Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19856)
Itellä oli sama homma. Eniten siinä luopumisessa ahdisti se että tiesin kuinka vaivalloista tulee olemaan uusien kotien etsiminen tavaroille koska ”pitää kierrättää” niin asiasta tuli paljon helpompaa kun nakkasi kaiken turhimman suoraan roskiin. En olisi jaksanut sitä säätöä mikä olisi tullut jos olisi tarvinnut tyrkytellä vanhoja kamoja pitkin sukua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itellä oli sama homma. Eniten siinä luopumisessa ahdisti se että tiesin kuinka vaivalloista tulee olemaan uusien kotien etsiminen tavaroille koska ”pitää kierrättää” niin asiasta tuli paljon helpompaa kun nakkasi kaiken turhimman suoraan roskiin. En olisi jaksanut sitä säätöä mikä olisi tullut jos olisi tarvinnut tyrkytellä vanhoja kamoja pitkin sukua...
EI NÄIN! Nyt eletään vuotta 2018, jokaisen tulee ymmärtää että käyttökelpoista tavaraa ei heitetä roskiin.
Minä itse tein niin, että kesäpäivänä laitoin kaikki itselleni turhat tavarat pihalle ja sitten Facebookin roskalavaryhmään, että osoitteesta X saa hakea tavaraa. Kaikki oli iltaan mennessä hävinneet. Eikä ole tullut ongelmia, stalkkerit ovat pysyneet loitolla 😊 Emmekä asu edes maalla, vaan Helsingissä omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ne ammattisiivoojatkaan eivät poista sitä hamstraajan oiretta käyttäytymisessä. Vuosi ja taas on kämppä yhtä täys.
Näinpä. Itse tiedostan ongelman, mutta en syitä siihen. Pitäisi löytää sellainen ammattilainen, joka ymmärtää mistä hamstraus johtuu. Sotkuisuus tekee masentuneeksi ja masennus lisää sotkua. Vaikka kaikki häviäisikin, niin hetken päästä saisin kotini samaan jamaan. Miksi?
Hamstraus on yhdenlainen mielenterveysongelma, joka usein kumpuaa yksilön menneisyydestä (on ollut esim. köyhä tai väkivaltainen lapsuus). Ehkäpä menneisyyden solmukohtien käsitteleminen voisi auttaa? Ensimmäinen askel on myöntää että on hamstraaja ja haluta muutosta.
En tiedä, löytyykö Suomesta hamstraajia auttavia tahoja.
Mutta jos englanti sujuu, esim tältä sivustolta löytyy paljon tietoa ja vertaistukea hamstraajille, siellä on myös self help -osio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä oli sama homma. Eniten siinä luopumisessa ahdisti se että tiesin kuinka vaivalloista tulee olemaan uusien kotien etsiminen tavaroille koska ”pitää kierrättää” niin asiasta tuli paljon helpompaa kun nakkasi kaiken turhimman suoraan roskiin. En olisi jaksanut sitä säätöä mikä olisi tullut jos olisi tarvinnut tyrkytellä vanhoja kamoja pitkin sukua...
EI NÄIN! Nyt eletään vuotta 2018, jokaisen tulee ymmärtää että käyttökelpoista tavaraa ei heitetä roskiin.
Minä itse tein niin, että kesäpäivänä laitoin kaikki itselleni turhat tavarat pihalle ja sitten Facebookin roskalavaryhmään, että osoitteesta X saa hakea tavaraa. Kaikki oli iltaan mennessä hävinneet. Eikä ole tullut ongelmia, stalkkerit ovat pysyneet loitolla 😊 Emmekä asu edes maalla, vaan Helsingissä omakotitalossa.
Eli hyvässä lykyssä ruokit joidenkin mielenterveysongelmallisten ihmisten hamstrausta... Kyllä sen tavaran paikka voi olla ihan roskiskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä oli sama homma. Eniten siinä luopumisessa ahdisti se että tiesin kuinka vaivalloista tulee olemaan uusien kotien etsiminen tavaroille koska ”pitää kierrättää” niin asiasta tuli paljon helpompaa kun nakkasi kaiken turhimman suoraan roskiin. En olisi jaksanut sitä säätöä mikä olisi tullut jos olisi tarvinnut tyrkytellä vanhoja kamoja pitkin sukua...
