tavarapaljous :(

Edelliselle: niin kauan kuin aarteet eivät ole sinun kotonasi vaan isovanhempiesi vintillä, ne ovat ihania. Tavallaan ymmärrän.

Omalle kohdalle tulee kohta tilanne, että vanhempien omakotitalo pitää raivata tyhjäksi. Äiti suree jo nyt, kun hänen tavarat ei kelpaa kenellekään vaikka "sohvakalustokin oli niin kallis". Ei kenelläkään voi olla velvollisuutta säilyttää tai ottaa vastaan tavaraa tulevia sukupolvia varten. Jos omat lapset alkavat puhua, että isovanhempien tavaroita pitää säilyttää, niin saavat luvan ottaa ne itselleen. Museota en omasta kodista perusta.

Kalliiseen hintaan vetoaminen on hauskan surullinen peruste säilyttää turhaa tavaraa. Tuotteeseen käytetyt rahat on jo käytetty aikapäiviä sitten, ei säilyttämällä tienaa tai säästä yhtään mitään. Päinvastoin turha tavara kuluttaa tilaa, hermoja ja joskus rahaakin.

Ahdistava ajatus se miten väestö ja erityisesti suuret ikäluokat ikääntyy ja niiltä jää tavaraa kamalasti tarpeettomaksi eikä sille löydy enää jatkokäyttöä. Monilla niillä on ne samat kirjahyllyt joissa kaikki päätalot, koristevaasit, matkamuistot kanarialta jne.

Monet asuvat liian isoissa lapsipeeheille tarkoitetuissa omakotitaloissa koulujen lähellä vaikkei tarvetta koulumatkalle ole ollut 20-40 vuoteen. Autotalli olisi muttei sinne mahdu autoa kun on tavaraa liikaa.

Sen sijaan nämä muutamat nykyiset lapsiperheet joutuu rakentaa velkarahalla uutta taloa kauemmaksi koulusta! Ihan hullua. Kohta on kaikkialla myytäviä taloja joille ei ole enää ostajia kun ei ajoissa tehty sukupolvenvaihdosta taloissa. Tähän tulisi jotenkin puuttua ennen kuin on liian myöhäistä.

”

Vaatteissa mulla on ongelmana se että inhoan vaatteiden ostelua ja sovittelua. Hankin yleensä niitä vasta kun on pakko, eli ainoa kappale farkkuja tai muita mennyt rikki. Nykyään olenkin pyrkinyt että kun viimein vaatekauppaan menen, niin hankin saman tien kaappiin muutakin tai vaikka useamman kappaleen sitä rikki mennyttä, samalla vaivalla niin ei tartte ihan heti olla taas etsimässä jotain. ”

Sama minulla, en jaksa shoppailla vaatekaupoissa ja ostan aina kerralla pari samaa vaatetta jotta pärjään ainakin vuoden eteenpäin. Ostan vaatteet normaalisti syksyisin, silloin löytyy parhaiten vaatteita. Kesävaatteita en osta enkä käy alennusmyynneissä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle: niin kauan kuin aarteet eivät ole sinun kotonasi vaan isovanhempiesi vintillä, ne ovat ihania. Tavallaan ymmärrän.

Samaa olin kommentoimassa. Ihania kaikki muistot joita en tarvitse mukana kuitenkaan raahata ja jotka eivät omaa kotia rasita. Työelämässä lasten kanssa arkea pyörittäessä kuolinpesän siivous muistoineen on kaikkea muuta kuin mukavaa. Kokemusta on ja muistojen arvo kääntyy äkkiä itseään vastaan.

Mummolan vintin tonkiminen on toki mukavaa, nostalgista ja jännittävää, tulee muistoja ja mielenkiintoisia tavaroita. Mutta tosiaan; sitten kun tulee se hetki että nyt on talo tyhjennettävä (esim. myyntiä varten) niin mihin nuo tavarat sitten laittaa? Ei kukaan varmaan halua pitää mummolaa vain kotimuseona? Tuollaisen "aarreaitan" tyhjentämiseen menee ihan älyttömästi aikaa, vaivaa ja rahaakin kun tavaroita pitää roudata eri paikkoihin.

