homman alkuun. Lopulta pistinkin jopa neljä, joten jospa saisin tämänkin homman alkuun 😊 mulla on vaan vahingossa usein tapana aloittaa turhan korkeilla hinnoilla, mutta eiköhän sekin tässä kehity.

Pikkuhiljaa pitäs ostaa taas loput lasten syys- ja talvikamppeet, joten pitää muistaa että tavaraa tulee taas sisään. 

Järkyttävä kaaos nyt kotona kun tyhjennettiin kaverin kanssa mun varasto tänne kämpille sisään. Täällä kyllä helpompi käydä nämä rauhassa kuin varaston ahtaalla käytävällä. Poistoja tänään muutamia kirjoja, Aku Ankan taskareita  ja pari lehteä kaverille joka tykkää lukea 😊 Plus kaikkea pientä sälää jotain en edes jaksa/kehtaa luetella täällä, ne oon keränny jätesäkkiin ja illalla roskiin kun vielä sinne mahtuu. Kaupasta jaettava vessapaperia ja tiskiaine. 

H

Ja käyttää tällä viikolla pesuaineiden jämät (Tolu jne), purkkien pohjalle jääny 1-2 siivouskerran verran.

H

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vapautui valtavasti varastotilaa ja sisällä yksi kokonainen huone muuhun käyttöön, kun mies myi kaikki harrastustarvikkeensa kerralla, yhteensä noin 300 tavaraa. Hän poisti myös paljon vanhaa romuelektroniikkaa kuten miniläppäreitä (muistaako joku näitä), puhelimia, tietokoneen, sykemittareita (muistaako joku näitäkään ajalta ennen aktiivisuusrannekkeita), läppärilaukkuja, piuhoja ja latureita. Kotoa lähti arviolta 150 kiloa tavaraa. Olo on juhlava mutta samalla harmittaa miehen puolesta: vaikka tilaa ei noille harrastustavaroille enää ole (asiaa on pohdittu ja pyöritelty pitkään) niin silti ne olivat osa meidän arkea ja miehelle tärkeitä. No, nyt saadaan toiselle lapselle oma huone ja se on vielä tärkeämpää.

Itse olen myynyt nyt yli 100 vaatetta Vintedissä eli paljon lastenvaatteita ja omia. Ihan ok, sillä lapsiperheessä tavaraa tulee ikävä kyllä jatkuvana nauhana sisäänki

Minä taas ajattelen niin, että tuossa mennään metsään ja lujaa. Mies joutuu luopumaan harrastuskamoistaan. Se jos mikä aiheuttaa katkeruutta. Moni valittaa noista asioista sen jälkeen kun liitto on päättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Noihin ruokiin on kyllä pakko sanoa, että itselleni olisi todella outoa jos joka kauppakerralla ei ostaisi vähintään yhtä juttua mitä ei ole ennen maistanut. En voisi elää sillä tavalla vaan sellainen tuntuisi ihan pysähtyneeltä ja elämättä jättämiseltä. 

No jäätelöstä oli vaan puhetta, enkä tosiaan joka kauppakerralla jäätelöä ostele. Jos muutaman kerran kesässä minttupuffettini syön niin se riittää. Tottakai ruokapuolella harrastan uusia kokeiluja, ja ainakin tähän mennessä ollut ihan mukavia makukokeiluja.

Jos tavaran karsiminen on hankalaa, ajattelen että työtä helpottaa se, jos määrittelee itselleen joitain tavararyhmiä, jotka on erityisen tärkeitä itselle ja niiden kanssa ei sitten haittaa jos vähän enempi on. Sillä lailla tavaratyö ei ole niin ahdistavaa, kun ei tunnu siltä että kaikesta pitää vaan luopua, vaan voi ajatella että sitten pystyy vaikka niitä kivoimpia juttuja säilyttämään paremmin kun turhempia laittaa eteenpäin.

Mulla yks juttu on kahvikupit, niitä saatan ostaa aivan ilman omantunnontuskia, jos oikein ihania sattuu kohdalle. Nimimerkistä huolimatta tosin muumimukeja en enää hirveästi uskalla ostaa, kun viime vuosina ostetuista on tosi iso osa hajonnut. Laatu on huonontunut tosi paljon. Mukit ei meillä oo mitään "tarrat tallella suljetun lasioven takana" juttuja, vaan nautin niistä, vaihtelen erilaisia kauden mukaan esille ja valikoin hartaasti aamukahvikuppini fiiliksen mukaan. Erilaiset ja eriväriset kupit on myös vieraiden varalta tosi hyviä, kun kaikki tunnistaa oman kuppinsa pidempikestoisissakin pippaloissa. Jossain muussa asiassa sit oon minimalistinen.