EI NÄIN! Nyt eletään vuotta 2018, jokaisen tulee ymmärtää että käyttökelpoista tavaraa ei heitetä roskiin.
Minä itse tein niin, että kesäpäivänä laitoin kaikki itselleni turhat tavarat pihalle ja sitten Facebookin roskalavaryhmään, että osoitteesta X saa hakea tavaraa. Kaikki oli iltaan mennessä hävinneet. Eikä ole tullut ongelmia, stalkkerit ovat pysyneet loitolla 😊 Emmekä asu edes maalla, vaan Helsingissä omakotitalossa.
Ei vaan aina pysty. Olen tuo aiempi vastaaja joka on tyhjentänyt vanhempien rojuja tässä kesän aikana. Kun aika on rajallinen, esim viikonlopun aikana on saatava joku tietty kohde siivottua ja rojut toimitettua pois, ei vain ole mahdollista laittaa toriin/faceen tms ilmoituksia (en edes ole facessa vanhemmistani puhumattakaan) ja kytätä sen jälkeen puhelinta. Vanhemmillani ei ole resursseja tällaiseen, joten olen hoitanut kaiken heidän puolestaan ja välillä on ollut helpointa vain viedä tavarat paikalliseen jätteenkierrätyslaitokseen, vaikka seassa olisi ehkä jotain käyttökelpoista ollutkin.
Ollaan suurinpiirtein yritetty laittaa sentään käyttökelpoinen tekstiili/vaate uffiin, mutta siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä oli sama homma. Eniten siinä luopumisessa ahdisti se että tiesin kuinka vaivalloista tulee olemaan uusien kotien etsiminen tavaroille koska ”pitää kierrättää” niin asiasta tuli paljon helpompaa kun nakkasi kaiken turhimman suoraan roskiin. En olisi jaksanut sitä säätöä mikä olisi tullut jos olisi tarvinnut tyrkytellä vanhoja kamoja pitkin sukua...
EI NÄIN! Nyt eletään vuotta 2018, jokaisen tulee ymmärtää että käyttökelpoista tavaraa ei heitetä roskiin.
Minä itse tein niin, että kesäpäivänä laitoin kaikki itselleni turhat tavarat pihalle ja sitten Facebookin roskalavaryhmään, että osoitteesta X saa hakea tavaraa. Kaikki oli iltaan mennessä hävinneet. Eikä ole tullut ongelmia, stalkkerit ovat pysyneet loitolla 😊 Emmekä asu edes maalla, vaan Helsingissä omakotitalossa.
Ei vaan aina pysty. Olen tuo aiempi vastaaja joka on tyhjentänyt vanhempien rojuja tässä kesän aikana. Kun aika on rajallinen, esim viikonlopun aikana on saatava joku tietty kohde siivottua ja rojut toimitettua pois, ei vain ole mahdollista laittaa toriin/faceen tms ilmoituksia (en edes ole facessa vanhemmistani puhumattakaan) ja kytätä sen jälkeen puhelinta. Vanhemmillani ei ole resursseja tällaiseen, joten olen hoitanut kaiken heidän puolestaan ja välillä on ollut helpointa vain viedä tavarat paikalliseen jätteenkierrätyslaitokseen, vaikka seassa olisi ehkä jotain käyttökelpoista ollutkin.
Ollaan suurinpiirtein yritetty laittaa sentään käyttökelpoinen tekstiili/vaate uffiin, mutta siinä se.
