Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19889)
Mä oon laittanut oveen lapun ettei saa tuoda mainoksia koska ne hukkuu "oikean postin" sekaan.. Ja niin helpottui sekin, ettei mainoksia tarvi raahata paperikeräyslaatikkoon niin usein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon laittanut oveen lapun ettei saa tuoda mainoksia koska ne hukkuu "oikean postin" sekaan.. Ja niin helpottui sekin, ettei mainoksia tarvi raahata paperikeräyslaatikkoon niin usein!
Mulle ei edes tule postia. E-laskut ja sähköpostina kaikki mahdollinen. Verotuspäätös tulee vielä paperisena ja kummitäti lähettää postikortin aina reissuiltaan ja syntymäpäivänäni.
Pakko hehkuttaa: Kyllä huomaa että helpompi hengittää kun saatu korkea vitriinikaappi pois olohuoneesta. Sen sisällä oli paljon ns. ”tärkeää” jotka sain sijoitettua muualle asuntoon joten puolisko suostui siitä luopumaan. Oli lyönyt varpaansa usein kaapin jalkaan mutta kovasti koetti anopin kera puolustaa vitriinin säilyttämistä koska oli mm. perintöastiat siellä paremmin näkyvillä.
Eli niistä perintöastioista ei päästy eroon (miehenkin suosikkeja vaikka epäkäytännöllisiä), mutta nyt ne on keittiönkaapissa arkiastioiden kanssa. Olen tehnyt kompromisseja ja luopunut jostain omista astioista (prismasta hankittuja) jotta on voitu ottaa noita käyttöönkin. Tosin ahdistavaa yrittää juoda aamukahvia pienistä kupeista joilla kovasti arvoa ja ne ei saa hajota. Huomasin anopin viime käynnillä tutkivan astiakaappia, taisi laskea että onko koko setti vielä koossa.
Anoppi on siis siirtänyt itseltään ”perintökalut” jo nyt poikiensa riesaksi koska elää muodikasta minimalismia. Eli on oman pienen kämppänsä tyhjentänyt kaikista ikävistä turhista tavaroista ja syyllistää niistä jälkipolvia. Ostaa toki uutta sisustuskamaa eli kuolinsiivouksesta ei voida puhua.
Hirveä määrä valokuvia odottaa sängyn alla että keksin niille paremman paikan. Ainakin tulee omista turhista tavaroista luovuttua nopeammin jotta nuo mahtuu jonnekin. Välillä kyllä miettii että onko tässä järkeä kun oma maku ja miehen maku poikkeaa niin suuresti toisistaan. Muilla samanlaista?
Vierailija kirjoitti:
Olin tänään yhdessä tilaisuudessa. Lähtiessä tilaisuuden emännät ojensivat kassin, jossa oli yksi esite ja yksi minulle turha tavara. Jäin miettimään, miksi otin pussin. Eikö siitä voisi nätisti kieltäytyä?
Toisaalta, jos kassissa olisi ollut esim. leipä, hunajaa tai sinappia, olisin ottanut sen oikein mielelläni. Näitäkin joskus saa. Mutta eihän sitä voi kurkata kassiin, ja kun näkee sisällön, päättää ottaako sen vai ojentaako takaisin.
Nyt meille tuli kuin varkain yksi tavara lisää ja esite, jonka laitoin suoraan paperinkeräykseen.
Totta kai voi kurkata ja kieltäytyä! Ja pitäisikin. Ei ole järkeä ottaa vastaan roinaa jota ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tänään yhdessä tilaisuudessa. Lähtiessä tilaisuuden emännät ojensivat kassin, jossa oli yksi esite ja yksi minulle turha tavara. Jäin miettimään, miksi otin pussin. Eikö siitä voisi nätisti kieltäytyä?
Toisaalta, jos kassissa olisi ollut esim. leipä, hunajaa tai sinappia, olisin ottanut sen oikein mielelläni. Näitäkin joskus saa. Mutta eihän sitä voi kurkata kassiin, ja kun näkee sisällön, päättää ottaako sen vai ojentaako takaisin.
Nyt meille tuli kuin varkain yksi tavara lisää ja esite, jonka laitoin suoraan paperinkeräykseen.
Totta kai voi kurkata ja kieltäytyä! Ja pitäisikin. Ei ole järkeä ottaa vastaan roinaa jota ei tarvitse.
