tavarapaljous :(

"Heitän vanhaa pois ja ostan uutta tilalle"

Tämän asian kanssa saa kyllä tasapainoilla. Yritän käyttää kaiken loppuun ennen uuden (ja mielellään käytetyn) hankkimista. Mutta kyllä se tahdonvoimaa vaatii. Nytkin keksin vaikka kuinka monta halua (uudet lakanat, uusi sohva), mutta ne eivät ole tarpeita. Ajattelen niin, että koska olen tämän esineen kotiini päästänyt, niin omapa on ongelmani. Ja kun käyttää niitä eripari vanhoja pyyhkeitä päivästä toiseen (ovat kuitenkin täysin toimivia), niin harkitsee vakavasti ennen kuin ostaa mitään uutta. Samoin sitten oikeasti nauttii, niistä hyvistä ja iloa tuovista tavaroista, kun on noita ei-niin-pirskahtelevia, mihin verrata. Yritän myös olla suhtautumatta esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina. Tällöin on se ja sama, onko lakana ja pussilakana sävy sävyyn, kunhan ne ajavat asiansa. Tässä maailman tilanteessa soisin jokaisen jättävän enemmän halujaan toteuttamatta. Enkä siis mitenkään kärsi kodissani sekin sanottakoon vielä. Pärjäämme vähemmällä kuin uskommekaan.

Tiivistyksenä oma ehkä hieman epäsuosittu mielipiteeni: joskus on pakko päivittää vanha uuteen, mutta teemme sen liian heppoisin perustein. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä siellä taustalla on ja muistaa, ettei ostamisesta syntyvä dopamiiniryöppy kestä kuin hetken. Jo olemissa olevilla tavaroilla pärjääminen ei ole sinnittelyä vaan ihan hyvää normaalia elämää. Koti ei tule koskaan ostamalla valmiiksi vaan sillä, että elää hetkessä, eikä haikaile jatkuvasti tulevaan. Juuri nyt on hyvä.

Muokkaus ylempään.

Piti siis tietenkin kirjoittaa: "Yritän myös suhtautua esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina" (eikä "olla suhtautumatta").

Mietteitä tähän liittyen?

Vierailija kirjoitti:

B L A C K F R I D A Y

En osta mitään.

Sama. Ennen ostelin kaikkea, mitä ehkä tarvii. Eilen en ostanut yhtään mitään. Käytän entiset pois ja ostan jatkossa vain tarpeeseen.

Vierailija kirjoitti:

"Heitän vanhaa pois ja ostan uutta tilalle"

Tämän asian kanssa saa kyllä tasapainoilla. Yritän käyttää kaiken loppuun ennen uuden (ja mielellään käytetyn) hankkimista. Mutta kyllä se tahdonvoimaa vaatii. Nytkin keksin vaikka kuinka monta halua (uudet lakanat, uusi sohva), mutta ne eivät ole tarpeita. Ajattelen niin, että koska olen tämän esineen kotiini päästänyt, niin omapa on ongelmani. Ja kun käyttää niitä eripari vanhoja pyyhkeitä päivästä toiseen (ovat kuitenkin täysin toimivia), niin harkitsee vakavasti ennen kuin ostaa mitään uutta. Samoin sitten oikeasti nauttii, niistä hyvistä ja iloa tuovista tavaroista, kun on noita ei-niin-pirskahtelevia, mihin verrata. Yritän myös olla suhtautumatta esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina. Tällöin on se ja sama, onko lakana ja pussilakana sävy sävyyn, kunhan ne ajavat asiansa. Tässä maailman tilanteessa soisin jokaisen jättävän enemmän halujaan toteuttamatta. Enkä siis mitenkään kärsi kodissani sekin sanottakoon vielä. Pärjäämme vähemmällä kuin uskommekaan.

