tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin raivasin vanhempieni jäämistöä ja vintiltä löytyi kaikki koulutavarat nätisti arkistoituna. Aapisen otin muistoksi, kaikki muu tutkimatta roskalavalle. Omat lapseni ovat itse hävittäneet koulutavaransa, ala-asteen jälkeen, yläasteen jälkeen. Lukion kirjoista saivat suurimman osan myytyä eteenpäin.

Olen tehnyt samalla tavalla. En vaan näe mitään syytä säilöä vanhoja lukion jaksotodistuksia tai peruskoulun englanninvihkoja. Tietenkin lukion päättötodistus ja tutkintotodistukset siitä alkaen ovat tallessa, mutta se on eri juttu.

Postikortit ja kirjeet olen nekin hävittänyt melkein kaikki. Olen säästänyt vain joitain yksittäisiä kortteja kuten viimeisen joulukortin papaltani ja muita vastaavia. Päiväkirjat hävitin jo nuorena enkä ole niitä kaivannut. Taktiikkani monessa asiassa on laittaa se kierrätykseen tai kiertoon ennen kuin siihen alkaa kiinnittyä tunne- tai nostalgia-arvoa. Muistot eivät ole kiinni esineissä.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia, sillä minulla muistot nimenomaan on kiinni esineissä.  Vanhoja tavaroita kun käy läpi, tulvii mieleen muistoja ja tapahtumia siitä mistä/keneltä/milloin mikäkin tavara saatu. Saman huomaa muistisairaista vanhuksista kun näkevät jonkun tutun esineen. Tulee usein mieleen että nuori ihminen kommentoi noin "muistot ei ole kiinni esineissä" ja jonain päivänä katuu kun kaikki on hävitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raivaus kesken, enkä pääse eteenpäin. Täällä missä asun ei ole oikein mitään kierrätysmahdollisuuksia tavaroille, ei kirppareita eikä fb ryhmiä. Olen yrittänyt myydä netissä postitusta tarjoten, mutta vaatinut rahat etukäteen. Ei mene kaupaksi ei. Nyt en keksi enää mihin näitä veisi, kuitenkin ihan kauniita, siistejä esineitä. Olen itse hyvinkin tarkka käytetyn tavaran suhteen, eli kiertoon en myöskään itse halua laittaa mitään mitä en itse ostaisi. Hinnatkin ovat pieniä, esimerkiksi isosta korulippaasta (täyspuuta, koristeitehelat, muuten siisti maalipinta) pyysin 8€. Ei mennyt kaupaksi. 

Rahat ovat tiukassa, jokainen euro olisi tärkeä.  Vinkkejä? 

Lisäksi alkaa luopumisen tuska olla päällä. Kamalan vaikeaa päästää irti. Tsemppejä muilta?

Tässäpä hyvin kuvattu syy sille, miksei omasta mielestä hyvä tavara mene kaupaksi. Myydään tavaraa (korurasia), jota ei isot massat nykyaikana enää käytä.

Ihan sama miten hyväkuntoinen ja kaunis jokin esine on, jos sille ei ole kysyntää.

Jos tavaraa ei ole hyllyt täynnä kaupoissa, ei sille ole isoa markkinaa käytettynäkään.

Okei, puhun korurasiasta, koska en keksinyt parempaa kuvausta. Puinen arkku, itsellä oli tässä langat tallessa, mutta nyt on villasukkia neulottu parin vuoden tarpeisiin eikä pikkuarkulle ole enää käyttöä. En nyt puhu siis mistään 80/90-luvun korurasioista. Ongelma on lähinnä etten tiedä miten tavoittaa mahdolliset ostajat.

Ilahdutti vinkki etsiä erikoistuneita ryhmiä Facebookista, näin teen!

On varmaan mainittava etten asu Suomessa, eli pitää tutkia paikalliset ryhmät.

