Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19867)
3129 jos mahdut asuntoosi tavaroittesi kanssa niin ei ongelmaa. Älä ostele lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli säilytelly jotain lastensa vauvavaatteita. En uskaltanu niitä käyttää kun olivat jo niin haperoita. Pitsit mureni käsiin.
Ehkä tuleville sukupolville säästäminen on tunnejuttu, ei niinkään järkiperäinen.
Se tunnearvon suuruus ja käyttö/raha-arvon minimaalisuus tässä koko touhussa on se ongelma. Järki käskee, sydän kieltää.
Vierailija kirjoitti:
3129 jos mahdut asuntoosi tavaroittesi kanssa niin ei ongelmaa. Älä ostele lisää.
Mahdun kyllä, mutta käytännössä tänne ei voi pyytää vieraita (en tosin ole varma, että haluaisinko edes). Ostamisen olen vähentänyt hyvin pieneen osaan siitä mitä se pahimmillaan oli, en kuitenkaan ihan nollaan ja samalla olen jotain saanut raivattua pois täältä pienissä erissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3129 jos mahdut asuntoosi tavaroittesi kanssa niin ei ongelmaa. Älä ostele lisää.
Mahdun kyllä, mutta käytännössä tänne ei voi pyytää vieraita (en tosin ole varma, että haluaisinko edes). Ostamisen olen vähentänyt hyvin pieneen osaan siitä mitä se pahimmillaan oli, en kuitenkaan ihan nollaan ja samalla olen jotain saanut raivattua pois täältä pienissä erissä.
Oikeaan suuntaan olet menossa. Jotkut elämäntilanteet ja vaiheet ovat sellaisia että ei vaan jaksa. Hyvät kaverisi eivät tuomitse sinua asuntosi takia. Kutsu vain kylään, jos muuten jaksat, tai menkää ravintolaan syömään tms. jos oma huushollisi tympäsee. Tsemppiä.
Tänä syksynä se tapahtui:
Sain herätyksen "mitä en käytä/tarvitse, voin antaa kierrätykseen" .
Pyysin ystävän apuun, sillä aloitus oli vaikeinta. Olen kiitollinen, että sain etenkin henkistä tukea. Kyllä kelpasi ihan fyysinenkin apu, sillä kaikkea oli paljon.
Nyt olen voiton puolella ja taakkani (ahdistukseni) on keventynyt vähintään niiden pois antamieni laatikollisten ja kassien verran. Ja enemmänkin.
Suosittelen luopumaan turhasta tavarasta. Helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea luopua kirjoista. Ne kaikki liittyy myös johonkin elämänvaiheeseen. Ja nuorena ne oli sivistyksen symboli, osa sitä tavoitetta sivistää itseään ja nousta duunariluokasta kovalla työllä keskiluokkaan. Tyypillistä, jäljittele sitä miksi haluat tulla.
Nykyään kaikki on sähköistä, ja rakkaat kirjani ovat vain painolastia. Mutta kun tuntuu että kadotan identiteettini jos hävitän ne?älä hävitä. ne tuottavat sulle iloa! konmarikin "käskee" säästämään sen mikä tuottaa iloa, menee mun mielestä liiallisuuksiin, jos identiteettikin pitäisi hävittää!
Toisaalta: ei ole tervettä jos identiteetti perustuu tavaraan. Identiteettiin voi kuulua lukeminen, mutta ei siihen pitäisi kuulua kirjojen omistaminen (niinkuin ei minkään muunkaan tietyn asian omistaminen).
Kirjojen säilyttäminen on täysin ok jos haluat ne säilyttää! Omani ovat järjestyksessä kirjahyllyssä ja siitä lainailee vapaasti kaverit ja sukulaiset. Olen silti minimalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea luopua kirjoista. Ne kaikki liittyy myös johonkin elämänvaiheeseen. Ja nuorena ne oli sivistyksen symboli, osa sitä tavoitetta sivistää itseään ja nousta duunariluokasta kovalla työllä keskiluokkaan. Tyypillistä, jäljittele sitä miksi haluat tulla.