Luin myös "kadehtien" noita kommentteja, että inhoaa vaatteiden ostoa :). Itsellähän tuo on juurikin päinvastoin, rakastan uusia, erilaisia vaatteita ja niiden hommaamista - useimmiten toki kirpparilta, mutta siinäpä se onkin, että kun halvalla saa niin määrät ovat ihan mahdottomia. Nyt rankka vähennys menossa: parhaita yritän myydä, siistejä kierrätykseen. Risoja ja nukkaantuneita ei kaapista löydykään. Iloitsen pienistäkin edistymisistä! 

Sitten kun teille tulee hieman ikää tajuatte, että ette te muista kaikkea kaikkivoipaisesti. Tavaroissa ja vanhoissa kirjeissä, valokuvissa on muistia säilöttynä uskomattomalla tavalla.  Jos joku on säilyttänyt teidän kirjoittamat kirjeenne 20 vuoden takaa, niiden lukeminen tuo teidlle sen teidän 20-vuotiaan minänne takaisin elävästi. Voi olla myös, ettei sitä nuorempaa minää ole helppo kohdata, mutta kuitenkin se saattaa ollaa hyvin eheyttävää ja palkitsevaakin. Tämä vain yksi esimerkki.

Nykyään on joku tosiaan vallalla jokin vimma hävittää kaikki "turha" ja sitten toisella kädellä ostaa ja kuluttaa jatkuvasti lisää. Ei se roju mihinkään katoa, vaikka siirtäisitte sen nurkistanne jonnekin kirpparille,  kierrätyskeskuseen tai kaatopaikalle. Turha vedota mihinkään ekologisuuteen tämän muodin  takia. 

Valitettavasti tässä ketjussa pitää vaan hihkua onnellisena ja kertoa suuria urotekoja tyyliin: taas on kymmenen säkillistä tavaraa laitettu pois omista nurkista. Kriittisiä äänenpainoja ei tässä lammaslaumassa sallita.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun teille tulee hieman ikää tajuatte, että ette te muista kaikkea kaikkivoipaisesti. Tavaroissa ja vanhoissa kirjeissä, valokuvissa on muistia säilöttynä uskomattomalla tavalla.  Jos joku on säilyttänyt teidän kirjoittamat kirjeenne 20 vuoden takaa, niiden lukeminen tuo teidlle sen teidän 20-vuotiaan minänne takaisin elävästi. Voi olla myös, ettei sitä nuorempaa minää ole helppo kohdata, mutta kuitenkin se saattaa ollaa hyvin eheyttävää ja palkitsevaakin. Tämä vain yksi esimerkki.

Nykyään on joku tosiaan vallalla jokin vimma hävittää kaikki "turha" ja sitten toisella kädellä ostaa ja kuluttaa jatkuvasti lisää. Ei se roju mihinkään katoa, vaikka siirtäisitte sen nurkistanne jonnekin kirpparille,  kierrätyskeskuseen tai kaatopaikalle. Turha vedota mihinkään ekologisuuteen tämän muodin  takia. 

Valitettavasti tässä ketjussa pitää vaan hihkua onnellisena ja kertoa suuria urotekoja tyyliin: taas on kymmenen säkillistä tavaraa laitettu pois omista nurkista. Kriittisiä äänenpainoja ei tässä lammaslaumassa sallita.

Et nyt ole tainnut ymmärtää ihan oikein jos kuvittelet näin kuten viimeiset lauseesi kirjoitit.