Tämä olisi hyvä signaali myös näille antaville, että krääsää ei jaeta.
Olen monesti jättänyt sen krääsäkassin penkille/pöydälle jos ne on ollut siinä valmiina jaettuna jokaiselle. Kerran jätin kassin naulakkoon, kun lähtiessä kassit jaettiin kaikille eikä sisältöä voinut siinä heti jonossa tarkistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos paperivalokuvat ovat riesa, ne voi skannata ja säilöä koneelle. Eivät vie tilaa. Kannattaa ehkä ottaa varmuuskopiot vaikka muistitikulle jos kone hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti jättänyt sen krääsäkassin penkille/pöydälle jos ne on ollut siinä valmiina jaettuna jokaiselle. Kerran jätin kassin naulakkoon, kun lähtiessä kassit jaettiin kaikille eikä sisältöä voinut siinä heti jonossa tarkistaa.
Siis missä tilaisuuksissa näitä jaetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kenellä on ollut paljon tavaraa monessa eri huoneessa ja olette onnistuneet niiden poistossa hyvällä menestyksellä niin miten sen teitte?
Meillä on ok-talossa todella paljon sekalaista tavaraa ja mikä pahinta monessa paikassa sikinsokin. :( Niin asuintiloissa kun varastoissakin.
Hyvin helppoa. Hylly kerralla. Säästöön / ei.
Ekassa karsimisessa oli niin kova rahapula, lähes kaikki, mitä en tarvinnut, sai lähteä, mistä oli mahdollisuus saada rahaa.Samaa kierrosta kun tein uudestaan ja uudestaan, oli lopputulos hyvä.
Kausimyyminen. Marraskuu on hyvä hetki myydä joulua, tuikkuja jne.
Meillä ei ole juurikaan ylimääräistä. Itselläni on muutama kultakoru, joita jemmaan, jos tulee akuutti rahapula. Astioita on ehkä liikaa, toisaalta niitä menee välillä rikki ja näitä ei saa takaisin.
Samoin vaatteita on liikaa, mutta niillä ei ole mitään rahallista arvoa ja nekin kuluu.Olen nyt tyytyväinen.
Muutama kultakoru... no eipä niistä paljoa rahaa saa :D
Itse asiassa saa! Kävin perjantaina viemässä kaksi kultasormusta ja todella siron kaulakorun romukultaa ostavaan yritykseen. Näistä tuli yli 200 euroa, joka on minulle iso raha. Vein myös ison kourallisen hopeakoruja, joista tuli vain reilut 50 euroa.
Ajatuksena oli päästä turhista koruista eroon, etenkin kun en käytä kultakoruja ollenkaan. Lisäksi sainkin rahaa ostaa uudet housut hajonneiden tilalle. Nekin housut jäivät korjaamatta kehnon materiaalin vuoksi (kangas on hiutunut ihan puhki). :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monesti jättänyt sen krääsäkassin penkille/pöydälle jos ne on ollut siinä valmiina jaettuna jokaiselle. Kerran jätin kassin naulakkoon, kun lähtiessä kassit jaettiin kaikille eikä sisältöä voinut siinä heti jonossa tarkistaa.
Siis missä tilaisuuksissa näitä jaetaan?
Meillä ainakin yritystilaisuuksissa, koulutuksissa, messuilla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen niin tuon tuskan, että eläkeikäiset tekevät kuolinsiivousta ja suvun arvotavarat ja muutkin kamat siirretään lapsille. Suostuin ja tunsin olevani ekologinen. Vaan mitä vielä, eläkeläiset pääsevätkin vielä kerran shoppailemaan kotinsa lattiaata kattoon uusilla tavaroilla. Hyvä kuulla, että tätä on muillakin. Silti pidän ne suvun astiat, ei siinä mitään, mutta auttaa ymmärtämään, mistä se tavaramäärä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Pakko hehkuttaa: Kyllä huomaa että helpompi hengittää kun saatu korkea vitriinikaappi pois olohuoneesta. Sen sisällä oli paljon ns. ”tärkeää” jotka sain sijoitettua muualle asuntoon joten puolisko suostui siitä luopumaan. Oli lyönyt varpaansa usein kaapin jalkaan mutta kovasti koetti anopin kera puolustaa vitriinin säilyttämistä koska oli mm. perintöastiat siellä paremmin näkyvillä.