-Muumimukimamma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vapautui valtavasti varastotilaa ja sisällä yksi kokonainen huone muuhun käyttöön, kun mies myi kaikki harrastustarvikkeensa kerralla, yhteensä noin 300 tavaraa. Hän poisti myös paljon vanhaa romuelektroniikkaa kuten miniläppäreitä (muistaako joku näitä), puhelimia, tietokoneen, sykemittareita (muistaako joku näitäkään ajalta ennen aktiivisuusrannekkeita), läppärilaukkuja, piuhoja ja latureita. Kotoa lähti arviolta 150 kiloa tavaraa. Olo on juhlava mutta samalla harmittaa miehen puolesta: vaikka tilaa ei noille harrastustavaroille enää ole (asiaa on pohdittu ja pyöritelty pitkään) niin silti ne olivat osa meidän arkea ja miehelle tärkeitä. No, nyt saadaan toiselle lapselle oma huone ja se on vielä tärkeämpää.

Itse olen myynyt nyt yli 100 vaatetta Vintedissä eli paljon lastenvaatteita ja omia. Ihan ok, sillä lapsiperheessä tavaraa tulee ikävä kyllä jatkuvana nauhana sisäänki

Ei voi sanoa asetelmaa vääräksi tietämättä tarkemmin. Ehkäpä toinen lapsi ollut  pieni, eikä lainkaan vielä oman huoneen tarpeessakaan. Mies ehkä levitellyt laitteitaan tyhjillään olleeseen huoneeseen ja nyt lapsen tullessa isommaksi huomannut myös huoneen tarpeen lapselleen. Ei oikein voi tuomita miestä noin tietämättä perheen tilannetta tarkemmin. Tuli miehen puolesta kyllä huono olo. Varmaan laitteet olleet huoneessa jo ennen lapsia ja ihan vaimon kanssa yhteisymmärryksessä.

Tarkoitin viestini siis sille joka kritisoi tuon alkuperäisen viestin perheen miestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tavaran karsiminen on hankalaa, ajattelen että työtä helpottaa se, jos määrittelee itselleen joitain tavararyhmiä, jotka on erityisen tärkeitä itselle ja niiden kanssa ei sitten haittaa jos vähän enempi on. Sillä lailla tavaratyö ei ole niin ahdistavaa, kun ei tunnu siltä että kaikesta pitää vaan luopua, vaan voi ajatella että sitten pystyy vaikka niitä kivoimpia juttuja säilyttämään paremmin kun turhempia laittaa eteenpäin.

Mulla yks juttu on kahvikupit, niitä saatan ostaa aivan ilman omantunnontuskia, jos oikein ihania sattuu kohdalle. Nimimerkistä huolimatta tosin muumimukeja en enää hirveästi uskalla ostaa, kun viime vuosina ostetuista on tosi iso osa hajonnut. Laatu on huonontunut tosi paljon. Mukit ei meillä oo mitään "tarrat tallella suljetun lasioven takana" juttuja, vaan nautin niistä, vaihtelen erilaisia kauden mukaan esille ja valikoin hartaasti aamukahvikuppini fiiliksen mukaan. Erilaiset ja eriväriset kupit on myös vieraid

Veit ihan sanat suustani! Tervetuloa meille kaffeelle.. T. Toinen mukimamma

Jaaha, miehen harrastuskamat sai huutia. Kerrottakoon, että pienempi lapsi on kohta puolivuotias eli yhtä lailla me saamme oman huoneen, kun vauva on nukkunut nyt meidän kanssamme ja on aika saada kaikille omaa rauhaa. Tätä on, kuten taisin mainitakin, pohdittu ja mietitty pitkään, ihan suoraan sanottuna useampi vuosi, että mitä valtavasti tilaa vieville harrastekamoille tehdään Helsingin kalliissa neliöissä. Vertailun vuoksi omat harrastuskamani mahtuvat yhteiseen läppäriin (kirjoitan), kameraan (kuvaan) ja yhteen A4-kokoiseen pahvikoriin (piirustustarvikkeet). Mutta se ei ole pointti vaan se, että vaikka joku maalailee piruja seinille miten eron jälkeen katkerana tilitetään, miten vaimo kohteli kaltoin kun halusi järkevänä antaa tilan lapselle, niin päätös myynnistä oli miehen, luonnollisesti kun hänen kamppeitaan ne olivat. Hän myös ihan halusi perheeseemme lapsia, jotka luonnollisesti tarvitsevat omaakin tilaa eli sanoisinko niin, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Hänelle jää kuitenkin tärkein (liikunta)harrastus, joka ei lajivaatteita lukuunottamatta tilaa vie. En tajua, miten tässä voi katkeroitua. Ei elämässä voi kaikkea saada ainakaan samaan aikaan.

