Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19865)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaako joku muu minimalistipelin nyt syyskuussa? Eli 1.9. poistetaan yksi tavara, 2.9. kaksi jne. Mä ajattelin vähän jälkijunassa hypätä mukaan, mutta vielä ehtii. (Tän on lanseerannu The mininalists eli Joshua ja Ryan)
Jaan vielä muutamia huomioita. Nimittäin kuunneltuani äänikirjan Goodbye, things (Fumio Sasaki) jäin miettimään erityisesti näitä pointteja:
◇ Tavara kerää tavaraa = ostat television, mutta pian olohuoneestasi löytyy television lisäksi kaukosäädin jos toinenkin, monta erilaista johtoa, jatkojohto jotta telkka yltää pistorasiaan, kuulokkeet, teline, jolla telkan saa seinään ja/tai TV-taso, iso pino käyttöohjeita, jättikokoinen pahvilaatikko, pakkausmateriaalia, ruudun puhdistusliina, takuukuitti joka pitää säilöä, kaiutin jne jne jne.
◇ Tavarat muistuttavat olemassa olostaan jatkuvasti (Sasakin käyttää tästä käsitettä silent to do list) = istut olohuoneesi sohvalla ja katsot ympärillesi. Sohvapöytä pitäisi raivata, sohvan kankaaseen tullut tahra poistaa, verhot pitäisi lyhentää, tuo rikkinäinen johto heittää pois, tuo lapsen lelu korjata, kukka kaipaa näköjään vettä, lampun jalka kiristystä, ainiin tuo lehtipino pitäisi viedä naapurille ja mitä ihmettä teen tuolle lahjaksi saadulle itsetehdylle koriste-esineelle jne jne jne.
Loppupäätelmä = vähemmän tavaraa, vähemmän tehtävää, vähemmän stressiä
Ulkosuomalainen järjestelijä kirjoitti:
Täällä uusi keskustelija, hei vaan. Olen iltojeni ratoksi lukenut koko ketjun sekä lukenut ja kuunnellut muutenkin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja podcasteja. Jonkin verran olen myös käynyt tavaraa läpi, mutta kunnollinen raivaus ja järjestely on vielä edessä päin. Tilanteemme ei ole mitenkään kaoottinen, mutta lapsen myötä myös tavaramäärä moninkertaistui. Ja onhan sitä tavaraa meille vanhemmillekin kertynyt, vaikka olemme muuttaneet useasti, joista kerran ulkomaille. Ostokäyttäytymiseeni olen kiinnittänyt jo muutaman vuoden erityistä huomiota, joten tavaramäärä ei juurikaan kasva (paitsi lapsen tavaroiden osalta, se vasta savotta onkin). Haaveilen pitkästä viikonlopusta yksin kotona, jotta saisin käydä kodin joka kolkan läpi.
Lukemista ja kuunneltavaa, joita voin suositella:
Virven Ostolakossa-blogi (tägillä minimalismi, kosmetiikka ei kiinnosta), Fumio Sasakin Goodbye things (youtubessa äänikirjana, kiitos vinkistä kanssakeskustelijalle), The Joy of Less (samoin äänikirja youtubessa), The minimalist podcast ja dokkari, Marie Kondon kirjat (itsestäänselvästi) ja Netflix-sarja.
Jatkan omaa listaani. Nyt olen lukenut paljon blogia nimeltään Omavaraisuushaaste. Kirjoittajalle on menellään minimalistivuosi.
Voin kertoa omasta matkastani. Mulla oli myös pienessä asunnossa ihan liikaa tavaraa. Ahdisti sotkut ja siivoaminen myös, kun tuntui ettei ikinä saa aikaan pysyvää järjestystä. Apuun tuli Konmari jonka avulla sain tavaraa vähennettyä valtavat määrät. Keräsin saman aiheiset kamat yhteen ja vähensin ne vähintään kuudenneksen alkuperäisestä. Heitin pois vaikka tuli olo että EHKÄ joskus oli käyttöä. Vuosien päästä voin sanoa, ettei ollut. Ja jos jotain tarvitsee, niin sen voi ostaa sitten kaupasta tai hankkia jotenkin muuten uudelleen. Eli rohkeus päästää irti on iso avain. Toinen oli lipastoista ym. irrallisesta säilytystilasta luopuminen. Ja lopputuloksena oli tilanne, että jopa kaapeissa oli tyhjää tilaa! Ja mikä parasta. Nyt rakastan siivoamista ja järjestelyä, koska tavaraa on kohtuudella. Ja kaikille oma paikka! Kun luovut tavarasta, huomaat saavasi siitä niin paljon nautintoa, että et halua enää kerätä roinaa nurkkiin. Vähällä pärjää oikeasti ihminen. Ja niin tavaran kuin rahankin kierrättäminen pitää energian liikkeellä. Se tulee mitä tarvitaan, kun päästetään irti siitä mitä ei tarvita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mihin sitten laitoin tavallisesti pois heitettävät tavarat: ne myin josta ajattelin saavani rahaa (mutta jos ei viikkoon pariin liikkunut, niin lahjoitin pois) ja loput hyväntekeväisyyteen (ovelta haettiin, mm. itärajan taa) tai roskiin. Kannattaa luopua välillä tarpeesta tienata tavaralla, ja ajatella vaikkapa sitä, että antaa osuutensa tarvitseville. Sekin tuo hurjasti iloa mitä ei rahalla saa!