Useat hyväntekeväisyyskirppikset hakevat kaiken lahjoitetun tavaran ilmaiseksi kotoa. Olen muutamaan kertaan lahjoittanut samalla kertaa esimerkiksi huonekaluja, astioita, verhoja, vaatteita ja kenkiä, lamppuja ja kirjoja & taidetta niin että kirppismiehet ovat hakeneet, kiitelleet ja vieneet kaikki pakettiautolla sovittuna aikana pois. Ei todellakaan ole vaikeaa! Itse asiassa paljon helpompaa kun ei tarvitse itse kantaa tavaraa pois ja tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Meidän lahjoituksia ovat hakeneet mm. päihdeongelmaisten auttamiseen keskittynyt järjestö, Pelastusarmeija ja helluntalaisten kirputori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tahtoisin antaa suoraan tarvitseville; hyviä vaatteita, kenkiä, astioita, kodin tekstiilejä ym."
Esim. Seurakuntien diakoniatyö ehkä ottaisi vastaan tarvitseville.
Sitten pitää myös ottaa ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja katsoa sitä tavaraa kriittisesti. Onko se oikeasti hyvää vai kuvittelenko vain niin? Miksi et itse käytä esim. vaatteita tai kenkiä? Ne kuluvat, joten käyttämällä ja lopulta pois heittämällä ne joskus loppuvat. Raivauspiireissä on nykyään sanonta: "oma roska on toisenkin roska". Toivottoman vanhanaikaiset vaatteet tai ikivanhat naarmuuntuneet halpisastiat ovat tiensä päänsä ja kuuluvat roskiin. Hyväntekeväisyyskirppiksetkin hukkuvat tällä hetkellä roinaan. Erityisesti vanhemmalla väellä on täysin epärealistisia käsityksiä tavaran hyvyydestä ja toisaalta arvosta.
Hola! Vaan kun ei ole niitä hempeitä silmälaseja!
Saatan keski-ikäisenä 50-vuotiaana olla hyvinkin iäkäs. Etenkin täällä nuorten äitien palstalla. Mummokin olen ollut jo 6 vuotta.
Eli vanha mikä vanha.
On vaan kertynyt tavaraa, joita en itse tarvitse.
Esim. uusia merkkivaatteita olen ostellut ulkomaan matkoilta, joita en sitten ole käyttänyt kertaakaan. Useimmiten olen ostanut pikaisesti sovittamatta. Kenkiä ja laukkuja on kertynyt myös. Uusia kaikki.
Huomaan, että on omat suosikit joita tykkään käyttää. Uutuudet jää suurimmaksi osaksi vain tilaa viemään.
Astioistakaan en ikinä tarjoaisi käytettyjä. Mietin vaan täysin ehjiä Arabian ruoka- ja kahvikalustoja ja kannuja, Iittalan laseja, maljakoita, kynttilänjalkoja ja paljon paljon muuta, jotka ovat olleet ylimääräisinä kaapeissa vuosikymmeniä. Mitä niiden kanssa tekisin?
Lapset sanovat, etteivät he tarvitse MITÄÄN!
Myymään en ehdi.
Että tällainen tilanne on meillä.
PS. Luin juuri KonMari-kirjan, siitä oli ehkä apuakin, paitsi etten heittäisi uutta hyvää tavaraa kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tahtoisin antaa suoraan tarvitseville; hyviä vaatteita, kenkiä, astioita, kodin tekstiilejä ym."
Esim. Seurakuntien diakoniatyö ehkä ottaisi vastaan tarvitseville.
Sitten pitää myös ottaa ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja katsoa sitä tavaraa kriittisesti. Onko se oikeasti hyvää vai kuvittelenko vain niin? Miksi et itse käytä esim. vaatteita tai kenkiä? Ne kuluvat, joten käyttämällä ja lopulta pois heittämällä ne joskus loppuvat. Raivauspiireissä on nykyään sanonta: "oma roska on toisenkin roska". Toivottoman vanhanaikaiset vaatteet tai ikivanhat naarmuuntuneet halpisastiat ovat tiensä päänsä ja kuuluvat roskiin. Hyväntekeväisyyskirppiksetkin hukkuvat tällä hetkellä roinaan. Erityisesti vanhemmalla väellä on täysin epärealistisia käsityksiä tavaran hyvyydestä ja toisaalta arvosta.