Ihan kummallisia analyyseja ja kommentteja, yksikin oikein suuttui ja mielensä pahoitti. Mikä tätä keskustelua oikein vaivaa nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, miehen harrastuskamat sai huutia. Kerrottakoon, että pienempi lapsi on kohta puolivuotias eli yhtä lailla me saamme oman huoneen, kun vauva on nukkunut nyt meidän kanssamme ja on aika saada kaikille omaa rauhaa. Tätä on, kuten taisin mainitakin, pohdittu ja mietitty pitkään, ihan suoraan sanottuna useampi vuosi, että mitä valtavasti tilaa vieville harrastekamoille tehdään Helsingin kalliissa neliöissä. Vertailun vuoksi omat harrastuskamani mahtuvat yhteiseen läppäriin (kirjoitan), kameraan (kuvaan) ja yhteen A4-kokoiseen pahvikoriin (piirustustarvikkeet). Mutta se ei ole pointti vaan se, että vaikka joku maalailee piruja seinille miten eron jälkeen katkerana tilitetään, miten vaimo kohteli kaltoin kun halusi järkevänä antaa tilan lapselle, niin päätös myynnistä oli miehen, luonnollisesti kun hänen kamppeitaan ne olivat. Hän myös ihan halusi perheeseemme lapsia, jotka luonnollisesti tarvitsevat omaakin tilaa eli sanoisinko niin, että kaikelle on a

Joo! Mä luin kans ihan hämmentyneenä, varsinkin se viimeinen lause, et osoitus miesten pohjattomasta itsekkyydestä, et mitä ihmettä luinko edes oikein!!

Mä kirjoitin kommentin, et varmaan teidän lapsi vielä pieni ja varmaan ei ollut edes tarvinnut omaa huonetta aiemmin.

Joku miesvihaaja varmaan liikenteessä.. Se oli muutenkin jotenkin niin ahdasmielistä tekstiä noin harmittomaan aiheeseen ja nimenomaan outoa, kun tehän saitte asiat ratkaistuakin.

Mun mielestä miehesi toimi nimenomaan hienosti! Omat jutut nyt tauolle ainakin sen ajaksi kun lapset pieniä.

Meillä oli vähän samantapainen tilanne jokunen vuosi sitten. Mies entisöi harrastuksenaan huonekaluja ja teki puutöitä tarviten niihin yhden huoneen. Toisen lapsen tultua kolmen vuoden ikään hän pisti harrastuksen tauolle ja huone kunnostettiin lapselle. Hän sanoi että ehtiihän sitä myöhemminkin ja nyt lasten kanssa oleminen on muutenkin tärkeämpää. Meillä on hänelle kuitenkin yhä pieni nurkkaus, jossa on tärkeimmät puuntyöstövälineet, mutta huonekalujen entisöinti saa nyt odottaa tulevaisuuteen.

Eilen illalla sain sen jätesäkin täyteen romua ja vein roskiin. Tänään sama tavoite. Huomenna lähtee poistoon itselle liian pieniä vaatteita, hyvä vain että menevät käyttöön.

H

Vinkiksi, että ainakin paikallisessa kirjastossa on asiakkaiden omien kirjojen kierrätyspiste, johon voi viedä kirjoja ja muut voi niitä sieltä ottaa.

Itse mietin tuota miehen johtojen yms määrään, että ihanko oikeasti hän tarvitsi noin älyttömän määrän tavaraa harrastukseensa. Meillä miehellä on teknisessä tilassa oma tilansa ja sielläkin johtoja yms piisaa, mutta pahvilaatikollinen riittää. Joskus hän ajan kanssa kävi kaikki läpi ja jätti ne mille oikeasti on tarve ja mahtuu sinne nurkkaansa hyvin. Itselleni kesän isoin projekti oli autotalli..ihan ensin keräsin sieltä kaikki mahdolliset epämääräiset tavarat mistä en tiedä onko tarvetta kekoon ja iso roskis viereen ja miehelle, että lajittele. Hyllyihin oli vaan vuosikaupalla nakeltu kaikkea mahdollista ja työ oli valtava, mutta nyt ihana mennä talliin kun se on siisti. 

Kevättalvella tuli fiilis että pystyin luopumaan esim. muutamista vaatteista.

Vein 9 kassillista Fidaan.

Vierailija kirjoitti:

Pienesti taas eteenpäin. Siivosin alusvaatelaatikkoni ja järkkäsin eteisen loppuun. Löysin puolison unohtaman uimakassin ja poistoon lähti karvahometta kasvavat collegehousut, onneksi oli reippaasti kuluneetkin jo.

Vintedistä oon jonkin aikaa jo tilannut lasten vaatteita ja oon aikonut laittaa itsekin myyntiin, mutta en oo saanut aikaiseksi. Päätin että lataan nyt edes yhden tuotteen että saan homman alkuun. Lopulta pistinkin jopa neljä, joten jospa saisin tämänkin homman alkuun 😊 mulla on vaan vahingossa usein tapana aloittaa turhan korkeilla hinnoilla, mutta eiköhän sekin tässä kehity.

Pikkuhiljaa pitäs ostaa taas loput lasten syys- ja talvikamppeet, joten pitää muistaa että tavaraa tulee taas sisään. 

 

Mitenkähän paljon vaatteista viitsii noin yleisesti ottaen pyytää suhteessa niiden alkuperäiseen hankintahintaan? Itse olen myynyt lähinnä tavaraa, mutta nyt pitäisi alkaa myymään itselleni pieneksi jäämiä vaatteita enkä osaa niitä hinnoitella.