Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tänne vuosia tainnut kirjoitella ongelmastani saada meidän iso maalaistalo järjestykseen, kun tavaraa kertynyt useamman sukupolven ajalta ja aina kaikki huono on jätetty taloon, jos täältä joku on omiaan vienyt pois.
Itse olen ollut ahkera tavarankerääjä ja lasten tavaraa varsinkin on hurjasti.
Olen ollut monta vuotta ostolakossa, joka välillä lipsuu ja paukkuu, mutta ihan turhaa en ole ostanut onneksi enää.
Olen kuitenkin pienituloistenkin ihmisten vierellä vieläkin pienempituloinen eli rahaa ei liikaa ole, kun en käy tilan ulkopuolella töissä.
Siitä syystä hamstraan tavaroita ajatellen niillä olevan arvoa vaikka ymmärrän etten ikinä saa niistä merkittävää tuloa.
Nyt olen taas saanut kirpputorilla myytyä ison kasan tavaraa sekä vaatetta eikä se näy suoraan sanottuna missään.
Kasasin juuri ikean kassin vaatetta pois annettavaksi eikä sekään näy oikein missään.
Ongelma on siinä, että meillä on satoja neliöitä mihin kerätä rompetta. Iso asuinrakennus sekä pitkät rivit aittarakennuksia.
Tehtävä on melko mahdoton siitäkin syystä ettei mieheni ymmärrä luopua oikein mistään ja ostaa lisää työvehkeitä.
Olen tullut siihen tulokseen ettei kukaan halua perinnöksi tälläistä taakkaa vanhasta maalaistalosta, mutta kun ei voimat riitä tehdä tätä yksin ja apua en läheltä saa.
En myöskään osaa akatella ulkopuolista palkkaavani eikä kyllä rahatilanne antaisikaan palkata.
Kunhan nyt taas avauduin ja odottelen ihmettä, että saisin taas motivaatiota jatkaa raivausta.Vanhemmat tilasivat roskiksen tyhjentävästä firmasta isomman roskiksen pihaan omakotitalosta muuton ajaksi. Sille sitten tilattiin tarpeen mukaan lisätyhjennyksiä. Kannattaa harkita niin ei kulu aika tavaran kuljettamiseen. Jos on paljon lasia tai metallia tai paperia , niillekin saa varmasti omat astiat. Ja kun urakka on noin iso ja jos on mahdollista saada poltettavan jätteen astia, laittaisin sinne surutta kaiken sallitun enkä tuhlaisi energiaa tarkempaan lajitteluun, vaikka se olisi teoriassa mahdollista. Joudut tehdä nyt yksi sen minkä moni ihminen on jättänyt vuosien saatossa tekemättä, niin et saa sitä ikinä valmiiksi jos hävittämiseen alkaa käyttää liikaa aikaa. Ts. Kierrät lumppukeräyksiä, mietit voiko vielä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja sitten kuskaat niitä yms. Selkeät rahanarvoiset myyntiin, jos hermo kestää isot hyvät tavarat toriin annetaan vain noudolla ja loput noihin astioihin. Nykypolttoaineen hinnoilla pussi kerrallaan kuskaaminen on sikakallista ja vie paljon aikaa.
Hyvä tapa sinänsä, meillä on itselläkin vaihtolavat eli voidaan viedä kuorma-auton kanssa sinne kaatopaikalle, mutta tarvitsen siihen vähintään mieheni apua eikä sitä nyt näytä olevan saatavilla ihan äkkiä, kun ympäri vuorokauden tekee töitään jo nyt.
Voisin kyllä tähän innostua ja jos kerään pihalle aitoista kasan, niin äkkiähän sen lavalle sitten siirtäisi.
Oma ongelmansa on ne puolikuntoiset vanhat talonpoikaishuonekalut joita en halua hävittää, koska minusta vanhalla sukutilalla kuuluu olla elettyä historiaa tallessa jälkipolville.Otat sitten tuon esittämäni keinon käyttöön siihen asti kun on aikaa hyödyntää omia lavoja. Kuitenkaan kuormurillakaan ajelu ei ole ilmaista. Tärkeintä on saada se romu ja roska oikeasti eteenpäin eikä vaan siirrellä tontilla.
