tavarapaljous :(

Kiitos teille kommenteista, t. tavaroiden määrästä ahdistuva. 

Kaikista oudointa on, että en oikeasti edes muista niitä tavaroita, joita esim. noissa kolmessa laatikossa on. Tilanne on nykyään jo sellainen, että kun katson jonnekin kaappiin tms ja huomaan jonkin tavaran, aivoni melkein huutavat ahdistuneena, että mitä, onko minulla tuollainenkin! 

Arjessahan oikeasti tulee käytettyä aina niitä ihan samoja tavaroita päivästä toiseen... erityisesti, kun ei kestitse isoa määrää ihmisiä. 

Kiitos tosiaan, teki hyvää saada jakaa tämä täällä. Ehkä selviydyn.

Laittakaa tori.fi annetaan osastolle, itse tarttisin esim. nyt juuri lakanoita jos vaan joku antaisi, sairas/työttömänä ei varaa ostaa yhtään mitään. Ja uudet verhotkin olisi kivat. 

Ihmisillä voi olla ihan oikea tarve vaikka minkälaisille tavaroille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lasikulho, siinä voi sekoittaa taikinan tai tarjota sipsejä. Jos joskus harvoin tarvitsee useamman, joko tarjoilen esim popcornia kattilasta suoraan, tai pieniä asioita kuten karkkia soppakulhoista. Tarjoilulautasina toimii ihan normaalit nätit ruokalautaset. Perusviinilasit on ainoat ruokajuomalasit mitä meillä on, kyllä niistä voi juoda vettäkin ihan hyvin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi eri tuotteille pitäisi olla eri astiat, aivan turhaa tilan hukkaa olla erikseen popcorn, salaatti, keksi ja taikinakulhot kun yksi ja sama käy kaikille.

Ihmiset ovat erilaisia ja meillä kokoontuu paljon ihmisiä syömään esim jouluna, niin ihan yhdellä salaattikupilla ei selvitä eli jos sinä pärjäät, niin elä kuitenkaan yleistä.

Usein nämä kenellä minimaalinen keittiö ei tee ruokaa alusta alkaen, niin ei ole käsitystä mitä tarvitaan mihinkin.

Ostan kaupasta vain valmistusaineluettelottomia tuotteita. Eli en mitään mihin on edes kahta tuotetta sekoitettu. Ei ruoan itsetekemiseen tarvita hirveää kippoarsenaalia. Salaattiakaan en koskaan tee kulhoon vaan suoraan lautaselle - en ymmärrä miksi se pitäisi ensin pistää kulhoon, kun sen ottaisi siitä kuitenkin suoraan lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa vähän yleistystäkin, tai siis ettei ole ymmärrystä muiden toimintaan. Lainaus: "En ole koskaan ymmärtänyt miksi eri tuotteille pitäisi olla eri astiat, aivan turhaa tilan hukkaa olla erikseen popcorn, salaatti, keksi ja taikinakulhot kun yksi ja sama käy kaikille."

Itse ainakin ymmärrän, ettei yhtä kulhoa voi käyttää samaan aikaan moneen eri tarkoitukseen. ☺️

T:Eri

Ja kuinka usein sä tarjoilet yhtä aikaa popcornia, salaattia, sekä keksejä, ja leivot vielä samalla? Veikkaan että tällaista tarvetta ei useimmilla tule koskaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa vähän yleistystäkin, tai siis ettei ole ymmärrystä muiden toimintaan. Lainaus: "En ole koskaan ymmärtänyt miksi eri tuotteille pitäisi olla eri astiat, aivan turhaa tilan hukkaa olla erikseen popcorn, salaatti, keksi ja taikinakulhot kun yksi ja sama käy kaikille."

Itse ainakin ymmärrän, ettei yhtä kulhoa voi käyttää samaan aikaan moneen eri tarkoitukseen. ☺️

T:Eri

Ja kuinka usein sä tarjoilet yhtä aikaa popcornia, salaattia, sekä keksejä, ja leivot vielä samalla? Veikkaan että tällaista tarvetta ei useimmilla tule koskaan vastaan.