Meillä ainakin riittää turhanpäiväistä törkyä raivata pois ja silti muistot on tallessa eli ei kaikkea tarvitse säilöä

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun teille tulee hieman ikää tajuatte, että ette te muista kaikkea kaikkivoipaisesti. Tavaroissa ja vanhoissa kirjeissä, valokuvissa on muistia säilöttynä uskomattomalla tavalla.  Jos joku on säilyttänyt teidän kirjoittamat kirjeenne 20 vuoden takaa, niiden lukeminen tuo teidlle sen teidän 20-vuotiaan minänne takaisin elävästi. Voi olla myös, ettei sitä nuorempaa minää ole helppo kohdata, mutta kuitenkin se saattaa ollaa hyvin eheyttävää ja palkitsevaakin. Tämä vain yksi esimerkki.

Nykyään on joku tosiaan vallalla jokin vimma hävittää kaikki "turha" ja sitten toisella kädellä ostaa ja kuluttaa jatkuvasti lisää. Ei se roju mihinkään katoa, vaikka siirtäisitte sen nurkistanne jonnekin kirpparille,  kierrätyskeskuseen tai kaatopaikalle. Turha vedota mihinkään ekologisuuteen tämän muodin  takia. 

Valitettavasti tässä ketjussa pitää vaan hihkua onnellisena ja kertoa suuria urotekoja tyyliin: taas on kymmenen säkillistä tavaraa laitettu pois omista nurkista. Kriittisiä äänenpainoja ei tässä lammaslaumassa sallita.

Kaikkea ei muista, mutta kaikkea ei tarvitsekaan muistaa. Muisti on armollinen, mutta sitä eivät muistot välttämättä aina ole.

Olen siivonnut siskoni kuolinpesää, jossa oli uskomaton määrä kaikkea. Juurikin mm. kirjeitä, ja kirjeiden joukossa myös sellaisia ei-niin-kivoja muistoja, kun eräs henkilö oli suutuspäissään purkautunut, syyllistänyt ja kirirstänyt.  Tämä(kin) oli kyllä ihan turha säilöä. 

Mulle oli apua KonMari-kirjasta. Sen avulla oli helppoa karsia tavaraa. Suurimman osan tavaroista lahjoitin paikallisessa Roskalava-ryhmässä, vein kirpparille ja jonkin verran myös myin. Se oli valtavan pitkä prosessi ja vaati sinnikkyyttä, mutta näin kaksi vuotta myöhemmin se työ palkitsee vieläkin. Pidän siitä, että koti on helppo pitää siistinä ja kaapit eivät pursua turhaa tavaraa. Isoin asia minkä tuosta "konmarittamisesta" opin oli se, että kaikkia papereita ei tarvitse säästää. Kukaan ei tee mitään 5 vuotta vanhalla sähkölaskulla jossain mapissa. Nykyään laskut saapuvat sähköisesti, mutta jos joskus paperilasku tulee revin sen roskiin maksun jälkeen.

Välillä toki karsin vieläkin ihan sellasia käytössä kuluvia asioita kuten vaatteita yms. tai tavaroita jotka eivät enää tunnukaan niin tarpeelliselta. Nyt kokeilen kuukauden ajan minimalismipeliä jossa joka päivä karsitaan päivämäärän verran tavaroita esim. 1 päivä yksi tavara, 2 päivä kaksi tavaraa jne ja kuukauden lopussa tavaraa on karsittu liki 500 kpl. 

Mitä se ylimääräinen tavara teillä on että voi karsia kuukaudessa 500 turhaa tavaraa ja sitä karsimista samalla systeemillä riittää vielä muinakin kuukausina tehtäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ylimääräinen tavara teillä on että voi karsia kuukaudessa 500 turhaa tavaraa ja sitä karsimista samalla systeemillä riittää vielä muinakin kuukausina tehtäväksi?