Paljonkohan maksoi vanhempiesi astioiden vuokra ja tyhjennys kaatopaikalle, kun minulla käsitys ettei ihan halpaa hommaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tänne vuosia tainnut kirjoitella ongelmastani saada meidän iso maalaistalo järjestykseen, kun tavaraa kertynyt useamman sukupolven ajalta ja aina kaikki huono on jätetty taloon, jos täältä joku on omiaan vienyt pois.
Itse olen ollut ahkera tavarankerääjä ja lasten tavaraa varsinkin on hurjasti.
Olen ollut monta vuotta ostolakossa, joka välillä lipsuu ja paukkuu, mutta ihan turhaa en ole ostanut onneksi enää.
Olen kuitenkin pienituloistenkin ihmisten vierellä vieläkin pienempituloinen eli rahaa ei liikaa ole, kun en käy tilan ulkopuolella töissä.
Siitä syystä hamstraan tavaroita ajatellen niillä olevan arvoa vaikka ymmärrän etten ikinä saa niistä merkittävää tuloa.
Nyt olen taas saanut kirpputorilla myytyä ison kasan tavaraa sekä vaatetta eikä se näy suoraan sanottuna missään.
Kasasin juuri ikean kassin vaatetta pois annettavaksi eikä sekään näy oikein missään.
Ongelma on siinä, että meillä on satoja neliöitä mihin kerätä rompetta. Iso asuinrakennus sekä pitkät rivit aittarakennuksia.
Tehtävä on melko mahdoton siitäkin syystä ettei mieheni ymmärrä luopua oikein mistään ja ostaa lisää työvehkeitä.
Olen tullut siihen tulokseen ettei kukaan halua perinnöksi tälläistä taakkaa vanhasta maalaistalosta, mutta kun ei voimat riitä tehdä tätä yksin ja apua en läheltä saa.
En myöskään osaa akatella ulkopuolista palkkaavani eikä kyllä rahatilanne antaisikaan palkata.
Kunhan nyt taas avauduin ja odottelen ihmettä, että saisin taas motivaatiota jatkaa raivausta.Vanhemmat tilasivat roskiksen tyhjentävästä firmasta isomman roskiksen pihaan omakotitalosta muuton ajaksi. Sille sitten tilattiin tarpeen mukaan lisätyhjennyksiä. Kannattaa harkita niin ei kulu aika tavaran kuljettamiseen. Jos on paljon lasia tai metallia tai paperia , niillekin saa varmasti omat astiat. Ja kun urakka on noin iso ja jos on mahdollista saada poltettavan jätteen astia, laittaisin sinne surutta kaiken sallitun enkä tuhlaisi energiaa tarkempaan lajitteluun, vaikka se olisi teoriassa mahdollista. Joudut tehdä nyt yksi sen minkä moni ihminen on jättänyt vuosien saatossa tekemättä, niin et saa sitä ikinä valmiiksi jos hävittämiseen alkaa käyttää liikaa aikaa. Ts. Kierrät lumppukeräyksiä, mietit voiko vielä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja sitten kuskaat niitä yms. Selkeät rahanarvoiset myyntiin, jos hermo kestää isot hyvät tavarat toriin annetaan vain noudolla ja loput noihin astioihin. Nykypolttoaineen hinnoilla pussi kerrallaan kuskaaminen on sikakallista ja vie paljon aikaa.
Hyvä tapa sinänsä, meillä on itselläkin vaihtolavat eli voidaan viedä kuorma-auton kanssa sinne kaatopaikalle, mutta tarvitsen siihen vähintään mieheni apua eikä sitä nyt näytä olevan saatavilla ihan äkkiä, kun ympäri vuorokauden tekee töitään jo nyt.
Voisin kyllä tähän innostua ja jos kerään pihalle aitoista kasan, niin äkkiähän sen lavalle sitten siirtäisi.