Hola! Vaan kun ei ole niitä hempeitä silmälaseja!
Saatan keski-ikäisenä 50-vuotiaana olla hyvinkin iäkäs. Etenkin täällä nuorten äitien palstalla. Mummokin olen ollut jo 6 vuotta.
Eli vanha mikä vanha.On vaan kertynyt tavaraa, joita en itse tarvitse.
Esim. uusia merkkivaatteita olen ostellut ulkomaan matkoilta, joita en sitten ole käyttänyt kertaakaan. Useimmiten olen ostanut pikaisesti sovittamatta. Kenkiä ja laukkuja on kertynyt myös. Uusia kaikki.
Huomaan, että on omat suosikit joita tykkään käyttää. Uutuudet jää suurimmaksi osaksi vain tilaa viemään.Astioistakaan en ikinä tarjoaisi käytettyjä. Mietin vaan täysin ehjiä Arabian ruoka- ja kahvikalustoja ja kannuja, Iittalan laseja, maljakoita, kynttilänjalkoja ja paljon paljon muuta, jotka ovat olleet ylimääräisinä kaapeissa vuosikymmeniä. Mitä niiden kanssa tekisin?
Lapset sanovat, etteivät he tarvitse MITÄÄN!
Myymään en ehdi.
Että tällainen tilanne on meillä.PS. Luin juuri KonMari-kirjan, siitä oli ehkä apuakin, paitsi etten heittäisi uutta hyvää tavaraa kaatopaikalle.
Sun tapauksessa paikallinen hyväntekeväisyyskirppis on toimiva vaihtoehto. Tai roskalavaryhmä. Tosin sun tilanne ei muutu mihinkään, jos et ensin saa tuota ostoholismia kuntoon. Merkkivaatteiden ostaminen ilman sovitusta (vielä niin, etteivät ne lopulta edes sovi) on selvä merkki ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tahtoisin antaa suoraan tarvitseville; hyviä vaatteita, kenkiä, astioita, kodin tekstiilejä ym."
Esim. Seurakuntien diakoniatyö ehkä ottaisi vastaan tarvitseville.
Sitten pitää myös ottaa ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja katsoa sitä tavaraa kriittisesti. Onko se oikeasti hyvää vai kuvittelenko vain niin? Miksi et itse käytä esim. vaatteita tai kenkiä? Ne kuluvat, joten käyttämällä ja lopulta pois heittämällä ne joskus loppuvat. Raivauspiireissä on nykyään sanonta: "oma roska on toisenkin roska". Toivottoman vanhanaikaiset vaatteet tai ikivanhat naarmuuntuneet halpisastiat ovat tiensä päänsä ja kuuluvat roskiin. Hyväntekeväisyyskirppiksetkin hukkuvat tällä hetkellä roinaan. Erityisesti vanhemmalla väellä on täysin epärealistisia käsityksiä tavaran hyvyydestä ja toisaalta arvosta.
Hola! Vaan kun ei ole niitä hempeitä silmälaseja!
Saatan keski-ikäisenä 50-vuotiaana olla hyvinkin iäkäs. Etenkin täällä nuorten äitien palstalla. Mummokin olen ollut jo 6 vuotta.
Eli vanha mikä vanha.On vaan kertynyt tavaraa, joita en itse tarvitse.
Esim. uusia merkkivaatteita olen ostellut ulkomaan matkoilta, joita en sitten ole käyttänyt kertaakaan. Useimmiten olen ostanut pikaisesti sovittamatta. Kenkiä ja laukkuja on kertynyt myös. Uusia kaikki.
Huomaan, että on omat suosikit joita tykkään käyttää. Uutuudet jää suurimmaksi osaksi vain tilaa viemään.Astioistakaan en ikinä tarjoaisi käytettyjä. Mietin vaan täysin ehjiä Arabian ruoka- ja kahvikalustoja ja kannuja, Iittalan laseja, maljakoita, kynttilänjalkoja ja paljon paljon muuta, jotka ovat olleet ylimääräisinä kaapeissa vuosikymmeniä. Mitä niiden kanssa tekisin?
