tavarapaljous :(

Tavaran karsimisessa karsitaan myös mieltä, siksi se itseltä onnistuu helpommin ilman "häiriötekijöitä". Mutta jokaisella tässäkin varmaan oma tapansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen. 

Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!

Kuitit kannattaa kuvata talteen, sillä painomuste ei ole niissä nykyään pysyvää. Mitä jos skannaisit / kuvaisit kaikki tärkeät ja laitat vielä pilvipalveluun varmuuskopion? Neuleohjeita voi katsoa läppäriltäkin. Ompelukaavaa ei ehkä :D

Vuosi sitten meillä hajosi sähköhammasharja, Stockalta ostettu. Olin ottanut takuukuitista kopion ja marssin kopion kanssa asiakaspalveluun. Siellä sanoivat, että periaatteessa pelkkä kopio ei riitä vaan pitäisi olla myös alkuperäinen kuitti tallessa. Korvasivat kuitenkin takuun piikkiin vielä. En kyllä ymmärrä, mitä iloa siitä alkuperäisestä kuitista on mukana, jos kuitti on haalistunut lukukelvottomaksi.

Alkuperäisen kuitin voi liittää nitomalla paperiseen kuittikopioon. Luultavasti kauppa toivoisi alkuperäisen kuitin näyttämistä siksi, että sillä ehkäistään mahdollisia palautushuijauksia. Eli jostain on saatu aito takuukuitti, josta tehty kopioita, tai piirrelty tietokoneella valekuittikopio. Näiden kopioiden avulla sitten ”palautetaan” varastettuja tai ihan vaan hyllystä ”lainattuja” tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä. 

Laitat äänikirjan korviisi tai kuuntelet jotain podcastia ja samalla huomaamatta tavara siirtyy kasoihin ja roskiin ja järjestys alkaa ilmaantua.

Tuo ei kyllä yhtään minulla toimi. Tai siis roskat osaan pistää roskiin musiikin tahdissa, mutta jos pitää tehdä oikeita vaikeita päätöksiä, mitä tavaran vähentäminen usein merkitsee, ei se onnistu äänikirjaa kuunnellen.

Ah, ymmärrän! Itselläni tämä häiriötekijän mukaanotto tuntuu helpottavan, kun voin ns. kytkeä aivot pois päältä. On helpompi päättää ja karsia, kun ei ala syvällisesti miettiä joka ikinen kippo ja orpo sukka kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Heitän vanhaa pois ja ostan uutta tilalle"

Tämän asian kanssa saa kyllä tasapainoilla. Yritän käyttää kaiken loppuun ennen uuden (ja mielellään käytetyn) hankkimista. Mutta kyllä se tahdonvoimaa vaatii. Nytkin keksin vaikka kuinka monta halua (uudet lakanat, uusi sohva), mutta ne eivät ole tarpeita. Ajattelen niin, että koska olen tämän esineen kotiini päästänyt, niin omapa on ongelmani. Ja kun käyttää niitä eripari vanhoja pyyhkeitä päivästä toiseen (ovat kuitenkin täysin toimivia), niin harkitsee vakavasti ennen kuin ostaa mitään uutta. Samoin sitten oikeasti nauttii, niistä hyvistä ja iloa tuovista tavaroista, kun on noita ei-niin-pirskahtelevia, mihin verrata. Yritän myös olla suhtautumatta esineisiin esineinä, enkä niinkään minuuteni jatkeina. Tällöin on se ja sama, onko lakana ja pussilakana sävy sävyyn, kunhan ne ajavat asiansa. Tässä maailman tilanteessa soisin jokaisen jättävän enemmän halujaan toteuttamatta. Enkä siis mitenkään kärsi kodissani sekin sanottakoon vielä. Pärjäämme vähemmällä kuin uskommekaan.

Tiivistyksenä oma ehkä hieman epäsuosittu mielipiteeni: joskus on pakko päivittää vanha uuteen, mutta teemme sen liian heppoisin perustein. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä siellä taustalla on ja muistaa, ettei ostamisesta syntyvä dopamiiniryöppy kestä kuin hetken. Jo olemissa olevilla tavaroilla pärjääminen ei ole sinnittelyä vaan ihan hyvää normaalia elämää. Koti ei tule koskaan ostamalla valmiiksi vaan sillä, että elää hetkessä, eikä haikaile jatkuvasti tulevaan. Juuri nyt on hyvä.