Muuta tavaraa on esim uusantiikkinen lamppu ( lähetys olisi kallista), kukkaruukkuja (pestyä, ehjiä, sisä/ulkokäyttöön). Näistä pyysin ~0,5€ kpl tai jos ottaa enemmän kerralla saa lisä-alennuksen. Ei noita kannata lähetellä postissa.

Jos nyt ajatellaan että kellekään ei kelpaa, niin roskiin vain? Ei tunnu kovin oikealta heittää näitä minkään hyväntekeväisyysjärjestönkään niskoille. Kyllä minusta pitää yrittää ensin nähdä vaivaa, ja etsiä mahdollista ostajaa. Jos vaikka nyt unohtaisi sen rahantarpeenkin. Mielummin antaisin ilmaiseksi kuin roskiin. Minusta omaisuuteen kuuluu myös vastuu, roska on tietysti roska, mutta funktioltaan toimiva, ehjä, puhdas ja virheetön tavara ei minusta ensimmäisenä roskapönttöön kuulu.

Kirppiksen "ota tästä" -hylly? Sieltä menee kaikki mahdollinen tavara.

Sydän itkee verta, kun lukee, kuinka toiset hävittävät vanhat korttinsa ja kirjeensä. Olisin onneni kukkuloilla, kun saisin käydä läpi vanhoja vinttejä ja kirjelaatikoita ja etsiä kohteita kokoelmiini... Ottaisin vastaan vaikka rekka-autollisen!

Mua auttoi ns. teiniajan sentimentaalien poistoon se että olivat vintillä säilössä kostuneet, homehtuneet ja täynnä hiirten papanoita. Ei enää välittäny säästää niitä. Myös vauvatavaroille oli käynyt samoin.

Oli jopa hiukan koomista läpikäydä rikkinäisiä villasukkia, töppösiä ym. Kaikki vaan jätesäkkiin. Kiitin kyllä niitä aikanaan tehdystä työstä. Ja harmittelin että miksi ne oli pitänyt säästää ”jälkipolville”. Toki odotettu aikanaan perheenlisäystä minun jälkeen turhaan tulevaksi, mutta olisihan se saattanut jopa olla järkevää haudata ne haaveet ajoissa. Valokuva jossa karvalakki päässä on parempi muisto kuin itse karvalakki josta karvat irronneet. Oli kuin pelle Hermannin päähine.

filatelisti kirjoitti:

Sydän itkee verta, kun lukee, kuinka toiset hävittävät vanhat korttinsa ja kirjeensä. Olisin onneni kukkuloilla, kun saisin käydä läpi vanhoja vinttejä ja kirjelaatikoita ja etsiä kohteita kokoelmiini... Ottaisin vastaan vaikka rekka-autollisen!

Ymmärrän täysin, samoin tunsin kun kuulin jonkun kehuvan miten poltti koko vanhan talon irtaimiston tai kuskasi kärrykaupalla kaatopaikalle. Nämä ihmiset ei koskaan käy kirpputoreilla eivätkä myy netissä "vanhoja romuja". Sitten kun sanoo että heitit tuleen satoja euroja rahaa, pysähtyvät miettimään. Siellä paloi iloisesti pala vanhan talon historiaa, antiikkia, keräilytavaraa, löytöjä ja aarteita. Voi että kun ihmiset oppis ottamaan selvää. Laiskuus ja tyhmyys yhdistettynä, surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin raivasin vanhempieni jäämistöä ja vintiltä löytyi kaikki koulutavarat nätisti arkistoituna. Aapisen otin muistoksi, kaikki muu tutkimatta roskalavalle. Omat lapseni ovat itse hävittäneet koulutavaransa, ala-asteen jälkeen, yläasteen jälkeen. Lukion kirjoista saivat suurimman osan myytyä eteenpäin.

Olen tehnyt samalla tavalla. En vaan näe mitään syytä säilöä vanhoja lukion jaksotodistuksia tai peruskoulun englanninvihkoja. Tietenkin lukion päättötodistus ja tutkintotodistukset siitä alkaen ovat tallessa, mutta se on eri juttu.

