tavarapaljous :(

Jostain pitäs vaan aloittaa ja vähän kerrallaan ettei uuvu. Se on jäänyt parhaiten päähän.

Ja sanovat että vaatteet on helpoin kohde aloittaa kun siinä vähiten tunnetta mukana. Tai ainakin helpointa tietää mitä kannattaa säilyttää. Onkohan noin?

Vaikka toisaalta kyllä siinä jo ehtii kokea monenlaisia tuntemuksia kun alkaa lajitella vaatteitaan. Muistot, odotukset, pettymykset.. ties mitä voi joku vaate edustaa.

Uusi elämän vaihe aluillaan ja taidan sen kunniaksi vihdoin selvittää juurta jaksain millainen ”minä” olen juuri nyt, tällaisena, tässä koossa ja tässä iässä. Muut kuin ihan ”minua” olevat vaatteet saa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Jostain pitäs vaan aloittaa ja vähän kerrallaan ettei uuvu. Se on jäänyt parhaiten päähän.

Ja sanovat että vaatteet on helpoin kohde aloittaa kun siinä vähiten tunnetta mukana. Tai ainakin helpointa tietää mitä kannattaa säilyttää. Onkohan noin?

Vaikka toisaalta kyllä siinä jo ehtii kokea monenlaisia tuntemuksia kun alkaa lajitella vaatteitaan. Muistot, odotukset, pettymykset.. ties mitä voi joku vaate edustaa.

Uusi elämän vaihe aluillaan ja taidan sen kunniaksi vihdoin selvittää juurta jaksain millainen ”minä” olen juuri nyt, tällaisena, tässä koossa ja tässä iässä. Muut kuin ihan ”minua” olevat vaatteet saa mennä.

Itselläni vaatteet on pahin ongelma ja niitä on järkyttävä määrä, eikä niistä mahdu päälle edes kuin pieni osa.

Olen kirpparilla tehnyt ostoksia liikaa ja aina, kun yritän laittaa pois niitä, niin tökkii ja kuvittelen joskus pitäväni...

Tämä vie aikaa, mutta vaatetta päättäessä kannattaa laittaa se päälle ja kokeilla miltä tuntuu. Helpottaa tosi paljon vaikeaa päätöstä koska jos on yhtään epämukava, en käytä, joten helpompi luopua.

Ja laihdutusvaatteet.. Ne on osa ihanneminää, ehkä kannattaa luopua niistä ja tykätä itsestään sellaisena kun on. Itse myyn nyt harrastuskamoja, koska let’s face it, en tule opettelemaan niitä lajeja enää tässä iässä, ei tunnu siltä enää. Aika myydä ja luopua haaveesta

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Ja vaatteissa voi ajatella että jos ei luovu laihdutushaaveesta, voi silti luopua niistä vaatteista koska JOS joskus laihtuisi, voi ostaa uuden kapselivaatekaapin. Tuskin vanhoja epätrendikkäitä haluaa pitää vaan haluaa uudet oman tyyliset. Toki jos on ihan tosi tosi kiva vaate ja mukava päällä ei kannata heittää pois ja ostaa uusia mutta uskon että elämänmuutos: ei tee vanhoja rytky mieli enää

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Voihan nuorella olla jotain traumoja miksi takertuu tavvaraan, tai voi olla opittu tapa vaan vanhemmilta eikä ole kyseenalaistanut vaan koskaan. Mutta onhan joillain vaikeaa ilman sota aikojakaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Voihan nuorella olla jotain traumoja miksi takertuu tavvaraan, tai voi olla opittu tapa vaan vanhemmilta eikä ole kyseenalaistanut vaan koskaan. Mutta onhan joillain vaikeaa ilman sota aikojakaan!

Aivan, juuri tätä hain. Sotatrauma oli vain esimerkki, helppo sellainen. Tarkoituksenani oli kannustaa tarkastelemaan juurikin mainitsemaasi omaa historiaa, elämäntapahtumia ja sitä, mikä saa keräämään tavaraa. Töissä eräs psykiatri oli sitä mieltä, että (siis jos puhutaan todellisesta hamstraamisesta sitä, että diagnostiset kriteerit täyttyy), hamstraamista on vaikea hoitaa. Ja tokihan se vaatii ihmiseltä epämukavuusalueelle menemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Voihan nuorella olla jotain traumoja miksi takertuu tavvaraan, tai voi olla opittu tapa vaan vanhemmilta eikä ole kyseenalaistanut vaan koskaan. Mutta onhan joillain vaikeaa ilman sota aikojakaan!