No ei sitä ny ihan samalla systeemillä riitäkään muinakin kuukausina tehtäväksi. Se on vaan ihan se yksi kuukausi tälläseen leikkiin. 500 tavaraa on lopulta aika vähän, se voi olla puhkimenneitä sukkia, vanhentuneita kuivaruokia, pieneksi jääneitä lastenvaatteita... Kyllä sitä aika paljon kaikenlaista kertyy ettei uskoisikaan. Kokeile säkin huvikses! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun teille tulee hieman ikää tajuatte, että ette te muista kaikkea kaikkivoipaisesti. Tavaroissa ja vanhoissa kirjeissä, valokuvissa on muistia säilöttynä uskomattomalla tavalla.  Jos joku on säilyttänyt teidän kirjoittamat kirjeenne 20 vuoden takaa, niiden lukeminen tuo teidlle sen teidän 20-vuotiaan minänne takaisin elävästi. Voi olla myös, ettei sitä nuorempaa minää ole helppo kohdata, mutta kuitenkin se saattaa ollaa hyvin eheyttävää ja palkitsevaakin. Tämä vain yksi esimerkki.

Nykyään on joku tosiaan vallalla jokin vimma hävittää kaikki "turha" ja sitten toisella kädellä ostaa ja kuluttaa jatkuvasti lisää. Ei se roju mihinkään katoa, vaikka siirtäisitte sen nurkistanne jonnekin kirpparille,  kierrätyskeskuseen tai kaatopaikalle. Turha vedota mihinkään ekologisuuteen tämän muodin  takia. 

Valitettavasti tässä ketjussa pitää vaan hihkua onnellisena ja kertoa suuria urotekoja tyyliin: taas on kymmenen säkillistä tavaraa laitettu pois omista nurkista. Kriittisiä äänenpainoja ei tässä lammaslaumassa sallita.

Kaikkea ei muista, mutta kaikkea ei tarvitsekaan muistaa. Muisti on armollinen, mutta sitä eivät muistot välttämättä aina ole.

Olen siivonnut siskoni kuolinpesää, jossa oli uskomaton määrä kaikkea. Juurikin mm. kirjeitä, ja kirjeiden joukossa myös sellaisia ei-niin-kivoja muistoja, kun eräs henkilö oli suutuspäissään purkautunut, syyllistänyt ja kirirstänyt.  Tämä(kin) oli kyllä ihan turha säilöä. 

Mä selasin joskus päiväkirjojani. Totesin, että niissä oli paljon ikäviä asioita, jotka olin unohtanut ja joita en välittänytkään muistaa. Kivat asiat muistin lukemattakin. Lisäksi niissä oli paljon sellaisia asioita, joita en haluaisi läheisteni lukevan, jos joutuisivat raivaamaan mun jäämistöjäni. Esim. pohdintaa parisuhteemme alkuajoilta, kun mietin, onko puolisoni minulle se oikea. Tai analyysiä siitä, miten parikymppisen näkökulmasta vanhempani olivat tehneet virheitä minun ja sisarusteni kasvattamisessa. Tai masennuksen kourissa kirjoitettuja itseinho-oksennuksia.

Nuo kirjoitukset olivat varmasti tarpeen silloiselle minälle, mutta nyt niistä oli eniten hyötyä jätteenpolttolaitoksen ruokana.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ylimääräinen tavara teillä on että voi karsia kuukaudessa 500 turhaa tavaraa ja sitä karsimista samalla systeemillä riittää vielä muinakin kuukausina tehtäväksi?

Kokeile huviksesi. Avaa vaikkapa yksi kaappi tai laatikko tai varasto ja mieti, onko siellä mitään tarpeetonta. Olin varma, ettei meillä ole niin paljoa tavaraa. Mutta mutta.... Olen laittanut pois (=käyttänyt, lahjoittanut, kierrättänyt tai heittänyt sekajätteeseen) mm. kukkaruukkuja, lampun, lipaston, ensikengät, imetysrintsikat, lapsen leluja/vaatteita/tarvikkeita, kansion ja muuta toimistotavaraa, vihkoja, paljon "tärkeitä" (hah) papereita, heijastimen, rasioita, kuorimaveitsen, lastan, vanhentuneita lääkkeitä, rikkinäistä elektroniikkaa, vaatteita, kuumavesipullon, koriste-esineitä, muumimukin, tarjoiluastioita, lasipullon, lehtileikkeitä, pientä askartelusälää, ilmaisnäytteitä, vanhoja meikkejä, koruja, valokuvia. Vieläkin on tavaraa, joka joutaisi kiertoon, mutta en koske niihin, jotka ovat miehen.