Tiivistyksenä oma ehkä hieman epäsuosittu mielipiteeni: joskus on pakko päivittää vanha uuteen, mutta teemme sen liian heppoisin perustein. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä siellä taustalla on ja muistaa, ettei ostamisesta syntyvä dopamiiniryöppy kestä kuin hetken. Jo olemissa olevilla tavaroilla pärjääminen ei ole sinnittelyä vaan ihan hyvää normaalia elämää. Koti ei tule koskaan ostamalla valmiiksi vaan sillä, että elää hetkessä, eikä haikaile jatkuvasti tulevaan. Juuri nyt on hyvä.

Hienosti tiivistetty ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee nyt on karsimisurakka (toivottavasti) ohi! Olen niin monta kertaa käynyt läpi koko asunnon kaikki osa-alueet, huoneet ja kaapit, ja joka kierroksella on löytynyt taas uutta poistettavaa. Nyt ei ole jäljellä enää mitään, mistä haluaisin luopua. Vitsit mikä fiilis!

Tavaraa ja vaatetta olen poistanut niin paljon, että en ole pitkään aikaan viitsinyt nähdä vaivaa myymiseen, kaikki on viety Konttiin. Siis tosi tasokasta tavaraa, kuten rannekelloja, koruja, vähänkäytettyjä vaatteita, astioita, kenkiä...

Olen niin iloinen :)

Mahtavaa! Mulla aikalailla sama tilanne. Hyvä fiilis ja koti on toimiva.

Millaisia ajatuksia sulla on tulevasta, suhtautumisesta tavaraan, onko jotain hankintalistalla?

Hienoa, että siellä myös on homma edennyt maaliin asti!

No, mä olen jo useamman vuoden yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen (myös taloudellisen tilanteen takia). Nyt tämän karsinnan yhteydessä olen yrittänyt hankkia joitain uusia, laadukkaampia tavaroita huonojen tilalle. Esimerkiksi laitoin paljon vaatteita pois, ja ostin tilalle pari mekkoa ja tunikaa Kude design-merkiltä, jotka istuvat hyvin kropalleni. Muutamien huonojen kenkien tilalle hankin yhdet hyvät. Monitoimikoneen, veivattavan raastimen, vanhan sauvasekoittimen ja blenderin tilalle hankin Bamixin ja Börnerin mahdoliinin, jotka korvaavat mielestäni kaikki edellä mainitut..

Seuraavaksi hankintalistalla on enää ompelukoneen huolto. Ja takkiin vetoketjun vaihto, eli palveluita :) nyt olen ehdottomasti muuttunut harkitsevaisemmaksi, mutta itseni tuntien tiedän, että saatan alkaa haalimaan taas jotain uutta.

Mites itselläsi suhtautumiseen ja hankintoihin liittyviä ajatuksia?

En nyt tarkoita kritisoida sinua tai haastaa riitaa, olet selvästi tyytyväinen omaan tilanteeseesi, mutta eikö tällainen ”heitän pois vanhaa ja ostan uutta tilalle” ole just sitä ympäristölle tuhoisaa toimintaa? Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta?

Kirjoittaja kertoi ostaneensa uudet huonojen tilalle. Kyllähän niillä huonoilla jonkin aikaa sinnittelee, mutta jos ne pikemminkin vaikeuttavat kuin helpottavat elämää, niin ymmärrän kyllä vaihdon parempaan. Suosin itsekin loppuun käyttämistä niin ptikälle, että nyt muuttaessa huomaan karun totuuden: meidän kuluneet atvarat eivät kelpaa kellekään ilmaiseksikaan. Joskus sitä sokeutuu omaan arkeensa ja sen "apuvälineisiin".

Niin, kyllähän elämä on kivempaa hyvissä kuin huonoissa housuissa. Mutta aina jossakin on vieläkin paremmat housut. Nykypäivänä, kun kaikilla on kaikkea, saa halutessaan isonkin projektin siitä, kun etsii täydellisiä housuja, täydellistä sauvasekoitinta, täydellistä ruokapöytää. Ja se täydellinenkin hiljalleen kuluu, silmä kyllästyy ja kauppoihin tulee tilalle uusia, kivemman värisiä ja täydellisempiä.

