tavarapaljous :(

Mun mielestä peltiset karkkirasiat käy kaikkeen järjestelyyn, ompelulaatikossa on erilaiset neulat omissaan, nappeja omissaan, isommissa on meikkejä, ponnareita ja mitä vaan. Ja yleensä paljon kivemman näköisiä kuin mitkään muovikipot.

Karkkirasioita voi toki uudelleenkäyttää, mutta siinäkin on rajansa, kuinka paljon niitä tarvitsee eikä rasiat aina kooltaan tai muodoltaan sovi. Ymmärrän siis harmituksen.

Vielä olisi muutama juttu myymättä mutta sitten alkaa raivauskierros olla päätöksessä. Tosi hyvä olo ja toivon että vastaavaa kuukausien rutistusta ei enää tarvitse tehdä vaan jatkossa olen tarkempi hankinnoissani ja laitan tarpeettomiksi käyneet heti kiertoon. Se vähän harmittaa, että en älynnyt kirjata ylös poisviedyn/myydyn tavaran määrää tai siitä saatua rahaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisin myös voinut laittaa kaikki kirppisrahat sivuun ja ostaa niillä vaikka jonkin mieleisen taulun muistutukseksi karsimisen hyödyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat usein ymmärrettävästi haluavat ostaa jotain pientä, sitten tulee karkkeja tai suklaata jouluisissa peltirasioissa.

Olen monta kertaa ajatellut, että nuo rasiat ensinnäkin maksavat ja ovat ihan turhia.

(Ja joo, en aio sanoa heille mitään. Kunhan pohdiskelen.)

Mitä, jos antaisit ne joulun jälkeen takaisin ja sanoisit, että voivat täyttää samat rasiat vaikka irtokarkeilla ensi vuonna?

Tämä on yksi versio siitä, että vie omat turhat tavaransa jemmaan lapsuudenkotiinsa.

Olen nyt siivonnut pilviä. Eli siis käynyt läpi pilvipalveluista olevia tiedostoja, tietokoneen ja puhelimen kovalevyjä jne.

Aina siis löytyy raivattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Karkkirasioita voi toki uudelleenkäyttää, mutta siinäkin on rajansa, kuinka paljon niitä tarvitsee eikä rasiat aina kooltaan tai muodoltaan sovi. Ymmärrän siis harmituksen.

Vielä olisi muutama juttu myymättä mutta sitten alkaa raivauskierros olla päätöksessä. Tosi hyvä olo ja toivon että vastaavaa kuukausien rutistusta ei enää tarvitse tehdä vaan jatkossa olen tarkempi hankinnoissani ja laitan tarpeettomiksi käyneet heti kiertoon. Se vähän harmittaa, että en älynnyt kirjata ylös poisviedyn/myydyn tavaran määrää tai siitä saatua rahaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisin myös voinut laittaa kaikki kirppisrahat sivuun ja ostaa niillä vaikka jonkin mieleisen taulun muistutukseksi karsimisen hyödyistä.

Ei mitään määräänsä enempää tosiaan tarvitse. Voithan sinä vieläkin ostaa raivausprosessin lopuksi taulun. Ripustat sellaiseen paikkaan, jonka näkee aina kun meinaa netistä jotain tilata. Sitten voi muistella raivausprosessia ja todeta, ettei ehkä nyt tilaakaan mitään. Pelkkää säästöä koko taulu :)

Tänään hoksasin, että aika paljon olen raivannut, koska nyt pienikin raivausteko näkyy. Ihan kuin olisi päässyt pelissä seuraavalle levelille :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat usein ymmärrettävästi haluavat ostaa jotain pientä, sitten tulee karkkeja tai suklaata jouluisissa peltirasioissa.

Olen monta kertaa ajatellut, että nuo rasiat ensinnäkin maksavat ja ovat ihan turhia.

(Ja joo, en aio sanoa heille mitään. Kunhan pohdiskelen.)

Mitä, jos antaisit ne joulun jälkeen takaisin ja sanoisit, että voivat täyttää samat rasiat vaikka irtokarkeilla ensi vuonna?

Tämä on yksi versio siitä, että vie omat turhat tavaransa jemmaan lapsuudenkotiinsa.

