Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19923)
Vierailija kirjoitti:
"Heitän vanhaa pois ja ostan uutta tilalle"
Tämän asian kanssa saa kyllä tasapainoilla. Yritän käyttää kaiken loppuun ennen uuden (ja mielellään käytetyn) hankkimista. Mutta kyllä se tahdonvoimaa vaatii. Nytkin keksin vaikka kuinka monta halua (uudet lakanat, uusi sohva), mutta ne eivät ole tarpeita. Ajattelen niin, että koska olen tämän esineen kotiini päästänyt, niin omapa on ongelmani. Ja kun käyttää niitä eripari vanhoja pyyhkeitä päivästä toiseen (ovat kuitenkin täysin toimivia), niin harkitsee vakavasti ennen kuin ostaa mitään uutta. Samoin sitten oikeasti nauttii, niistä hyvistä ja iloa tuovista tavaroista, kun on noita ei-niin-pirskahtelevia, mihin verrata. Yritän myös olla suhtautumatta esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina. Tällöin on se ja sama, onko lakana ja pussilakana sävy sävyyn, kunhan ne ajavat asiansa. Tässä maailman tilanteessa soisin jokaisen jättävän enemmän halujaan toteuttamatta. Enkä siis mitenkään kärsi kodissani sekin sanottakoon vielä. Pärjäämme vähemmällä kuin uskommekaan.
Tiivistyksenä oma ehkä hieman epäsuosittu mielipiteeni: joskus on pakko päivittää vanha uuteen, mutta teemme sen liian heppoisin perustein. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä siellä taustalla on ja muistaa, ettei ostamisesta syntyvä dopamiiniryöppy kestä kuin hetken. Jo olemissa olevilla tavaroilla pärjääminen ei ole sinnittelyä vaan ihan hyvää normaalia elämää. Koti ei tule koskaan ostamalla valmiiksi vaan sillä, että elää hetkessä, eikä haikaile jatkuvasti tulevaan. Juuri nyt on hyvä.
Hyviä ajatuksia ja varmasti hyvä muistutus monelle. Itselläni on toinen näkökulma, koska karsimisoperaation suurin oppi itselleni on ollut ettei ihan kaikkea ole pakko säästää ja uusiokäyttää. Välillä on ok laittaa sinänsä käyttökelpoistakin tavaraa pois jos se on itselle tarpeetonta ja epämieluista, toki mahdollisuuksien mukaan kierrättäen. Itselläni iso osa tavarapaljoudesta on johtunut siitä että olen säästänyt kaiken mahdollisen mitä voi teoriassakin joskus vielä käyttää, kaapit on pursunneet näitä ja koti ollut sekava ja levoton sisustuksen koostuessa sieltä täältä saadusta vanhoista huonekaluista ja tekstiileistä.
Karsimisen seurauksena esimerkiksi uusin kaikki pyyhkeeni puolisen vuotta sitten kauniisiin, laadukkaisiin ja keskenään samanlaisiin. Vanhat eripari-pyyhkeet menivät löytöeläinkodille jossa niistä on loputon tarve. Ilona ei ollut ostamisesta seuraava hetken dopamiinipyrskähdys, vaan harmoninen ja siistin näköinen kylpyhuone ilahduttaa minua joka ikinen aamu kun sinne kävelen. Sekalainen sisustus on aiheuttanut ikävää ja levotonta fiilistä kaikki nämä vuosikymmenet.
Ekologisuus on tärkeää, mutta minulle on myös tärkeää että kotona on kaunista, siistiä ja on hyvä olla. Nyt tekemäni laadukkaat hankinnat kestävät varmasti seuraavat 10-20 vuotta, osa loppuelämän. Nuorena ei ollut tällaiseen mahdollisuutta, joten silloin ostettiin halpaa tai otettiin ilmaiseksi mitä saatiin.