Ulkosuomalainen järjestelijä kirjoitti:
Jaan vielä muutamia huomioita. Nimittäin kuunneltuani äänikirjan Goodbye, things (Fumio Sasaki) jäin miettimään erityisesti näitä pointteja:
◇ Tavara kerää tavaraa = ostat television, mutta pian olohuoneestasi löytyy television lisäksi kaukosäädin jos toinenkin, monta erilaista johtoa, jatkojohto jotta telkka yltää pistorasiaan, kuulokkeet, teline, jolla telkan saa seinään ja/tai TV-taso, iso pino käyttöohjeita, jättikokoinen pahvilaatikko, pakkausmateriaalia, ruudun puhdistusliina, takuukuitti joka pitää säilöä, kaiutin jne jne jne.
◇ Tavarat muistuttavat olemassa olostaan jatkuvasti (Sasakin käyttää tästä käsitettä silent to do list) = istut olohuoneesi sohvalla ja katsot ympärillesi. Sohvapöytä pitäisi raivata, sohvan kankaaseen tullut tahra poistaa, verhot pitäisi lyhentää, tuo rikkinäinen johto heittää pois, tuo lapsen lelu korjata, kukka kaipaa näköjään vettä, lampun jalka kiristystä, ainiin tuo lehtipino pitäisi viedä naapurille ja mitä ihmettä teen tuolle lahjaksi saadulle itsetehdylle koriste-esineelle jne jne jne.
Loppupäätelmä = vähemmän tavaraa, vähemmän tehtävää, vähemmän stressiä
Tuo on aivan totta.
Minulla oli paperikirja lainassa ja siinä oli kuvia Fumion asunnosta, joka oli todella askeettinen.
Mutta jokainen voi tehdä kodistaan mieleisen, ei tarvitse olla yhtä askeettinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä30514 kirjoitti:
Ja mihin sitten laitoin tavallisesti pois heitettävät tavarat: ne myin josta ajattelin saavani rahaa (mutta jos ei viikkoon pariin liikkunut, niin lahjoitin pois) ja loput hyväntekeväisyyteen (ovelta haettiin, mm. itärajan taa) tai roskiin. Kannattaa luopua välillä tarpeesta tienata tavaralla, ja ajatella vaikkapa sitä, että antaa osuutensa tarvitseville. Sekin tuo hurjasti iloa mitä ei rahalla saa!
Aamen! ❤
Sanotaan, että tavaran ostaminen ja omistaminen kuvastaa mielen heikkoutta, tyhjiön täyttöä ja itsekurin puutetta. Esineet ovat pahaksi ihmisen henkiselle kasvulle ja että vasta kun luopuu kaikesta, josta ei ole jatkuvaa hyötyä on elämä tyyntä ja onnellista.
Puppua sanon minä!
Kauneus, viihtyvyys, luovuus ja oman itsensä ja persoonansa näyttäminen voi hyvinkin rakentua kauniilla tavaroilla ja niitä voi olla paljon. Elämän varrella saadut ja ostetut esineet ovat kuin muistokirja eletystä, todellisesta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkosuomalainen järjestelijä kirjoitti:
Pelaako joku muu minimalistipelin nyt syyskuussa? Eli 1.9. poistetaan yksi tavara, 2.9. kaksi jne. Mä ajattelin vähän jälkijunassa hypätä mukaan, mutta vielä ehtii. (Tän on lanseerannu The mininalists eli Joshua ja Ryan)
Minä pelaan, mutta reilummin.
Sitä kun on meillä rompetta siinä määrin,
ettei yksi tavara päivässä auta.
Oon laittanut kassi/pv. kiertoon.