Alapeukuttajat voisivat kertoa, mitä iloa ja hyötyä isovanhemmille on vuoden mittaan niistä tyhjistä karkkirasioista. Koska eihän kenellekään pidä antaa mitään tarpeetonta.

Ja nyt ei kelpaa mikään kostonhimoinen ”maistakoot omaa lääkettään” -vastaus. Vaan toivoisin ihan aikuisten oikeasti asiallista keskustelua aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Hei kanssaraivaajat!

Ahdistaako joulu ja mahdolliset turhat joululahjat, jotka se Pukki onneton tuo?

Minua kieltämättä vähän ahdistaa.

Ei ahdista siksi että  lahjoja ja tavaraa olisi tulossa, koska tehtiin ja vuosikymmeniä sitten päätös ettei aikuisille osteta yhtään mitään (pieleenhän se menee kuitenkin ja aiheuttaa vaan pahaa mieltä). Lapsiakaan ei enää ole joten ei ole yhtään lahjottavaa lähipiirissä. Ahdistaa siksi että omaa tavaraa on vielä niin paljon ja kukaan ei osta enää mitään netissä. Marraskuussa sain myytyä paljon mutta kun alkoi Black Friday-kampanjat ja vaihtui joulukuuksi, kukaan ei osta enää mitään. Nyt vaan mietin että minne heivaan jouluksi kaikki nämä myymättömät romppeet jotka olen kaapeista ja varastoista karsinut pois. Ei, meillä ei ole kierrätyskeskusta, kirppiksellä ei saa edes pöytävuokraa takaisin, vaikka myisi miten halvalla. Pieni kylä ja samat naamat pyörii kirppiksellä jatkuvasti vain istumassa ja juoruamassa. Osa pitää karsia jätteisiin, ei auta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat usein ymmärrettävästi haluavat ostaa jotain pientä, sitten tulee karkkeja tai suklaata jouluisissa peltirasioissa.

Olen monta kertaa ajatellut, että nuo rasiat ensinnäkin maksavat ja ovat ihan turhia.

(Ja joo, en aio sanoa heille mitään. Kunhan pohdiskelen.)

Mitä, jos antaisit ne joulun jälkeen takaisin ja sanoisit, että voivat täyttää samat rasiat vaikka irtokarkeilla ensi vuonna?

Tämä on yksi versio siitä, että vie omat turhat tavaransa jemmaan lapsuudenkotiinsa.

Alapeukuttajat voisivat kertoa, mitä iloa ja hyötyä isovanhemmille on vuoden mittaan niistä tyhjistä karkkirasioista. Koska eihän kenellekään pidä antaa mitään tarpeetonta.

Ja nyt ei kelpaa mikään kostonhimoinen ”maistakoot omaa lääkettään” -vastaus. Vaan toivoisin ihan aikuisten oikeasti asiallista keskustelua aiheesta.

Ja jostain tyhjästä karkkirasiasta riittää jollekin ongelmaksi asti? Pitäisikö hankkia oikea elämä?

Meillä lopultakin meni läpi esitys, että ei osteta aikuisille lahjoja! Mun äiti vastusti tätä pitkään, ei kai nähnyt omia lapsiaan niin aikuisina, että ei tarvitsisi jouluna lahjoa. Kokoonnutaan kuitenkin koko perhe jouluna yhteen ja syödään hyvin, saunotaan, lauletaan. Paljon tärkeämpää kuin tavarat.

Sisarusten lapsille en ole koskaan alkanutkaan lahjoja ostamaan, saavat kyllä tarpeeksi paketteja omilta vanhemmiltaan, kummeiltaan ja isovanhemmilta. Ei tarvitse lisäksi tätien ja setien lahjojakin. Syntymäpäivänä sitten muistan lahjalla kun käyn synttärijuhlissa.

Kummilapsia muistan rippikouluikään asti (ja sitten isommat juhlat kuten valmistujaiset ja häät, mutta en joka joulu ja synttäripäivä).