Tiedän että itse olen aikoinaan nämä eripari-pyyhkeet ja vanhat lastulevy-huonekalut kotiini päästänyt, kun en ole vähävaraisena ihmisenä voinut kieltäytyä lahjoista tai on ollut pakko ostaa mitä on halvalla saanut. Koen kuitenkin että en ole loppuelämääni vastuussa valinnoista mitä olen tehnyt vuosikymmeniä sitten, vaan nyt nelikymppisenä on oikeus rakentaa aikuisen koti. Vastapainona en sitten esimerkiksi omista autoa tai ole hankkinut lapsia, joten kokonaisuudessaan hiilijalanjälkeni on melko pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllähän elämä on kivempaa hyvissä kuin huonoissa housuissa. Mutta aina jossakin on vieläkin paremmat housut. Nykypäivänä, kun kaikilla on kaikkea, saa halutessaan isonkin projektin siitä, kun etsii täydellisiä housuja, täydellistä sauvasekoitinta, täydellistä ruokapöytää. Ja se täydellinenkin hiljalleen kuluu, silmä kyllästyy ja kauppoihin tulee tilalle uusia, kivemman värisiä ja täydellisempiä.
Oma sauvasekoittimeni on 23 vuotta vanha, ja siltä se näyttääkin. Aina kun näen mainoksia Bamixeista, mietin että pitäisikö se päivittää. Mutta sitten taas tajuan että yksikään sössö ei ole jäänyt tekemättä sauvasekoittimen huonouden vuoksi. Siispä ansaitsemme toisemme, sauvasekoitin ja minä.
Jos haluaa vapautua tavararallista, on tärkeää nimenomaan tyytymisen filosofia, se tietoisuus, ettei elämäni laatu lopulta parane vaikka vaihtaisin sitä tai tätä. Siten juuri pystyy käyttämään esineet siihen pisteeseen, että ylpeänä voi todeta että tämä ei kelpaa enää kellekään.
Hyvin sanottu. Lohdutukseksi voisin sanoa, että se vanha Bamix on luultavasti parempi kuin uusi. Vieläkin harmittaa, että vaihdoin vanhan ja hyvän sauvasekoittimeni uuteen joitakin vuosia sitten. Se meni siskolle käyttöön, ja ostin vähän hienomman, uudemman version, jossa varren saa irti ja pesu on huomattavasti helpompaa. Tämä ei kuitenkaan tee yhtä sileää jälkeä kuin entinen, ja kieltämättä harmittaa, että menin vaihtamaan.
Tässä kohdassa täytyy huomauttaa, ettei se 23 vuotta vanha sauvasekoittimeni ole Bamix, vaan ihan Anttilan halpismalli. Siltikään ruoanlaitto ei ole koskaan tyssännyt siihen, että sauvasekoittimesta olisi teho loppunut.
Tunnistan itsessäni pienen merkkiporsaan, ja tiedän, että jos sauvasekoitin hajoaisi, googlaisin sauvasekoitinvertailun, ja todennäköisesti ostaisin melko kalliin ja hyvän yksilön. Mutta kysymys kuuluukin, miksi jo pelkästään sauvasekoitinmainokset saavat minut pohtimaan, olisiko sauvasekoittimen päivittäminen tarpeen. Onko kyseessä aito tarve parempaan laatuun, vai vain ajatus, että minulle kuuluisi laadukkaampi sauvasekoitin. Koska - niin kuin mainos sattuvasti sanoo - olen sen arvoinen?
Toivoisin, että jokainen tavaroitaan päivittävä kysyisi itseltään sen, tekeekö uusi tavara arjesta aidosti parempaa vai ei. Vai onko ajatuksena vain epämääräisesti, että ansaitsemme parempaa, mieluiten parasta, koska... niin, olemme arvokkaita.
Itse olen huomannut, että tavarasuhdettani on yksinkertaistanut suuresti se, että olen aloittanut uudelleen musiikkiharrastuksen. Kun voin luoda hetkellistä kauneutta ja kohottavaa tunnelmaa omalla soitollani, en kaipaa ollenkaan samalla tavalla kauniita (tai ”laadukkaita”) tavaroita ympärilleni.