Postikortit ja kirjeet olen nekin hävittänyt melkein kaikki. Olen säästänyt vain joitain yksittäisiä kortteja kuten viimeisen joulukortin papaltani ja muita vastaavia. Päiväkirjat hävitin jo nuorena enkä ole niitä kaivannut. Taktiikkani monessa asiassa on laittaa se kierrätykseen tai kiertoon ennen kuin siihen alkaa kiinnittyä tunne- tai nostalgia-arvoa. Muistot eivät ole kiinni esineissä.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia, sillä minulla muistot nimenomaan on kiinni esineissä.  Vanhoja tavaroita kun käy läpi, tulvii mieleen muistoja ja tapahtumia siitä mistä/keneltä/milloin mikäkin tavara saatu. Saman huomaa muistisairaista vanhuksista kun näkevät jonkun tutun esineen. Tulee usein mieleen että nuori ihminen kommentoi noin "muistot ei ole kiinni esineissä" ja jonain päivänä katuu kun kaikki on hävitetty.

Kuten kirjoitin, en hävitä kaikkea. Toiseksi, en ole muisteluun taipuvainen ihminen muutenkaan. Kolmanneksi, muistoja herättäviä tavaroita ei tarvitse olla kovin montaa. Esimerkiksi kouluaikojen kaverit ja ystävyyssuhteet muistan mainiosti esimerkiksi koulukuvien perusteella, en tarvitse niiden lisäksi vaikkapa vanhoja syntymäpäiväkortteja tai kirjeitä heiltä.

Vähän myöhäänhän tämä tulee, mutta helpostihan tuosta selviää; Ei osta turhaa paskaa ja lisäksi heittää kaiken turhan paskan pois.

filatelisti kirjoitti:

Sydän itkee verta, kun lukee, kuinka toiset hävittävät vanhat korttinsa ja kirjeensä. Olisin onneni kukkuloilla, kun saisin käydä läpi vanhoja vinttejä ja kirjelaatikoita ja etsiä kohteita kokoelmiini... Ottaisin vastaan vaikka rekka-autollisen!

Annapa osoitteesi, niin me lähetetään sulle vanhat kirjeet ja kortit :)

Meidän viidesluokkalainen on käynyt ihan omatoimisesti (ja vähän liiankin reilulla kädellä) aina kesäloman alkaessa kuluneen vuoden koulukamat läpi. Minä olen sieltä kasasta poiminut talteen esimerkiksi kuvistöitä, aapisen ja muutamia muita kivoja juttuja, mutta mitään yleisesti mitään koulukirjoja, kokeita tai lippulappusia ei ole säilössä.

Lapselle on jostain syystä tärkeää, että kesäloman alkaessa koulujuttuja ei pyöri enää joka paikassa ja minä olen tyytyväinen, kun ei tarvitse hävittää tavaroita ilman lupaa tai keksiä niille säilytyspaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän viidesluokkalainen on käynyt ihan omatoimisesti (ja vähän liiankin reilulla kädellä) aina kesäloman alkaessa kuluneen vuoden koulukamat läpi. Minä olen sieltä kasasta poiminut talteen esimerkiksi kuvistöitä, aapisen ja muutamia muita kivoja juttuja, mutta mitään yleisesti mitään koulukirjoja, kokeita tai lippulappusia ei ole säilössä.

Lapselle on jostain syystä tärkeää, että kesäloman alkaessa koulujuttuja ei pyöri enää joka paikassa ja minä olen tyytyväinen, kun ei tarvitse hävittää tavaroita ilman lupaa tai keksiä niille säilytyspaikkaa.

Lisään vielä, että omat peruskoulu- ja lukioaikaiset kirjat ja paperit jäivät aikoinaan vanhempien vintille. Jossain vaiheessa se mun roinamäärä siellä alkoi hävettää ja ei se loppujen lopuksi ollut iso vaiva roudata ne paperilaatikot sieltä paperinkeräykseen.