Vierailija kirjoitti:

Meillä lopultakin meni läpi esitys, että ei osteta aikuisille lahjoja! Mun äiti vastusti tätä pitkään, ei kai nähnyt omia lapsiaan niin aikuisina, että ei tarvitsisi jouluna lahjoa. Kokoonnutaan kuitenkin koko perhe jouluna yhteen ja syödään hyvin, saunotaan, lauletaan. Paljon tärkeämpää kuin tavarat..

Toivottavasti ette saa lahjaksi koronaa tuolla suunnitelmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat usein ymmärrettävästi haluavat ostaa jotain pientä, sitten tulee karkkeja tai suklaata jouluisissa peltirasioissa.

Olen monta kertaa ajatellut, että nuo rasiat ensinnäkin maksavat ja ovat ihan turhia.

(Ja joo, en aio sanoa heille mitään. Kunhan pohdiskelen.)

Mitä, jos antaisit ne joulun jälkeen takaisin ja sanoisit, että voivat täyttää samat rasiat vaikka irtokarkeilla ensi vuonna?

Tämä on yksi versio siitä, että vie omat turhat tavaransa jemmaan lapsuudenkotiinsa.

Alapeukuttajat voisivat kertoa, mitä iloa ja hyötyä isovanhemmille on vuoden mittaan niistä tyhjistä karkkirasioista. Koska eihän kenellekään pidä antaa mitään tarpeetonta.

Ja nyt ei kelpaa mikään kostonhimoinen ”maistakoot omaa lääkettään” -vastaus. Vaan toivoisin ihan aikuisten oikeasti asiallista keskustelua aiheesta.

Ja jostain tyhjästä karkkirasiasta riittää jollekin ongelmaksi asti? Pitäisikö hankkia oikea elämä?

Tässä ketjussa saa pohtia pieniä ja hölmöjä ongelmia, samoin kuin isoja ja polttavia. Oikea elämä varmasti meillä jokaisella tavaroiden raivaamisen ohella on.

Minun mielestäni ei ole suuren suuri synti heittää peltistä makeisrasiaa oikein lajiteltuna roskiin, jos sitä ei tarvitse eikä se ole oman maun mukainen. Mutta jos sen haluaa käyttää uudelleen, on vaihtoehtoja paljon. Ainakin omat lapseni keräilevät kovasti kiviä ja muuta sen sellaista, joten meillä ei ole rasioita vielä koskaan ollut liikaa. Lisäksi minulla on paljon ompelutarvikkeita samoissa peltirasioissa, joissa edesmennyt äitini piti niitä. Näissä on jo mukavasti vintage-tyyliä.

Jos rasian haluaa kiertämään, niin sille saa helposti käyttöä lahjarasiana. Sinne voi sujauttaa itse tehtyjä pikkuleipiä, täyttää makeisilla tai vaikka laittaa hansikkaat tai muun järkevän ja toivotun pikkulahjan silkkipaperiin käärittynä. Päälle vielä kaunis kankainen lahjanauha (nämäkin kiertävät meillä koko ajan) ja siinäpä se.

Minun mielestäni on itsestään selvää, että lahjarasiaa ei palauteta joulun jälkeen tyhjänä sen antajalle, ja odoteta sen palaavan seuraavana vuonna täytenä. Aivan peruskohteliaisuutta.

Mielensiivousta kirjoitti:

Tavaran karsimisessa karsitaan myös mieltä, siksi se itseltä onnistuu helpommin ilman "häiriötekijöitä". Mutta jokaisella tässäkin varmaan oma tapansa.

Niinpä. Niin odotan että mies ei ole enää etätöissä ja pääsee kunnolla siivoamaan ja laittamaan tavaraa pois.