Salaatti on jääkaapissa lähes koko ajan kulhossa (teen isomman määrän valmiiksi ja otan siitä sitten lautaselle). Niin jos sitten vieraat tulee illaksi, tarjolle vaikka viinirypäleitä ja toivat mukanaan sipsejä. Niin tällöin tulee se keittolautanen kuvioon mukaan. En tietenkään juuri siinä hetkessä leivo pullaa.

Toinen tilanne; Se salaatti on siellä jääkaapissa ja alan leipoa. Saattaapa lasikulhossa olla vielä eilisiä sipsejä!

Käytän tuota kastehelmen lasikulhoa ehkä noin 2-3 krt viikossa. Salaattikulhoa vähintään 6 päivänä viikossa. Leivon harvemmin, ehkä 1-2 kertaa kuussa.

Salaattikulhokeskustelu on nyt lähtenyt oikein raiteilleen, hauskaa!

Minä siitä pari sivua sitten aloitin kyselemällä onko ihmisillä erillisiä salaattikulhoja yms. Ajatuksena oli, että kulho, joka on ns. ”virallisesti” salaattikulho, ja josta tulee tarjoiltua vain salaattia. Missään vaiheessa en tarkoittanut, ettei voisi olla ”yleiskulhoja” oman tarpeen vaatimaa määrää. Vaikka pari kulhoa, jotka tarvittaessa käyvät salaatin, poppareiden, kiisselin yms. tarjoamiseen.

Ei ole siis tarkoitus ketään tuomita vastauksistaan ja mielipiteistään, kiva kuulla erilaisia näkemyksiä. Meillä on lapsuudenkodissani ollut aina juuri noita glögilaseja, konjakkilaseja, snapsilaseja, erillisia puna- valkoviini ja kuoharilaseja ja juomalaseja, joista osa vähän juhlavampia ja osa arkisempia. Samoin erilliset salaattikulhot, joista ei ikinä ole tarjottu muuta kuin salaattia. Tietty lautanen, jolle yleensä on leikattu tomaattia ja kurkkua tarjolle. Leikkelehaarukat, joilla voi ottaa leikkelettä. Oma leikkuulautansa leivälle, oma tarjottimensa leivälle. Lasagnevuoka, jolla tehdään vain lasagnea. Tässä nyt muutamia esimerkkejä vain.

Minulla on todella syvälle päähän iskostunutkin, että joka tavaralle pitäisi olla oma fuktionsa. On kestänyt aika kauan ymmärtää, että asioita voi tehdä toisinkin. Mulla on nyt siis vanhoja teräksisiä Hackmannin kulhoja, jotka mielestäni käy kaikkeen mahdolliseen tarjoiluun ja leivontaan. Kerran mulla oli jotkut juhlat , niin äitini kommentoi, että tarjoilen leivontakulhosta ) silloin omistin pinkkejä muovisia kulhoja, jotka kävivät ihan hyvin nuoren ihmisen juhliin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että monesti pienituloisten ihmisten asunnot saattavat olla täynnä tavaraa ja tilpehööriä, mutta ”hyvätuloisten” siistejä, vähemmän tavaraa? Tämä nyt on aika karkea yleistys, mutta pohjautuu omiin havaintoihini. Onko niin, että ne ”vähätuloiset” ostavat enemmän pientä ja halpaa tavaraa? Joka kirppiskäynnillä lapsille jotain pientä kivaa, kun ei muka kalliiseen ole varaa (vaikka oikeasti ei tarvitsisi mitään)

Omalta kohdaltani voin sanoa että kun olin köyhä, niin koti pursusi tavaraa. Koti oli silloin toki pienempikin kuin nykyään, mutta köyhyys aiheutti sen että kaikki oli säästettävä, kaikki ilmaiseksi tai todella halvalla saatu otettiin vastaan ja säästettiin. Tämän aiheutti jatkuva huoli siitä että tarpeen tullessa ja edellisen hajotessa ei tarvitsemaansa tavaraa tai vaatetta voi ostaa. 

Nyt keskituloisena on helppo karsia tavaraa, kun voi ostaa laadukkaampaa, kestävämpää, monikäyttöistä ja vaikka luopua jostain tarpeettomasta kokonaan, koska uuden voi ostaa jos tarve realistoituu tulevaisuudessa. 