Nykyään kaikki on sähköistä, ja rakkaat kirjani ovat vain painolastia. Mutta kun tuntuu että kadotan identiteettini jos hävitän ne?älä hävitä. ne tuottavat sulle iloa! konmarikin "käskee" säästämään sen mikä tuottaa iloa, menee mun mielestä liiallisuuksiin, jos identiteettikin pitäisi hävittää!
Toisaalta: ei ole tervettä jos identiteetti perustuu tavaraan. Identiteettiin voi kuulua lukeminen, mutta ei siihen pitäisi kuulua kirjojen omistaminen (niinkuin ei minkään muunkaan tietyn asian omistaminen).
12 ihmistä näyttää yläpeukuttaneen ajatusta, ettei kirjojen tai minkään muunkaan tietyn asian omistamisen pitäisi kuulua identiteettiin.
Itse en ole asiasta aivan varma. Vaatteista tai koruista on teoriassa helppo sanoa, ettei niiden varaan saisi rakentaa identiteettiä. Mutta silti myönnän, että en haluaisi mistään hinnasta pukea Suomen leijonaa kaulaani sen paremmin kuin pukea burkhaa päälleni, ihan identiteettikysymyksenä. Haluan pitää omat, itse valitsemani länsimaiset vaatteeni.
Entäpä unelmien koti tai suvun rakas kesäpaikka, oma lemmikkieläin, harrastusauto, taideteos, mummon käsityöt? Eikö tosiaan mikään näistä saa millään tavalla olla osana identiteetin muodostamisessa? Eikö esteetikko saa pitää kauneuden luomista ympärilleen olennaisena osana identiteettiään?
Ja mitä identiteettiin lopulta jää, kun kaikki nämä valinnat riisutaan pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea luopua kirjoista. Ne kaikki liittyy myös johonkin elämänvaiheeseen. Ja nuorena ne oli sivistyksen symboli, osa sitä tavoitetta sivistää itseään ja nousta duunariluokasta kovalla työllä keskiluokkaan. Tyypillistä, jäljittele sitä miksi haluat tulla.
Nykyään kaikki on sähköistä, ja rakkaat kirjani ovat vain painolastia. Mutta kun tuntuu että kadotan identiteettini jos hävitän ne?älä hävitä. ne tuottavat sulle iloa! konmarikin "käskee" säästämään sen mikä tuottaa iloa, menee mun mielestä liiallisuuksiin, jos identiteettikin pitäisi hävittää!
Toisaalta: ei ole tervettä jos identiteetti perustuu tavaraan. Identiteettiin voi kuulua lukeminen, mutta ei siihen pitäisi kuulua kirjojen omistaminen (niinkuin ei minkään muunkaan tietyn asian omistaminen).
Menee liiallisuuksiin, jos joku av-mamma päättää toisten puolesta, miten ja mistä asioista identiteetti saa koostua.
En ole ihan varma, että sinun identiteettisiisi kuuluu erilaisuuden hyväksyminen.
Moni harrastus vaatii välineistöä. Kaikkiko pitää vuokrata, vaikka niitä tavaroita tarvitsisi jatkuvasti? Vai onko harrastaminenkin väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.
Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?
Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea luopua kirjoista. Ne kaikki liittyy myös johonkin elämänvaiheeseen. Ja nuorena ne oli sivistyksen symboli, osa sitä tavoitetta sivistää itseään ja nousta duunariluokasta kovalla työllä keskiluokkaan. Tyypillistä, jäljittele sitä miksi haluat tulla.
Nykyään kaikki on sähköistä, ja rakkaat kirjani ovat vain painolastia. Mutta kun tuntuu että kadotan identiteettini jos hävitän ne?älä hävitä. ne tuottavat sulle iloa! konmarikin "käskee" säästämään sen mikä tuottaa iloa, menee mun mielestä liiallisuuksiin, jos identiteettikin pitäisi hävittää!
Toisaalta: ei ole tervettä jos identiteetti perustuu tavaraan. Identiteettiin voi kuulua lukeminen, mutta ei siihen pitäisi kuulua kirjojen omistaminen (niinkuin ei minkään muunkaan tietyn asian omistaminen).
12 ihmistä näyttää yläpeukuttaneen ajatusta, ettei kirjojen tai minkään muunkaan tietyn asian omistamisen pitäisi kuulua identiteettiin.