Ihana ketju! Antoi uskoa ja toivoa, että pystyn ja osaan, uskallan ja jaksan karsia turhat tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heitän vanhaa pois ja ostan uutta tilalle"

Tämän asian kanssa saa kyllä tasapainoilla. Yritän käyttää kaiken loppuun ennen uuden (ja mielellään käytetyn) hankkimista. Mutta kyllä se tahdonvoimaa vaatii. Nytkin keksin vaikka kuinka monta halua (uudet lakanat, uusi sohva), mutta ne eivät ole tarpeita. Ajattelen niin, että koska olen tämän esineen kotiini päästänyt, niin omapa on ongelmani. Ja kun käyttää niitä eripari vanhoja pyyhkeitä päivästä toiseen (ovat kuitenkin täysin toimivia), niin harkitsee vakavasti ennen kuin ostaa mitään uutta. Samoin sitten oikeasti nauttii, niistä hyvistä ja iloa tuovista tavaroista, kun on noita ei-niin-pirskahtelevia, mihin verrata. Yritän myös olla suhtautumatta esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina. Tällöin on se ja sama, onko lakana ja pussilakana sävy sävyyn, kunhan ne ajavat asiansa. Tässä maailman tilanteessa soisin jokaisen jättävän enemmän halujaan toteuttamatta. Enkä siis mitenkään kärsi kodissani sekin sanottakoon vielä. Pärjäämme vähemmällä kuin uskommekaan.

Tiivistyksenä oma ehkä hieman epäsuosittu mielipiteeni: joskus on pakko päivittää vanha uuteen, mutta teemme sen liian heppoisin perustein. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä siellä taustalla on ja muistaa, ettei ostamisesta syntyvä dopamiiniryöppy kestä kuin hetken. Jo olemissa olevilla tavaroilla pärjääminen ei ole sinnittelyä vaan ihan hyvää normaalia elämää. Koti ei tule koskaan ostamalla valmiiksi vaan sillä, että elää hetkessä, eikä haikaile jatkuvasti tulevaan. Juuri nyt on hyvä.

Hyviä ajatuksia ja varmasti hyvä muistutus monelle. Itselläni on toinen näkökulma, koska karsimisoperaation suurin oppi itselleni on ollut ettei ihan kaikkea ole pakko säästää ja uusiokäyttää. Välillä on ok laittaa sinänsä käyttökelpoistakin tavaraa pois jos se on itselle tarpeetonta ja epämieluista, toki mahdollisuuksien mukaan kierrättäen. Itselläni iso osa tavarapaljoudesta on johtunut siitä että olen säästänyt kaiken mahdollisen mitä voi teoriassakin joskus vielä käyttää, kaapit on pursunneet näitä ja koti ollut sekava ja levoton sisustuksen koostuessa sieltä täältä saadusta vanhoista huonekaluista ja tekstiileistä. 

Karsimisen seurauksena esimerkiksi uusin kaikki pyyhkeeni puolisen vuotta sitten kauniisiin, laadukkaisiin ja keskenään samanlaisiin. Vanhat eripari-pyyhkeet menivät löytöeläinkodille jossa niistä on loputon tarve. Ilona ei ollut ostamisesta seuraava hetken dopamiinipyrskähdys, vaan harmoninen ja siistin näköinen kylpyhuone ilahduttaa minua joka ikinen aamu kun sinne kävelen. Sekalainen sisustus on aiheuttanut ikävää ja levotonta fiilistä kaikki nämä vuosikymmenet.

Ekologisuus on tärkeää, mutta minulle on myös tärkeää että kotona on kaunista, siistiä ja on hyvä olla. Nyt tekemäni laadukkaat hankinnat kestävät varmasti seuraavat 10-20 vuotta, osa loppuelämän. Nuorena ei ollut tällaiseen mahdollisuutta, joten silloin ostettiin halpaa tai otettiin ilmaiseksi mitä saatiin. 

Tiedän että itse olen aikoinaan nämä eripari-pyyhkeet ja vanhat lastulevy-huonekalut kotiini päästänyt, kun en ole vähävaraisena ihmisenä voinut kieltäytyä lahjoista tai on ollut pakko ostaa mitä on halvalla saanut. Koen kuitenkin että en ole loppuelämääni vastuussa valinnoista mitä olen tehnyt vuosikymmeniä sitten, vaan nyt nelikymppisenä on oikeus rakentaa aikuisen koti. Vastapainona en sitten esimerkiksi omista autoa tai ole hankkinut lapsia, joten kokonaisuudessaan hiilijalanjälkeni on melko pieni. 