Aivan, juuri tätä hain. Sotatrauma oli vain esimerkki, helppo sellainen. Tarkoituksenani oli kannustaa tarkastelemaan juurikin mainitsemaasi omaa historiaa, elämäntapahtumia ja sitä, mikä saa keräämään tavaraa. Töissä eräs psykiatri oli sitä mieltä, että (siis jos puhutaan todellisesta hamstraamisesta sitä, että diagnostiset kriteerit täyttyy), hamstraamista on vaikea hoitaa. Ja tokihan se vaatii ihmiseltä epämukavuusalueelle menemistä. 

Edelleen on paljon ihmisiä joilla rahat ei riitä ja sen kautta tavaran keräys usein korostuu, kun tulee himo omistaa.

Mulla ongelmana ovat vaatteet ja kengät, omistan niitä mielettömän määrän, ja usein tulen puolivahingossa ostaneeksi kauniin mekon, vaikka entisiä on kaapit väärällään. Rakastan siis kauniita ja naisellisia vaatteita, ja tykkään pukeutua nätisti.

Ahdistaa sikana tämä vaatemeri, vähemmälläkin pärjäisi, mutta tuntuu että osasta on niin vaikea luopua. Toki välillä vien pari ikea kassillista kirpparille tai vaatekeräykseen, mutta kohta mulla on taas saman verran uusia hommattuna. VIhaan tätä hamstraus-piirrettä itsessäni.

Meillä on vielä mieheni kanssa suunnitelmissa muuttaa vuoden sisään pienempään asuntoon, en tiedä mihin silloin tungen nämä röijyni. Tämän hetkisessä kämpässä on paljon normaalia enemmän säilytystilaa, ja nekin lakavat loppua jo.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Mäkin ahdistun nykyään turhista tavaroista. Valitettavasti laukkujen hamstraus on ollut paheeni jo pitkään, mutta nyt päätin viedä kaikki ylimääräiset kierrätykseen, vaikka ovatkin merkkituotteita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ongelmana ovat vaatteet ja kengät, omistan niitä mielettömän määrän, ja usein tulen puolivahingossa ostaneeksi kauniin mekon, vaikka entisiä on kaapit väärällään. Rakastan siis kauniita ja naisellisia vaatteita, ja tykkään pukeutua nätisti.

Ahdistaa sikana tämä vaatemeri, vähemmälläkin pärjäisi, mutta tuntuu että osasta on niin vaikea luopua. Toki välillä vien pari ikea kassillista kirpparille tai vaatekeräykseen, mutta kohta mulla on taas saman verran uusia hommattuna. VIhaan tätä hamstraus-piirrettä itsessäni.

Meillä on vielä mieheni kanssa suunnitelmissa muuttaa vuoden sisään pienempään asuntoon, en tiedä mihin silloin tungen nämä röijyni. Tämän hetkisessä kämpässä on paljon normaalia enemmän säilytystilaa, ja nekin lakavat loppua jo.

Minun ongelma on kengät. Onneksi nykyään teen vähemmän aivan järjettömiä ostoksia, mutta on minulla edelleen parin sadan kenkiä, joita en ole välttämättä käyttänyt kertaakaan.

Pitäisi keksiä joku oikea paikka myydä näitä, kun ei viitsisi ihan tuliterää tavaraa ilmaiseksikaan pois antaa. Facebookkirppikset ovat horroria, ja perinteisellä kirpputorilla vaatteet eivät oikein tunnu liikkuvan.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Onhan tästä jo keskusteltu aiemmin että tavarat tuo muistoja mieleen, eli vaikka ne oman lapsen lelut tai nuoremmilla/lapsettomilla omat lelut. Tavarat auttaa muistamaan, minulla ainakin, kaikkia ihania lapsuusmuistoja. Siksihän esimerkiksi muistisairailla tulee paljon muistikuvia kun näkevät vanhoja esineitä tai kuulevat vanhan tutun laulun/tarinan. Siksi niitä säästetään! Minulla taas on vaikeuksia ymmärtää ihmistä joka voi heittää pois ihan mitä tahansa, eikä arvosta mitään, ei muistoja, ei lahjan antajaa. Tekstiileissä saatan ihastua kuosiin, materiaaliin, väriin, muotoon, pintaan, aikakauteen jne. Elämästä tulee todella ankeaa ja virikkeetöntä jos kaikki pitää hävittää ja jäljelle jää vain huonekalut ja pari vaatetta. Ihminen tuntuu kylmältä jos ei arvosta mitään muuta kuin paljaita huoneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Onhan tästä jo keskusteltu aiemmin että tavarat tuo muistoja mieleen, eli vaikka ne oman lapsen lelut tai nuoremmilla/lapsettomilla omat lelut. Tavarat auttaa muistamaan, minulla ainakin, kaikkia ihania lapsuusmuistoja. Siksihän esimerkiksi muistisairailla tulee paljon muistikuvia kun näkevät vanhoja esineitä tai kuulevat vanhan tutun laulun/tarinan. Siksi niitä säästetään! Minulla taas on vaikeuksia ymmärtää ihmistä joka voi heittää pois ihan mitä tahansa, eikä arvosta mitään, ei muistoja, ei lahjan antajaa. Tekstiileissä saatan ihastua kuosiin, materiaaliin, väriin, muotoon, pintaan, aikakauteen jne. Elämästä tulee todella ankeaa ja virikkeetöntä jos kaikki pitää hävittää ja jäljelle jää vain huonekalut ja pari vaatetta. Ihminen tuntuu kylmältä jos ei arvosta mitään muuta kuin paljaita huoneita. 