Ostokäyttäytyminen on muuttunut rajusti. En ole ostanut koko vuonna oikeastaan mitään lastenvaatteita lukuunottamatta (käytettynä).

Tänään Hulluilla päivillä oli mielenkiintoista kuunnella, miten tapahtuman juontajat (vai miksi heitä pitäisi kutsua, tarjousten esittelijät?) luettelivat mikkiin miljoona syytä miksi pitää ostaa ja ostaa:

- tyynyt pitää vaihtaa usein ja nyt lähtis tyynyt halvalla

- mökille tarvitsee tyynyjä ja nyt olis kova tyynytarjous

- ehkä nyt on aika ostaa sille nuorelle opiskelijalle uusi tyyny ja näillä hinnoilla se kyllä kannattaa

- tyynyliinoja kannattaa laittaa kaksi päällekkäin, koska meistä tulee niin paljon kuonaa

- uusilla petivaatteilla uusit koko makuuhuoneen ilmeen

- syksyllä on kiva käpertyä kotiin ja nauttia uusista kodintekstiileistä......... jne.

Ilana Aallon Paikka kaikelle -kirjassa olikin mielenkiintoista pohdintaa kulutuksesta ja siitä, missä kulkee shoppailun ja järkevän kuluttamisen raja. Mulle ainakin tuli olo, että olen vähän hulttio, kun nukun vanhalla tyynylläni ja käytän vain yhtä tyynyliinaa kerralla. Tyynyn ostaminen on selvästi järkevää - ainakin sen voi perustella itselleen monin eri tavoin. Ainoa vaan on se, että ihminen on aika hyvä sepittämään itselleen tarpeita ja myös niitä järkeviä hankintoja.

Tyynyt jätin kauppaan, mut ripsarin kyllä tunnustan ostaneeni. Ja suunniteltu ostos oli kyseessä, mutta toki senkin tarpeellisuuden voi kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on jännä ketju. Ihan mieltä avartavaa, vaikkakin itse olen niin nostalgiaan taipuvainen persoona ettei tulisi mieleenkään että esim. pelkät valokuvat mieluisista vauvan vaatteista tmv. rittäisivät muistoksi. 

Rakastan yli kaiken mm. isoisovanhempieni tavaroiden läpi katselua isovanhempieni vintillä, siellä on varsinainen aarreaitta kaikkea ihanaa. Vanhan ajan vaatteita, huonekaluja, lasten leluja... olen nauttinut jopa siitä että on löytynyt äitini ja vaarini vanhoja kouluvihkoja joissa heidän kotiläksynä kirjoittamia äikän tarinoita ja isovaarini kalenteri eräältä vuodelta, jossa luki aina kun jotain on tapahtunut, tyyliin "ruusa sai vasikan" tai "porsaat tuotiin tänään". Jotenkin hauskaa lukea semmoisia.

Olen kai vähän kummallinen, nautin tuollaisista löydöistä aidosti! Siksi ahdistaisi jos omat vanhemmat alkaisivat "kuolinsiivoamaan" omaisuutensa veke, mutta niin tuskin käy kun ovat enemmän sellaista tyyppiä että meiltä lapsilta ylimääräisiksi jääneet huoneet on alkaneet muodostua varastoksi... heh. Monikerroksiseen omakotitaloon kyllä mahtuu roinaakin, mutta itse näen sellaisen lähinnä aarreaittana enkä vaivana, sitten joskus kun sen kaiken läpikäyminen ajankohtaseksi tulee.