Yritän perustella tavarasta luopumista myös sillä, että jos kaipaan jotain jälkikäteen niin melkein kaikkea löytyy edullisesti kierrätettynä. Eli suurta vahinkoa ei voi tulla. Niin ajateltuna ei tarvitse hillota kotona kaikkea mahdollista. Olen lahjoittanut paljon kirjoja Konttiin ja käyn niitä joskus tervehtimässä. Kirjoista luopuminen on minulle ollut kaikkein vaikeinta.

Mietin myös ekologista vaikutusta, on parempi että annan itselle tarpeettoman tavaran kiertoon ja ostan joskus tulevaisuudessa uuden mikäli tarvitsen (todennäköisesti en), kuin että hillon tavaraa kaapissani vuosikymmeniä ehkä koskaan tarvitsematta, ja joku muu ostaa kokonaan uuden tavaran. 

Olen niin iloinen 😊 sain pitkästä aikaa kerättyä kassillisen tavaraa Konttiin vietäväksi. Olen kärvistellyt kun en jaksa kaikkea käydä taas lävitse, ajattelin sitten kokeilla harventamista. Eli kassin kanssa availin kaappeja ja laatikoita ja silmäilin ne läpi periaatteella, että mitä en huomaisi tai kaipaisi jos se ei olisi enää siellä seuraavan kerran. Eli etsin itselleni yhdentekeviä tavaroita. Aika nopeasti tuli muovikassillinen täyteen pelkästään keittiöstä. Taidan tehdä saman muissa huoneissa kun ehdin. Löytyi myös ihan uusiakin tavaroita, joista pari lähtee joululahjaksi eteenpäin. Aion kyllä sanoa, että saa laittaa kiertoon jos ei ole itsellä tarvetta. Onko kokemuksia missä voisi yrittää myydä koruja ja kelloja?

Itse ainakin ymmärrän, ettei yhtä kulhoa voi käyttää samaan aikaan moneen eri tarkoitukseen. ☺️

T:Eri[/quote]

Ja kuinka usein sä tarjoilet yhtä aikaa popcornia, salaattia, sekä keksejä, ja leivot vielä samalla? Veikkaan että tällaista tarvetta ei useimmilla tule koskaan vastaan.[/quote]

=====

Kunhan koronasta päästään, jatkan taas juhlien järjestämistä. Kutsun yleensä n. 30 vierasta. Silloin todella tarvitaan iso kulho salaatille, leivontakulho on juhlien alkaessa menossa tiskiin ja sämpylät paistumassa. Eri ruokalajeille tarvitaan useita kulhoja. Jälkiruuaksi hedelmiä, taas matala kulho. Hiukopalaksi pikkutunneilla poppareita, tai lapsille poppareita pitkiin iltaa.

Ja tietysti: voisihan sitä mennä porukalla ravintolaankin syömään....

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin ymmärrän, ettei yhtä kulhoa voi käyttää samaan aikaan moneen eri tarkoitukseen. ☺️

T:Eri

Ja kuinka usein sä tarjoilet yhtä aikaa popcornia, salaattia, sekä keksejä, ja leivot vielä samalla? Veikkaan että tällaista tarvetta ei useimmilla tule koskaan vastaan.

=====

Kunhan koronasta päästään, jatkan taas juhlien järjestämistä. Kutsun yleensä n. 30 vierasta. Silloin todella tarvitaan iso kulho salaatille, leivontakulho on juhlien alkaessa menossa tiskiin ja sämpylät paistumassa. Eri ruokalajeille tarvitaan useita kulhoja. Jälkiruuaksi hedelmiä, taas matala kulho. Hiukopalaksi pikkutunneilla poppareita, tai lapsille poppareita pitkiin iltaa.

Ja tietysti: voisihan sitä mennä porukalla ravintolaankin syömään....

Ja erittäin erittäin harva järjestää säännöllisesti 30 tai edes 10 hengen juhlia. Jos elää hyvin poikkeuksellisesti keskivertoon nähden, silloin lienee perusteltua olla myös poikkeuksellinen valikoima tavaroita, eikä ihan sovi tähän "montako kulhoa normitalous oikeasti tarvitsee" keskusteluun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten salaattikulho voi olla ongelma? Meillä on salaattikulho päivittäisessä käytössä ihan salaattikulhona. Harvoin ehtii tiskikoneesta edes kaappiin, kun on uudelleen käytösdä.

