tavarapaljous :(

Valitin ketjussa aikaa sitten etten pääse kellariin kerätystä rojusta eroon. Nyt pääsin!

Laitoin tavarat vilkkaalle kävelytielle talon viereen ja kaikki meni. Oli sekalaista keittiötavaraa, vaatehuoneen koreja ja pyykkikoreja, lamppuja, kasveille ruukkuja ym. Ihan siistiä mutta käytettyä. Olin ostanut turhaa tai väärää. Olisi muuten mennyt roskiin. Täällä asuu paljon opiskelijoita joten oletan että omaan käyttöön menivät.



Nyt on taas kellarissa tilaa seuraavalle erälle. Ajattelin käydä loman aikana nyt jo isojen lasten vanhoja leluja läpi ja viedä kierrätykseen.

Ihana fiilis kun saa käytettyä kaikki ruokatarvikkeet kuivaruokakaapista mukaan lukien myös mausteet. Mulle kävi tänään niin. Nyt ostan niin harkiten jatkossa. En aio ostaa mitään kokeilun vuoksi vaan pelkästään perusjutut.

Asetin tälle päivälle itselleni haasteen karsia 50 tavaraa, ihan sama miten pieniä tai isoja. Sain 10 kasaan äsken jo sillä että laitoin muutaman vuoden vanhoja postikortteja paperinkeräykseen ja pari venähtänyttä hiuslenkkiä roskiin.

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin eilen ostamaan tarjouksesta pahaa minttusuklaajäätelöä. Annoin kunnolla sulaa niin sain tänään syötyä tuon loppuun eli pois ei tarvinnut heittää. Toki oli toinenkin henkilö tuota syömässä. Silloin kun uskallan kokeilla jotain uutta niin käy aina samalla tavalla eli tuote on huono tai ruokatarvike pahaa. Ostin kokeeksi myös sellaisia eineskalanuggetteja ja tietysti nekin olivat pahoja, enemmän sellaisia pyöryköitä kuin mitään nuggetteja.

Olisit heittänyt molemmat pois. Jos ruoka maistuu pahalta, siinä on jotain vikaa eikä sitä pidä syödä.

Ehkäpä eivät vaan vastanneet kirjottajan mielikuvaa koostumuksen tai maun suhteen.

Itse tuotteet eivät varmasti olleet pilalla.

Olen eri. Mun periaate on että ruuan pitää olla joko terveellistä tai nautinnollista (mielellään tietysti molempia). Eli en ikinä syö jäätelöä, karkkeja tms jotka ei maistu mun mielestä hyvälle koska ne on vaan turhia kaloreita. Mun äiti olisi tod.näk. tehnyt juuri niinkuin tuo ap ja syönyt hampaat irvessä sen jäätelön kun nyt tuli ostettua. Kalapyörykät olisin kyllä syönyt itsekin koska niissä nyt sentään on ravintoarvoa , olisin laittanut kylkeen jonkun kermaviilikastikkeen vaikka. 

Tällä yritän siis sanoa että hei tyypit, on ok heittää ruokaa roskiin kunhan se ei ole mikään tapa ja yrittää parhaansa mukaan välttää niitä hutiostoksia. Maailma ei pelastu sillä että pakotat itsesi syömään pahaa jäätelöä.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Mielestäni kortti tekee tehtävänsä silloin kun se saapuessaan ilahduttaa vastaanottajaa, vastaanottajalla ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan kortteja loppuelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Mielestäni kortti tekee tehtävänsä silloin kun se saapuessaan ilahduttaa vastaanottajaa, vastaanottajalla ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan kortteja loppuelämää.

Olen samaa mieltä siitä, että ei ole pakko säilyttää, jos ei halua. Edeltävän viestin kirjoittaja kuitenkin sanoi katuvansa, ettei ole säilyttänyt saamiaan kortteja. Joidenkin asioiden arvon ymmärtää vasta myöhemmin, kun ikää tulee. Kaikkea ei aina pidä karsia vain karsimisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Mielestäni kortti tekee tehtävänsä silloin kun se saapuessaan ilahduttaa vastaanottajaa, vastaanottajalla ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan kortteja loppuelämää.

Niin, ei velvollisuutta, mutta halua tässä tapauksessa. Jotain turhaakin on kiva säilyttää, jos siitä saa iloa sen nähdessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin eilen ostamaan tarjouksesta pahaa minttusuklaajäätelöä. Annoin kunnolla sulaa niin sain tänään syötyä tuon loppuun eli pois ei tarvinnut heittää. Toki oli toinenkin henkilö tuota syömässä. Silloin kun uskallan kokeilla jotain uutta niin käy aina samalla tavalla eli tuote on huono tai ruokatarvike pahaa. Ostin kokeeksi myös sellaisia eineskalanuggetteja ja tietysti nekin olivat pahoja, enemmän sellaisia pyöryköitä kuin mitään nuggetteja.