Itse en ole asiasta aivan varma. Vaatteista tai koruista on teoriassa helppo sanoa, ettei niiden varaan saisi rakentaa identiteettiä. Mutta silti myönnän, että en haluaisi mistään hinnasta pukea Suomen leijonaa kaulaani sen paremmin kuin pukea burkhaa päälleni, ihan identiteettikysymyksenä. Haluan pitää omat, itse valitsemani länsimaiset vaatteeni.
Entäpä unelmien koti tai suvun rakas kesäpaikka, oma lemmikkieläin, harrastusauto, taideteos, mummon käsityöt? Eikö tosiaan mikään näistä saa millään tavalla olla osana identiteetin muodostamisessa? Eikö esteetikko saa pitää kauneuden luomista ympärilleen olennaisena osana identiteettiään?
Ja mitä identiteettiin lopulta jää, kun kaikki nämä valinnat riisutaan pois?
Minimalismi on tämän päivän muotisana. Uudet muodit on tuloillaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään zeniläisyydestä. Paikat pitää olla suorissa tyhjissä linjoissa. Jos paikat täyttää tavaralla, niin ahdistuu. Kaapissa ok, muttei muuten. Keittiön pöytäni ovat tyhjät. Rakensin yhden tyhjän pöydän lisää muuttaessa. Yhdellä pienellä sivupöydällä kodinkoneet, ei romua joka pöydälle.
Ei mitään koriste esineitä, vaan tyhjyyttä! Siinä mieli ja silmä lepää.
Vaatteet olen 'kommaroinut varmaan jo ennenkuin mitään kommaria on keksittykään. Mun kommaritus tyyli on se, että kaikki mitä huomaa ettei ole 6 kk käyttänytkään pakataan tiivispusseihin ja laitetaan varastoon.
Jos joskus puolen vuoden / vuoden päästä niitä vaatteita tutkii, niin tunneside on kadonnut ja niistä voi heittää huonompikuntoisia 90% roskiin.
On niissä joskus seassa uusiakin, lahjaksi saatuja yms. joita ei ole itse ostanut, muttei ole tullut mieleenkään laittaa päälle. Tarkistaa sitten vuoden päästä joskos haluaa käyttää. Jos ei -> uffelle tai roskiin.
Näin se homma toimii
Sinccis
Paitsi kerran ostin yhden päällipaidan vain ulkonäön mukaan. Eihän se malli ollut yhtään mukava.
Näin en ollut tehnyt koskaan 10 vuoteen ostanut mitään sovittamatta ja roskiinhan se meni.
Enpä ole sen jälkeen enää ostanut mitään sovittamatta.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.
Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?
Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...
Minullakin on tämä tilanne, tyhjennän kuolinpesää. Asunto, n. 100 neliötä, ei ole mennyt vielä kaupaksi.
Todella paljon olen hävittänyt: vienyt Pelastusarmeijalle, Nextiiliin, kierrätykseen. Myynyt kirpputorilla ja Torissa, Huutonetissäkin jotain.
Olen ajatellut, että siinä vaiheessa, kun asunto menee kaupaksi, yritän ensin jotain arvokkaampia huonekaluja ja lamppuja (on uudehkoja, uudenveroisia design-huonekaluja) myydä nopeasti Torissa. Mutta se mikä ei silloin nopealla aikataululla mene, olkoon. Kutsun jonkun kuolinpesäntyhjennys-firman hoitamaan loput.
Ja olen myynyt edullisesti. Pääasia, että menisi tavara kiertoon! Ihan jotain tarpeellista olen ottanut itselleni, mutta kun muutenkin on oman tavaran vähennys menossa, niin ei paljoa. Ja jotain tarpeellista ovat nuoret aikuiset lapseni ottaneet, ja astioita olen antanut myös lasteni kavereille tarpeen mukaan.
En missään vaiheessa kuvitellutkaan, että ottaisin "kahden huushollin tavarat" samaan, siis meille, ihan hassu ajatuskin.
Koruista olen myynyt arvokkaammat ja osan romukultana. Ns. pukukorut kirpparilla. Vielä on jäljellä sellaiset "puoliarvokkaat", jotka ovat ehkä joskus maksaneet jotain, mutta eipä niistä kirpparilla paljon mitään saa. Näiden osalta olen ajatellut lahjoittaa ne joko Pelastusarmeijalle tai Fidalle, jos saavat myydyksi, niin meneepähän raha hyvään tarkoitukseen.