Oma ongelmansa on ne puolikuntoiset vanhat talonpoikaishuonekalut joita en halua hävittää, koska minusta vanhalla sukutilalla kuuluu olla elettyä historiaa tallessa jälkipolville.Otat sitten tuon esittämäni keinon käyttöön siihen asti kun on aikaa hyödyntää omia lavoja. Kuitenkaan kuormurillakaan ajelu ei ole ilmaista. Tärkeintä on saada se romu ja roska oikeasti eteenpäin eikä vaan siirrellä tontilla.
Paljonkohan maksoi vanhempiesi astioiden vuokra ja tyhjennys kaatopaikalle, kun minulla käsitys ettei ihan halpaa hommaa ole.
Hmm tarkasta summasta ei oo tietoa mikä viittaa siihen ettei se mitään jättisummaa maksanut, koska ei ole ikinä tullut puheeksi. Toki kannattaa tarkistaa hinnoittelu, tuo tehtiin ison kaupungin taajamassa, jossa muutenkin kävi roska-autot usein ja monessa talossa.
Vaihtolavan vuokran voi kysyä jätehuoltofirmasta. Meillä oli 500 eur /viikko ja sisällön hinta painon mukaan.
Kyllä toivoisin että ois paremmin infoa siitä mitä tehdä erilaisille turhille tavaroille.
Kierrätys ontuu kun ei tiedä uskaltaako tarjota esim vanhaa työpöytää jonnekin vai onko se jo roskaa kun ei ole tuliterä. Tai vanha työtuoli, jossa pinttynyt tupakanhaju. Pitääkö purkaa osiin ja laittaa metallit metallinkeräykseen jne?
Kotikirppisilmoitus. Sellainen avoimien ovien kotikirppis päiväksi tai kahdeksi. Tai osallistus Siivouspäivään kun sellainen taas on. Sen verran siviilirohkeutta että uskallat myös myydä romujasi pois etkä ala takertua niihin kun hinnoista aletaan puhua. Toimii, olen muuttaessa päässyt näin hyvin eroon turhasta kamasta.
Sitten voi tarkastella sitä elämänsä sisältöä. Suurin osa hamstraa ja himoshoppaa täyttääkseen jotain tyhjää sisällään. Kannattaa tutkailla rehellisesti sisikuntaansa, että missä mättää, miksi ahmii tavaraa ja miksi shoppailusta tulee iloiseksi. Oirehan se on, ja kun hävität syyn, oirekin katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätykseen kannattaa tutustua kunnolla ja laittaa roskiin huonot eikä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen "hyvä, mutta koira on syönyt siitä reunat"
Kannattaa kysyä millaista tavaraa paikkakunnalla olevat kirpputorit ottaa vastaan ja mitä esim itse kannattaa lähteä myymään.
Olen törmännyt ihmisiin jotka myy omia 80 luvun vaatteita suurilla pyynnöillä eikä ymmärrä miksi ei kauppa käy.
[/quote]
Paljonkohan maksoi vanhempiesi astioiden vuokra ja tyhjennys kaatopaikalle, kun minulla käsitys ettei ihan halpaa hommaa ole.[/quote]
Katso Satasenlavan nettisivujen jätelaskurilla, paljonko maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan maksoi vanhempiesi astioiden vuokra ja tyhjennys kaatopaikalle, kun minulla käsitys ettei ihan halpaa hommaa ole.
Katso Satasenlavan nettisivujen jätelaskurilla, paljonko maksaa.
Eipä tuo satasen lava tänne päin Suomea lavaa ja täällä hinnat ihan eri luokkaa.
On yllättävän arvokasta pitää vko lavaa pihassa ja sen tyhjennys. Pelkkä kaatopaikkamaksu lavalle 120€
Miten olette tehneet vauvanvaatteiden kanssa? Niitä kun hypistelee, ne Konmari-ajatusta soveltaen ”tuovat iloa”, eli niihin sisältyy paljon rakkaita muistoja. Olen nyt kuitenkin yrittänyt kovettaa itseni: muistoja niistä on valokuvien muodossa ja omille lapsille (jotka ovat nyt pieniä siis) en niitä säästä, sillä uskon, että 2010-luvun puuvilla- ja trikoovaatteet, ketjuliikkeiden ja kotimaisten merkkien, eivät ole niin hohdokkaita 20-30 vuoden päästä käytettäviksi. Sen sijaan joku toinen lapsiperhe voi saada niistä paljon iloa nyt. Poikkeuksen teen muutamien sukulaisten kutomien nuttujen kanssa. Niitä en yksinkertaisesti pysty laittamaan pois. (Ja ne ehkä myös kestävät aikaa?)