Oma sauvasekoittimeni on 23 vuotta vanha, ja siltä se näyttääkin. Aina kun näen mainoksia Bamixeista, mietin että pitäisikö se päivittää. Mutta sitten taas tajuan että yksikään sössö ei ole jäänyt tekemättä sauvasekoittimen huonouden vuoksi. Siispä ansaitsemme toisemme, sauvasekoitin ja minä.

Jos haluaa vapautua tavararallista, on tärkeää nimenomaan tyytymisen filosofia, se tietoisuus, ettei elämäni laatu lopulta parane vaikka vaihtaisin sitä tai tätä. Siten juuri pystyy käyttämään esineet siihen pisteeseen, että ylpeänä voi todeta että tämä ei kelpaa enää kellekään.

Tyytymisen filosofia, mahtava ilmaus! Tyytyminen käsitetään nykyään niin negatiivisesti (esimerkiksi "älä tyydy huonoon suhteeseen"), vaikka sen voisi myös ajatella olevan synonyymi sanaparille "riittävän hyvä". Tokikaan huonoon kohteluun ei tarvitse tyytyä, mutta tavaroiden suhteen tyytyminen siihen, mitä omistaa on hyvä juttu. Jos tavara tekee mitä pitää, se on ihan riittävän hyvä, vaikkei olisikaan uusinta uutta.

Vierailija kirjoitti:

Hei ja montako kappaletta säilytätte aterimia? Meillä kahden aikuisen talous, tietty joskus käy vieraita. Yleensä max. 7 vierasta yhtä aikaa, enemmän vain jos on juhlat eli aika spesiaalitilaisuus. Käytämme tiskikonetta, eli heti käyttökerran jälkeen ei aterimiakaan pestä.

97

Meillä on nelihenkinen perhe. Arkikäytössä savonia aterimet 18 kpl veitsiä haarukoita lusikoita ja kahvilusikoita. Lisöksi ruokailutilassa parempien astioiden kaapissa 12 hengelle isot ja alkuruokakokoiset völineeet, niistä osa hopeisia.

Tuo tyytyminen on vähän kaksipiippuinen juttu.

Jos tyytyy sohvaan, joka joka päivä vähän ärsyttää, niin onko se lopulta sen arvoista?

Meillä oli perintösohva, jossa oli irtopäällinen kun varsinainen kangas oli jo kulunut. Sohva oli iso, mutta ihan kiva, päällinen vaan valui aina käytössä ja sitä joutui asettelemaan. Rahaa vähän, joten iso kynnys oli alkaa vaihtamaan. Sitten tuli vastaan ihana sohva poistomyynnissä tosi halvalla, ostettiin ja sille kaveriksi toinen samanlainen eri kokoinen. Nuokin ovat nyt kuluneet ja korjattukin moneen kertaan, edelleen yli viisitoista vuotta myöhemmin on joka kerta ihana istua sohvalle ja kaikesta kuluneisuudesta huolimatta sohvia ei vaihdeta. Nuo sohvat tuottavat joka päivä iloa ja ovat mukavat ja käytännölliset.

Kai sillä perintösohvallakin oltaisiin ketkuteltu, mutta ei se olisi sen arvoista ollut.

Toisaalta, lakanat ovat eri paria, pyyhkeet ja astiat sekalaisia ja ne ei haittaa, kiva vaan kun on värikästä, en koe tyytyväni niissäkään.

Jos aina haluaa erilaista ja uutta, parempaa tavaraa, niin siinäkin voi olla takana joku muu tyytymättömyys elämässä, mitä vaan heijastaa sitten tavaraan.

"Oma sauvasekoittimeni on 23 vuotta vanha, ja siltä se näyttääkin. Aina kun näen mainoksia Bamixeista, mietin että pitäisikö se päivittää. Mutta sitten taas tajuan että yksikään sössö ei ole jäänyt tekemättä sauvasekoittimen huonouden vuoksi. Siispä ansaitsemme toisemme, sauvasekoitin ja minä".