Itselläni tavaranpaljoutta hillitsee tehokkaimmin kaksi asiaa, se että kotini tilat on rajalliset (kaksioon ei paljoa mahdu kun haluaa kuitenkin asua niin että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja ei ole esterataa huonekaluista tms kotona) sekä se, että olen aina harkinnut tarkkaan, mitä hankin. En yleensä osta heräteostoksena mitään, vaan vasta kun olen useamman kuukauden tai vuodenkin asiaa punnaillut ja yhä asiaa kaipaisin niin sitten hankin. Nytkin on pitänyt jo vuoden verran hankkia uusi työtuoli, kun tuolin keinonahkaistuin on kulunut puhki. Olen vaan peittänyt sen viltillä ja aina välillä käynyt katselemassa kaupassa, vaan kun ihan sitä mieluisinta ei löydy niin asia lykkäytyy.

Toki on niitäkin mielihaluja kuten joku koriste-esine johon kaupassa yhtäkkiä ihastuu. Silloinkin pyrin siihen että ohitan sen ja jos vielä viidennelläkin kerralla jään sitä kaupassa haikailemaan niin ehkä sitten hankin...

Vaatteissa mulla on ongelmana se että inhoan vaatteiden ostelua ja sovittelua. Hankin yleensä niitä vasta kun on pakko, eli ainoa kappale farkkuja tai muita mennyt rikki. Nykyään olenkin pyrkinyt että kun viimein vaatekauppaan menen, niin hankin saman tien kaappiin muutakin tai vaikka useamman kappaleen sitä rikki mennyttä, samalla vaivalla niin ei tartte ihan heti olla taas etsimässä jotain. 

Nostalgiaan taipuvaisena olen siis lievästi taipuvainen hamsteriuteen, mutta toisaalta haluan että paikat on siistit ja selkeät eikä ole kaaosta. Vaan ei kodissani pahimman luokan konmarittajat kai viihtyisi, kun kaapeissa on jotain teini-ajan mieluisimpia vähän erikosiempia vaatteita (jotka ei tosiaankaan tule enää päälle mahtumaan) ja vanhoja kalentereita jotka on olleet kuin päiväkirjoja, ihania katsella jälkikäteen mitä on tapahtunut, tulee mieleen unohtuneitakin muistoja.

Tämä nyt vaan tämmönen pohdiskelukommentti, että älkää nyt ainakaan jälkipolvien takia tavaramäärää karsiko ja voihan joku teidänkin lapsistanne olla harmissaan jos kaikki lapsuusjutut on hävitetty... ehkä paras olisi sellaiset hävittää lapsen kanssa, saisi valita mitä säästetään? Toki tilan määrä rajoittaa... mutta itseäni joskus vähän surettaa lukea näitä juttuja että tehdään ns kuolinsiivouksia jottei jälkipolville aiheutuisi vaivaa. Toki varmaan kuulun vähemmistöön näine ajatuksineni :) Lähinnä mielessäni on se oma iloni, kun löysin noita isoisovanhempieni juttuja jotka kertoivat omaa tarinaansa heidän elämästään.

Kukapa sitä ei tykkäisi säilöä kaikkea, jos tilaa olisi rajattomasti. Ja varsinkin jonkun toisen kotiin, kuten vanhempien tai isovanhempien taloon! Mikä onni ja autuus, kaikki tallessa ja oma kämppä siisti. Mutta tuo kaikki tulee yleensä jossain vaiheessa vastaan. Jossain vaiheessa talo vaihtaa omistajaa, joko suvussa tai suvun ulkopuolelle. Tulee joku jolla on omat tarpeet käyttää sitä tilaa. Hirveän harvalla on sellaista sukutilaa ja siellä tarpeeksi tilaa, että voi aina uuden sukupolven tavarat säästää.

