Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19890)
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 09:51"]
Oletteko muut säästäneet opiskelupapereita vai olemmeko miehen kanssa ainoat?
Ei ole säästetty.
Kun vanhemmat erosivat ja muuttivat erilleen, heidän varastostaan löytyi paljon minun ja veljeni koulujuttuja. Siinä sitten jaettiin veljen kanssa paperit, kansiot ja kirjat. Ihmeteltiin yhteen ääneen, miksi ne on säästetty. Joitain hassuja tai uskomattomia juttuja sitten roudasin kotiin. Skannasin parhaimmat muistot ja alkuperäiset heitin roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outiiiii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 09:51"]
Oletteko muut säästäneet opiskelupapereita vai olemmeko miehen kanssa ainoat?Ei ole säästetty.
Kun vanhemmat erosivat ja muuttivat erilleen, heidän varastostaan löytyi paljon minun ja veljeni koulujuttuja. Siinä sitten jaettiin veljen kanssa paperit, kansiot ja kirjat. Ihmeteltiin yhteen ääneen, miksi ne on säästetty. Joitain hassuja tai uskomattomia juttuja sitten roudasin kotiin. Skannasin parhaimmat muistot ja alkuperäiset heitin roskiin.
Vastasit omaan kysymykseesi. Ne on säästetty siksi että jonain päivänä sinä ja veljesi voitte ne käydä läpi, ottaa talteen parhaimmat muistoksi ja hävittää loput. Miksi vanhempiesi se olisi pitänyt tehdä? Nuorilla on kumma käsitys siitä että kun itse muutetaan kotoa pois, joku mystinen olento hävittää kaiken mitä sinne jätit. Teetkö samoin jos muutat vuokra-asunnosta toiseen eli jätät tarpeettomat tavarat vuokraisännän hävitettäväksi?
Kantsii lahjoittaa ehjät ja itselle tarpeettomat urheiluvälineet esim. kouluihin tai urheiluseuroille.
Aina on perheitä joilla ei varaa hankkia luistimia lapsille, jolloin koululla olisi hyvä olla muutamia välineitä varalla.
Kävin vasta iäkkään sukulaisen luona jolla oli paljon urheiluvälineitä joilla ei enää tehnyt mitään. Paikallinen koulu ilahtui mm. soutulaitteesta ja luistimista.
Olisi tietysti helpompi jos koulut ym. ilmoittelisivat mistä on pulaa jotta voisi lahjoittaa sinne missä eniten tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin uudet balettitossut ja annoin vanhat siskon koiralle leluiksi. Se on terrieri ja tuhoaa ne atomeiksi parissa päivässä. Loppuu niistäkin tossunrämistä vastus ja piskillä on hauskaa.
OT, mutta toivottavasti ei vahingossa nieme nauloja tms. joita tossuissa on kiinni.
Pehmeät tossut. Ei nauloja.
”Kävin vasta iäkkään sukulaisen luona jolla oli paljon urheiluvälineitä joilla ei enää tehnyt mitään. Paikallinen koulu ilahtui mm. soutulaitteesta ja luistimista.”
Siis tällä iäkkäällä ihmisellä oli ihan nykypäivän urheilutavaroita? Mistä ihmeestä niitä on tullut?
Meillä on anoppilassa miehen ja veljensä vanhoja luistimia, suksia, lumilautoja ja ties mitä jemmattuna. Siellä ne on kohta kolmekymmentä vuotta odottaneet uusia käyttäjiä ja olen miettinyt, kuka ne koppuraiset nappikset ja luistimet tahtoo. Lasketteluvehkeissäkin tekniikka on mennyt eteenpäin ja ei ne ysärin kamat oikein vastaa nykypäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Kävin vasta iäkkään sukulaisen luona jolla oli paljon urheiluvälineitä joilla ei enää tehnyt mitään. Paikallinen koulu ilahtui mm. soutulaitteesta ja luistimista.”
Siis tällä iäkkäällä ihmisellä oli ihan nykypäivän urheilutavaroita? Mistä ihmeestä niitä on tullut?
Meillä on anoppilassa miehen ja veljensä vanhoja luistimia, suksia, lumilautoja ja ties mitä jemmattuna. Siellä ne on kohta kolmekymmentä vuotta odottaneet uusia käyttäjiä ja olen miettinyt, kuka ne koppuraiset nappikset ja luistimet tahtoo. Lasketteluvehkeissäkin tekniikka on mennyt eteenpäin ja ei ne ysärin kamat oikein vastaa nykypäivää.