Lapset sanovat, etteivät he tarvitse MITÄÄN!
Myymään en ehdi.
Että tällainen tilanne on meillä.PS. Luin juuri KonMari-kirjan, siitä oli ehkä apuakin, paitsi etten heittäisi uutta hyvää tavaraa kaatopaikalle.
Jos tavara on oikeasti laadukasta, niin ei muuta kuin valokuva ja annetaanilmoitus Torille tai johonkin roskalavaryhmään, niin tuskin menee montaakaan minuuttia, kun joku on oven takana. Eli sun tapauksessa eroon pääseminen on vain tekosyy olla tekemättä mitään. (Eikä toki tarvikaan mitään tehdä, mutta ilmeisesti tavaramäärä kuitenkin ahdistaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tahtoisin antaa suoraan tarvitseville; hyviä vaatteita, kenkiä, astioita, kodin tekstiilejä ym."
Esim. Seurakuntien diakoniatyö ehkä ottaisi vastaan tarvitseville.
Sitten pitää myös ottaa ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja katsoa sitä tavaraa kriittisesti. Onko se oikeasti hyvää vai kuvittelenko vain niin? Miksi et itse käytä esim. vaatteita tai kenkiä? Ne kuluvat, joten käyttämällä ja lopulta pois heittämällä ne joskus loppuvat. Raivauspiireissä on nykyään sanonta: "oma roska on toisenkin roska". Toivottoman vanhanaikaiset vaatteet tai ikivanhat naarmuuntuneet halpisastiat ovat tiensä päänsä ja kuuluvat roskiin. Hyväntekeväisyyskirppiksetkin hukkuvat tällä hetkellä roinaan. Erityisesti vanhemmalla väellä on täysin epärealistisia käsityksiä tavaran hyvyydestä ja toisaalta arvosta.
Hola! Vaan kun ei ole niitä hempeitä silmälaseja!
Saatan keski-ikäisenä 50-vuotiaana olla hyvinkin iäkäs. Etenkin täällä nuorten äitien palstalla. Mummokin olen ollut jo 6 vuotta.
Eli vanha mikä vanha.On vaan kertynyt tavaraa, joita en itse tarvitse.
Esim. uusia merkkivaatteita olen ostellut ulkomaan matkoilta, joita en sitten ole käyttänyt kertaakaan. Useimmiten olen ostanut pikaisesti sovittamatta. Kenkiä ja laukkuja on kertynyt myös. Uusia kaikki.
Huomaan, että on omat suosikit joita tykkään käyttää. Uutuudet jää suurimmaksi osaksi vain tilaa viemään.Astioistakaan en ikinä tarjoaisi käytettyjä. Mietin vaan täysin ehjiä Arabian ruoka- ja kahvikalustoja ja kannuja, Iittalan laseja, maljakoita, kynttilänjalkoja ja paljon paljon muuta, jotka ovat olleet ylimääräisinä kaapeissa vuosikymmeniä. Mitä niiden kanssa tekisin?
Lapset sanovat, etteivät he tarvitse MITÄÄN!
Myymään en ehdi.
Että tällainen tilanne on meillä.PS. Luin juuri KonMari-kirjan, siitä oli ehkä apuakin, paitsi etten heittäisi uutta hyvää tavaraa kaatopaikalle.
Sun tapauksessa paikallinen hyväntekeväisyyskirppis on toimiva vaihtoehto. Tai roskalavaryhmä. Tosin sun tilanne ei muutu mihinkään, jos et ensin saa tuota ostoholismia kuntoon. Merkkivaatteiden ostaminen ilman sovitusta (vielä niin, etteivät ne lopulta edes sovi) on selvä merkki ongelmasta.
Kuten tuolla aiemmin kerroin, shoppailu on finito - minun kohdallani ollut vuoden verran.
Tuli oikein sellainen herätys!
Jokaista ostostani harkitsen erittäin tarkkaan, siis tarvisenko todella.