Vierailija kirjoitti:

Tänään Hulluilla päivillä oli mielenkiintoista kuunnella, miten tapahtuman juontajat (vai miksi heitä pitäisi kutsua, tarjousten esittelijät?) luettelivat mikkiin miljoona syytä miksi pitää ostaa ja ostaa:

- tyynyt pitää vaihtaa usein ja nyt lähtis tyynyt halvalla

- mökille tarvitsee tyynyjä ja nyt olis kova tyynytarjous

- ehkä nyt on aika ostaa sille nuorelle opiskelijalle uusi tyyny ja näillä hinnoilla se kyllä kannattaa

- tyynyliinoja kannattaa laittaa kaksi päällekkäin, koska meistä tulee niin paljon kuonaa

- uusilla petivaatteilla uusit koko makuuhuoneen ilmeen

- syksyllä on kiva käpertyä kotiin ja nauttia uusista kodintekstiileistä......... jne.

Ilana Aallon Paikka kaikelle -kirjassa olikin mielenkiintoista pohdintaa kulutuksesta ja siitä, missä kulkee shoppailun ja järkevän kuluttamisen raja. Mulle ainakin tuli olo, että olen vähän hulttio, kun nukun vanhalla tyynylläni ja käytän vain yhtä tyynyliinaa kerralla. Tyynyn ostaminen on selvästi järkevää - ainakin sen voi perustella itselleen monin eri tavoin. Ainoa vaan on se, että ihminen on aika hyvä sepittämään itselleen tarpeita ja myös niitä järkeviä hankintoja.

Tyynyt jätin kauppaan, mut ripsarin kyllä tunnustan ostaneeni. Ja suunniteltu ostos oli kyseessä, mutta toki senkin tarpeellisuuden voi kyseenalaistaa.

Kaupankäynti ja mainostaminen on psykologiaa, kirjaimellisesti. Sanavalinnoilla, fraaseilla, tarpeen luomisella, tunteisiin vetoamalla, järkevyyteen tai ekologisuuteen vetoamalla, ilmastonmuutoksen ehkäisemisellä, lievällä syyllistämisellä ym ym saadaan myytyä melkein mitä vain. Olen tehnyt myyntityötä vuosia ja pitää vain osata valita sopivat argumentit oikealle ihmiselle ja kauppa käy. Ihmisiä on helppo johdatella, myös minua. Kaikki ollaan ihan yhtä johdateltavissa. Taitavia myyjiä on harvassa, pakko- lisämyynti karkottaa asiakkaat mutta taitavan myyntipuhetta ei välttämättä heti edes hoksaa. Yksi sana tai lause jossain mainosliturgiassa voi saada kymmenet ihmiset ostamaan tuotetta.

Tulipalosiivous, muut kuulleet? Kerää muutaman minuutin aikana kaikkein arvokkaimmat säästettävät asiat sivuun ennen kuin kuvitteellinen palo levinnyt ja poistuttava rakennuksesta (nämä ovat ns. pelastetut tavarat). Loput tavarat kuvitteellisesti kärsineet palo- ja savuvahinkoja jolloin mietittävä säästääkö niitäkään

Vierailija kirjoitti:

Tulipalosiivous, muut kuulleet? Kerää muutaman minuutin aikana kaikkein arvokkaimmat säästettävät asiat sivuun ennen kuin kuvitteellinen palo levinnyt ja poistuttava rakennuksesta (nämä ovat ns. pelastetut tavarat). Loput tavarat kuvitteellisesti kärsineet palo- ja savuvahinkoja jolloin mietittävä säästääkö niitäkään

En koe kyllä tätä toimivaksi ainakaan itselläni. En lähtisi pelastamaan petivaatteita, harrastusvälineitä, huonekaluja, astioita jne ja ne on kuutenkin käytössä päivittäin toisin kun meidän arvokkaimmat säästettävät (vauvakirjat, muistikortti, jossa kuvat jne). Tavaroita saa uusia, muistoja ei, siksi näin itse tekisin.