Hyviä ajatuksia ja varmasti hyvä muistutus monelle. Itselläni on toinen näkökulma, koska karsimisoperaation suurin oppi itselleni on ollut ettei ihan kaikkea ole pakko säästää ja uusiokäyttää. Välillä on ok laittaa sinänsä käyttökelpoistakin tavaraa pois jos se on itselle tarpeetonta ja epämieluista, toki mahdollisuuksien mukaan kierrättäen. Itselläni iso osa tavarapaljoudesta on johtunut siitä että olen säästänyt kaiken mahdollisen mitä voi teoriassakin joskus vielä käyttää, kaapit on pursunneet näitä ja koti ollut sekava ja levoton sisustuksen koostuessa sieltä täältä saadusta vanhoista huonekaluista ja tekstiileistä. 

Karsimisen seurauksena esimerkiksi uusin kaikki pyyhkeeni puolisen vuotta sitten kauniisiin, laadukkaisiin ja keskenään samanlaisiin. Vanhat eripari-pyyhkeet menivät löytöeläinkodille jossa niistä on loputon tarve. Ilona ei ollut ostamisesta seuraava hetken dopamiinipyrskähdys, vaan harmoninen ja siistin näköinen kylpyhuone ilahduttaa minua joka ikinen aamu kun sinne kävelen. Sekalainen sisustus on aiheuttanut ikävää ja levotonta fiilistä kaikki nämä vuosikymmenet.

Ekologisuus on tärkeää, mutta minulle on myös tärkeää että kotona on kaunista, siistiä ja on hyvä olla. Nyt tekemäni laadukkaat hankinnat kestävät varmasti seuraavat 10-20 vuotta, osa loppuelämän. Nuorena ei ollut tällaiseen mahdollisuutta, joten silloin ostettiin halpaa tai otettiin ilmaiseksi mitä saatiin. 

Tiedän että itse olen aikoinaan nämä eripari-pyyhkeet ja vanhat lastulevy-huonekalut kotiini päästänyt, kun en ole vähävaraisena ihmisenä voinut kieltäytyä lahjoista tai on ollut pakko ostaa mitä on halvalla saanut. Koen kuitenkin että en ole loppuelämääni vastuussa valinnoista mitä olen tehnyt vuosikymmeniä sitten, vaan nyt nelikymppisenä on oikeus rakentaa aikuisen koti. Vastapainona en sitten esimerkiksi omista autoa tai ole hankkinut lapsia, joten kokonaisuudessaan hiilijalanjälkeni on melko pieni. 

Hyvää pohdintaa! T. lainaamasi kirjoittaja

En tietenkään tarkoittanut, ettei mitään saisi heittää pois. Itsekin olen poistanut paljon tavaroita. Halusin vain vähän herätellä siihen, ettei uuteen vaihtaminen aina tuo sitä auvoa, mitä voisi luulla. Joskus tälläkin palstalla on vähän sellainen "olet sen ansainnut, heitä vaan kaikki pois mikä ei pirskahtele!!" -hurmos, kuten sauvasekoitinpohdiskelija hyvin tuumaili. Sinä olet selvästi miettinyt ostopäätöksiä tarkasti kuten toivoisi muidenkin tekevän! Meillä on muutto omaan kotiin haaveissa noin kolmen vuoden päästä ja veikkaan, että siinä vaiheessa itsekin sallin itselleni eripari pyyhkeiden vaihtamisen harmonisempaan settiin. Tasapainoiluahan tämä on halujen ja tyytymisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaivataan ideoita ja isoa potkua takalistolle. Olen ihan jumissa, sohvalla vauvapalstailen ja tuijotan telkkaria zombiena. Millä saatte itsenne kasaan ja hommiin? Muutaman metrin päässä olisi kaappi odottamassa selvittämistä. 

Mä katson yleensä inspiraatiota varten jonkun tube videon. Muutama tubettaja on tilattuna tai sitten haulla vaan "kitchen organization" tms. mikä onkaan se projekti jota haluan tehdä. Samalla sitten alan tehdä. Välillä ei toimi ja jään vaan jumittamaan videoita. Mutta yleensä saan aloitettua. Ja toinen on se, että vaan aloittaa. Ilman suunnitelmaa ja päämäärää alkaa vaan tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vaikka kuinka monta ylimääräistä kangaskassia. Niitä on tullut kylkiäisinä ja kaupanpäällisinä, pyytämättä ja ostettunakin. Miten ne saisi helpoiten kiertoon eli käyttöön? En ole itse käsityöihmisiä.