Eli niistä perintöastioista ei päästy eroon (miehenkin suosikkeja vaikka epäkäytännöllisiä), mutta nyt ne on keittiönkaapissa arkiastioiden kanssa. Olen tehnyt kompromisseja ja luopunut jostain omista astioista (prismasta hankittuja) jotta on voitu ottaa noita käyttöönkin. Tosin ahdistavaa yrittää juoda aamukahvia pienistä kupeista joilla kovasti arvoa ja ne ei saa hajota. Huomasin anopin viime käynnillä tutkivan astiakaappia, taisi laskea että onko koko setti vielä koossa.
Anoppi on siis siirtänyt itseltään ”perintökalut” jo nyt poikiensa riesaksi koska elää muodikasta minimalismia. Eli on oman pienen kämppänsä tyhjentänyt kaikista ikävistä turhista tavaroista ja syyllistää niistä jälkipolvia. Ostaa toki uutta sisustuskamaa eli kuolinsiivouksesta ei voida puhua.
Hirveä määrä valokuvia odottaa sängyn alla että keksin niille paremman paikan. Ainakin tulee omista turhista tavaroista luovuttua nopeammin jotta nuo mahtuu jonnekin. Välillä kyllä miettii että onko tässä järkeä kun oma maku ja miehen maku poikkeaa niin suuresti toisistaan. Muilla samanlaista?
On huomattu, että olisi paljon helpompaa järjestää, jos olisi vain omat tavarat ja saisi yksin päättää :) Mutta sellaistahan se on joka asiassa, jos jonkun kanssa elämäänsä jakaa. Tällaisissa asioissa on hyvä muistaa, että ei kumpikaan ole enemmän oikeassa kuin toinen. Järjestyksen ja käytännöllisyyden näkökulmasta sinä olisit, mutta miehellesi muut asiat painavat enemmän. Toivottavasti vain miehesti oikeasti pitää niistä perintöastioista, eikä vain siksi, että ”kuuluu”!
Mutta pelkästään anopin pelossa niitä ei tarvitse pitää esillä. Mitä, jos laittaisittekin joskus kupit muualle pois näkyvistä, ja anoppi kurkkisi kaappiin. Jos hän näyttäisi epäilevältä ja harmistuneelta, mutta ei sanoisi mitään? Kaataisiko se elämän? Kai siitä pääsisi yli?
Jos hän kysyisi, että missä ne perintökupit ovat? Vastaisitte, että pantiin ne tuonne varastoon, kun halutaan säästää ne parhaisiin tilaisuuksiin, pelottaa että ne arjessa rikkoutuu.
Jos hän sanoisi, että kyllähän ne nyt pitää olla esillä? Vastaisitte, että me nyt päätimme parhaaksi näin.
Mutta kun sitä ja tätä ja minä voin kyllä antaa teille uuden vitriinikaapin ja... Vastaisitte, että me nyt päätimme parhaaksi näin.
Siis tämä oli vain esimerkki ajatusketjusta, en yhtään väitä tietäväni, miten teillä keskustelut menisivät :D Mutta tarkoitan, että miettisit, mikä nyt olisi pahinta, mitä voisi tapahtua, jos tekisin näin ja näin. Ei kai anoppi teitä söisi?
Itse laitoin keittiön yläkaappien päälle astiat, joita harvemmin käytetään, mutta kokonaan ei voi luopua jostain syystä. Kivoimman näköiset eturiviin, niin on siinäkin eräänlainen ”näyttely”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te kenellä on ollut paljon tavaraa monessa eri huoneessa ja olette onnistuneet niiden poistossa hyvällä menestyksellä niin miten sen teitte?
Meillä on ok-talossa todella paljon sekalaista tavaraa ja mikä pahinta monessa paikassa sikinsokin. :( Niin asuintiloissa kun varastoissakin.
Tässä kannattaa ottaa käyttöön konmarin kategorioittain siivous eikä kaappi kerrallaan, koska silloin tavarat eivät löydä samaan paikkaan.
Kannattaa yrittää miettiä alkuun helpoin kategoria, jolle on olemassa selkeä oma säilytyspaikka. Esim. Vaatteet ja käydä se läpi tyhjentämällä kaikki ja etsimällä saman kategorian tuotteet kasaan.