Oikeasti järkevää, että pidät tuon sauvasekoittimen, on varmasti paljon kestävämpi kuin nykyiset vastaavat tuotteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee nyt on karsimisurakka (toivottavasti) ohi! Olen niin monta kertaa käynyt läpi koko asunnon kaikki osa-alueet, huoneet ja kaapit, ja joka kierroksella on löytynyt taas uutta poistettavaa. Nyt ei ole jäljellä enää mitään, mistä haluaisin luopua. Vitsit mikä fiilis!

Tavaraa ja vaatetta olen poistanut niin paljon, että en ole pitkään aikaan viitsinyt nähdä vaivaa myymiseen, kaikki on viety Konttiin. Siis tosi tasokasta tavaraa, kuten rannekelloja, koruja, vähänkäytettyjä vaatteita, astioita, kenkiä...

Olen niin iloinen :)

Mahtavaa! Mulla aikalailla sama tilanne. Hyvä fiilis ja koti on toimiva.

Millaisia ajatuksia sulla on tulevasta, suhtautumisesta tavaraan, onko jotain hankintalistalla?

Hienoa, että siellä myös on homma edennyt maaliin asti!

No, mä olen jo useamman vuoden yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen (myös taloudellisen tilanteen takia). Nyt tämän karsinnan yhteydessä olen yrittänyt hankkia joitain uusia, laadukkaampia tavaroita huonojen tilalle. Esimerkiksi laitoin paljon vaatteita pois, ja ostin tilalle pari mekkoa ja tunikaa Kude design-merkiltä, jotka istuvat hyvin kropalleni. Muutamien huonojen kenkien tilalle hankin yhdet hyvät. Monitoimikoneen, veivattavan raastimen, vanhan sauvasekoittimen ja blenderin tilalle hankin Bamixin ja Börnerin mahdoliinin, jotka korvaavat mielestäni kaikki edellä mainitut..

Seuraavaksi hankintalistalla on enää ompelukoneen huolto. Ja takkiin vetoketjun vaihto, eli palveluita :) nyt olen ehdottomasti muuttunut harkitsevaisemmaksi, mutta itseni tuntien tiedän, että saatan alkaa haalimaan taas jotain uutta.

Mites itselläsi suhtautumiseen ja hankintoihin liittyviä ajatuksia?

En nyt tarkoita kritisoida sinua tai haastaa riitaa, olet selvästi tyytyväinen omaan tilanteeseesi, mutta eikö tällainen ”heitän pois vanhaa ja ostan uutta tilalle” ole just sitä ympäristölle tuhoisaa toimintaa? Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta?

Kirjoittaja kertoi ostaneensa uudet huonojen tilalle. Kyllähän niillä huonoilla jonkin aikaa sinnittelee, mutta jos ne pikemminkin vaikeuttavat kuin helpottavat elämää, niin ymmärrän kyllä vaihdon parempaan. Suosin itsekin loppuun käyttämistä niin ptikälle, että nyt muuttaessa huomaan karun totuuden: meidän kuluneet atvarat eivät kelpaa kellekään ilmaiseksikaan. Joskus sitä sokeutuu omaan arkeensa ja sen "apuvälineisiin".

Niin, kyllähän elämä on kivempaa hyvissä kuin huonoissa housuissa. Mutta aina jossakin on vieläkin paremmat housut. Nykypäivänä, kun kaikilla on kaikkea, saa halutessaan isonkin projektin siitä, kun etsii täydellisiä housuja, täydellistä sauvasekoitinta, täydellistä ruokapöytää. Ja se täydellinenkin hiljalleen kuluu, silmä kyllästyy ja kauppoihin tulee tilalle uusia, kivemman värisiä ja täydellisempiä.