Huh. Sitten pitäisi päättää, mitkä lastenkirjoista säästetään.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Miten olette tehneet vauvanvaatteiden kanssa? Niitä kun hypistelee, ne Konmari-ajatusta soveltaen ”tuovat iloa”, eli niihin sisältyy paljon rakkaita muistoja. Olen nyt kuitenkin yrittänyt kovettaa itseni: muistoja niistä on valokuvien muodossa ja omille lapsille (jotka ovat nyt pieniä siis) en niitä säästä, sillä uskon, että 2010-luvun puuvilla- ja trikoovaatteet, ketjuliikkeiden ja kotimaisten merkkien, eivät ole niin hohdokkaita 20-30 vuoden päästä käytettäviksi. Sen sijaan joku toinen lapsiperhe voi saada niistä paljon iloa nyt. Poikkeuksen teen muutamien sukulaisten kutomien nuttujen kanssa. Niitä en yksinkertaisesti pysty laittamaan pois. (Ja ne ehkä myös kestävät aikaa?)
Huh. Sitten pitäisi päättää, mitkä lastenkirjoista säästetään.....
muutamat vaatteet olen säilyttänyt muistoksi. En kellekään muille kuin itselle, koska ne "tuovat iloa", eivätkä vie paljon tilaakaan, yhdessä muiden vauvamuistojen kanssa.
Haen tästä ketjusta tsemppausta muuttolaatikoiden täyttämisen jatkamiseen. Samalla pitää karsia ylimääräistä, kaikkea ei halua viedä seuraavaan asuntoon.
Jaksamisia kaikille urakoissa👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toivoisin että ois paremmin infoa siitä mitä tehdä erilaisille turhille tavaroille.
Kierrätys ontuu kun ei tiedä uskaltaako tarjota esim vanhaa työpöytää jonnekin vai onko se jo roskaa kun ei ole tuliterä. Tai vanha työtuoli, jossa pinttynyt tupakanhaju. Pitääkö purkaa osiin ja laittaa metallit metallinkeräykseen jne?
Loputtomasti kun vatvoo erilaisia vaihtoehtoja, niin ei tule koskaan aloittaneeksi. Kuuluu hamstraamisen taudinkuvaan. Jos on tuupertumassa romukuorman alle, niin luuletko, että tupakanhajuisen työtuolin muttereita näpertämällä asia hoituu?
Ei hoidu. Hihat heilumaan ja p*ska roskiin tai roskalavan kautta kaatopaikalle. Selkeästi hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset voi yrittää antaa tai myydä pois, mutta jokseenkin vähäisellä panostuksella.
Homma ei etene, jos jää vatkaamaan joko omia ajatuksiaan, tai niitä nurkat täyttäviä tavaroita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan maksoi vanhempiesi astioiden vuokra ja tyhjennys kaatopaikalle, kun minulla käsitys ettei ihan halpaa hommaa ole.
Katso Satasenlavan nettisivujen jätelaskurilla, paljonko maksaa.
Eipä tuo satasen lava tänne päin Suomea lavaa ja täällä hinnat ihan eri luokkaa.
On yllättävän arvokasta pitää vko lavaa pihassa ja sen tyhjennys. Pelkkä kaatopaikkamaksu lavalle 120€
Sä voit tietysti laskea ihan tykönäsi, paljonko maksaa aikaa ja vaivaa saada kaikki paska ja roska nurkista monta kertaa jollekin sorttiasemalle tai kierrätyskeskukseen ajamalla ja kenties peräkärryä vuokraamalla vs että saat kaikki yhteen lavaan ja kerralla pois. Ihan kuinka vaan. Elämä on. Ja se maksaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan maksoi vanhempiesi astioiden vuokra ja tyhjennys kaatopaikalle, kun minulla käsitys ettei ihan halpaa hommaa ole.