Sälälle ei ehkä auta muu kuin ottaa käyttöön väliaikaisia säilytysratkaisuja esim. Laatikot ja käydä koko asunto läpi etsien kategoriaan kuuluvia tavaroita. Tässä täytynee hyväksyä ettei tavarat ole heti täydellisesti paikoillaan vaan kestää hetken että tavarat on lajiteltu, jonka jälkeen niille voi miettiä säilytyspaikkoja. Itse tyhjentäisin kaapin tai pari ja lajittelisin niissä olevat tavarat kategorioittain ja sitten alkaisin keräämään niihin muualta kamaa helppousjärjestyksessä ja aina kun sopiva esine tulee vastaan, jos energia ja tila ei riitä kaiken alasrepimiseen kerralla. Samalla laittaisin menemään selkeitä turhia tavaroita. Pikkuhiljaa romukaapit tyhjenee ja tilaa tulee. Matkan varrella voi tarpeen mukaan muodostaa uusia kategorioita uusilla laatikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Pakko hehkuttaa: Kyllä huomaa että helpompi hengittää kun saatu korkea vitriinikaappi pois olohuoneesta. Sen sisällä oli paljon ns. ”tärkeää” jotka sain sijoitettua muualle asuntoon joten puolisko suostui siitä luopumaan. Oli lyönyt varpaansa usein kaapin jalkaan mutta kovasti koetti anopin kera puolustaa vitriinin säilyttämistä koska oli mm. perintöastiat siellä paremmin näkyvillä.
Eli niistä perintöastioista ei päästy eroon (miehenkin suosikkeja vaikka epäkäytännöllisiä), mutta nyt ne on keittiönkaapissa arkiastioiden kanssa. Olen tehnyt kompromisseja ja luopunut jostain omista astioista (prismasta hankittuja) jotta on voitu ottaa noita käyttöönkin. Tosin ahdistavaa yrittää juoda aamukahvia pienistä kupeista joilla kovasti arvoa ja ne ei saa hajota. Huomasin anopin viime käynnillä tutkivan astiakaappia, taisi laskea että onko koko setti vielä koossa.
Anoppi on siis siirtänyt itseltään ”perintökalut” jo nyt poikiensa riesaksi koska elää muodikasta minimalismia. Eli on oman pienen kämppänsä tyhjentänyt kaikista ikävistä turhista tavaroista ja syyllistää niistä jälkipolvia. Ostaa toki uutta sisustuskamaa eli kuolinsiivouksesta ei voida puhua.
Hirveä määrä valokuvia odottaa sängyn alla että keksin niille paremman paikan. Ainakin tulee omista turhista tavaroista luovuttua nopeammin jotta nuo mahtuu jonnekin. Välillä kyllä miettii että onko tässä järkeä kun oma maku ja miehen maku poikkeaa niin suuresti toisistaan. Muilla samanlaista?
Kuulostaa samalta kuin meillä, paitsi kun mun mies rupesi tekemään etätöitä eli olemaan päivisinkin kotona, hän hyvin pian myös alkoi marmattaa mutsinsa tänne raahaamista tavaroista. Nyt on tilanne, että kun jokin anopin aarre tänne taas ilmestyyy, mies vie sen suoraan taloyhtiön vaihtopöydälle tai, jos on arvotavaraa, lahjoittaa paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kirppikselle. (Anoppi vihaa eläimiä, joten poetic justice.)
Lahjoitin pois kymmenen vuosikertaa Akuankkoja. Kyllä kevensi mieltä.
Ei kenenkään tavaroita tarvitse ottaa vastaan, jos ei halua. Voi joutua vähän keskustelemaan ennen kuin menee perille.
Olin tänään yhdessä tilaisuudessa. Lähtiessä tilaisuuden emännät ojensivat kassin, jossa oli yksi esite ja yksi minulle turha tavara. Jäin miettimään, miksi otin pussin. Eikö siitä voisi nätisti kieltäytyä?
Toisaalta, jos kassissa olisi ollut esim. leipä, hunajaa tai sinappia, olisin ottanut sen oikein mielelläni. Näitäkin joskus saa. Mutta eihän sitä voi kurkata kassiin, ja kun näkee sisällön, päättää ottaako sen vai ojentaako takaisin.
Nyt meille tuli kuin varkain yksi tavara lisää ja esite, jonka laitoin suoraan paperinkeräykseen.