Tuskin se kenellekään ongelma on, mutta miksi ei voisi olla yksi yleiskulho, josta voisi tarjoilla salaatit, kiisselit, sipsit/popparit ja valmistaa taikinat? Mitä järkeä on olla erillinen kulho salaatille?

Mulla on Kenwood, taikinakone, siinä on oma muovinen kulhonsa. Salaattikulho on erikseen. Se on lasinen. Lapsille tarjoan popparit ja sipsit teräskulhosta. Ei mene rikki, jos sattuu putoamaan.

Lisäksi pari muutakin kulhoa. Nämä kaikki menevät sisäkkäin, vievät tilaa vain sen suurimman kulhon verran.

Tietenkin voisin käyttää sitä kenwoodin kulhoa näihin kaikkiin, mutta näin on mielestäni mukavampaa. Kun leipoo pullaa, niin kenwoodin kulho on varattu pari tuntia + tiskikoneen käyttämä aika.

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä ainakaan tarjoile vieraille yhtään mitään edes popcorneja suoraan kattilasta :)

Oikein! En itsekään syö suoraan kattilasta mitään.

Ostan kaupasta vain valmistusaineluettelottomia tuotteita. Eli en mitään mihin on edes kahta tuotetta sekoitettu. Ei ruoan itsetekemiseen tarvita hirveää kippoarsenaalia. Salaattiakaan en koskaan tee kulhoon vaan suoraan lautaselle - en ymmärrä miksi se pitäisi ensin pistää kulhoon, kun sen ottaisi siitä kuitenkin suoraan lautaselle.[/quote]

/=//

Teetkö kaikille salaatit suoraan lautaselle? Jos on vaikka 5 perheessä niin ehkä kivampi että jokainen saa ottaa salaattia sen verran kuin haluaa.

Mikäli asut ja syöt yksin, on tietysti eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa vähän yleistystäkin, tai siis ettei ole ymmärrystä muiden toimintaan. Lainaus: "En ole koskaan ymmärtänyt miksi eri tuotteille pitäisi olla eri astiat, aivan turhaa tilan hukkaa olla erikseen popcorn, salaatti, keksi ja taikinakulhot kun yksi ja sama käy kaikille."

Itse ainakin ymmärrän, ettei yhtä kulhoa voi käyttää samaan aikaan moneen eri tarkoitukseen. ☺️

T:Eri

Ja kuinka usein sä tarjoilet yhtä aikaa popcornia, salaattia, sekä keksejä, ja leivot vielä samalla? Veikkaan että tällaista tarvetta ei useimmilla tule koskaan vastaan.

Olen eri kuin jolle vastasit. Arkena pärjää hyvin vähemmilläkin kulhoilla mutta mitens esim jouluna tai kun on juhlia tai viikonloppuvieraita? Käytän uuninkestäviä vuokia/kulhoja useaankin tarkoitukseen, niihinkin voi tehdä salaatin tai laittaa hedelmiä. Jouluna pitäisi kuitenkin olla kolmelle laatikolle vuoat/kulhot, lisäksi salaattikulho ja jälkiruokaa varten vielä yksi. Ja hedelmät, ne voi tietysti laittaa vaikka johonkin koriin kulhon sijaan. Kyllä mullakin on liikaa kulhoja mutta onhan ne aika kätevää säilyttää kun usea menee sisäkkäin.

Mä nostin golfmailabägin varastosta terassille, jos vaikka joku varastaisi sen, ei tarvitsisi lähteä viemään sitä mihinkään ;)

Löysin lastenvaatteille ottajan, vieläpä sellaisen, että menevät tarpeeseen. Muutamat yksittäiset irtotavarat vien goodwill kierrätysmyymälään, myös ne golfmailat, jos kukaan ei varasta niitä sitä ennen. Torissa lahjoitin semmoista mitä ei voi myydä tai viedä mihinkään hyväntekeväisyyteen. Esim. superlonin paloja, korjausta vaativia tavaroita. Ihana kun on yksi kaappi tyhjä ja saunassa lauteet jo näkyy paikoin.