Katso Satasenlavan nettisivujen jätelaskurilla, paljonko maksaa.
Eipä tuo satasen lava tänne päin Suomea lavaa ja täällä hinnat ihan eri luokkaa.
On yllättävän arvokasta pitää vko lavaa pihassa ja sen tyhjennys. Pelkkä kaatopaikkamaksu lavalle 120€
Sä voit tietysti laskea ihan tykönäsi, paljonko maksaa aikaa ja vaivaa saada kaikki paska ja roska nurkista monta kertaa jollekin sorttiasemalle tai kierrätyskeskukseen ajamalla ja kenties peräkärryä vuokraamalla vs että saat kaikki yhteen lavaan ja kerralla pois. Ihan kuinka vaan. Elämä on. Ja se maksaa..
Tämä nyt karkasi asian turhaksi viisasteluksi eli alunperin minä kerroin meillä itsellä olevan vaihtolava ym kalusto millä kuskata tavarat pois ja silloinhan en ole valmis maksamaan kyseisestä palvelusta, varsinkin syystä ettei rahaakaan liikaa ole.
Tällä alueella maksaa lavanvuokrat ja kaatopaikkamaksu satoja euroja yhteensä ja peräkärryllisen saa viedä täytenä 20€ hintaan eli meidän tapauksessa tulee halvemmaksi viedä se parin kympin kärryllinen kerrallaan.
Jokainen tapaus on erilainen joten ei kannata viisastella toisille.
Ongelma oli etten jaksa kaivaa romua esille yksin.
Pidetään ketju positiivisenä ja kannustavana, että saisimme taloutemme itse kukin järjestykseen
Töissä ollessa tuli ostettua sitä ja tätä shoppailun merkeissä. Sitten tulot putosi melkein kolmasosaan, piti tarkemmin miettiä mitä ostaa ja onko nyt oikeasti tarvetta johonkin.Nyt kun tulot on taas suunnilleen samat kuin työssä käydessä, harkitsevuus rahankäytön suhteen on jäänyt tavaksi. Oikeastaan käyn päänsisäistä keskustelua itseni kanssa esim. Siitä, että minkä takia minun nyt täytyisi lähteä kaupungille ostoksille, onko joku todellinen tarve vai yritänkö torjua tylsää arkea sillä? Onko todella niin, että iloa ei voi saada elämäänsä muuten kuin ostamalla jotain? Olen tullut siihen tulokseen, että jos tyytyväisyys on kiinni jatkuvasta ostamisesta niin kyllä on asiat huonosti, todella huonosti henkisellä tasolla. Nyt sitten seuraan, kun pankkitili kasvaa, tuleeko siitä sitten joku pakkomielle, että sen pitää kasvaa ja miksi? Siirränkö tyytyväisyyteni vain tuonnemmaksi eli pikkuosteluista johonkin isompaan investointiin ja mitä sitten? Entäpä jos jakelen ylimääräiset vaikka aikuisille lapsilleni, helpottaisin heidän elämäänsä. Ilmainen raha, kasvattaako se ihmistä oikeaan suuntaan vai teenkö karhunpalveluksen läheisilleni? Eli edelleen ajatukset pyörii rahassa tavalla tai toisella. Ihan oikeastiko sitä on rahan vankina? Miksi minä takerrun johonkin kaapin perällä olevaan 60-luvun Arabian maitokannuun? Jos minusta tulee muistisairas, en muista sen enempää sitä maitokannua kuin pankkitilejäni.
Tulen taas tänne pohdiskelemaan. Olen taas miettinyt tavaroitani. Heh, olen näköjään edelleen tässä suunnitteluvaiheessa. En oikeastaan ole järjestänyt vielä paljon mitään, vaikka aikaa olen projektille antanutkin paljon. Joku tuolla aikaisemmin kritisoi, että täällä te vaan puljaatte tavaroidenne kanssa ja mietitte niitä jatkuvasti - hep täällä yksi ilmoittautuu!