T. Se tyytymisen filosofiasta kirjoittanut.
Mulla on takana pari konmarituskierrosta ja muutenkin olen ollut aika kova raivaamaan ja järjestelemään kaappeja. Lapsuudenkodissa pidettiin suursiivouksia, joissa myös me lapset jouduimme käymään tavarat läpi ja päättämään, mitä haluamme säilyttää. Arvostan kyllä nykyaikana kotoa tullutta oppia, että tavarasta on mahdollista luopua ja jos niitä ei saa pidettyä siistissä järjestyksessä, on jostain luovuttava.
Mutta kyllä sitä tavaraa silti kertyy, tänään kävin vähän kaappeja läpi ja pieni jätesäkillinen meni energiajätteeksi. Kulahtanutta kesämekkoa, sopimattomia näytehoitoaineita, rikkinäiset ja huonot kintaat yms. Nuokin on muutettu asunnosta toiseen, ihmettelen kyllä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen.
Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!
Saisiko ompelujutut mapitettua näppärästi? Itse olen saanut tehtyä vanhoista resepteistä kansion, sivun kokoiset ohjeet rei’itin ja pienet ohjeet liimasin A4-paperille, jonka rei’itin kansioon. Voisiko saada ompelujuttujen kanssa toimimaan?
Yrityksen paperit omiin mappeihin (varmaan ovatkin jo). Takuukuiteista kuvat ja koneelle oma kansio? Tässä nyt vaan omia ajatuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen.
Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!Saisiko ompelujutut mapitettua näppärästi? Itse olen saanut tehtyä vanhoista resepteistä kansion, sivun kokoiset ohjeet rei’itin ja pienet ohjeet liimasin A4-paperille, jonka rei’itin kansioon. Voisiko saada ompelujuttujen kanssa toimimaan?
Yrityksen paperit omiin mappeihin (varmaan ovatkin jo). Takuukuiteista kuvat ja koneelle oma kansio? Tässä nyt vaan omia ajatuksia
Itse otan takuukuiteista aina valokuvan ja säilön puhelimeen erilliseen kansioon. Tämä on siksikin järkevä, että kuittien muste ei kestä vuosia ja takuukuitista ei ole välttämättä mitään jäljellä enää sitten kun sitä tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllähän elämä on kivempaa hyvissä kuin huonoissa housuissa. Mutta aina jossakin on vieläkin paremmat housut. Nykypäivänä, kun kaikilla on kaikkea, saa halutessaan isonkin projektin siitä, kun etsii täydellisiä housuja, täydellistä sauvasekoitinta, täydellistä ruokapöytää. Ja se täydellinenkin hiljalleen kuluu, silmä kyllästyy ja kauppoihin tulee tilalle uusia, kivemman värisiä ja täydellisempiä.
Oma sauvasekoittimeni on 23 vuotta vanha, ja siltä se näyttääkin. Aina kun näen mainoksia Bamixeista, mietin että pitäisikö se päivittää. Mutta sitten taas tajuan että yksikään sössö ei ole jäänyt tekemättä sauvasekoittimen huonouden vuoksi. Siispä ansaitsemme toisemme, sauvasekoitin ja minä.
Jos haluaa vapautua tavararallista, on tärkeää nimenomaan tyytymisen filosofia, se tietoisuus, ettei elämäni laatu lopulta parane vaikka vaihtaisin sitä tai tätä. Siten juuri pystyy käyttämään esineet siihen pisteeseen, että ylpeänä voi todeta että tämä ei kelpaa enää kellekään.