Tämä on yleinen ongelma esim hyväntekeväisyyteen suunnatuilla kirppareilla, kun vanhoja aarteita tuodaan eikä ne useinkaan kelpaa enää kenellekään, mutta iloisesti otetaan vastaan ettei tuoja pahoilta suotta mieltään.
Muistettava myös, että hyvääkin tuodaan.
Minäkin raivasin vanhempieni jäämistöä ja vintiltä löytyi kaikki koulutavarat nätisti arkistoituna. Aapisen otin muistoksi, kaikki muu tutkimatta roskalavalle. Omat lapseni ovat itse hävittäneet koulutavaransa, ala-asteen jälkeen, yläasteen jälkeen. Lukion kirjoista saivat suurimman osan myytyä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoja monoja ei voi kierrättää. Suksissa ei ole enää sopivia siteitä. Pulkat, potkumopot, sukset + sopivat monot, luistimet jne lahjoitin heti päiväkotiin ja kouluun kun jäivät pieniksi. Samoin kurahousut ja kumisaappaat varavaatteiksi p.kotiin. Ottivat mielellään. Jotkut tuntuvat säästelevän mahdollisille lapsenlapsilleen. Sitä romppeen määrää...
Vierailija kirjoitti:
Outoja ne viestit että on likaa mutta ei ole yritetty putsata, eli lähtee kyllä puhtaaksi ostajan toimesta mutta myyjä ei viitsinyt nähdä sitä vaivaa?
Joskus tekis mieli kysyä facebookin kirpparilla kun myydään näitä ulkopukuja pesemättöminä, että saako liat siis kaupan päälle? Joo ymmärrän, että teknisiä vaatteita ei tulisi usein pestä, mutta voisi pestä edes myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se soutulaite oli 80 luvulta, eli ei kovin ”uusi” mutta toimiva, meni vissiin koulun taukotilaan ja luistimet oli retkiluistintyyppiset. Lisäksi oli käsipainoja. Ei minusta nuo vanhene.
Toki ne vanhanajan sukset taitaa olla liian leveitä nyky laduille, mutta eikös metsään tai järven jäälle voi mennä vanhoissakin välineissä.
Mieheni syntynyt 68, Vanhin lapsemme 93. Anoppi oli säästänyt vanhoja vaatteita, ei siis heitä mitään muutenkaan, ja antoi näitä meille. Joo, ei ole tullut köytetyksi yhtäkään näistä. Älkää mummot tehkö samaa, vaan heittäkää ne vanhat ja kuluneet pois. Eri jos antais vaikka jollekkin vähän nuoremmalle lapselle mutta ei vasta seuraavalle sukupolvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tosiaan hieman hankalaa heti ottaa kaikki mahdollinen tavara mukaan, kun muuttaa opiskelemaan. Jos johonkin pieneen soluun tai pieneen yksiöön muuttaa, niin eihän sinne edes kaikki omistamansa huonekalut välttämättä mahdu. Ja jos vanhemmat asuvat isossa omakotitalossa ja heille vaikka varastoon mahtuu nuoren tavarat, siis oikeasti mahtuu, ei siis että on varasto lähinnä käyttökelvoton kun se on niin täynnä. Mutta kyllä siinä vaiheessa kun opinnot päättyvät, usein myös jo ennen sitä, tai jos on sellainen vakituinen asunto - viimeistään omistusasuntoa hommatessa tai jos on saanut työpaikan joka luultavasti on pysyvä, eli uskaltaa jo sitoutua paikkakuntaan, pitäisi omat tavarat hakea vanhempien luota pois. Käydä ne läpi ja heittää tarpeeton pois.
Paljon näkee erilaisilla sivustoilla vanhempia tuskailemassa, kun vielä aikuisten, jopa perheellisten lasten tavarat ovat siellä äidin ja isän luona säilössä ja nämä samat vanhemmat haluaisivat käydä kotiansa läpi, hankkiutua eroon turhasta ja jopa muuttaa pienempään. Mutta ei onnistu kun melkein 40v "lapset" käyttää vanhempiensa taloa varastonaan.