Hyvää pohdintaa! T. lainaamasi kirjoittaja

En tietenkään tarkoittanut, ettei mitään saisi heittää pois. Itsekin olen poistanut paljon tavaroita. Halusin vain vähän herätellä siihen, ettei uuteen vaihtaminen aina tuo sitä auvoa, mitä voisi luulla. Joskus tälläkin palstalla on vähän sellainen "olet sen ansainnut, heitä vaan kaikki pois mikä ei pirskahtele!!" -hurmos, kuten sauvasekoitinpohdiskelija hyvin tuumaili. Sinä olet selvästi miettinyt ostopäätöksiä tarkasti kuten toivoisi muidenkin tekevän! Meillä on muutto omaan kotiin haaveissa noin kolmen vuoden päästä ja veikkaan, että siinä vaiheessa itsekin sallin itselleni eripari pyyhkeiden vaihtamisen harmonisempaan settiin. Tasapainoiluahan tämä on halujen ja tyytymisen välillä.

Ihanaa kuinka hyvässä hengessä täällä keskustellaan erilaisista näkökulmista. Olen siis tuo pyyhkeiden ostelija. Olet ihan oikeassa, on eri asia tehdä harkittuja hankintoja, kuin sortua ostelemaan hetken ilosta uutta tavaraa.

Olen tehnyt itselleni säännön, jonka mukaan kaupasta ei saa suoraan ostaa mitään uutta kivaa, vaan se jätetään kauppaan ja palataan hakemaan parin päivän harkinnan jälkeen jos vielä haluaa riittävästi. Tämä siis koskee vaatteita, sisustustavaraa, käyttötavaraa ym, ei tietenkään ruokaa tai muuta mitä on varta vasten lähtenyt ostamaan. Varmaan 90% tapauksista parin päivän mietinnän jälkeen en enää halua lähteä ostamaan uutta tavaraa. Jos vielä viikonkin kuluttua olen sitä mieltä että tavara on hyvä lisä kotiini, niin sitten voin käydä sen ostamassa. Jos tässä vaiheessa tavara on myyty loppuun, niin sitten se on vain mennyttä ja hyväksyn sen. Ei varmaan kaikilla toimi, kuten ei mikään niksi, mutta itselläni tämä on vähentänyt ostelun ihan minimiin. 

Juuri istahdin tähän sohvalle parin tunnin kaappien siivoukselta. Olen kuunnellut podcasteja ja se on ainoa keino selvitä näin pitkälle :) Ahdistus nousee vasta tässä vaiheessa, kun kaikki kiva ja tarpeellinen on laitettu takaisin kaappeihin, roskat roskikseen ja pitäisi tehdä jotain tuolle 'epämääräiset' kansalle. Voimia ei ole myydä niitä netissä tai kirppiksellä, hyvä kun aika riitti tähänkään. Arvoa niillä ei juuri ole. Taidan viedä huomenna pelastusarmeijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä. 

Laitat äänikirjan korviisi tai kuuntelet jotain podcastia ja samalla huomaamatta tavara siirtyy kasoihin ja roskiin ja järjestys alkaa ilmaantua.

Tuo ei kyllä yhtään minulla toimi. Tai siis roskat osaan pistää roskiin musiikin tahdissa, mutta jos pitää tehdä oikeita vaikeita päätöksiä, mitä tavaran vähentäminen usein merkitsee, ei se onnistu äänikirjaa kuunnellen.

Ah, ymmärrän! Itselläni tämä häiriötekijän mukaanotto tuntuu helpottavan, kun voin ns. kytkeä aivot pois päältä. On helpompi päättää ja karsia, kun ei ala syvällisesti miettiä joka ikinen kippo ja orpo sukka kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lopultakin meni läpi esitys, että ei osteta aikuisille lahjoja! Mun äiti vastusti tätä pitkään, ei kai nähnyt omia lapsiaan niin aikuisina, että ei tarvitsisi jouluna lahjoa. Kokoonnutaan kuitenkin koko perhe jouluna yhteen ja syödään hyvin, saunotaan, lauletaan. Paljon tärkeämpää kuin tavarat..

Toivottavasti ette saa lahjaksi koronaa tuolla suunnitelmalla. 