Hopeat minulla vielä on myös, jäin niitä vähän miettimään. Valtaosassa on signeeraukset, joten olen nyt päättänyt nämäkin myydä romuhopeana.
Ja ihan ohiksena, että nyt saisi tuo asunto mennä kaupaksi! Haluaisin jotenkin henkisesti tästä projektista eroon, haluaisin lopun tälle kaikelle järjestämiselle. Saisi pisteen tietylle asialle, tietylle aikakaudellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.
Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?
Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...
Minullakin on tämä tilanne, tyhjennän kuolinpesää. Asunto, n. 100 neliötä, ei ole mennyt vielä kaupaksi.
Todella paljon olen hävittänyt: vienyt Pelastusarmeijalle, Nextiiliin, kierrätykseen. Myynyt kirpputorilla ja Torissa, Huutonetissäkin jotain.
Olen ajatellut, että siinä vaiheessa, kun asunto menee kaupaksi, yritän ensin jotain arvokkaampia huonekaluja ja lamppuja (on uudehkoja, uudenveroisia design-huonekaluja) myydä nopeasti Torissa. Mutta se mikä ei silloin nopealla aikataululla mene, olkoon. Kutsun jonkun kuolinpesäntyhjennys-firman hoitamaan loput.
Ja olen myynyt edullisesti. Pääasia, että menisi tavara kiertoon! Ihan jotain tarpeellista olen ottanut itselleni, mutta kun muutenkin on oman tavaran vähennys menossa, niin ei paljoa. Ja jotain tarpeellista ovat nuoret aikuiset lapseni ottaneet, ja astioita olen antanut myös lasteni kavereille tarpeen mukaan.
En missään vaiheessa kuvitellutkaan, että ottaisin "kahden huushollin tavarat" samaan, siis meille, ihan hassu ajatuskin.
Koruista olen myynyt arvokkaammat ja osan romukultana. Ns. pukukorut kirpparilla. Vielä on jäljellä sellaiset "puoliarvokkaat", jotka ovat ehkä joskus maksaneet jotain, mutta eipä niistä kirpparilla paljon mitään saa. Näiden osalta olen ajatellut lahjoittaa ne joko Pelastusarmeijalle tai Fidalle, jos saavat myydyksi, niin meneepähän raha hyvään tarkoitukseen.
Hopeat minulla vielä on myös, jäin niitä vähän miettimään. Valtaosassa on signeeraukset, joten olen nyt päättänyt nämäkin myydä romuhopeana.
Ja ihan ohiksena, että nyt saisi tuo asunto mennä kaupaksi! Haluaisin jotenkin henkisesti tästä projektista eroon, haluaisin lopun tälle kaikelle järjestämiselle. Saisi pisteen tietylle asialle, tietylle aikakaudellekin.
Lisään vielä, kirjoittelin tästä kyllä tänne jo aikaisemminkin:
Tuollakin on aina puhuttu, että on "arvotauluja". No joo, taulut ovat aikoinaan maksaneet paljon ja olleet hyvinkin kysyttyjä muutama kymmenen vuotta sitten. Taulut on nyt arvioitu ja vastaus oli aika tyly. Nykyään eivät ole kovin haluttuja. Lisäksi taulut ovat rapistuneet pahoin lämpimässä asunnossa.
Mun mielestä homman pointti on siinä, että kotona on mukava olla. Olet niiden tavaroiden ympäröimä, joista pidät, jotka tuovat sulle hyvän olon.
Jos tavaraa alkaa kertyä liikaa, se ahdistaa, jolloin järkevää on luopuminen. Tai kotona on vaikea liikkua liian roinan takia. Tai et löydä mitään, koska rompetta on liikaa. Silloin mielikin puhdistuu tavaran vähentämisestä.
Siis jos on miellyttävä olla, niin eikö ne tavarat saa pysyä, eihän kaikesta tarvitse luopua vain luopumisen vuoksi, vaikka minimalismi ja kon mari onkin päivän sana.
Elämän jäljet ja muistot kohtuudella!