Paljon on vain oikeasti sellaista tavaraa, jonka ainoa oikea paikka on roskis. Ei enää tota keksittyä syyllistämistä "no voithan sää tehdä tästä.. tätähän voi käyttää vaikka.. vähän muokkaamalla ihan hyvä..." Jos ne tavarat on niin hyviä, niin sitten henkilö on hyvä ja käyttää ne itse loppuu asti. Ja useimmiten nuo muokkaamalla vanhasta uutta, ovat vain ihan järkyttävää sontaa. Tietenkin vaikka kuluneesta paidasta voi tehdä siivousrätin, mutta harvoin kuluneista verhoista saa mitään kaunista tanssimekkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivaus kesken, enkä pääse eteenpäin. Täällä missä asun ei ole oikein mitään kierrätysmahdollisuuksia tavaroille, ei kirppareita eikä fb ryhmiä. Olen yrittänyt myydä netissä postitusta tarjoten, mutta vaatinut rahat etukäteen. Ei mene kaupaksi ei. Nyt en keksi enää mihin näitä veisi, kuitenkin ihan kauniita, siistejä esineitä. Olen itse hyvinkin tarkka käytetyn tavaran suhteen, eli kiertoon en myöskään itse halua laittaa mitään mitä en itse ostaisi. Hinnatkin ovat pieniä, esimerkiksi isosta korulippaasta (täyspuuta, koristeitehelat, muuten siisti maalipinta) pyysin 8€. Ei mennyt kaupaksi.
Rahat ovat tiukassa, jokainen euro olisi tärkeä. Vinkkejä?
Lisäksi alkaa luopumisen tuska olla päällä. Kamalan vaikeaa päästää irti. Tsemppejä muilta?Tässäpä hyvin kuvattu syy sille, miksei omasta mielestä hyvä tavara mene kaupaksi. Myydään tavaraa (korurasia), jota ei isot massat nykyaikana enää käytä.
Ihan sama miten hyväkuntoinen ja kaunis jokin esine on, jos sille ei ole kysyntää.Jos tavaraa ei ole hyllyt täynnä kaupoissa, ei sille ole isoa markkinaa käytettynäkään.
Okei, puhun korurasiasta, koska en keksinyt parempaa kuvausta. Puinen arkku, itsellä oli tässä langat tallessa, mutta nyt on villasukkia neulottu parin vuoden tarpeisiin eikä pikkuarkulle ole enää käyttöä. En nyt puhu siis mistään 80/90-luvun korurasioista. Ongelma on lähinnä etten tiedä miten tavoittaa mahdolliset ostajat.
Ilahdutti vinkki etsiä erikoistuneita ryhmiä Facebookista, näin teen!
On varmaan mainittava etten asu Suomessa, eli pitää tutkia paikalliset ryhmät.
Muuta tavaraa on esim uusantiikkinen lamppu ( lähetys olisi kallista), kukkaruukkuja (pestyä, ehjiä, sisä/ulkokäyttöön). Näistä pyysin ~0,5€ kpl tai jos ottaa enemmän kerralla saa lisä-alennuksen. Ei noita kannata lähetellä postissa.
Jos nyt ajatellaan että kellekään ei kelpaa, niin roskiin vain? Ei tunnu kovin oikealta heittää näitä minkään hyväntekeväisyysjärjestönkään niskoille. Kyllä minusta pitää yrittää ensin nähdä vaivaa, ja etsiä mahdollista ostajaa. Jos vaikka nyt unohtaisi sen rahantarpeenkin. Mielummin antaisin ilmaiseksi kuin roskiin. Minusta omaisuuteen kuuluu myös vastuu, roska on tietysti roska, mutta funktioltaan toimiva, ehjä, puhdas ja virheetön tavara ei minusta ensimmäisenä roskapönttöön kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivaus kesken, enkä pääse eteenpäin. Täällä missä asun ei ole oikein mitään kierrätysmahdollisuuksia tavaroille, ei kirppareita eikä fb ryhmiä. Olen yrittänyt myydä netissä postitusta tarjoten, mutta vaatinut rahat etukäteen. Ei mene kaupaksi ei. Nyt en keksi enää mihin näitä veisi, kuitenkin ihan kauniita, siistejä esineitä. Olen itse hyvinkin tarkka käytetyn tavaran suhteen, eli kiertoon en myöskään itse halua laittaa mitään mitä en itse ostaisi. Hinnatkin ovat pieniä, esimerkiksi isosta korulippaasta (täyspuuta, koristeitehelat, muuten siisti maalipinta) pyysin 8€. Ei mennyt kaupaksi.
Rahat ovat tiukassa, jokainen euro olisi tärkeä. Vinkkejä?
Lisäksi alkaa luopumisen tuska olla päällä. Kamalan vaikeaa päästää irti. Tsemppejä muilta?Tässäpä hyvin kuvattu syy sille, miksei omasta mielestä hyvä tavara mene kaupaksi. Myydään tavaraa (korurasia), jota ei isot massat nykyaikana enää käytä.