Olen jo vuosia halunnut luopua sohvasta. Tuntuu kuitrnkin, että heitän rahaa hukkaan kun se on niin hyväkuntoinen, vaikkakin hieman tahrainen. Siitä ei saa rahaa, koska kuka ostaa kenenkään vanhaa sohvaa, mutta meille se olisi täysin käyttökelpoinen vielä. Haluaisin sen kuitenkin hävittää, koska se ärsyttää mua. Mutta siten taas mietin, että härregyyd se maksoi 900 € ja on ihan ehjä, tukeva ja kuosissa vielä, että täytyy nyt kärvistellä ja kuluttaa se loppuun. No, se on kestänyt jo 7 vuotta ja vielä siis ehjä ja kimmoisia, niin sehän voi kestää vielä hyvinkin toiset 7 vuotta. Olenko valmis kuinka pitkään vielä olemaan ärsyyntynyt siihen. Mä jotenkin kuvittelen säästäväni rahaa kun pidän sen sohvan.

hattentatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hattentatti kirjoitti:

En ole osallistunut tähän keskusteluun aiemmin. 

Pahoittelen, että hairahdan nyt tuosta salaattikulho-keskustelusta. Se on hyvä ja ajatuksia herättävä keskustelu, ja toivottavasti se jatkuu.

Muutin viime keväänä olosuhteiden pakosta pienempään asuntoon (pieni kaksio). Olen asunut aiemmin isommissa asunnoissa ja perheeseen on myös kuulunut enemmän jäseniä. Nyt olen yksin. 

Olen hävittänyt tavaraa "kaksin käsin", vienyt Konttiin ainakin 15 kertaa useita säkkejä tai jokunen laatikko/ säkki kerrallaan (auto on pieni). Myin lukuisia huonekaluja pois. Jätteisiin meni hirveästi romua,

Vieläkin asunnossani on kolme pahvista muuttolaatikkoa, joita en ole saanut tyhjennettyä - siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole mitään paikkaa, mihin tyhjentää niitä enää. 

Avasin juuri ne laatikot ja ahdistuin. Yhdessä näyttää olevan kirjoja ja vanhoja valokuva-albumeita. Ei ole enää hyllytilaa. Yhdessä erilaisia koriste-esineitä, Ei ole mitään paikkaa niille. Yhdessä kaikenlaista sälää. 

Lisäksi minulla on valtava varasto erilaisia liinavaatteita, vaikka olen niistäkin hankkiutunut ahkerasti eroon. Miksi minulla on edelleen niin paljon pussilakanoita, aluslakanoita, ja ties mitä äidiltä saatuja pöytäliinoja, joita en edes ikinä käytä?

Olen niin uupunut tähän tavaroiden setvimiseen. Haluaisin vaan, että ne kaikki olisi pois eikä minun tarvitsisi enää ikinä nähdä niitä, koskea niihin, lajitella niitä tai roudata niitä mihinkään.

Onko lohdun sanoja? Onko joku joskus päässyt pois tästä tilanteesta?

Kuullostaa uuvuttavalta ja ymmärrän hyvin, että jossain kohta ei enää ole mitään "onpas kivaa raivailla, pirskahteleeko tämä tavara iloa"-tunnelmaa.

Voi olla että olet jo tämän tehnyt, mutta mitä jos ottaisit sieltä liinavaatteista kaikkein ihanimmat, vaikka kolme aluslakanaa ja kolme pussilakanaa, jotka haluat käyttää? Ja loput kierrätykseen, jos ovat kuluneita niin energiajäte on ihan ok paikka, jos et jaksa alkaa enempää kierrättämään. Sama pyyhkeissä. Jos et ....

Kiitos myötäelämisestä ja kiitos hyvistä ohjeista. En tosiaan ole osannut katsoa tuosta näkökulmasta, että minkä rajatun määrän tiettyjä tavaroita haluaisin säilyttää. Olen vain jotenkin tavara tavaralta tehnyt päätöksiä.

Vaikeinta onkin ehkä muuttaa itseäni ajatuksissani YKSIN asuvaksi. Yksin asuva ei tarvitse kovin monia lakanoita ja kippoja... eikä minulla käy paljon vieraitakaan, no ei nyt ainakaan kun on tämä korona. Mutta ei muutenkaan hirveästi. 

On hirveän vaikea ymmärtää, miten kaikki nämä järkyttävät määrät tavaraa ovat joutuneet haltuuni. Olen ainakin kymmenen viimeisen vuoden ajan ollut ostavinani "vain tarpeeseen". Totuus taitaa olla jotain muuta. Minulla on vielä varastokin ihan pullollaan tavaraa, ja mikä pahinta, myös vanhempieni luona oleva varasto on täynnä vain minun tavaroitani. Näyttääpä hirveältä, nyt kun kirjoitin sen tähän.