Hyvin sanottu. Lohdutukseksi voisin sanoa, että se vanha Bamix on luultavasti parempi kuin uusi. Vieläkin harmittaa, että vaihdoin vanhan ja hyvän sauvasekoittimeni uuteen joitakin vuosia sitten. Se meni siskolle käyttöön, ja ostin vähän hienomman, uudemman version, jossa varren saa irti ja pesu on huomattavasti helpompaa. Tämä ei kuitenkaan tee yhtä sileää jälkeä kuin entinen, ja kieltämättä harmittaa, että menin vaihtamaan.
Tässä kohdassa täytyy huomauttaa, ettei se 23 vuotta vanha sauvasekoittimeni ole Bamix, vaan ihan Anttilan halpismalli. Siltikään ruoanlaitto ei ole koskaan tyssännyt siihen, että sauvasekoittimesta olisi teho loppunut.
Tunnistan itsessäni pienen merkkiporsaan, ja tiedän, että jos sauvasekoitin hajoaisi, googlaisin sauvasekoitinvertailun, ja todennäköisesti ostaisin melko kalliin ja hyvän yksilön. Mutta kysymys kuuluukin, miksi jo pelkästään sauvasekoitinmainokset saavat minut pohtimaan, olisiko sauvasekoittimen päivittäminen tarpeen. Onko kyseessä aito tarve parempaan laatuun, vai vain ajatus, että minulle kuuluisi laadukkaampi sauvasekoitin. Koska - niin kuin mainos sattuvasti sanoo - olen sen arvoinen?
Toivoisin, että jokainen tavaroitaan päivittävä kysyisi itseltään sen, tekeekö uusi tavara arjesta aidosti parempaa vai ei. Vai onko ajatuksena vain epämääräisesti, että ansaitsemme parempaa, mieluiten parasta, koska... niin, olemme arvokkaita.
Itse olen huomannut, että tavarasuhdettani on yksinkertaistanut suuresti se, että olen aloittanut uudelleen musiikkiharrastuksen. Kun voin luoda hetkellistä kauneutta ja kohottavaa tunnelmaa omalla soitollani, en kaipaa ollenkaan samalla tavalla kauniita (tai ”laadukkaita”) tavaroita ympärilleni.
T. Se tyytymisen filosofiasta kirjoittanut.
Nyt, kun täällä on ollut Bamixeista puhetta, niin täytyy kertoa miten itselleni kävi. Omistin aiemmin pinkin Lidlistä ostetun sauvasekoittimen, joka toimi ihan hyvin. Pitkään päässä oli kuitenkin pyörinyt Bamixin hankinta, se on niin kallis, että sen ’täytyy’ olla parempi. No muutaman kuukauden mietiskelin ja päätin tilata Bamixin. Täytyy sanoa, että olen aika pettynyt, odotin jotain mieletöntä, mutta mielestäni jopa se lidlin koje on parempi! Se tuntuu soseuttavan nopeammin, se on kevyenpi ja lisäksi siitä saa irroitettua soseutusosan siitä moottoriosasta. Mulla on vielä olemassa se lidlistä hankittu, alensin sen saippuanvalmistuskäyttöön, mutta harkitsen vakavasti bamixin myymistä!
Avauduin monta sivua sitten tavaroista jotka ei mene kirpparillakaan kaupaksi eikä kehtaa viedä Konttiin tai vastaavaan riesaksi. Täältä saadun vinkin seurauksena keräsin muuttolaatikollisen tavaroita ja laitoin FB:n roskalavalle tarjolle kommentilla että esimerkiksi innokkaalle kirppistelijälle myyntiin. Joku kuukausia kirpparipöytää pyörittävä kun löytää todennäköisemmin tavaralle ostajan kuin itse viikossa. Otin laatikosta yleisen kuvan missä näkyi osa tavaroista ja kerroin reilusti että tavara on sekalaista kodin tavaraa eikä siinä ole (tietääkseni) mitään arvokasta. Laatikko haettiin seuraavana päivänä ja helpotus oli suuri. Kohta seuraava laatikko tarjolle.
Kiitos vinkistä, on ihanaa kuinka täällä jaksetaan auttaa ja tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nyt nelikymppisenä on oikeus rakentaa aikuisen koti.