Oma sauvasekoittimeni on 23 vuotta vanha, ja siltä se näyttääkin. Aina kun näen mainoksia Bamixeista, mietin että pitäisikö se päivittää. Mutta sitten taas tajuan että yksikään sössö ei ole jäänyt tekemättä sauvasekoittimen huonouden vuoksi. Siispä ansaitsemme toisemme, sauvasekoitin ja minä.

Jos haluaa vapautua tavararallista, on tärkeää nimenomaan tyytymisen filosofia, se tietoisuus, ettei elämäni laatu lopulta parane vaikka vaihtaisin sitä tai tätä. Siten juuri pystyy käyttämään esineet siihen pisteeseen, että ylpeänä voi todeta että tämä ei kelpaa enää kellekään.

Tää täydellisen etsiminen koskee tänä päivänä monilla myös puolisoa, työpaikkaa jne ja voi olla oire jostain muusta. Monihan huomaa eron jälkeen, että se ex olikin se oikea ja vaihtamalla ei saanut parempaa. Eli se "täydellisen" etsiminen on voinut olla oire siitä, että jotain on oman pääkopan sisällä selvitettävä, että osaa olla onnellinen. Ei se täydellinen tavara, asunto, puoliso, työpaikka tai mikään muukaan täydellinen tee sinua onnelliseksi. Se onnellisuus on asenne, ja se on löydettävä itsensä sisältä. Sen jälkeen kaikki muu hyvä onkin vain bonusta. Olen ollut joskus tilanteessa, jossa kaikki on ärsyttänyt ja kun olen päässyt sen tunteen alkulähteille huomasin, että olin perinpohjin kyllästynyt itseeni. Muuttamalla itseni alkoi kaikki muukin tuntua paremmalta. 

Tavaraan liittyen olen alkanut ajatella, että jos minusta tuntuu että tarvitsen jotain, niin mietin ensimmäisenä onko minulla jotain jo olemassaolevaa jolla voisin korvata sen mitä ajattelin/haluan ostaa. Ja usein on. Eli yritän mennä luovuus edellä, en raha edellä. Tämä jatkuva ostaminen ja melkein pakonomainen rahan käyttäminen ainakin osittain turhiin asioihin on tullut niin itsestäänselväksi osaksi länsimaista elämää, että emme osaa läheskään aina kyseenalaistaa sitä. Niin moni asia ympärillämme ehdollistaa siihen. Lähes kaikki aikakauslehdet, artikkelit niissä, mainonta jota tulee joka tuutista, face, insta ja lista on loppumaton. Täytyy ryhtyä ajattelemaan itse että pystyy vastustamaan kaikkea aivopesua jolle altistumme 24/7. Nämä "en ole ostanut mitään vuoteen" -kokemukset ovat hyvää luettavaa, kun ymmärtää, että todellakin, tulemme toimeen vähemmällä jos vain haluamme. Mikä ajan ja rahan säästö. 

Tulkaa mukaan Älä osta mitään turhaa-haasteeseen vuonna 2021! https://www.vauva.fi/keskustelu/3960716/ala-osta-mitaan-turhaa-haaste-v…

Pidetään tämä ketjutavaran vähennyksestä ja tsempataan toisiamme pysymään tiukkana ostamisen suhteen omassa ketjussa.

Se että keskittää omistamaansa materiaan ja sen hankintaan sekä poistamiseen jatkuvasti voimavaroja kielii muun elämän puuttumisesta. Liikaa aikaa miettiä materiaa. Olen huomannut sen jälkeen kun aloitin täyden työviikon niin ei juuri kiinnitä huomiota siihen mitä ympärillä on. Riittää kun on sänky johon kaatua rankan päivän päätteeksi. onneksi siis karsin kaiken ylimääräisen jo silloin kun olin kotiäitinä. Nyt sais lojua tavara ympäriinsä ilman mitään mielenkiintoa miettiä pitäisikö sille jotain tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee nyt on karsimisurakka (toivottavasti) ohi! Olen niin monta kertaa käynyt läpi koko asunnon kaikki osa-alueet, huoneet ja kaapit, ja joka kierroksella on löytynyt taas uutta poistettavaa. Nyt ei ole jäljellä enää mitään, mistä haluaisin luopua. Vitsit mikä fiilis!