Joissakin kaupoissa on piste, johon voi jättää käytettyjä kestokasseja, ja siitä sitten tarvitseva voi ottaa. Olisiko sinun lähellä sellaista? Itse olen jättänyt kasseja esim. espoolaiseen Nella ja nuttu -lastenvaatekirpparille, ja Espoon keskuksen K-kauppaan (joka valitettavasti lopetti).

Mitä kuuluu tavarapaljouden kanssa kamppaileville? Minä sain noin viikko sitten korkatun jätesäkin eilen piripintaan täyteen. Sidoin kiinni ja siirsin eteiseen lähtövalmiiksi kohti kierrätyskeskusta. Sitten korkkasin uuden jätesäkin. Harmillista kyllä, se tavaran vähentämnen ei näy heti. Tosi paljon pitää saada pois, ennen kuin tila lisääntyy.

Yhden kassin sain viime viikolla konttiin. Tänään ajattelin alentaa torissa jo myynnissä olevien hintoja ja etsiä kassillisen lahjoitettavaa tavaraa. Vielä olen yrittänyt myydä sellaisia joilla ei ole enää käyttöä mutta joista ei raaski vielä ilmaiseksi luopua. Tavaraa on torissa, kirjoja huutonetissä ja vaatteita vähänkäytetyssä. Kirjat ei liiku yhtään. On varmaan pakko kohta luovuttaa niiden kanssa. Parempia tavaroita taidan lahjoittaa eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi pidettävälle kirppispöydälle, menee hyvään tarkoitukseen ❤️

Olen noin vuoden verran tyhjentänyt lankavarastoja kutomalla sukkia, eilen vein niitä päihde ja mielenterveyskuntoutujien joulukeräykseen.

Näinkin tavarapaljous vähenee ja tulee hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuuluu tavarapaljouden kanssa kamppaileville? Minä sain noin viikko sitten korkatun jätesäkin eilen piripintaan täyteen. Sidoin kiinni ja siirsin eteiseen lähtövalmiiksi kohti kierrätyskeskusta. Sitten korkkasin uuden jätesäkin. Harmillista kyllä, se tavaran vähentämnen ei näy heti. Tosi paljon pitää saada pois, ennen kuin tila lisääntyy.

Tuohan se kysyykin eniten pinnaa että jaksaa jatkaa karsimista vaikka alussa tuntuu että ei näy missään. Muutaman kuukauden kun jaksaa niin yhtenä päivänä pysähtyy jalansijoilleen ja toteaa: vitsi, mullahan on iso kämppä! :D Näin ainakin mulle kävi, 70 neliöä tuntuu jo omakotitalon kokoiselta kun yksin asustelee.  Silti on vielä paaaljon hävitettävää, myytävää ja lahjoitettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen noin vuoden verran tyhjentänyt lankavarastoja kutomalla sukkia, eilen vein niitä päihde ja mielenterveyskuntoutujien joulukeräykseen.

Näinkin tavarapaljous vähenee ja tulee hyödyksi.

Tämä on hienoa ja kunnioitettavaa. Iso peukku sinulle.

Minä haaveissani toimisin juuri noin, mutta viime aikoina olen todennut, että nykyisessä elämäntilanteessani lanka-arkun tyhjentäminen neulomalla on enemmän taakka kuin ilo. Niinpä minulta lähti pari muovikassillista lankoja hyväntekeväisyyteen, ja kolmaskin kassi on pakattuna. Toivottavasti joku saa langoista tehtyä jotain kaunista itselleen tai myytäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kassin sain viime viikolla konttiin. Tänään ajattelin alentaa torissa jo myynnissä olevien hintoja ja etsiä kassillisen lahjoitettavaa tavaraa. Vielä olen yrittänyt myydä sellaisia joilla ei ole enää käyttöä mutta joista ei raaski vielä ilmaiseksi luopua. Tavaraa on torissa, kirjoja huutonetissä ja vaatteita vähänkäytetyssä. Kirjat ei liiku yhtään. On varmaan pakko kohta luovuttaa niiden kanssa. Parempia tavaroita taidan lahjoittaa eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi pidettävälle kirppispöydälle, menee hyvään tarkoitukseen ❤️

Kirjoja on jumalattomien postikulujen takia tosi vaikea saada kaupaksi netissä. Tietysti isommissa kaupungeissa asuvat voivat hakea, mutta tänne maaseudulle ei lähde kukaan hakemaan. Helpoimmalla pääsee eroon, kun vie kirjaston ilmaishyllyyn.