Asiaan. Aika moni tavara täyttää vain yhden käyttötarkoituksen. Jos tarkemmin ajattelee, niin esim juustohöylällä voisi myös leikata kakun. Kuitenkin meilläkin on molemmat siis sekä juustohöylä että kakkulapio, koska "niin kuuluu olla". Vaikka käytämme juustohöylää ani harvoin täällä ulkomailla. Pitsaleikkurikin löytyy. Onhan se nyt aika hullua kun alkaa miettiä asiaa. Mutta sitten mietin, että apua mitä vieraat sanoisivat, jos leikkaisin kakun juustohöylällä. Se ajaisi asiansa, mutta kiinnittäisi huomion olemalla normin vastainen. Ja luultavasti joku sitten antaisi meille lahjaksi kakkulapion, "ettei tarvi juustohöylällä leikata kakkua". Tavaroihin liittyy yllättävän paljon sääntöjä ja tottuneita tapoja. Saatteko kiinni, mitä haen takaa?
Sitä mietin myös, että ei ole ilmaista tavaraa. Vähintään tavara vie aina tilaa ja sen käsittely aikaa. Sain raskauden aikana mainoslaatikon, jossa oli esim. rasvoja, tutti, tuttipullo ja muita pieniä näytteitä. Eipä ole tarvittu niistä juuri mitään, mutta nyt mietin, mihin saan ne annettua. Kauheasti vaivaa yhdestä laatikosta.
Mietin myös, miksi uusi ja kiiltävä tuntuu usein paremmalta kuin vanha ja nuhjuinen. Esim. meillä on yksi lautanen, jossa on pieni lovi. Lovi on siisti ja huomaamattomassa kohdassa, eikä aiheuta vaaraa (ei siis ole terävä). Ai että kun tekisi mieli heittää lautanen pois ja ostaa uusi tilalle. Vaikka tuo vanha lautanen hoitaa tehtävänsä mallikkaasti. Samoin tekisi mieli uusia lakanavarastomme, vaikka vanhat lakanat ihan hyviä ovatkin. Ovat eri paria, eivätkä kaikki ihan lempiväreissä. Edes pieni reikä ei haittaisi käyttöä. Sanomattakin siis selvää, että lautanen ja lakanat ovat ja pysyvät meillä. Olen pyrkinyt ajattelemaan "tuottaako tämä minulle iloa" -kysymyksen niin, että tavara tuottaa iloa, jos se tekee tehtävänsä ja on käytössä, ei vain jos se on virheetön.
Mutta mistä ihmeestä tämä tarve vaihtaa parempaan kumpuaa? Tai toisin sanoin, miksi meidän yhteiskunnassamme on täysin hyväksyttävää heittää täysin toimiva tavara pois, jos siinä on joku pieni vika tai jos ei vaan enää nappaa käyttää sinistä lakanaa?
Olen pyrkinyt ottamaan kunnia-asiakseni käyttää nuhjuisiakin tavaroita. Tästä olen ylpeä: käytin ylppäreissä äitini vanhaa yo-lakkia. Olihan se kellertävä muiden rinnalla, mutta ei silti kenellekään jäänyt epäselväksi, että valmistuin lukiosta. Nyt ei tarvitse säilöä kaapissa lakkia, jota en koskaan tarvitse. Myös lainaaminen ja vaihtarit kiinnostaa enenevissä määrin. Jos lapseni joskus tarvitsee yo-lakin, aion kyllä ehdottaa josko sen voisi lainata jostain (ja koska olemme av:lla sanon nyt vielä tähän sen itsestäänselvyyden, että jos lapseni haluaa ostaa uuden lakin niin ostakoot kaikin mokomin, en ole sitä kieltämässä).
kirjoitti:
Miten olette tehneet vauvanvaatteiden kanssa? Niitä kun hypistelee, ne Konmari-ajatusta soveltaen ”tuovat iloa”, eli niihin sisältyy paljon rakkaita muistoja. Olen nyt kuitenkin yrittänyt kovettaa itseni: muistoja niistä on valokuvien muodossa ja omille lapsille (jotka ovat nyt pieniä siis) en niitä säästä, sillä uskon, että 2010-luvun puuvilla- ja trikoovaatteet, ketjuliikkeiden ja kotimaisten merkkien, eivät ole niin hohdokkaita 20-30 vuoden päästä käytettäviksi. Sen sijaan joku toinen lapsiperhe voi saada niistä paljon iloa nyt. Poikkeuksen teen muutamien sukulaisten kutomien nuttujen kanssa. Niitä en yksinkertaisesti pysty laittamaan pois. (Ja ne ehkä myös kestävät aikaa?)