Tuloksia on alkanut syntyä: tilaa tullut ja ahdistus vähentynyt. Suosittelen kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että tavaran ostaminen ja omistaminen kuvastaa mielen heikkoutta, tyhjiön täyttöä ja itsekurin puutetta. Esineet ovat pahaksi ihmisen henkiselle kasvulle ja että vasta kun luopuu kaikesta, josta ei ole jatkuvaa hyötyä on elämä tyyntä ja onnellista.
Puppua sanon minä!
Kauneus, viihtyvyys, luovuus ja oman itsensä ja persoonansa näyttäminen voi hyvinkin rakentua kauniilla tavaroilla ja niitä voi olla paljon. Elämän varrella saadut ja ostetut esineet ovat kuin muistokirja eletystä, todellisesta elämästä.
Tunnetta enemmän ja tavaraa vähemmän. Tämä on mottoni nyt kun turhaa rompetta olen saanut pois nurkista ahdistamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fumio vetänyt ihan överiksi.
Itse oon huomannut että jotta asunnosta saa kodin, siellä täytyy olla edes jokin persoonallinen oma juttu. Oli se valokuvataulu tai pehmolelu tai sympaattinen viherkasvi. Jotain ettei ihan kaikki ole tyhjää tasoa ja kliinistä tarpeellista tavaraa.
Jonkin asian, tavaran tulee tuoda esille omaa persoonaa. Muuten hukkaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Fumio vetänyt ihan överiksi.
Itse oon huomannut että jotta asunnosta saa kodin, siellä täytyy olla edes jokin persoonallinen oma juttu. Oli se valokuvataulu tai pehmolelu tai sympaattinen viherkasvi. Jotain ettei ihan kaikki ole tyhjää tasoa ja kliinistä tarpeellista tavaraa.
Jonkin asian, tavaran tulee tuoda esille omaa persoonaa. Muuten hukkaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Fumio vetänyt ihan överiksi.
Itse oon huomannut että jotta asunnosta saa kodin, siellä täytyy olla edes jokin persoonallinen oma juttu. Oli se valokuvataulu tai pehmolelu tai sympaattinen viherkasvi. Jotain ettei ihan kaikki ole tyhjää tasoa ja kliinistä tarpeellista tavaraa.
Jonkin asian, tavaran tulee tuoda esille omaa persoonaa. Muuten hukkaa itsensä.
Joo, oon samaa mieltä. Vaikka olenkin Tyhjyyttään ammottava huoneisto ei ole koti vaan asunto. Viihtyisyys ja kodikkuus tulee sopivasta sisustuksesta ja kauniista lämpimistä väreistä. Riittää kun karsii reilusti turhaa kamaa. Saa järjestyksen ja harmonian.
Eli liika on liikaa kaikessa - tavarassakin!
PS. Jos en olisi itse suoriutunut hommasta (kuten alkuun epäilin), olisin palkannut ammattijärjestelijän avukseni. Kun niinkin tärkeästä hommasta oli kysymys kuin oma elämänlaatu.
Tsemppiä kaikille tavaran vähennykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fumio vetänyt ihan överiksi.
Itse oon huomannut että jotta asunnosta saa kodin, siellä täytyy olla edes jokin persoonallinen oma juttu. Oli se valokuvataulu tai pehmolelu tai sympaattinen viherkasvi. Jotain ettei ihan kaikki ole tyhjää tasoa ja kliinistä tarpeellista tavaraa.
Jonkin asian, tavaran tulee tuoda esille omaa persoonaa. Muuten hukkaa itsensä.
Toisaalta voihan myös tyhjyys tuoda esiin omaa persoonaa. Itse sain sellaisen mielikuvan, että Fumio on nimenomaan löytänyt itsensä, ei suinkaan hukannut.
Toki itse olen samaa mieltä kanssasi siitä, että haluan OMAAN kotiini viherkasveja ja esim. kauniita astioita esille. En kuitenkaan lähtisi määrittelemään, onko toisen koti ns. oikeanlainen koti.
Keikkatyötä nuorempana ympäri maata tehneenä oon majoittunut moniin ns valmiiksi kalustettuihin -asuntoihin hotellihuoneiden lisäksi. Valitettavasti yleensä niissäkin ollut liikaa tavaraa. Eka teko asettuessa ”taloksi” onkin ollut sen kalustuksen ja tavaroiden roudaus varastoon jos vaan ollut mahdollista.
Laatikot ja tasot kerää roinaa. On lamppua, kelloa, raamattua ja ties mitä. Ja kolkkoja vieraat kalusteet. En sitten tiedä ovatko jotkut asukit jättäneet ylimääräisiä jälkeensä.
Helpompi ollut vuokrata täysin tyhjä asunto ja punkata vaan omalla patjalla. Paljoa ei tarvinnut tavaraa kun oli tyytyväinen. Ajatus luisti helpommin ja keskittyi paremmin.