Rupeankin tosiaan miettimään, että mitä tarvitsen (tai välttämättä haluan säilyttää, kuten valokuvat ja muut erityiset muistot), ja loput on turhaa. Mielenkiintoinen näkökulma kyllä.

Olen huomannut, että tuohon tilanteeseen joutuu, jos ostaa uutta ja mitään vanhaa ei pistetä pois. Esimerkiksi vaikka pyyhkeet, minulla on kaikki pyyhkeet olemassam mitä lapsena käytetty. Pyyhkeet sinänsä eivät mene huonoksi, mutta kiva on ollut näköjään ostaa aina uusi välillä... Lakanoita oli meillä kotona ihan hirveät pinot, silti yhtään lakanaa ei liiennyt esimerkiksi opiskeluasuntooni tai myöhemmin. Nyt on sitten uusia lakanoita, miehen äidiltä perittyjä lakanoita ja vanhemmilla edelleen niitä kunnon lakanakankaan lakanoita iso hyllyllinen.

Pöytäliinatilanteeseen joutuu, kun kaikki on säästetty. Kaapeissa on koulussa tehdyt vohveliliinat , kaikki mahdolliset, sitten tuli myös perittyjä liinoja- Niitä oli monta säkillistä, varmaan 2-3 edellisen polven liinat. Kaikki oli säästetty, reikäiset ja likaiset myös.

Nyt minun pitäisi tehdä niille jotain. Meillä ei asuntoon myöskään käy pitsiliinat pöydille kun ei ole sellaisia pöytiä. Mutta mihis laitat ne tai kauniit käsinkirjotut liinat. Ei niistä kukaan maksa paljoa etenkin jos pientä kulumaa. Niin nyt olen sitten joko hirveä ihminen, jos hävitän vaivalla tehdyt työt tai sitten käytän päiväni tuskailuun kun tursuavat kaapeistam kun ei mahdu mihinkään.

Näin noihin tilanteisiin voi joutua...

Tänään tein työn, joka olisi pitänyt tehdä ajat sitten.  Heitin roskiin kaikki kengät, joita en enää ole aikoihin käyttänyt, muutamat niistä laitoin erikseen vietäväksi UFFin laatikkoon.  Miksi ihmeessä säilytän kenkiä, jotka on huonokuntoisia ja osa jopa sellaisia, joita en edes muistanut omistavani.  

UFFille lähti myös vanhoja takkeja, ihan hyväkuntoisia, mutta pieniksi jääneitä tai muuten sellaisia, joita en katsonut enää käyttäväni.  Jätin vain ne, mitä varmasti tiedän vielä pitäväni.  

Iso osa vaatteista roskiin, ei niitä kukaan muukaan tule ikinä käyttämään, miksi niitä säilöä.

Kummasti tuli tilaa komeroihin.

Astiat on hieman hankala asia.  En raatsisi millään luopua kauniista astioistani, vaikka en olisi niitä käyttänyt kymmeneen vuoteen.  En ikinä tule järjestämään isoja juhliakaan enää, missä tarvitsisin niin paljon kahvikuppeja, mutta siellä ne vaan on varastossa laatikoissa odottamassa jotain.

Paljon kaikenlaisia kippoja ja vuokia ja kulhoja...  Ihania maljakoita, niitä on vaan liikaa.  Mutta kun...!

Pieni omakotitalo on alhaalta ylös asti täynnä tavaraa, kolmessa kerroksessa.  

Miehellä on sama tauti.  Kaikenlaista miesten tavaraa, koneita, työkaluja, tarvikkeita, joka lähtöön ja usein hukassa juuri se, mitä tarvii.  Olen aina pitänyt meitä köyhinä, mutta ei se siltä nyt kumminkaan oikein tunnu, kun oikein ajattelee.

Olin joku vuosi sitten tyhjentämässä kuolleen sukulaisen omakotitaloa, ja tavaraa oli järkyttävästi, joka paikka täynnä sitä ja tätä.  Siinä sitä päiviteltiin, että miksi on pitänyt tuota ja tuota säilyttää, mutta minun oli silti tunnustettava, että sama vika se minullakin on.  Ja niin se sanoi monet toisetkin, että turha tässä ihmetellä, kun omakin koti on samassa jamassa.