Tavaraa ja vaatetta olen poistanut niin paljon, että en ole pitkään aikaan viitsinyt nähdä vaivaa myymiseen, kaikki on viety Konttiin. Siis tosi tasokasta tavaraa, kuten rannekelloja, koruja, vähänkäytettyjä vaatteita, astioita, kenkiä...

Olen niin iloinen :)

Mahtavaa! Mulla aikalailla sama tilanne. Hyvä fiilis ja koti on toimiva.

Millaisia ajatuksia sulla on tulevasta, suhtautumisesta tavaraan, onko jotain hankintalistalla?

Hienoa, että siellä myös on homma edennyt maaliin asti!

No, mä olen jo useamman vuoden yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen (myös taloudellisen tilanteen takia). Nyt tämän karsinnan yhteydessä olen yrittänyt hankkia joitain uusia, laadukkaampia tavaroita huonojen tilalle. Esimerkiksi laitoin paljon vaatteita pois, ja ostin tilalle pari mekkoa ja tunikaa Kude design-merkiltä, jotka istuvat hyvin kropalleni. Muutamien huonojen kenkien tilalle hankin yhdet hyvät. Monitoimikoneen, veivattavan raastimen, vanhan sauvasekoittimen ja blenderin tilalle hankin Bamixin ja Börnerin mahdoliinin, jotka korvaavat mielestäni kaikki edellä mainitut..

Seuraavaksi hankintalistalla on enää ompelukoneen huolto. Ja takkiin vetoketjun vaihto, eli palveluita :) nyt olen ehdottomasti muuttunut harkitsevaisemmaksi, mutta itseni tuntien tiedän, että saatan alkaa haalimaan taas jotain uutta.

Mites itselläsi suhtautumiseen ja hankintoihin liittyviä ajatuksia?

En nyt tarkoita kritisoida sinua tai haastaa riitaa, olet selvästi tyytyväinen omaan tilanteeseesi, mutta eikö tällainen ”heitän pois vanhaa ja ostan uutta tilalle” ole just sitä ympäristölle tuhoisaa toimintaa? Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta?

Jos ne on olleet rikki ja huonokuntoisia mutta ei ole raskittu luopua? Ja viimein on ostettu tilalle kunnollinen joka kestää vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee nyt on karsimisurakka (toivottavasti) ohi! Olen niin monta kertaa käynyt läpi koko asunnon kaikki osa-alueet, huoneet ja kaapit, ja joka kierroksella on löytynyt taas uutta poistettavaa. Nyt ei ole jäljellä enää mitään, mistä haluaisin luopua. Vitsit mikä fiilis!

Tavaraa ja vaatetta olen poistanut niin paljon, että en ole pitkään aikaan viitsinyt nähdä vaivaa myymiseen, kaikki on viety Konttiin. Siis tosi tasokasta tavaraa, kuten rannekelloja, koruja, vähänkäytettyjä vaatteita, astioita, kenkiä...

Olen niin iloinen :)

Mahtavaa! Mulla aikalailla sama tilanne. Hyvä fiilis ja koti on toimiva.

Millaisia ajatuksia sulla on tulevasta, suhtautumisesta tavaraan, onko jotain hankintalistalla?

Hienoa, että siellä myös on homma edennyt maaliin asti!

No, mä olen jo useamman vuoden yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen (myös taloudellisen tilanteen takia). Nyt tämän karsinnan yhteydessä olen yrittänyt hankkia joitain uusia, laadukkaampia tavaroita huonojen tilalle. Esimerkiksi laitoin paljon vaatteita pois, ja ostin tilalle pari mekkoa ja tunikaa Kude design-merkiltä, jotka istuvat hyvin kropalleni. Muutamien huonojen kenkien tilalle hankin yhdet hyvät. Monitoimikoneen, veivattavan raastimen, vanhan sauvasekoittimen ja blenderin tilalle hankin Bamixin ja Börnerin mahdoliinin, jotka korvaavat mielestäni kaikki edellä mainitut..