Enemmänkin ahdisti kotiinpaluu. Jotta kesti paikalleen asettumista vaati se liiasta luopumista.
Kannattaa pohtia syitä miksi säilyttää joitain tunnesiteitä sisältäviä tavaroita. Ne ei ole yhtä kuin sinä. Ne ei määrittele sinua, mutta voivat estää sinua muuttumasta siksi millainen haluat olla.
Vierailija kirjoitti:
Keikkatyötä nuorempana ympäri maata tehneenä oon majoittunut moniin ns valmiiksi kalustettuihin -asuntoihin hotellihuoneiden lisäksi. Valitettavasti yleensä niissäkin ollut liikaa tavaraa. Eka teko asettuessa ”taloksi” onkin ollut sen kalustuksen ja tavaroiden roudaus varastoon jos vaan ollut mahdollista.
Laatikot ja tasot kerää roinaa. On lamppua, kelloa, raamattua ja ties mitä. Ja kolkkoja vieraat kalusteet. En sitten tiedä ovatko jotkut asukit jättäneet ylimääräisiä jälkeensä.
Helpompi ollut vuokrata täysin tyhjä asunto ja punkata vaan omalla patjalla. Paljoa ei tarvinnut tavaraa kun oli tyytyväinen. Ajatus luisti helpommin ja keskittyi paremmin.
Enemmänkin ahdisti kotiinpaluu. Jotta kesti paikalleen asettumista vaati se liiasta luopumista.
Kannattaa pohtia syitä miksi säilyttää joitain tunnesiteitä sisältäviä tavaroita. Ne ei ole yhtä kuin sinä. Ne ei määrittele sinua, mutta voivat estää sinua muuttumasta siksi millainen haluat olla.
Luulenpa, ettei ihmistä alkujaan ole tarkoitettu elämään kaikenmaailman roinan keskellä.
Vaikka me säälittelemme köyhien maiden asukkaita kun heillä ei ole mitään, niin onhan heillä toinen toisensa. Ovat onnellisia eikä stressistä tietoakaan!
Karsiminen on helppoa.
Tein kesälomalla listan mitä käyn läpi minäkin viikolla.
Tällä viikolla kävin kirjahyllyn ja yöpöydät.
Kun otan yhden kohdan kerralla, se tulee tehtyä ja lopputuloksen näkee heti.
Kun koti on käyty läpi, ehkä vuoden päästä, voin aloittaa uudestaan.
Pk seudulla on monta täyspalvelukirppistä.
Kohta tulee vuosi täyteen raivauksessa.
Viime uutena vuotena olimme kylässä, jossa syttyi pienimuotoinen tulivahinko. Pääsi leviämään nopeasti, koska tavaraa oli paljon.
Aikaisemmin tuttava valitti appivanhempien kuoltua oli kaikki irtaimisto siirretty heille.
Mieheni ammatikseen on paljon ratin takana ja päätimme käyttää tätä hyväksi.
Otin torin myyntikanavaksi ja on aikamoinen myyntivaltti toimitus moneen eri kaupunkiin.
Ensiksi aloitettiin Arabiasta ja Iittalasta, nyt mennään jo vaatteissa.
Joka maanantai mieheni auton takakontista löytyy väh 10 muovipussia, ovat menossa eri osoitteisiin.
Rahaa tulee vaihtelevasti. Pitkään tuli yli tonni viikossa. Nyt tulee enää muutamia kymppejä, satasia.
Kaupankäynti on helppoa nimenomaan, kun tavaroita tuodaan asuinpaikkakunnalle.
Minua auttoi kysyä itseltäni, miten kauan aion säilöä tavaroita joita "en tohdi heittää pois".
Mietin että "no loppuikäni, on se parempi kuin että heitän pois". Onko? Kun joskus minusta aika jättää ja kotini on täynnä elämän aikana kerättyjä tavaroita, mitä niille tapahtuu?
Niin... perilliset tai pahimmassa tapauksessa joku kuolinpesän siivooja vie ne kaikki roskikseen joka tapauksessa, enkä pelastanut maailmaa yhtään. Siirsin vaan hamstrausongelmani tulokset muiden hoidettavaksi.
Paljon parempi viedä ne vanhat puhelimet sun muu tavara ihan itse paikkoihin, jotka voivat kierrättää niitä.
Sitten kun kasvu hidastuu ja lapsille tulee oma maku, vähenee vaatteet. Enää ei viitsi ostaa kaappiin mitään odottamaan, kun koko on vuodenaikaan nähden väärä samoin tyyli tai väri.