Ihan sama miten hyväkuntoinen ja kaunis jokin esine on, jos sille ei ole kysyntää.Jos tavaraa ei ole hyllyt täynnä kaupoissa, ei sille ole isoa markkinaa käytettynäkään.
Okei, puhun korurasiasta, koska en keksinyt parempaa kuvausta. Puinen arkku, itsellä oli tässä langat tallessa, mutta nyt on villasukkia neulottu parin vuoden tarpeisiin eikä pikkuarkulle ole enää käyttöä. En nyt puhu siis mistään 80/90-luvun korurasioista. Ongelma on lähinnä etten tiedä miten tavoittaa mahdolliset ostajat.
Ilahdutti vinkki etsiä erikoistuneita ryhmiä Facebookista, näin teen!
On varmaan mainittava etten asu Suomessa, eli pitää tutkia paikalliset ryhmät.Muuta tavaraa on esim uusantiikkinen lamppu ( lähetys olisi kallista), kukkaruukkuja (pestyä, ehjiä, sisä/ulkokäyttöön). Näistä pyysin ~0,5€ kpl tai jos ottaa enemmän kerralla saa lisä-alennuksen. Ei noita kannata lähetellä postissa.
Jos nyt ajatellaan että kellekään ei kelpaa, niin roskiin vain? Ei tunnu kovin oikealta heittää näitä minkään hyväntekeväisyysjärjestönkään niskoille. Kyllä minusta pitää yrittää ensin nähdä vaivaa, ja etsiä mahdollista ostajaa. Jos vaikka nyt unohtaisi sen rahantarpeenkin. Mielummin antaisin ilmaiseksi kuin roskiin. Minusta omaisuuteen kuuluu myös vastuu, roska on tietysti roska, mutta funktioltaan toimiva, ehjä, puhdas ja virheetön tavara ei minusta ensimmäisenä roskapönttöön kuulu.
Jos kukaan ei ota niitä edes ilmaiseksi, eikä itsellä ole käyttöä, niin roskiin vaan, mitä niitä hilloamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin raivasin vanhempieni jäämistöä ja vintiltä löytyi kaikki koulutavarat nätisti arkistoituna. Aapisen otin muistoksi, kaikki muu tutkimatta roskalavalle. Omat lapseni ovat itse hävittäneet koulutavaransa, ala-asteen jälkeen, yläasteen jälkeen. Lukion kirjoista saivat suurimman osan myytyä eteenpäin.
Olen tehnyt samalla tavalla. En vaan näe mitään syytä säilöä vanhoja lukion jaksotodistuksia tai peruskoulun englanninvihkoja. Tietenkin lukion päättötodistus ja tutkintotodistukset siitä alkaen ovat tallessa, mutta se on eri juttu.
Postikortit ja kirjeet olen nekin hävittänyt melkein kaikki. Olen säästänyt vain joitain yksittäisiä kortteja kuten viimeisen joulukortin papaltani ja muita vastaavia. Päiväkirjat hävitin jo nuorena enkä ole niitä kaivannut. Taktiikkani monessa asiassa on laittaa se kierrätykseen tai kiertoon ennen kuin siihen alkaa kiinnittyä tunne- tai nostalgia-arvoa. Muistot eivät ole kiinni esineissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivaus kesken, enkä pääse eteenpäin. Täällä missä asun ei ole oikein mitään kierrätysmahdollisuuksia tavaroille, ei kirppareita eikä fb ryhmiä. Olen yrittänyt myydä netissä postitusta tarjoten, mutta vaatinut rahat etukäteen. Ei mene kaupaksi ei. Nyt en keksi enää mihin näitä veisi, kuitenkin ihan kauniita, siistejä esineitä. Olen itse hyvinkin tarkka käytetyn tavaran suhteen, eli kiertoon en myöskään itse halua laittaa mitään mitä en itse ostaisi. Hinnatkin ovat pieniä, esimerkiksi isosta korulippaasta (täyspuuta, koristeitehelat, muuten siisti maalipinta) pyysin 8€. Ei mennyt kaupaksi.
Rahat ovat tiukassa, jokainen euro olisi tärkeä. Vinkkejä?
Lisäksi alkaa luopumisen tuska olla päällä. Kamalan vaikeaa päästää irti. Tsemppejä muilta?Tässäpä hyvin kuvattu syy sille, miksei omasta mielestä hyvä tavara mene kaupaksi. Myydään tavaraa (korurasia), jota ei isot massat nykyaikana enää käytä.