Seuraavaksi hankintalistalla on enää ompelukoneen huolto. Ja takkiin vetoketjun vaihto, eli palveluita :) nyt olen ehdottomasti muuttunut harkitsevaisemmaksi, mutta itseni tuntien tiedän, että saatan alkaa haalimaan taas jotain uutta.

Mites itselläsi suhtautumiseen ja hankintoihin liittyviä ajatuksia?

En nyt tarkoita kritisoida sinua tai haastaa riitaa, olet selvästi tyytyväinen omaan tilanteeseesi, mutta eikö tällainen ”heitän pois vanhaa ja ostan uutta tilalle” ole just sitä ympäristölle tuhoisaa toimintaa? Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta?

Jos ne on olleet rikki ja huonokuntoisia mutta ei ole raskittu luopua? Ja viimein on ostettu tilalle kunnollinen joka kestää vuosia?

Tässä olikin vastatattu juuri niin, kuten ajattelen. Mutta erinomainen pointti sitä edellisen viestin lähettäjältä.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on epäekologista ja tyhmää karsia sen takia, että saa uutta tilalle, eikä se ole itsellänikään ollut pääasiallinen tarkoitus. Mulla on vaatekoko muuttunut raskauden jälkeen, joten vanhat vaatteet eivät ole mahtuneet päälle, eivätkä ne tyyliltääkän ole enää ollut mieluisia (teinivuosien bilevaatteita ja korkkareita, leopardikuviota, paljetteja, pitsiä, tekonahkaa), karsimisen jälkeen ei yksinkertaisesti jäänyt edes ns. perusvaatteita, joten nyt oli aika hankkia muutama ajaton ja toivottavasti pitkäikäinen vaate, jotka ovat malliltaan sellaisia, että pienet painonmuutokset suuntaan tai toiseen eivät tee niistä käyttökelvottomia.

Tuo kodinkonejuttu, että olen luopunut neljästä laitteesta ja ostanut yhden tilalle, on kyllä enemmän turhamaista, koska laitteet eivät olleet rikki, mutta eivät vain palvelleet minua. Myin ne torissa, jolloin ne kuitenkin pääsivät jatkamaan elämäänsä muualla. Itselleni turhien laitteiden karsiminen toi suuren tyydytyksen ja mielenrauhan. Olen myös ”korvannut” vanhan huonokuntoisen teflon-pannuni valurautapannulla, eli pyrin siihen että kaikki uudet hankintani kestäisivät pitkään.

Kiitos teille, että tämä ketju on pysynyt näin asiallisena ja voimme keskustella asioista hyvässä hengessä :) uusien näkökulmien tuominen on ehdottomasti sallittua!

Käytimme äskettäin ns. kolmannen sektorin maksullista palvelua, eli he veivät puolestamme rikkinäisiä huonekaluja ym jäteasemalle.

Toivottavasti muuallakin päin on vastaavaa palvelua.

Ymmärrän, että moni vie ko. tavarat itse, mutta meille tuo palvelu oli tärkeää. Ei omisteta peräkärryä, eikä autossamme ole peräkoukkuakaan lainakärryä varten.

Vierailija kirjoitti:

Käytimme äskettäin ns. kolmannen sektorin maksullista palvelua, eli he veivät puolestamme rikkinäisiä huonekaluja ym jäteasemalle.

Toivottavasti muuallakin päin on vastaavaa palvelua.

Ymmärrän, että moni vie ko. tavarat itse, mutta meille tuo palvelu oli tärkeää. Ei omisteta peräkärryä, eikä autossamme ole peräkoukkuakaan lainakärryä varten.

Hieno homma ja paljonko maksoi?

Täällä päin on hinnoiteltu sohvalle 20€ ja ihmiset usein pitää sitä kalliina, mutta minusta se on edullinen.