Salaattikulhokeskusteluun. Minulla on paljon kulhoja ja käytän niitä kyllä ihan ristiin keskenään milloin mihinkin, mutta aina sanon "annatko sen sipsikipon" ja sitten laitan sinne vaikka salaatin. Joka kerta kaupassa pitää estää Itseä ostamasta uusia kippoja ja kulhoja.

7 keraamista iittalan ruokakippoa, jotka päivittäisessä dippi/keitto/ruoka/yms käytössä.

1 kulho ja 4 pientä lasista kippoa, näitä käytetään jouluna ja muulloin jos vieraita ja enemmän sortteja ettei päivittäiset riitä.

5 isompaa tarjoilukulhoa. Joista 3 on tavallaan turhia, korkeintaan on kolme käytössä yhtäaikaa ja yhden voisi korvata isolla kannellisella. +edellä mainittu lasinen, eli neljä turhaa. Mutta nämä ovat avohyllyssä koristeena ja minusta aivan ihania :D

7 eri kokoista muovista kannellista kulhoa, kaikkia käytän, mutta ei tarvitsisi olla näin montaa, kaksi olen saanut lahjaksi ja viisi oli sellainen setti.

4 muovista sekoituskulhoa. Vatkaimesta jää naarmuja, niin en halua "hienommissa" vatkata, kahta käytän ja kaksi on miehen omia, eikä halua niitä laittaa pois. Miehen omissa toisessa on kansi, mutta omassa pienemmässä on mittataulukko, niin en saa kumpaakaan laitettua pois.

Ehkä 6 pienempää kippoa, nämä lähes kaikki aina jääkaapissa, juustoja, leikkeleita, tähteitä yms.

Näiden lisäksi on pakastusrasiat ja kuivakaapissa on kaikki aineet kipoissa, kun joskus nuorena oli jotain ötököitä kuiva-aineissa, yök. Varmaan sata kippoa keittiössä.

Mutta lähes kaikkia käytän, isoa osaa yhtä aikaakin. Vaikka pärjäisin vähemmällä, niin minusta on tyhmää laittaa jääkaappiin tukkimaan isoa kippoa, kun on vaan joku pieni ruuanjämä, siksi on hyvä olla eri kokoisia. En myöskään ikinä käytä tai osta tuorekelmua.

Mutta kipot ja kulhot on minulle se ongelma alue. On vaikea edes luopua isoista muovisista karkkirasioista, niitäkin on meillä organisoinnissa käytetty monessa paikkaa. Samoin kauniimmista pahvirasiosta ja pastilliaskeista. Hamstraan säilytysastioita ja luovun kaikesta säilytettävästä :D

Vierailija kirjoitti:

hattentatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hattentatti kirjoitti:

.

Olen huomannut, että tuohon tilanteeseen joutuu, jos ostaa uutta ja mitään vanhaa ei pistetä pois. . Lakanoita oli meillä kotona ihan hirveät pinot, silti yhtään lakanaa ei liiennyt esimerkiksi opiskeluasuntooni tai myöhemmin. Nyt on sitten uusia lakanoita, miehen äidiltä perittyjä lakanoita ja vanhemmilla edelleen niitä kunnon lakanakankaan lakanoita iso hyllyllinen.

Pöytäliinatilanteeseen joutuu, kun kaikki on säästetty. Kaapeissa on koulussa tehdyt vohveliliinat , kaikki mahdolliset, sitten tuli myös perittyjä liinoja- Niitä oli monta säkillistä, varmaan 2-3 edellisen polven liinat. Kaikki oli säästetty, reikäiset ja likaiset myös.

Nyt minun pitäisi tehdä niille jotain. Meillä ei asuntoon myöskään käy pitsiliinat pöydille kun ei ole sellaisia pöytiä. Mutta mihis laitat ne tai kauniit käsinkirjotut liinat. Ei niistä kukaan maksa paljoa etenkin jos pientä kulumaa. Niin nyt olen sitten joko hirveä ihminen, jos hävitän vaivalla tehdyt työt tai sitten käytän päiväni tuskailuun kun tursuavat kaapeistam kun ei mahdu mihinkään.