Ja kyllä ne merkkivaatteet ihan sopivia ovat minulle kokonsa ja mallinsa puolesta.
Liika vaan on liikaa. Tavallinen ihminen (kuten minä) ei yksinkertaisesti tarvise kovin montaa vaatekertaa.
Tunnen kyllä naisia, jotka ostavat käsittämättömät määrät vaatteita joille ei ole käyttöä. Kämppä ihan täpötäynnä ja ihminen velkaantunutkin, mutta tilaa netistä koko ajan lisää. Se kai on jonkinsortin holismia.
Vaatekokoni on S-M ja tytär sekä molemmat miniät ja ystävättäret ovat kokoa L-XL.
Ehkä laitan ilmoituksen: Annetaan käyttämätöntä vaate- ym. tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi tahtoisin antaa suoraan tarvitseville; hyviä vaatteita, kenkiä, astioita, kodin tekstiilejä ym."
Esim. Seurakuntien diakoniatyö ehkä ottaisi vastaan tarvitseville.
Sitten pitää myös ottaa ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja katsoa sitä tavaraa kriittisesti. Onko se oikeasti hyvää vai kuvittelenko vain niin? Miksi et itse käytä esim. vaatteita tai kenkiä? Ne kuluvat, joten käyttämällä ja lopulta pois heittämällä ne joskus loppuvat. Raivauspiireissä on nykyään sanonta: "oma roska on toisenkin roska". Toivottoman vanhanaikaiset vaatteet tai ikivanhat naarmuuntuneet halpisastiat ovat tiensä päänsä ja kuuluvat roskiin. Hyväntekeväisyyskirppiksetkin hukkuvat tällä hetkellä roinaan. Erityisesti vanhemmalla väellä on täysin epärealistisia käsityksiä tavaran hyvyydestä ja toisaalta arvosta.
Hola! Vaan kun ei ole niitä hempeitä silmälaseja!
Saatan keski-ikäisenä 50-vuotiaana olla hyvinkin iäkäs. Etenkin täällä nuorten äitien palstalla. Mummokin olen ollut jo 6 vuotta.
Eli vanha mikä vanha.On vaan kertynyt tavaraa, joita en itse tarvitse.
Esim. uusia merkkivaatteita olen ostellut ulkomaan matkoilta, joita en sitten ole käyttänyt kertaakaan. Useimmiten olen ostanut pikaisesti sovittamatta. Kenkiä ja laukkuja on kertynyt myös. Uusia kaikki.
Huomaan, että on omat suosikit joita tykkään käyttää. Uutuudet jää suurimmaksi osaksi vain tilaa viemään.Astioistakaan en ikinä tarjoaisi käytettyjä. Mietin vaan täysin ehjiä Arabian ruoka- ja kahvikalustoja ja kannuja, Iittalan laseja, maljakoita, kynttilänjalkoja ja paljon paljon muuta, jotka ovat olleet ylimääräisinä kaapeissa vuosikymmeniä. Mitä niiden kanssa tekisin?
Lapset sanovat, etteivät he tarvitse MITÄÄN!
Myymään en ehdi.
Että tällainen tilanne on meillä.PS. Luin juuri KonMari-kirjan, siitä oli ehkä apuakin, paitsi etten heittäisi uutta hyvää tavaraa kaatopaikalle.
Sun tapauksessa paikallinen hyväntekeväisyyskirppis on toimiva vaihtoehto. Tai roskalavaryhmä. Tosin sun tilanne ei muutu mihinkään, jos et ensin saa tuota ostoholismia kuntoon. Merkkivaatteiden ostaminen ilman sovitusta (vielä niin, etteivät ne lopulta edes sovi) on selvä merkki ongelmasta.
Kuten tuolla aiemmin kerroin, shoppailu on finito - minun kohdallani ollut vuoden verran.
Tuli oikein sellainen herätys!
Jokaista ostostani harkitsen erittäin tarkkaan, siis tarvisenko todella.
Ja kyllä ne merkkivaatteet ihan sopivia ovat minulle kokonsa ja mallinsa puolesta.