Vierailija kirjoitti:

Se että keskittää omistamaansa materiaan ja sen hankintaan sekä poistamiseen jatkuvasti voimavaroja kielii muun elämän puuttumisesta. Liikaa aikaa miettiä materiaa. Olen huomannut sen jälkeen kun aloitin täyden työviikon niin ei juuri kiinnitä huomiota siihen mitä ympärillä on. Riittää kun on sänky johon kaatua rankan päivän päätteeksi. onneksi siis karsin kaiken ylimääräisen jo silloin kun olin kotiäitinä. Nyt sais lojua tavara ympäriinsä ilman mitään mielenkiintoa miettiä pitäisikö sille jotain tehdä. 

Aika iso yleistys. Suurin osa ihmisistä = kuluttajista tekee täyttä työviikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että keskittää omistamaansa materiaan ja sen hankintaan sekä poistamiseen jatkuvasti voimavaroja kielii muun elämän puuttumisesta. Liikaa aikaa miettiä materiaa. Olen huomannut sen jälkeen kun aloitin täyden työviikon niin ei juuri kiinnitä huomiota siihen mitä ympärillä on. Riittää kun on sänky johon kaatua rankan päivän päätteeksi. onneksi siis karsin kaiken ylimääräisen jo silloin kun olin kotiäitinä. Nyt sais lojua tavara ympäriinsä ilman mitään mielenkiintoa miettiä pitäisikö sille jotain tehdä. 

Aika iso yleistys. Suurin osa ihmisistä = kuluttajista tekee täyttä työviikkoa.

En ole tuo, jota kommentoit, mutta minäkin olen huomannut, että silloin kun tekee täyttä työviikkoa ja töissä on kovasti kiirettä, ei energia enää riitä omien ja kolmen lapsen tavaroiden hallintaan. Viikonloppuisin menee vain ja ostaa ison kasan kausivaatteita. Sitten tajuaa, että kotoa tai päiväkodin kaapista olisi löytynyt yhtä ja toista.

Eli kun aikaa on vähän ja rahaa enemmän, karkaa tavaran määrä helposti käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllähän elämä on kivempaa hyvissä kuin huonoissa housuissa. Mutta aina jossakin on vieläkin paremmat housut. Nykypäivänä, kun kaikilla on kaikkea, saa halutessaan isonkin projektin siitä, kun etsii täydellisiä housuja, täydellistä sauvasekoitinta, täydellistä ruokapöytää. Ja se täydellinenkin hiljalleen kuluu, silmä kyllästyy ja kauppoihin tulee tilalle uusia, kivemman värisiä ja täydellisempiä.

Oma sauvasekoittimeni on 23 vuotta vanha, ja siltä se näyttääkin. Aina kun näen mainoksia Bamixeista, mietin että pitäisikö se päivittää. Mutta sitten taas tajuan että yksikään sössö ei ole jäänyt tekemättä sauvasekoittimen huonouden vuoksi. Siispä ansaitsemme toisemme, sauvasekoitin ja minä.

Jos haluaa vapautua tavararallista, on tärkeää nimenomaan tyytymisen filosofia, se tietoisuus, ettei elämäni laatu lopulta parane vaikka vaihtaisin sitä tai tätä. Siten juuri pystyy käyttämään esineet siihen pisteeseen, että ylpeänä voi todeta että tämä ei kelpaa enää kellekään.

Hyvin sanottu. Lohdutukseksi voisin sanoa, että se vanha Bamix on luultavasti parempi kuin uusi. Vieläkin harmittaa, että vaihdoin vanhan ja hyvän sauvasekoittimeni uuteen joitakin vuosia sitten. Se meni siskolle käyttöön, ja ostin vähän hienomman, uudemman version, jossa varren saa irti ja pesu on huomattavasti helpompaa. Tämä ei kuitenkaan tee yhtä sileää jälkeä kuin entinen, ja kieltämättä harmittaa, että menin vaihtamaan.

Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen. 

Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!