Asumme alueella jossa on ollut koko vuoden aikana alle 30 tartuntaa. Ihan normaalisti tapaamme muutenkin, niin uskallamme tavata joulunakin. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heitän vanhaa pois ja ostan uutta tilalle"

Tämän asian kanssa saa kyllä tasapainoilla. Yritän käyttää kaiken loppuun ennen uuden (ja mielellään käytetyn) hankkimista. Mutta kyllä se tahdonvoimaa vaatii. Nytkin keksin vaikka kuinka monta halua (uudet lakanat, uusi sohva), mutta ne eivät ole tarpeita. Ajattelen niin, että koska olen tämän esineen kotiini päästänyt, niin omapa on ongelmani. Ja kun käyttää niitä eripari vanhoja pyyhkeitä päivästä toiseen (ovat kuitenkin täysin toimivia), niin harkitsee vakavasti ennen kuin ostaa mitään uutta. Samoin sitten oikeasti nauttii, niistä hyvistä ja iloa tuovista tavaroista, kun on noita ei-niin-pirskahtelevia, mihin verrata. Yritän myös olla suhtautumatta esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina. Tällöin on se ja sama, onko lakana ja pussilakana sävy sävyyn, kunhan ne ajavat asiansa. Tässä maailman tilanteessa soisin jokaisen jättävän enemmän halujaan toteuttamatta. Enkä siis mitenkään kärsi kodissani sekin sanottakoon vielä. Pärjäämme vähemmällä kuin uskommekaan.

Tiivistyksenä oma ehkä hieman epäsuosittu mielipiteeni: joskus on pakko päivittää vanha uuteen, mutta teemme sen liian heppoisin perustein. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä siellä taustalla on ja muistaa, ettei ostamisesta syntyvä dopamiiniryöppy kestä kuin hetken. Jo olemissa olevilla tavaroilla pärjääminen ei ole sinnittelyä vaan ihan hyvää normaalia elämää. Koti ei tule koskaan ostamalla valmiiksi vaan sillä, että elää hetkessä, eikä haikaile jatkuvasti tulevaan. Juuri nyt on hyvä.

Hyviä ajatuksia ja varmasti hyvä muistutus monelle. Itselläni on toinen näkökulma, koska karsimisoperaation suurin oppi itselleni on ollut ettei ihan kaikkea ole pakko säästää ja uusiokäyttää. Välillä on ok laittaa sinänsä käyttökelpoistakin tavaraa pois jos se on itselle tarpeetonta ja epämieluista, toki mahdollisuuksien mukaan kierrättäen. Itselläni iso osa tavarapaljoudesta on johtunut siitä että olen säästänyt kaiken mahdollisen mitä voi teoriassakin joskus vielä käyttää, kaapit on pursunneet näitä ja koti ollut sekava ja levoton sisustuksen koostuessa sieltä täältä saadusta vanhoista huonekaluista ja tekstiileistä. 

Karsimisen seurauksena esimerkiksi uusin kaikki pyyhkeeni puolisen vuotta sitten kauniisiin, laadukkaisiin ja keskenään samanlaisiin. Vanhat eripari-pyyhkeet menivät löytöeläinkodille jossa niistä on loputon tarve. Ilona ei ollut ostamisesta seuraava hetken dopamiinipyrskähdys, vaan harmoninen ja siistin näköinen kylpyhuone ilahduttaa minua joka ikinen aamu kun sinne kävelen. Sekalainen sisustus on aiheuttanut ikävää ja levotonta fiilistä kaikki nämä vuosikymmenet.

Ekologisuus on tärkeää, mutta minulle on myös tärkeää että kotona on kaunista, siistiä ja on hyvä olla. Nyt tekemäni laadukkaat hankinnat kestävät varmasti seuraavat 10-20 vuotta, osa loppuelämän. Nuorena ei ollut tällaiseen mahdollisuutta, joten silloin ostettiin halpaa tai otettiin ilmaiseksi mitä saatiin. 