Nyt olen luvannut pikkuhiljaa siivota äidin vinttiä muutenkin. Olen jo aloittanut helpoimmista ja vienyt esimerkiksi kurkku- yms purkkeja kassikaupalla lasi- ja metallikeräykseen. Jostain syystä niitäkin on sinne joskus säilötty.

Kaikki paperi- ja mappiröykkiöt siellä vintillä ovatkin vaivalloisempi juttu, ne pitäisi ehkä kaikki ainakin silmäillä läpi, vaikka äiti sanookin, ettei siellä ole mitään tärkeää. Tietääkö joku, tarvitaanko maatilan ja yrityksen vanhoja papereita vielä joskus jossain? Ja jos, niin mitä niistä? Sieltä siis löytyy kaikki mahdollinen ainakin 60-luvulta alkaen. ”Tärkeät” paperit kuitenkin vanhempani ovat ymmärtääkseni säilyttäneet muualla, vintillä eivät varmaan ole edes käyneet yli kymmeneen vuoteen.

Olen myös sitä mieltä, että omat lapsuustavaransa tulisi jokaisen käydä läpi ja tuoda omaan kotiinsa vanhempien nurkista. MUTTA pakko tunnustaa, että on minullakin vielä tavaroita lapsuudenkodissani. Käyn niitä lomilla pikkuhiljaa läpi. Vanhemmillani on tilaa ja he ovat sanoneet, että asialla ei ole mikään kiire. Opiskelemaan lähtiessä entiseen huoneeseeni jäi noin viisi laatikollista tavaraa plus vaatteita, joita käytän ollessani pidemmän aikaa kylässä (ikivanha yöpaita, oloasu yms).

Moneen vuoteen en koskenut laatikoihin, kunnes pari vuotta sitten uteliaisuus voitti. Ensimmäisellä kerralla laatikoista lähtivät vain selkeät roskat kuten rikkinäinen lelu tai vanha ja ruma kuviksentyö. Joka Suomen reissulla olen myös tuonut jotain omaan kotiini (astioita, päiväkirjat). Nämä ovat niitä tavaroita, jotka ehdottomasti haluan säästää. Muutenhan niitä ei kannattaisi rahdata toiselle puolella maailmaa.

Viime kesänä kävin tavarat kunnolla läpi, ja sain tyhjäksi kolme laatikkoa. Yhdessä oli kirjoja: niistä toin osan kotiini, mutta suurin osa meni kirjaston vaihtopisteeseen. Toisessa astioita: suurin osa on nyt omassa käytössäni. Muutaman myin facebookin kautta tai vein Iittalan myymälään. Muisto- ja sälälaatikot vähenivät kolmesta kahteen. Ja nyt joululomalla vielä yhdestä kahteen. Eniten heitin pois paperitavaraa (kirjeitä, vihkoja, koulupapereita) ja valokuvia. Tärkeimmät jätin, mutta kylläpä mieli keveni. En ymmärrä, miksi olin säästänyt papereita, joista tuli epämukava olo. Esimerkkinä kirjevihko, jota kirjoitin silloisen parhaan kaverini kanssa. Iso osa teksteistä oli ihan turhanpäiväistä sivuntäytettä. Mutta joukossa oli myös kipeitä huomioita, kun molemmat kirjoittivat toistensa huonoista puolista. Onneksi en ole enää teini.. Vanhat paperit eivät todellakaan aina ilahduta, eikä niitä tarvitse säästää.

Olen huomannut, että tunnetavaroiden poistamiseen menee oma aikansa ja ainakin itselläni vaatii usean kierroksen. Tiedän, että kun ensi kesänä käyn viimeisen vanhemmillani olevan laatikon läpi, luultavasti mietin, että miksiköhän säästin tämän viime kerralla.

Mä voin tulla siivoamaan ni ei o tavaraa sen jälkee liikaa. Mä taasen heitän aivan kaiken pois mitä ei just sen hetkisessä elämässä tarvii.