T. "älä hävitä kirjoja"- kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Se on minusta hyvä ajatus, että tietyn tavararyhmän on mahduttava tiettyyn tilaan. Ja uutta ei tule ennen kuin niille on tilaa. Itselläni on esim. yksi laatikko askartelutarvikkeille ja yksi langoille, hyllyssä on yksi hylly kirjoille ja kaapissa on tietty määrä henkareita. Muovipusseille on myös pieni laatikko, ennen pusseja tulvi joka paikassa.
Lapsen leluille on yksi kori. Samaa mieltä edellisen kanssa, että liian monta lelua vaikeuttaa leikkimistä.
Yritän noudattaa tuota tiettyyn tilaan mahduttamista. Kankaita paikkamateriaaleiksi ja askarteluihin on yksi laatikollinen, lankoja toinen. Kirjat mahtuu kirjahyllyyn (nyt on tosin muutama kahdessa rivissä, pitää laittaa seuraavaan kirpparikuormaan).
Ongelma on lastenvaatteissa, joista osan säilöisi nuoremmalle, mutta niitä alkaa tursuta vähän joka nurkasta. Ovat vielä eri sukupuolta, niin ihanneminän sukupuolineutraalius sotii käytännön kanssa, tuskin puen pikkuveljeä pinkkiin haalariin. Mieluummin kannattaisi antaa vaikka kummitytölle.
Duploja on meillä aikuisen silmiin liian vähän, peruspalikoista on pulaa, mutta lapsen mielikuvituksella niistä ihmeellisen muotoisista uusista paloistakin rakentaa vaikka mitä. Pikkulegoja taas riittää enemmän kuin tarpeeksi, kun miehen kaikki legot on useammassakin arkussa, eikä niistä kissankusisistakaan malta luopua.
Pitäisi aloittaa valittujen palojen kirjavaliokirjojen repimisen paperinkeräykseen. Kuulemma eivät kelpaa minnekään kun ovat lyhennelmiä eri kirjoista. Tuntuu kamalalta repiä sivuja kirjoista mut ei vaan oo tilaa niille.
Oisko jotain ideoita mitä tehdä kirjoista joita ei enää lueta?
Kirjojahan voi käyttää vaikka minkalaiseen askarteluun, haulla löytyy vinkkejä.
Tuosta raivaamisen osaamisesta ja siihen kannustamisesta.
Mulla on kaaoskämppä, koska mulla on liikaa tavaraa. Tajusin jossain vaiheessa, että osittain kyse on köyhästä lapsuudesta, jolloin ei saanutkaan edes kaikkia normaaleja asioita mitä tarvitsi ja kaikkea piti säilyttää, koska niitä voi tarvita vielä silloin kun ei olekaan rahaa. Mulla on myös taipumus siihen tunnearvon kehittämiseen. Joskus sen jälkeen kun olin muuttanut pois ja käynyt töissä, vahinko oli jo kerinnyt tapahtua ja tavaramäärä kasaantua. Tähän vielä siihen päälle, että jossain vaiheessa oli ylimääräistä stressiä ja muutenkin olen introverttinä ollut töitten jälkeen niin väsynyt, etten jaksa siivota ylimääräistä.
Sitten mun äiti vielä siihen lisäksi. Joka kerta kun nähdään, niin tulee hirveä syyllistys ja kyselylista tyyliin: voisit heittää roskiin sitä tavaraa, ootko jo siivonnut vessan, täytä kolme jätesäkkiä siihen mennessä kun tulen, ihan varmasti kaikki on homeessa, sun keittiö on ihan kauhea, kuinka kauan sulla on taas ollut tiskaamatta jne. Ei kyllä auta yhtään, vaan tuntuu, että asia alkaa painaa entistä enempi enkä kykene mihinkään.
Ja kyllä, nykyään tämä tavaramäärä häiritsee itseänikin. Tämän kaiken korjaaminen on tosi hidas prosessi. Mulla se ei vaan mene niin, että tartun toimeen ja naps, koti on raivattu ja siivottu. Tavaraa on siis oikeasti paljon ja koska oma pääkoppa ei vaikuta vieläkään olevan yhtä toimelias kuin ns. normaaleilla ihmisillä, vaikken olekaan masentunut.