Liika vaan on liikaa. Tavallinen ihminen (kuten minä) ei yksinkertaisesti tarvise kovin montaa vaatekertaa.Tunnen kyllä naisia, jotka ostavat käsittämättömät määrät vaatteita joille ei ole käyttöä. Kämppä ihan täpötäynnä ja ihminen velkaantunutkin, mutta tilaa netistä koko ajan lisää. Se kai on jonkinsortin holismia.
Vaatekokoni on S-M ja tytär sekä molemmat miniät ja ystävättäret ovat kokoa L-XL.
Ehkä laitan ilmoituksen: Annetaan käyttämätöntä vaate- ym. tavaraa.
Älä laita ilmoitusta, koska ne hakee toinen holistic joka ei tarvia niitä.
Jokaisella paikkakunnalla on kirpputori joka vastaanottaa myytävää ja valitset mille haluat antaa, niin menee vielä hyvään tarkoitukseen todennäköisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin että kuinka paljon tavaraa maapallolla on yhteensä. Heitän hihasta että riittäisi varmaan vaatteet koko pallon nykyiselle asutukselle loppuelämäksi jos vanhoja korjattaisiin eikä uusia tehtäisi. Kunhan pohdiskelen tyhmiä kun tuntuu että hukutaan tavaraa täällä pallon päällä.
Mulla on muutama hamsteriuteen taipuvainen tuttava ja ennen kysäisin aina heiltä "haluatko sen vanhan pöydän / risan jakkaran / laudanpätkän / vanhan näytön". Aina he halusivat. Sitten tajusin, että heillä on nurkat ja mökit täynnä samanlaista tavaraa, pihallakin katoksen alla saattoi seistä monta pesukonetta sateessa "korjaamista odottamassa".
Lakkasin kysymästä ja vien nykyisin kierräytysasemalle.
Älä ruoki hamsteria, ellei se ole sellainen karvainen ja söpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan mahtava ketju!
Mutta: moni annetuista vinkeistä pätee vaan, kun asutaan kaupungeissa tai taajamissa, joissa kiertää hyväntekeväisyystahojen keräysautoja ja on paljon eri kirpputoreja ja keräyslaatikoita.
Perheemme asuu kuitenkin ns. keskellä korpea. Tänne muutattaessa karsittiin kyllä koko perheellä tavaraa hurjasti (eli yksi karsimisvinkki: muuta vähintään 400 kilometrin päähän!), mutta siitä huolimatta turhaakin roinaa on kertynyt nurkkiin. Vaan kun ei 150 kilometrin säteellä ole yhtäkään keräyskonttia, ja lähimmän (pikku)paikkakunnan kirppis ei tällä väestömäärällä vedä ostajia, lähinnä eläkeläismummoja joille minun nykymuodin mukaiset farkut ei ehkä ole se halutuin ostos. Roskiin en haluaisi hyväkuntoisia vaatteita ja tavaroita heittää. Tori.fi:ssä tms. myyminen postituksineen on turhan työlästä, kun lähin posti on kaukana eikä siellä tule käytyä välillä edes joka viikko.
Maalla asuessa huomaa myös varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy pitkän ajan kuluessa. Toisilla on pihat täynnä kaikkea mahdollista rojua kymmenien vuosien ajalta. Miten välttää tuo kohtalo?
Vinkkejä maalaiselle karsijalle, kiitos! :)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan mahtava ketju!
Mutta: moni annetuista vinkeistä pätee vaan, kun asutaan kaupungeissa tai taajamissa, joissa kiertää hyväntekeväisyystahojen keräysautoja ja on paljon eri kirpputoreja ja keräyslaatikoita.