Ihan sama miten hyväkuntoinen ja kaunis jokin esine on, jos sille ei ole kysyntää.Jos tavaraa ei ole hyllyt täynnä kaupoissa, ei sille ole isoa markkinaa käytettynäkään.
Okei, puhun korurasiasta, koska en keksinyt parempaa kuvausta. Puinen arkku, itsellä oli tässä langat tallessa, mutta nyt on villasukkia neulottu parin vuoden tarpeisiin eikä pikkuarkulle ole enää käyttöä. En nyt puhu siis mistään 80/90-luvun korurasioista. Ongelma on lähinnä etten tiedä miten tavoittaa mahdolliset ostajat.
Ilahdutti vinkki etsiä erikoistuneita ryhmiä Facebookista, näin teen!
On varmaan mainittava etten asu Suomessa, eli pitää tutkia paikalliset ryhmät.Muuta tavaraa on esim uusantiikkinen lamppu ( lähetys olisi kallista), kukkaruukkuja (pestyä, ehjiä, sisä/ulkokäyttöön). Näistä pyysin ~0,5€ kpl tai jos ottaa enemmän kerralla saa lisä-alennuksen. Ei noita kannata lähetellä postissa.
Jos nyt ajatellaan että kellekään ei kelpaa, niin roskiin vain? Ei tunnu kovin oikealta heittää näitä minkään hyväntekeväisyysjärjestönkään niskoille. Kyllä minusta pitää yrittää ensin nähdä vaivaa, ja etsiä mahdollista ostajaa. Jos vaikka nyt unohtaisi sen rahantarpeenkin. Mielummin antaisin ilmaiseksi kuin roskiin. Minusta omaisuuteen kuuluu myös vastuu, roska on tietysti roska, mutta funktioltaan toimiva, ehjä, puhdas ja virheetön tavara ei minusta ensimmäisenä roskapönttöön kuulu.
Suomessa noi kukkaruukut kyllä menisi fb-roskalavalla. Samoin tuo lamppu. Lampun voisi joku ostaakin, eikä lähettäminen Matkahuollolla ole niin kallista.
Mutta joo, jos asut paikassa, jossa tällaista mahdollisuutta ei ole..
Oikeassa olet, ei kuulu roskapönttöön tuollainen tavara.
Vierailija kirjoitti:
Outiiiii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 09:51"]
Oletteko muut säästäneet opiskelupapereita vai olemmeko miehen kanssa ainoat?Ei ole säästetty.
Kun vanhemmat erosivat ja muuttivat erilleen, heidän varastostaan löytyi paljon minun ja veljeni koulujuttuja. Siinä sitten jaettiin veljen kanssa paperit, kansiot ja kirjat. Ihmeteltiin yhteen ääneen, miksi ne on säästetty. Joitain hassuja tai uskomattomia juttuja sitten roudasin kotiin. Skannasin parhaimmat muistot ja alkuperäiset heitin roskiin.
Vastasit omaan kysymykseesi. Ne on säästetty siksi että jonain päivänä sinä ja veljesi voitte ne käydä läpi, ottaa talteen parhaimmat muistoksi ja hävittää loput. Miksi vanhempiesi se olisi pitänyt tehdä? Nuorilla on kumma käsitys siitä että kun itse muutetaan kotoa pois, joku mystinen olento hävittää kaiken mitä sinne jätit. Teetkö samoin jos muutat vuokra-asunnosta toiseen eli jätät tarpeettomat tavarat vuokraisännän hävitettäväksi?
Nuorilla? En taida olla kovinkaan nuori, kun keksin koulujuttujen skannailun silloin, kun vasta harvassa kodissa sellaisia uutuuksia oli. Se, mitä ihmeteltiin veljen kanssa oli se tavaran, paperin, määrä, mitä äiti oli säilyttänyt. Paperinpala, johon oli harjoiteltu kaunokirjoitusta ei-millään sanoilla. Tätä paperimäärää ei ollut yksi laatikko, vaan jotakuinkin kymmenen isoa laatikkoa.
Kun raha on vähissä, tulee hyvin "konmaritettua". Kun kengät hajoavat, tai joku vaate, heitän pois mutta en osta uutta. Vielä löytyy kaapista joku jonka voi vetää päälle. En enää mieti, "tuottaako se iloa" niin kuin joskus ajattelin vaatteista. Kunhan se on ehjä, ei liian pieni, ja voin siinä mennä töihin. Kun tavarat on vähentyneet taas, voin luopua taas yhdestä lipastosta tai kaapista. Ei tarvitse lisää huonekalujakaan.
Up.