Olisit heittänyt molemmat pois. Jos ruoka maistuu pahalta, siinä on jotain vikaa eikä sitä pidä syödä.

Ehkäpä eivät vaan vastanneet kirjottajan mielikuvaa koostumuksen tai maun suhteen.

Itse tuotteet eivät varmasti olleet pilalla.

Olen eri. Mun periaate on että ruuan pit

Mutta jos sen pahan makuisen jäätelön syö vaikka hampaat irvessä todennäköisesti seuraavaksi muistaa pysyä siinä ihanassa lempparivakiojäätelössään, eikä haksahda typeriin uutuuksiin. Omat henkilökohtaiset klassikot ei petä ainakaan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Mielestäni kortti tekee tehtävänsä silloin kun se saapuessaan ilahduttaa vastaanottajaa, vastaanottajalla ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan kortteja loppuelämää.

Ja jos on vanha ja tekee nykyään niin suosittua kuolinsiivousta, niin kannattaa muistaa, että lapsista ja lapsenlapsista on kiva saada myös sellaisia muistoja, jotka ovat olleet rakasta poisnukkunutta oikeasti ilahduttavia ja hänen tyylisiään asioita. Ei siis pelkästään niitä tärkeitä papereita ja valokuvia. Mulla on mummilleni tärkeä postikortti yksi rakkaita muistojani hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Mielestäni kortti tekee tehtävänsä silloin kun se saapuessaan ilahduttaa vastaanottajaa, vastaanottajalla ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan kortteja loppuelämää.

Ja jos on vanha ja tekee nykyään niin suosittua kuolinsiivousta, niin kannattaa muistaa, että lapsista ja lapsenlapsista on kiva saada myös sellaisia muistoja, jotka ovat olleet rakasta poisnukkunutta oikeasti ilahduttavia ja hänen tyylisiään asioita. Ei siis pelkästään niitä tärkeitä papereita ja valokuvia. Mulla on mummilleni tärkeä postikortti yksi rakkaita muis

Tietenkin. Olen itsekin säästänyt lapsuudestani kansiollisen syntymäpäiväkortteja ja muita viestejä ja aikuisiältäkin muutamia vanhemmiltani ja mummoltani saamiani postikortteja, mutta osan korteista laitan paperikeräykseen heti kun olen saanut sen ja osan myöhemmin, enkä pane pahakseni jos joku heittää minun lähettämäni kortit heti roskiin. Moni säästää asioita vain koska ajattelee että niin kuuluu tehdä, eikä koska itse haluaisi säästää.

se ketä lainasit

Se on vain todella vaikeaa löytää hyviä tuotteita, joista pitää. Sitten kun haluaa kokeilla jotain erilaista, että ei olisi tylsä ja ostaisi aina samaa tekee vain vikahankintoja, joka harmittaa ja joita katuu. Omat suosikkijäätelöni ovat muuten kallista Ainoa, 3 kaveria ja Valio Fabriikkia, että ei noita voi aina ostaa ja on löydettävä joku halvempi jäätelö, vaikka ei olekaan niin hyvää. Kun olen oppinut kalliimpien jäätelöiden paremmalle maulle on enää pysty kaikkein halvimpia jäätelöitä syömään kun maistuvat yksinkertaisesti pahalle. Tietysti raaka-aineet ovat näissä huonommat. 

Mä säästän kaikki saamani postikortit ihan sen takia, että mulle tulee aina ne nähdessäni se sama mukava olo kun ne saadessakin. Joku on mua ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Tiedän ettei minulla ole ollut mitään velvollisuutta niitä saamiani kortteja tai kirjeitä säilyttää, mutta joskus nuorena tyhmyyksissäni  en pitänyt niitä tarpeellisina ja heitin pois. Kyllä se harmittaa. Nyt olisi kiva niitä katsella ja lukea ja nähdä niitten ihmisten käsiala. Se kuinka he halusivat ilahduttaa lasta. 

 

Rakkaita muistoja ei pitäisi hävittää eivätkä ne olisi isoa tilaa vaatineet. Sitä en ajattele yhtään mitä lapset jälkeeni niistä olisivat ajatelleet olisivatko pitäneet turhana jätepaperina, koska minulle rakkaat tavarat ovat tärkeitä nimenomaan minulle. Nyt minä tykkäisin niitä katsella ja muistella ihmisiä. Katsoa, että tuollainen hänen käsialansa oli. Voisin miettiä olisiko siinä kenties jotain samaa kuin omassani. 