Niin totta! Olen se muuttaja, joka tänne välillä kommentoi. Aloitin karsimisen aika tunteella ja varovasti. Sitten totesin, että olen aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin 20 vuotta sitten! En voi säilyttää kaikkea menneisyydestäni, en edes kaikkea minulle tärkeää, koska neliöt ja omat rahkeeni eivät vain riitä. Kierrokset kiihtyvät, tavaraa lähtee. Silti tuntuu että sitä jää helkutisti roudattavaksi uuteenkin asuntoon. Muutamme koko perhe yhdessä. Ikinä en ole tehnyt muuttoa näin paljolla tavaralla: vanhempien ja lasten täyskokoiset sängyt, pöydät jne. Hirvittää ihan. Mutta kyllä tämä tästä helpottaa. Joka päivä on hieman tyhjempää, vaikkei sitä huomaa kun muuttotarvikkeetkin täyttävät kämppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen.
Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!Saisiko ompelujutut mapitettua näppärästi? Itse olen saanut tehtyä vanhoista resepteistä kansion, sivun kokoiset ohjeet rei’itin ja pienet ohjeet liimasin A4-paperille, jonka rei’itin kansioon. Voisiko saada ompelujuttujen kanssa toimimaan?
Yrityksen paperit omiin mappeihin (varmaan ovatkin jo). Takuukuiteista kuvat ja koneelle oma kansio? Tässä nyt vaan omia ajatuksia
Itse otan takuukuiteista aina valokuvan ja säilön puhelimeen erilliseen kansioon. Tämä on siksikin järkevä, että kuittien muste ei kestä vuosia ja takuukuitista ei ole välttämättä mitään jäljellä enää sitten kun sitä tarvii.
Kuvaan itsekin ja laitan tietokoneelle, mutta puhelimen varaan en luottaisi. Joku voi varastaa, puhelin mennä rikki ja sinne hävisivät ne kuvat sitten.
Mappeja jo onkin, se vain että niitäkin kertyy ja pitäisi saada ne sopimaan jonnekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vaikka kuinka monta ylimääräistä kangaskassia. Niitä on tullut kylkiäisinä ja kaupanpäällisinä, pyytämättä ja ostettunakin. Miten ne saisi helpoiten kiertoon eli käyttöön? En ole itse käsityöihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vaikka kuinka monta ylimääräistä kangaskassia. Niitä on tullut kylkiäisinä ja kaupanpäällisinä, pyytämättä ja ostettunakin. Miten ne saisi helpoiten kiertoon eli käyttöön? En ole itse käsityöihmisiä.
Tarkoitan, että kiertoon eteenpäin. Haluan niistä eroon fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vaikka kuinka monta ylimääräistä kangaskassia. Niitä on tullut kylkiäisinä ja kaupanpäällisinä, pyytämättä ja ostettunakin. Miten ne saisi helpoiten kiertoon eli käyttöön? En ole itse käsityöihmisiä.
Minusta ainakin tuntuu, että kasseista pääsee liiankin helposti eroon muun tavaran vähentämisen ohessa. Aina kun vien tavaraa hyväntekeväisyyteen, menee samalla yksi kassi. Jos vien tuliaisia ystäville tai vaikka tarpeettomia kirjoja lukemista harrastavalle sukulaiselleni, niin kassissahan ne aina kulkeutuvat, ja kantoväline on usein myös saajalle tarpeellinen, esimerkiksi jos ulkona treffataan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vaikka kuinka monta ylimääräistä kangaskassia. Niitä on tullut kylkiäisinä ja kaupanpäällisinä, pyytämättä ja ostettunakin. Miten ne saisi helpoiten kiertoon eli käyttöön? En ole itse käsityöihmisiä.
Laitan joka vkonloppu 10 tavaraa myyntiin eri paikkoihin.
Myyntiprosentti on n 40%.
Kalleimmat pakkaan kauniin pussiin, kangaskassiin jne.