Jätesäkkirulla tai kaks mukaan vaan.

Kaikki mitä ei käytä pois, kaikki ehkä käytetään joskus pois, kaikki rikkinäiset yms. Pois, liiat samanlaiset pois. Esim. Jos laseja on 40kpl...10kpl varmaan riittää ja loput kirpille jne...helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän viidesluokkalainen on käynyt ihan omatoimisesti (ja vähän liiankin reilulla kädellä) aina kesäloman alkaessa kuluneen vuoden koulukamat läpi. Minä olen sieltä kasasta poiminut talteen esimerkiksi kuvistöitä, aapisen ja muutamia muita kivoja juttuja, mutta mitään yleisesti mitään koulukirjoja, kokeita tai lippulappusia ei ole säilössä.

Lapselle on jostain syystä tärkeää, että kesäloman alkaessa koulujuttuja ei pyöri enää joka paikassa ja minä olen tyytyväinen, kun ei tarvitse hävittää tavaroita ilman lupaa tai keksiä niille säilytyspaikkaa.

Lisään vielä, että omat peruskoulu- ja lukioaikaiset kirjat ja paperit jäivät aikoinaan vanhempien vintille. Jossain vaiheessa se mun roinamäärä siellä alkoi hävettää ja ei se loppujen lopuksi ollut iso vaiva roudata ne paperilaatikot sieltä paperinkeräykseen.

Nyt olen luvannut pikkuhiljaa siivota äidin vinttiä muutenkin. Olen jo aloittanut helpoimmista ja vienyt esimerkiksi kurkku- yms purkkeja kassikaupalla lasi- ja metallikeräykseen. Jostain syystä niitäkin on sinne joskus säilötty.

Kaikki paperi- ja mappiröykkiöt siellä vintillä ovatkin vaivalloisempi juttu, ne pitäisi ehkä kaikki ainakin silmäillä läpi, vaikka äiti sanookin, ettei siellä ole mitään tärkeää. Tietääkö joku, tarvitaanko maatilan ja yrityksen vanhoja papereita vielä joskus jossain? Ja jos, niin mitä niistä? Sieltä siis löytyy kaikki mahdollinen ainakin 60-luvulta alkaen. ”Tärkeät” paperit kuitenkin vanhempani ovat ymmärtääkseni säilyttäneet muualla, vintillä eivät varmaan ole edes käyneet yli kymmeneen vuoteen.

Riippuu mitä maatilan papereita siellä on.

Periaatteessa ei muita kuin kauppakirjoja ym sopimuksia tarvi säästää. Verottajalle pitää kuitit olla tallessa muistaakseni sen 6 vuotta.

Meillä on maatilan papereissa 1800 luvulta alkaen kauppakirjoja ja perunkirjoituksia joita olen aarteena säilyttänyt eli poistaisin tarkistaen ettei mene vanhoja papereita hukkaan.

Te joilla on minimalistinen elämäntapa, kuinka monta esim. lautasta tai juomalasia teillä on? Olen tässä alkanut miettimään, että tarviikohan sitä yksi ihminen +10 lasia tai lautasta tai haarukkaa.

Tyynyliinojakin on liikaa, mutta ne nyt on sellaisia jotka käytössä ja pesussa kuluu, joten ne vois ehkä pitää. En vaan enää osta uusia.

Ja tätä on varmasti jossain täällä jo pohdittu, mutta nyt vasta päätin aloittaa tavaroiden raivauksen, kun on mahdollisesti tulossa muutto uuteen kaupunkiin. :)

Vierailija kirjoitti:

ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/

"miten tavaraa vois vähentää", onko ihan oikeasti noin vaikea keksiä miten tavaraa voi vähentää.

1. Heitä pois

2. Myy

3. Anna pois

4. Polta kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on minimalistinen elämäntapa, kuinka monta esim. lautasta tai juomalasia teillä on? Olen tässä alkanut miettimään, että tarviikohan sitä yksi ihminen +10 lasia tai lautasta tai haarukkaa.