Mun lempijäätelö on ollut lapsesta asti minttu puffetti. Aina haksahdan välillä uutuuteen ja sen jälkeen puffetti maistuu entistä paremmalta. Jäätelöauton ja Lidlin vastaavat keksijäätelöt aivan yhtä hyviä, kuin lapsuuteni alkuperäinen.

Monesti tuuteissa sitkeä vohveli pilaa koko jäätelön enkä enää sellaisia toiste osta.

Älkää nyt kirjoittako ettei kuulu ketjun aiheeseen.. eipä niin.

Tämän päivän poistot tähän mennessä:

-kahdet kengät

-2 pipoa

-shortsit 

-toppi

-tarpeeton säilytyslaatikko

-2 pientä lautasta

-määrittelemätöntä pikkusälää/roskaa kerätty samalla roskiin.

Miehen kanssa suunniteltiin tekevämme yhdessä isomman karsinnan kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa ja harmittaa etten ole säästänyt lapsena sukulaisiltani saamiani postikortteja ja kirjeitä. Nyt niitä vanhoja kortteja olisi kiva katsella ja lukea hauskoja kirjeitä kun suurin osa niitten lähettäjistä on jo tuonilmaisissa. Muistoja ei pitäisi hävittää. 

Tiedän ettei minulla ole ollut mitään velvollisuutta niitä saamiani kortteja tai kirjeitä säilyttää, mutta joskus nuorena tyhmyyksissäni  en pitänyt niitä tarpeellisina ja heitin pois. Kyllä se harmittaa. Nyt olisi kiva niitä katsella ja lukea ja nähdä niitten ihmisten käsiala. Se kuinka he halusivat ilahduttaa lasta. 

 

Rakkaita muistoja ei pitäisi hävittää eivätkä ne olisi isoa tilaa vaatineet. Sitä en ajattele yhtään mitä lapset jälkeeni niistä olisivat ajatelleet olisivatko pitäneet turhana jätepaperina, koska minulle rakkaat tavarat ovat tärkeitä nimenomaan minul

Mä nimenomaan arvostan vanhemmilta ja isovanhemmilta jääneissä tavaroissa just niitä, jotka ovat olleet heille tärkeitä. En niitä, jotka ovat arvokkaita. Samaa mieltä kanssasi viestisi jokaisessa lauseessa.

Vielä löytyi poistettavaa yksi hakkalelu, jolla kukaan ei leiki. 

Meillä vapautui valtavasti varastotilaa ja sisällä yksi kokonainen huone muuhun käyttöön, kun mies myi kaikki harrastustarvikkeensa kerralla, yhteensä noin 300 tavaraa. Hän poisti myös paljon vanhaa romuelektroniikkaa kuten miniläppäreitä (muistaako joku näitä), puhelimia, tietokoneen, sykemittareita (muistaako joku näitäkään ajalta ennen aktiivisuusrannekkeita), läppärilaukkuja, piuhoja ja latureita. Kotoa lähti arviolta 150 kiloa tavaraa. Olo on juhlava mutta samalla harmittaa miehen puolesta: vaikka tilaa ei noille harrastustavaroille enää ole (asiaa on pohdittu ja pyöritelty pitkään) niin silti ne olivat osa meidän arkea ja miehelle tärkeitä. No, nyt saadaan toiselle lapselle oma huone ja se on vielä tärkeämpää.

Itse olen myynyt nyt yli 100 vaatetta Vintedissä eli paljon lastenvaatteita ja omia. Ihan ok, sillä lapsiperheessä tavaraa tulee ikävä kyllä jatkuvana nauhana sisäänkin, vaatteita ainakin on kasvaville lapsille pakko ostaa.

Itsellä on ajatuksen mahdollisimman minimalistinen koti, mitä sellainen nyt lapsiperheenä on mahdollista. Pikku hiljaa.

10 kirjaa sai lähtöpassit kirjahyllystä ja siirtyivät eteiseen odottamaan ensi viikonlopun Kontti-reissua. Kiinnostaisi tosin tietää, jos täällä on työntekijöitä tai ahkeria käytettyjen kirjojen ostajia, että millaiset teokset tekevät kauppansa ja mistä on liikatarjontaa? Onko jotain kirjoja mitä ei kannattaisi lahjoittaa vaan heittää suosiolla pois? Itsellä toinen mahdollisuus on myös viedä kirjaston vaihtohyllyyn.