Kun varastot olivat lopussa, kerroin tästä töissä. Sain parissa viikossa yli 50 kangaskassia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen.
Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!
Kuitit kannattaa kuvata talteen, sillä painomuste ei ole niissä nykyään pysyvää. Mitä jos skannaisit / kuvaisit kaikki tärkeät ja laitat vielä pilvipalveluun varmuuskopion? Neuleohjeita voi katsoa läppäriltäkin. Ompelukaavaa ei ehkä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen.
Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!Saisiko ompelujutut mapitettua näppärästi? Itse olen saanut tehtyä vanhoista resepteistä kansion, sivun kokoiset ohjeet rei’itin ja pienet ohjeet liimasin A4-paperille, jonka rei’itin kansioon. Voisiko saada ompelujuttujen kanssa toimimaan?
Yrityksen paperit omiin mappeihin (varmaan ovatkin jo). Takuukuiteista kuvat ja koneelle oma kansio? Tässä nyt vaan omia ajatuksia
Itse otan takuukuiteista aina valokuvan ja säilön puhelimeen erilliseen kansioon. Tämä on siksikin järkevä, että kuittien muste ei kestä vuosia ja takuukuitista ei ole välttämättä mitään jäljellä enää sitten kun sitä tarvii.
Kuvaan itsekin ja laitan tietokoneelle, mutta puhelimen varaan en luottaisi. Joku voi varastaa, puhelin mennä rikki ja sinne hävisivät ne kuvat sitten.
Mappeja jo onkin, se vain että niitäkin kertyy ja pitäisi saada ne sopimaan jonnekin...
Pilvipalvelu tai erillinen lisämuisti. Heittää vaikka vielä parille muistitikulle niin siinä on jo useampi varmuuskopio. On ihan hyvä hoksata että yksi tallennettu datapaikka ei riitä. Varmuuskopio on kuin vakuutus, se kannattaa olla.
Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä.
Nostat sen peffan siitä soffalta. Mieti kuinka paljon kaloreita poltat siinä kaapin selvittelyssä! Sitten jälkeenpäin on kiva taas istua netin ääreen ja kertoa saavutuksesta! Netissä ei tapahdu oikeasti mitään siinä välissä ja sulla on sitten oikeasti jotain asiaa ja keskusteltavaa muiden kanssa. Näin suoraan sanottuna.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä.
Laitat äänikirjan korviisi tai kuuntelet jotain podcastia ja samalla huomaamatta tavara siirtyy kasoihin ja roskiin ja järjestys alkaa ilmaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä.
Laitat äänikirjan korviisi tai kuuntelet jotain podcastia ja samalla huomaamatta tavara siirtyy kasoihin ja roskiin ja järjestys alkaa ilmaantua.
Tuo ei kyllä yhtään minulla toimi. Tai siis roskat osaan pistää roskiin musiikin tahdissa, mutta jos pitää tehdä oikeita vaikeita päätöksiä, mitä tavaran vähentäminen usein merkitsee, ei se onnistu äänikirjaa kuunnellen.
Alue: Aihe vapaa
Ekologisuus sinänsä on tärkeää, mutta useimmilla on myös monia muita arvoja, kuten perhe, harrastukset, vapaa-aika. Itselleni sujuva arki on sen verran tärkeää, että olen raivauksen yhteydessä laittanut pois läjittäin halpja, vanhoja, epäkäytännöllisiä, huonosti käyttötarkoitukseensa soveltuvia tavaroita ja ostanut tilalle muutaman laadukkaamman. Tällä olen saanut tilaa kaappeihin ja sujuvamman arjen. Esimerkiksi siivous sujuu nykyään nopeammin ja vähemmällä stressillä kunnollisten välineiden ansioista, jolloin jää enemmän aikaa ja energiaa vapaa-ajalle perheen kanssa touhuamiseen - tai vaikka niiden ympäristöasioiden miettimiseen.