Tiedän että itse olen aikoinaan nämä eripari-pyyhkeet ja vanhat lastulevy-huonekalut kotiini päästänyt, kun en ole vähävaraisena ihmisenä voinut kieltäytyä lahjoista tai on ollut pakko ostaa mitä on halvalla saanut. Koen kuitenkin että en ole loppuelämääni vastuussa valinnoista mitä olen tehnyt vuosikymmeniä sitten, vaan nyt nelikymppisenä on oikeus rakentaa aikuisen koti. Vastapainona en sitten esimerkiksi omista autoa tai ole hankkinut lapsia, joten kokonaisuudessaan hiilijalanjälkeni on melko pieni. 

Hyvää pohdintaa! T. lainaamasi kirjoittaja

En tietenkään tarkoittanut, ettei mitään saisi heittää pois. Itsekin olen poistanut paljon tavaroita. Halusin vain vähän herätellä siihen, ettei uuteen vaihtaminen aina tuo sitä auvoa, mitä voisi luulla. Joskus tälläkin palstalla on vähän sellainen "olet sen ansainnut, heitä vaan kaikki pois mikä ei pirskahtele!!" -hurmos, kuten sauvasekoitinpohdiskelija hyvin tuumaili. Sinä olet selvästi miettinyt ostopäätöksiä tarkasti kuten toivoisi muidenkin tekevän! Meillä on muutto omaan kotiin haaveissa noin kolmen vuoden päästä ja veikkaan, että siinä vaiheessa itsekin sallin itselleni eripari pyyhkeiden vaihtamisen harmonisempaan settiin. Tasapainoiluahan tämä on halujen ja tyytymisen välillä.

Ihanaa kuinka hyvässä hengessä täällä keskustellaan erilaisista näkökulmista. Olen siis tuo pyyhkeiden ostelija. Olet ihan oikeassa, on eri asia tehdä harkittuja hankintoja, kuin sortua ostelemaan hetken ilosta uutta tavaraa.

Olen tehnyt itselleni säännön, jonka mukaan kaupasta ei saa suoraan ostaa mitään uutta kivaa, vaan se jätetään kauppaan ja palataan hakemaan parin päivän harkinnan jälkeen jos vielä haluaa riittävästi. Tämä siis koskee vaatteita, sisustustavaraa, käyttötavaraa ym, ei tietenkään ruokaa tai muuta mitä on varta vasten lähtenyt ostamaan. Varmaan 90% tapauksista parin päivän mietinnän jälkeen en enää halua lähteä ostamaan uutta tavaraa. Jos vielä viikonkin kuluttua olen sitä mieltä että tavara on hyvä lisä kotiini, niin sitten voin käydä sen ostamassa. Jos tässä vaiheessa tavara on myyty loppuun, niin sitten se on vain mennyttä ja hyväksyn sen. Ei varmaan kaikilla toimi, kuten ei mikään niksi, mutta itselläni tämä on vähentänyt ostelun ihan minimiin. 

Mulla toimii tuo sama *kikka*, eli en osta uutta ennen kuin olen miettinyt tarkemmin useamman päivän ajan, että onko sillä aikuisten oikeesti käyttöä. Sen verran on ottanut päähän kun olen karsinut hetken innostuksessa hankittuja tavaroita: kolmet käsipainot, punnerruspyörä, jumppapallo, jumppamatto, pilatespallo, kuminauhat, abdoer, hieronta-alusta tuoliin, niskahierontalaite, noin neljäsataa kirjaa (joista suurinta osaa en lukenut kuin kerran tai en ollenkaan), kymmeniä cd-levyjä, saman verran dvd-levyjä, iso nippu ompelukankaita, ainakin kahden kaapin verran astioita, turhia vaatteita ainakin kolme jätesäkkiä, kosmetiikkaa, ylimääräisiä koiranleluja, vanhentuneita luontaistuotteita ja elintarvikkeita ja lista vaan jatkuu. Nuo jumppajutut tuli kun yritin pudottaa painoa. Sitten tajusin, että paras liikuntamuoto mulle laihdutusvaihessa oli kävely. Liiasta jumpasta ja lihaskuntoliikkeistä tuli kalorivaje ja niin hirveä nälkä, että dieetistä ei voinut pitää kiinni. Laihdutin sitten ketogeenisella ruokavaliolla, jonka kanssa ei ole pakko edes harrastaa liikuntaa. Kun paino laski, niin liikkuminenkin on mukavaa. Siksi toisekseen olen ollut parhaimmassa kunnossa kun harrastuksen lämmittelynä tehtiin lihaskuntoliikkeitä ilman mitään apuvälineitä. Sitä vaan petti itseään ajatellesssan, että jos nyt hankin ton tai tän välineen niin sitten tulee varmasti tehtyä ja paino laskee. Sama on joidenkin käsityötarvikkeiden kanssa, sitä ajattelee, että oispa kiva tehdä tuota tai tätä, muttei sitten kuitenkaan saa aloitettua. Monet asiat on kivoja ajatuksen tasolla, mutta tuleeko sitä sitten kuitenkaan tehtyä. Ja jos, niin onko se omasta mielestä oikeasti kivaa. Virve Fredman puhuu blogissaan *unelmaminästä* ja tähän unelmaminään liittyvistä esineistä. Kaapista löytyy taidetarvikkeita, askartelutarvikkeita, leivontatarvikkeita, korjattavia ja uudistettavia vaatteita ja ties mitä. Pitäisi sisäistää että normaalissa elämässä ei ole tilaa tehdä kovin monia asioita hyvin, ja että pitäisi keskittyä niihin muutamaan, mitkä ihan oikeasti kiinnostaa sen sijaan että innostuu kaikista muodissa olevista kotkotuksista. Ajatuksia?