Tyynyliinojakin on liikaa, mutta ne nyt on sellaisia jotka käytössä ja pesussa kuluu, joten ne vois ehkä pitää. En vaan enää osta uusia.

Ja tätä on varmasti jossain täällä jo pohdittu, mutta nyt vasta päätin aloittaa tavaroiden raivauksen, kun on mahdollisesti tulossa muutto uuteen kaupunkiin. :)

Astioiden määrä on mielestäni sopiva silloin, kun ei tule jatkuvasti sitä tilannetta, että ei ole puhtaita. Eli kun mulla on tiskikone täynnä, niin silti on vielä muutama puhdas astia kaapissa. Tällöin ei tarvitse pestä vajaita koneellisia. Tottakai joskus loppuu jokin kun onkin ollut enemmän käyttöä haarukoille tai kahvikupeille. Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen astiat kiertää sopivalla syklillä.

Lautasia, aterimia ja kulhoja minulla on 8kpl, mukeja ja vesilaseja 10kpl. Poikkeuksena leipälautasia on myös 10, pikkulusikoita 6.

Vierailija kirjoitti:

Te kenellä on ollut paljon tavaraa monessa eri huoneessa ja olette onnistuneet niiden poistossa hyvällä menestyksellä niin miten sen teitte?

Meillä on ok-talossa todella paljon sekalaista tavaraa ja mikä pahinta monessa paikassa sikinsokin. :( Niin asuintiloissa kun varastoissakin.

En ole konmarittanut, mutta katsonut jaksot netflixistä ja kuulostaa ihan järkevältä kerätä esim kaikki tuikkukupit, ruukut, seinäkoristeet, koriste esineet, maljakot, ruukut ym yhteen kasaan, nähdä kuinka paljon sitä omistaa ja valita vain mieluisimmat. Samoin kirjat ja lehdet kasaan ja valinta säilytettävät, sama sitten astioille, vaatteille, askartelu/käsityötavaroille jne.

Kerran me kasattiin kaikki talon sukat yhteen ja katsottiin vieläkö mahtuvat, onko ehjiä ja onko pareja.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on minimalistinen elämäntapa, kuinka monta esim. lautasta tai juomalasia teillä on? Olen tässä alkanut miettimään, että tarviikohan sitä yksi ihminen +10 lasia tai lautasta tai haarukkaa.

Tyynyliinojakin on liikaa, mutta ne nyt on sellaisia jotka käytössä ja pesussa kuluu, joten ne vois ehkä pitää. En vaan enää osta uusia.

Ja tätä on varmasti jossain täällä jo pohdittu, mutta nyt vasta päätin aloittaa tavaroiden raivauksen, kun on mahdollisesti tulossa muutto uuteen kaupunkiin. :)

Riippuu monesta asiasta, kuten siitä tiskaatko käsin vai koneella. Ja paljonko on säilytystilaa. Meillä on kahdelle hengelle

8 juomalasia

6 kahvikuppia

6 leipälautasta

4 ruokalautasta

4 isoa kulhoa

4 jälkiruokakulhoa.

Nämä riittää siihen että astianpesukone tulee täyteen noin kahden päivän välein. Vähemmällä määrällä pitäisi pestä joka päivä vajaa koneellinen, kun jokin astialasi loppuisi ennen toista. Käsin tiskatessa riittäisi noin puolet pienempi määrä, kun voisi tiskata joka päivä.

Petivaatteet ei muutes käyttämällä lopu, itsellä ainakin tyynyliinat sun muut kestää vuosikymmeniä. Petivaatteita meillä on 3x2 settiä, isoja pyyhkeitä 4, käsipyyhkeitä 4.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on minimalistinen elämäntapa, kuinka monta esim. lautasta tai juomalasia teillä on? Olen tässä alkanut miettimään, että tarviikohan sitä yksi ihminen +10 lasia tai lautasta tai haarukkaa.