Näin noihin tilanteisiin voi joutua...

Mulla oli aikoinani ihan hirveästi lakanoita suurin osa äidiltäni perittyjä. Kummasti se lakanapino on pienentynyt - ensinnäkin käytössä menee, kun kuivattaa kuivurissa lakanat, niin ne kuluvat normaalia nopeammin. Annoin myös aikoinani pojalle lakanoita, kun hän muutti tyttöystävän kanssa yhteen, ja kun heille tuli ero ja poika muutti erilleen, taas kelpasivat lakanat.

Vanhoista pöytäliinoista olen taas päässyt eroon, kun olen käärinyt niihin jotain tavaraa, joka on mennyt appivanhemmille. He saavat sitten itse päättää, säilyttävätkö ne pöytäliinat vai heittävätkö menemään. Enkä tietysti ihan parhaita sinne lähetä enkä mitään rikkinäisiä, mutta ehkä ne toiseksi parhaat pöytäliinat. Ja siis en pelkkiä liinoja sinne lähetä, vaan käärin ne tavaran ympäri, jonka heille lähetän. Voisi olla myös vaikka suklaarasia, joka kääritään kauniiseen pöytäliinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus ompelukone ja välillä olen haikaillut sitä, mut toisaalta muistan senkin miten sille ei ollut sopivaa paikkaa ja se pyöri komeron lattialla kun ei mahtunut hyllyjen väliin. Eikä sitä viitsinyt ottaa käyttöön heti jolloin oli jo iso kasa korjattavaa kun kaivoin sen esiin eikä se taas innostanut yhtään.

Mulla oli kyl joskus myös stepperi jota kuvittelin käyttäväni telkkaria katsoessani... pariin kertaan sekin innostus jäi. Näistä olen aikoinaan hankkiutunut eroon. Nyt pähkäilen mitä vauvatarvikkeita säästää, onko itkuhälyttimelle tarvetta enää, mitä tehdä vauvan ammeelle, jne.

Sauvakävelysauvat otin käyttöön noin vuosikymmenen tauon jälkeen. Ne ei onneksi vieneet paljoa tilaa varastossa, tosin oli pitkän aikaa kaksijakoinen fiilis että noitakin pitäisi käyttää tai heittää pois, en vaan saanut aikaiseksi.

Vauvan ammeesta tuli mieleen että me mietittiin valmiiksi että ei osteta sellaista kun sille ei olisi sitten käyttöä. Pikkuvauvana mahtui kylvettämään tiskialtaassa ja sit kun rupesi liikaa roiskimaan niin ostettiin sellainen violetti pehmeästä (muovista? silikonista?) aineesta tehty iso korkealaitainen vati missä on kahvat. Sille keksii kyllä jatkokäyttöä joko pyykkikoppana tai puutarhassa johonkin tai kun on nätin värinen niin voi esim istuttaa kukkia siihen:)

Tiskialtaassa pestään p*skaista peräreikää!! Huhhuh. 

Kuule KYLLÄ!  Vauvan pyllyä pestään vaikka tiskialtaassa jos niikseen tulee.  Ihan samahan se on, kuin että pesee sen vauvan pyllerön siellä kylppärin altaassa.  Tuskinpa kenelläkään on erikseen olevaa vauvan pesuallasta, siis niin että siinä ei ikinä pestä mitään muuta.  Siinä kylppärin altaassa pestään sitten milloin mitäkin muutakin, ukothan voi siinä huuhtaista vaikka munansakin, mistäpä sinä sitä tiedät mitä siinä on pesty.  Yleensähän se pesu tapahtuukin juoksevalla vedellä.

Vesihän sen vähäisen kakkamäärän vie mennessään, koska ensinhän se pylly pyyhitään ja altaan voi pestä tiskiaineella, ei siihen mitään jää.  Nykyään ei tiskialtaita juuri edes käytetä tiskaamiseen, kun niin monilla on jo tiskikoneet.  

Vauvan vanna on meillä ollut jo kaksikymmentä vuotta muussa käytössä, siihen on helppo panna likoamaan kaikenlaista,  pesen siinä käsin pieniä mattoja jne.  Se on kätevä juuri sellaiseen.  Tosin se vie tilaa, mutta en heitä pois.