Onko sinulla ADHD? Olen törmännyt, että monella ADHD ihmisellä on tätä. Asioita ei muista ilman tavaroita ja usein tavaroiden on oltava vielä esillä. Eräs ADHD tyyppi ratkaisi asian niin, että otti tavaroista kuvat ja hävitti ne tavarat sitten. Saattoi muistella kuvista eikä johtanut siihen, että ympäristö oli täyteen ahdettu. Aivan loistava keksintö minusta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä ei ole vaikeuksia luopua tavaroista, siis tarpeettomista. Ahdistun jos tavaraa on liikaa.

Miettisin myös itse, miksi tavaraa pitää haalia ja miksi siitä luopuminen on vaikeaa? Sodan ja pula-ajankokeneilla jotenkin sen ymmärtään, mutta nuorillemma polvella ei sitä ole. Kiinnostaisi tietää mitä turvaa se tavara teille tuo? 

Onhan tästä jo keskusteltu aiemmin että tavarat tuo muistoja mieleen, eli vaikka ne oman lapsen lelut tai nuoremmilla/lapsettomilla omat lelut. Tavarat auttaa muistamaan, minulla ainakin, kaikkia ihania lapsuusmuistoja. Siksihän esimerkiksi muistisairailla tulee paljon muistikuvia kun näkevät vanhoja esineitä tai kuulevat vanhan tutun laulun/tarinan. Siksi niitä säästetään! Minulla taas on vaikeuksia ymmärtää ihmistä joka voi heittää pois ihan mitä tahansa, eikä arvosta mitään, ei muistoja, ei lahjan antajaa. Tekstiileissä saatan ihastua kuosiin, materiaaliin, väriin, muotoon, pintaan, aikakauteen jne. Elämästä tulee todella ankeaa ja virikkeetöntä jos kaikki pitää hävittää ja jäljelle jää vain huonekalut ja pari vaatetta. Ihminen tuntuu kylmältä jos ei arvosta mitään muuta kuin paljaita huoneita. 

Tiedät että en tarkoittanut tätä, mutta et malttanut ollut uhriutumatta ja kärjistämättä. Se näissä nettikeskusteluissa on vikana, kun aina joku tahallaa ymmärtää väärin ja uhriutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ongelmana ovat vaatteet ja kengät, omistan niitä mielettömän määrän, ja usein tulen puolivahingossa ostaneeksi kauniin mekon, vaikka entisiä on kaapit väärällään. Rakastan siis kauniita ja naisellisia vaatteita, ja tykkään pukeutua nätisti.

Ahdistaa sikana tämä vaatemeri, vähemmälläkin pärjäisi, mutta tuntuu että osasta on niin vaikea luopua. Toki välillä vien pari ikea kassillista kirpparille tai vaatekeräykseen, mutta kohta mulla on taas saman verran uusia hommattuna. VIhaan tätä hamstraus-piirrettä itsessäni.

Meillä on vielä mieheni kanssa suunnitelmissa muuttaa vuoden sisään pienempään asuntoon, en tiedä mihin silloin tungen nämä röijyni. Tämän hetkisessä kämpässä on paljon normaalia enemmän säilytystilaa, ja nekin lakavat loppua jo.

Minun ongelma on kengät. Onneksi nykyään teen vähemmän aivan järjettömiä ostoksia, mutta on minulla edelleen parin sadan kenkiä, joita en ole välttämättä käyttänyt kertaakaan.

Pitäisi keksiä joku oikea paikka myydä näitä, kun ei viitsisi ihan tuliterää tavaraa ilmaiseksikaan pois antaa. Facebookkirppikset ovat horroria, ja perinteisellä kirpputorilla vaatteet eivät oikein tunnu liikkuvan.

Facebook Marketplace on suositeltava. Siellä ei ole noita av, yv, jono -juttuja eikä jotain pomottavaa yp:tä vaan voi myydä asialliselle ostajalle. Suosittelen. Tosin sielläkin oman kokemukseni mukaan on vaatteita ja kenkiä vaikea myydä.