Mulla on muutama juttu torissa myynnissä, tällä viikolla olen saanut kolme tavaraa/kenkiä myytyä, kaikista sain yli 20€/kpl :) olen ajatellut, että jos vuoden loppuun mennessä yrittäisin myydä mitä menee ja loput veisin konttiin. Siellä on enää myynnissä uusia kenkiä ja muuta vähän parempaa tavaraa

Hei kanssaraivaajat!

Ahdistaako joulu ja mahdolliset turhat joululahjat, jotka se Pukki onneton tuo?

Minua kieltämättä vähän ahdistaa.

Onneksi tänä vuonna sovittiin, että ei lahjoja aikuisille. Lapselle en osta yhtään lahjaa tai korkeintaan se on sitten joku käyttöön tuleva vaate tai muu. Neljä vuotias saa niin paljon lahjoja isovanhemmilta, tädeiltä, sedille ja kummeilta, että sitäkin hommaa pitää vähän toppuuttaa ja muistuttaa pitämään kohtuus mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Hei kanssaraivaajat!

Ahdistaako joulu ja mahdolliset turhat joululahjat, jotka se Pukki onneton tuo?

Minua kieltämättä vähän ahdistaa.

Vähän mua jänskättää miten käy. Ensin tekee paljon töitä ja sit tulee joulu.. Olen pyytänyt ruokalahjoja että ei jäis romua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään päätin että nyt alan järjestämään ja tein muutamia havaintoja, jotka eivät varsinaisesti liity tavaroihin. Iso ongelma on se, että on järkyttävät määrät paperia. Kirjeitä, kortteja, lehtiä (esim. käsityölehtiä, joita en tahdo hävittää, koska ne ovat muistoja tai käytän niitä edelleen - enkä nyt puhu mistään 80-luvun lehdistä vaan lähivuosina tulleista), tulostettuja neuleohjeita ja ompelukaavoja, ja niin edelleen. 

Ne, joista haluaisi päästä eroon, ovat niitä, joita ei kai saisi hävittää ennen aikojaan, kuten säilytettäviä vero- sun muita yritystoiminnan papereita, kaikenlaisia takuupapereita ja kuitteja eri laitteille, jne. Huokaus!

Saisiko ompelujutut mapitettua näppärästi? Itse olen saanut tehtyä vanhoista resepteistä kansion, sivun kokoiset ohjeet rei’itin ja pienet ohjeet liimasin A4-paperille, jonka rei’itin kansioon. Voisiko saada ompelujuttujen kanssa toimimaan?

Yrityksen paperit omiin mappeihin (varmaan ovatkin jo). Takuukuiteista kuvat ja koneelle oma kansio? Tässä nyt vaan omia ajatuksia

Itse otan takuukuiteista aina valokuvan ja säilön puhelimeen erilliseen kansioon. Tämä on siksikin järkevä, että kuittien muste ei kestä vuosia ja takuukuitista ei ole välttämättä mitään jäljellä enää sitten kun sitä tarvii. 

Kuvaan itsekin ja laitan tietokoneelle, mutta puhelimen varaan en luottaisi. Joku voi varastaa, puhelin mennä rikki ja sinne hävisivät ne kuvat sitten.

Mappeja jo onkin, se vain että niitäkin kertyy ja pitäisi saada ne sopimaan jonnekin...

Puhelimen sisältö kannattaa muutenkin varmuuskopioida, onnistuu helposti autimaattisesti.

Isovanhemmat usein ymmärrettävästi haluavat ostaa jotain pientä, sitten tulee karkkeja tai suklaata jouluisissa peltirasioissa.

Olen monta kertaa ajatellut, että nuo rasiat ensinnäkin maksavat ja ovat ihan turhia.

(Ja joo, en aio sanoa heille mitään. Kunhan pohdiskelen.)

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat usein ymmärrettävästi haluavat ostaa jotain pientä, sitten tulee karkkeja tai suklaata jouluisissa peltirasioissa.

Olen monta kertaa ajatellut, että nuo rasiat ensinnäkin maksavat ja ovat ihan turhia.

(Ja joo, en aio sanoa heille mitään. Kunhan pohdiskelen.)

Mitä, jos antaisit ne joulun jälkeen takaisin ja sanoisit, että voivat täyttää samat rasiat vaikka irtokarkeilla ensi vuonna?