Tyynyliinojakin on liikaa, mutta ne nyt on sellaisia jotka käytössä ja pesussa kuluu, joten ne vois ehkä pitää. En vaan enää osta uusia.

Ja tätä on varmasti jossain täällä jo pohdittu, mutta nyt vasta päätin aloittaa tavaroiden raivauksen, kun on mahdollisesti tulossa muutto uuteen kaupunkiin. :)

Sanoisin, että riippuu säilytystiloistasi. Toki jos muutto on edessä, niin sitä on vaikea tietää vielä, mikä määrä uuteen asuntoon mahtuu. En siis tarkoita, että kaapit pitäisi täyttää ääriään myöten, mutta jos vaikkapa 12 lasia mahtuu nätisti hyllylle ja jää vielä tilaakin, niin en poistaisi niitä poistamisen ilosta. Meillä oli 11 muumimukia (kolmelle), joista hajotin yhden juuri viime viikolla. En osta tilalle uutta, joten ne vähenevät ns. luonnollisesti. Sanoisin, että 8 olisi täysin riittävä määrä meille. Jos taas keittiösi näyttää silmiisi liian täydeltä tai epäkäytännölliseltä, ota kaikki tavarat esiin kategoria kerrallaan ja valitse suosikkisi. Laita juoma-astiat vaikka riviin, niin että lempparit on toisessa päässä ja ne ei-niin-iloa-tuottavat toisessa päässä ja kierrätä ne. Ja muistathan että tärkeintä on tukkia tavaravirta (ei enää uutta tavaraa).

Olen tässä lueskellut Kon mari kakkosta (Iloa säkenöivä järjestys). Jaan teille muutamia kohtia kirjasta, ehkä ne inspiroivat muitakin.

"Muista, ettei tässä valita pois heitettäviä vaan säilytettäviä tavaroita."

"Usein puhutaan puhdistamisesta ja järjestämisestä kuin ne olisivat yksi ja sama asia, vaikka ne ovat todellisuudessa täysin eri asiat. Jos et ymmärrä tätä perustotuutta, kodistasi ei tule koskaan todella siistiä. (...) Järjestäminen kohdistuu tavaroihin, puhdistaminen likaan. (...) Sekasotku ja kamppeiden lojuminen hujan hajan ovat sataprosenttisesti ihmisen itsensä vika. Esineet eivät lisäänny itsestään vaan ainostaan ostamalla ja vastaanottamalla. (...) Sitä vastoin pölyä ja muuta likaa kerääntyy asuntoon itsestään. Se on luonnonlaki."

"Vertailu on paras tapa selvittää, mikä tuo iloa ja mikä ei."

"Lumoutumisen, innostuksen tai vetovoiman tunteet eivät ole ainoat ilon merkit. Ilon osoituksia ovat myös rentouttavan yksinkertainen design, elämää helpottava käytännöllisyys, tunne että esine on juuri oikeanlainen tai että sen omistamisesta on hyötyä arkielämässä."

"Älä heitä pois iloa tuottavia tavaroita vain siksi, ettet käytä niitä. (...) Ole sen sijaan luova ja keksi keinoja käyttää noita päällisin puolin turhia tavaroita."

"Vaikka sinulla olisi kuinka paljon roinaa, aikaa menee aina rajallisesti. Jos löydät joukosta esineet, jotka herättävät sinussa iloa, ja päätät missä säilytät ne, järjestämistyö vääjäämöttä päättyy joskus."

"'Hoida karsinta ensin loppuun.' Varmasti tiedät jo, että tämä on yksi KonMari-menetelmän perussäännöistä. Jos rupeat miettimään yksittäisten esineiden säilytyspaikkoja jo ennen kuin olet poistanut kaiken poistettavan, et pääse pitkälle. Siksi on aluksi tärkeää keskittyä pelkästään vähentämiseen."