Huh. Sitten pitäisi päättää, mitkä lastenkirjoista säästetään.....
Esikoiselta olen yhden pienimmistä lempparibodyista laittanut muistolaatikkoon, näin tarkoitus toimia seuraavankin kohdalla. Itsetehtyjä neulomuksia saatan muuten säästää ja enintään muutaman lempivaatteen, mutta ei paljoa muuta. En jaksa uskoa, että lastani kiinnostaa omilla lapsillani käyttää vuosien päästä vanhoja perus vauvanvaatteitaan. Ainakaan itseäni ei ole juuri kiinnostanut äidin säilömien käyttäminen, ovat tämän päivän silmin katsottuna oudon mallisia ja värisiä. Onneksi äiti ei hirveästi ole noita perusvaatteita säästänytkään. Paria vauvaneuletta ja juhlavaatetta saattaa kyllä tulla käytettyä :)
Ulkosuomalainen järjestelijä kirjoitti:
Tulen taas tänne pohdiskelemaan. Olen taas miettinyt tavaroitani. Heh, olen näköjään edelleen tässä suunnitteluvaiheessa. En oikeastaan ole järjestänyt vielä paljon mitään, vaikka aikaa olen projektille antanutkin paljon. Joku tuolla aikaisemmin kritisoi, että täällä te vaan puljaatte tavaroidenne kanssa ja mietitte niitä jatkuvasti - hep täällä yksi ilmoittautuu!
Asiaan. Aika moni tavara täyttää vain yhden käyttötarkoituksen. Jos tarkemmin ajattelee, niin esim juustohöylällä voisi myös leikata kakun. Kuitenkin meilläkin on molemmat siis sekä juustohöylä että kakkulapio, koska "niin kuuluu olla". Vaikka käytämme juustohöylää ani harvoin täällä ulkomailla. Pitsaleikkurikin löytyy. Onhan se nyt aika hullua kun alkaa miettiä asiaa. Mutta sitten mietin, että apua mitä vieraat sanoisivat, jos leikkaisin kakun juustohöylällä. Se ajaisi asiansa, mutta kiinnittäisi huomion olemalla normin vastainen. Ja luultavasti joku sitten antaisi meille lahjaksi kakkulapion, "ettei tarvi juustohöylällä leikata kakkua". Tavaroihin liittyy yllättävän paljon sääntöjä ja tottuneita tapoja. Saatteko kiinni, mitä haen takaa?
Sitä mietin myös, että ei ole ilmaista tavaraa. Vähintään tavara vie aina tilaa ja sen käsittely aikaa. Sain raskauden aikana mainoslaatikon, jossa oli esim. rasvoja, tutti, tuttipullo ja muita pieniä näytteitä. Eipä ole tarvittu niistä juuri mitään, mutta nyt mietin, mihin saan ne annettua. Kauheasti vaivaa yhdestä laatikosta.
Sanoisin, että on järkevämpiä karsintakohteita kuin kakkulapio tai pizza-leikkuri. Esimerkiksi huonosti istuvat vaatteet, turhat admin-paperit, rikkinäiset lelut tai vaikka kokonaiset extra-astiastot. Itse tietenkin teet kuten parhaaksi näet, mutta pääset eteenpäin helpommin kun aloitat isommista kokonaisuuksista.
Otat sitten tuon esittämäni keinon käyttöön siihen asti kun on aikaa hyödyntää omia lavoja. Kuitenkaan kuormurillakaan ajelu ei ole ilmaista. Tärkeintä on saada se romu ja roska oikeasti eteenpäin eikä vaan siirrellä tontilla.