Ylimääräisten kangaskassien kanssa painija tässä, moi. Jotenkin tavaran antaminen kangaskassissa tuntuu ns. mustanpekan sysäämiseltä toiselle, mutta ehkä voin kovettaa itseni, heh. Lähimarketin eteisessä oli ota/jätä-kori kasseille, mutta se poistettiin (koronan vuoksi?). Pitänee kysyä korin perään jokin päivä, käsittääkseni kassit löysivät uudet käyttäjät aina ripeästi.

Kiitos vastanneille!

Liittyykö siivoaminen tähän tavaroiden karsintaan sen verran, että voin vähän aiheesta kirjoittaa?

Olen viime vuosina ollut kiinnostunut minimalismista ja ekoelämästä, jonka myötä olen vaihtanut pesuaineet ja -välineet (niiden loputtua) etikaksi, ruokasoodaksi ja vanhoiksi rievuiksi. Asumme talossa, jossa muodostuu pölyä, ja esim vessaa pestessä sitä pölyä on yleensä melko paljon vessan päällä, jota ne vanhat rievut vain levittelee kasoiksi.

Olen ollut nyt niin eko olevinani, että olen luopunut mikrokuituliinoista ja siis alkanut pesemään vessaakin rikkinäisillä sukilla :D ne vain siirtävät pölyä, mutta eivät ota sitä pois.

Olen vaihtanut mopin lankamopiksi, mutta en ollut tyytyväinen, niin hankin lisäksi Kärcherin höyrypesurin, jolla voi mopata lattioita. Sitä vaan ei tule otettua kovin usein esille. Haluan siivoamisen olevan vaivatonta ja helppoa.

Koin ahaa-elämyksen, minähän olen ollut vuosia sitten useana kesänä siivoamassa. Otan sieltä parhaat vinkit käyttöön, joita opin paljon. Todella tyhmä olo tuli siitä, että silloin kuvittelin ylläpitosiivouksen olevan vain toimistojen ja työpaikkojen juttu, mutta miksei sitä voisi tehdä kotonakin samankaltaisilla välineillä ja metodeille, sisällytettynä arkeen.

Aloin jo netistä katselemaan ammattilaisvälineitä, ei mieletöntä määrää, vaan yhtä jonka kuvittelen olevan ratkaisu itselleni. Onko tämä innostus nyt taas vaan yksi mahdollisuus epäonnistua vai uskotteko, että uuden kunnollisen siivousvälineen avulla saisin virtaa ja innostusta alkaa siivoamaan säännöllisesti?

Olen siis ajatellut korvaavani mopin lastalla, johon voi kiinnittää lattialiinan. Sellaista käytimme töissä vessan lattian pesuun, sekä moppaamisen jälkeen erillisten tahrojen poistoon lattiasta. Ajatukseni on, että korvaisin kotioloissa koko mopin tällä lasta+liina-systeemillä