Vierailija kirjoitti:

Ja vaatteissa voi ajatella että jos ei luovu laihdutushaaveesta, voi silti luopua niistä vaatteista koska JOS joskus laihtuisi, voi ostaa uuden kapselivaatekaapin. Tuskin vanhoja epätrendikkäitä haluaa pitää vaan haluaa uudet oman tyyliset. Toki jos on ihan tosi tosi kiva vaate ja mukava päällä ei kannata heittää pois ja ostaa uusia mutta uskon että elämänmuutos: ei tee vanhoja rytky mieli enää

Ei kovin ekologinen ja nykyaikainen ajattelutapa. Itse olen kerännyt vaatekaappiini sellaisia vaatteita, jotka on laadukkaita, ajattomia ja joita voisin kuvitella käyttäväni vielä 20 vuoden päästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vaatteissa voi ajatella että jos ei luovu laihdutushaaveesta, voi silti luopua niistä vaatteista koska JOS joskus laihtuisi, voi ostaa uuden kapselivaatekaapin. Tuskin vanhoja epätrendikkäitä haluaa pitää vaan haluaa uudet oman tyyliset. Toki jos on ihan tosi tosi kiva vaate ja mukava päällä ei kannata heittää pois ja ostaa uusia mutta uskon että elämänmuutos: ei tee vanhoja rytky mieli enää

Ei kovin ekologinen ja nykyaikainen ajattelutapa. Itse olen kerännyt vaatekaappiini sellaisia vaatteita, jotka on laadukkaita, ajattomia ja joita voisin kuvitella käyttäväni vielä 20 vuoden päästäkin.

No ajattelinkin sellaista joka on haalinut ihan kivoja halpatuotantomuotivaatteita kasan, sellaisia joissa trendit vaihtuu, on epätodennäköistä että ne on 20v päästä enää mieluisia vaikka laihtuisi. Kyllähän minä otin huomioon senkin ettei oikeasti hyvistä kannata luopua. Ja se uusi vaatekaappihan voisi olla juuri noita laadukkaampia vaatteita. Tuntuu vaan tosi turhalta säilöä kaapeissa vuosikymmeniä jotain vanhoja vaatteita jotta joskus niihin mahtuisi. Pitää vähintään tehdä päätös että koska se joskus on. Eli aloittaako huomenna sen laihdutuksen vai koska. Tiedän ettei ole helppoa. Mutta jotain päätöksiä pitää alkaa tekemään jos kaapit tursuaa käyttämätöntä tavaraa ja se ahdistaa

Sellaiset romut mitä on saanut kavereilta lahjaksi pidetään muistona myös synttärilahjat ja matkamuistoesineet . Ne pidetään hyllyssä . Niitä johtoja latureita voi tarvita joskus tai antaa sukulaiselle . Kukaan ei saa varastaa toisen tavaroita koska niissä on sen ihmisen muistoja . Seinille voi ripustaa valokuvia kehyksessä . Ne mitä jää on muistona teidän lapsille kun kuolette . Myös lasten piirustuksia voi kehystää hänelle muistoksi . Leluja voi pitää hyllyssä muistona . Verhoja mitkä on vanhoja voi antaa jonkun mökille tai naapurille tai sukulaiselle ehkä säästää omalle lapselle . Älkää uskoko kaikkia ohjelmia joiden tekijöillä on varastaminen mielessä . Kun on mökki siellä voi käyttää vanhat romut. Lapsille pitää jättää . Lapset tekee aikanaan omia lapsia joten heille kannattaa kerätä heidän tavarat .

Varkaat vie jos annat kirjoitti:

Sellaiset romut mitä on saanut kavereilta lahjaksi pidetään muistona myös synttärilahjat ja matkamuistoesineet . Ne pidetään hyllyssä . Niitä johtoja latureita voi tarvita joskus tai antaa sukulaiselle . Kukaan ei saa varastaa toisen tavaroita koska niissä on sen ihmisen muistoja . Seinille voi ripustaa valokuvia kehyksessä . Ne mitä jää on muistona teidän lapsille kun kuolette . Myös lasten piirustuksia voi kehystää hänelle muistoksi . Leluja voi pitää hyllyssä muistona . Verhoja mitkä on vanhoja voi antaa jonkun mökille tai naapurille tai sukulaiselle ehkä säästää omalle lapselle . Älkää uskoko kaikkia ohjelmia joiden tekijöillä on varastaminen mielessä . Kun on mökki siellä voi käyttää vanhat romut. Lapsille pitää jättää . Lapset tekee aikanaan omia lapsia joten heille kannattaa kerätä heidän tavarat .

Toivottavasti oli tämä sarkasmia