Perheemme asuu kuitenkin ns. keskellä korpea. Tänne muutattaessa karsittiin kyllä koko perheellä tavaraa hurjasti (eli yksi karsimisvinkki: muuta vähintään 400 kilometrin päähän!), mutta siitä huolimatta turhaakin roinaa on kertynyt nurkkiin. Vaan kun ei 150 kilometrin säteellä ole yhtäkään keräyskonttia, ja lähimmän (pikku)paikkakunnan kirppis ei tällä väestömäärällä vedä ostajia, lähinnä eläkeläismummoja joille minun nykymuodin mukaiset farkut ei ehkä ole se halutuin ostos. Roskiin en haluaisi hyväkuntoisia vaatteita ja tavaroita heittää. Tori.fi:ssä tms. myyminen postituksineen on turhan työlästä, kun lähin posti on kaukana eikä siellä tule käytyä välillä edes joka viikko.
Maalla asuessa huomaa myös varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy pitkän ajan kuluessa. Toisilla on pihat täynnä kaikkea mahdollista rojua kymmenien vuosien ajalta. Miten välttää tuo kohtalo?
Vinkkejä maalaiselle karsijalle, kiitos! :)
Olethan sä jollain tavalla sen tavaran sinne korpeen saanut, niin totta kai sun velvollisuus on siitä hankkiutua myös eroon. Ehkäpä jo ostaessa voisi pohtia, että mitäs sitten kun kyllästyn tähän? Mä jaksan ihmetellä ihmisiä joilla on kaapit täynnä "hyviä ja käyttökelpoisia" vaatteita, joista kuitenkin pitäisi päästä eroon??! Ei vaatteet kestä ikuisesti (no, ehkä jotkut kerran vuodessa päällä olevat juhlavaatteet on poikkeus). Ne kuluu, joten helpointa on käyttää ne vaatteet loppuun ja sitten roskiin. Miksi ihmeessä sun pitäisi päästä eroon "nykymuodin" mukaisista farkuista?? Laita nyt hyvä ihminen ne jalkaasi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan mahtava ketju!
Mutta: moni annetuista vinkeistä pätee vaan, kun asutaan kaupungeissa tai taajamissa, joissa kiertää hyväntekeväisyystahojen keräysautoja ja on paljon eri kirpputoreja ja keräyslaatikoita.
Perheemme asuu kuitenkin ns. keskellä korpea. Tänne muutattaessa karsittiin kyllä koko perheellä tavaraa hurjasti (eli yksi karsimisvinkki: muuta vähintään 400 kilometrin päähän!), mutta siitä huolimatta turhaakin roinaa on kertynyt nurkkiin. Vaan kun ei 150 kilometrin säteellä ole yhtäkään keräyskonttia, ja lähimmän (pikku)paikkakunnan kirppis ei tällä väestömäärällä vedä ostajia, lähinnä eläkeläismummoja joille minun nykymuodin mukaiset farkut ei ehkä ole se halutuin ostos. Roskiin en haluaisi hyväkuntoisia vaatteita ja tavaroita heittää. Tori.fi:ssä tms. myyminen postituksineen on turhan työlästä, kun lähin posti on kaukana eikä siellä tule käytyä välillä edes joka viikko.
Maalla asuessa huomaa myös varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy pitkän ajan kuluessa. Toisilla on pihat täynnä kaikkea mahdollista rojua kymmenien vuosien ajalta. Miten välttää tuo kohtalo?
Vinkkejä maalaiselle karsijalle, kiitos! :)
Mäkin miettisin kyllä, että mitä se tavara on josta nyt pitää päästä eroon ja yrittäisin estää samanmoisen saapumisen jatkossa, jos siitä on noin vaikeaa päästä eroon. Kaipa kuitenkin käytte isolla kylällä jonkun kerran vuodessa, laittakaa lahjoituskuntoiset tavarat laatikkoon odottamaan sitä reissua ja jättäkää silloin hyväntekeväisyyskirpparille. Pikkuvikaista ei kuitenkaan kannata roudata muiden vaivoiksi, vaan kierrättää samalla reissulla lumppukeräykseen ynnä muihin pisteisiin.
Onko kenelläkään kokemusta ammattijärjestäjän palveluksista?
Olen kirjoitellut aktiivisemmin tämän ketjun alkupuolella, tarkoituksemme on muuttaa parin-kolmen vuoden sisään pienempään asuntoon, ja olen sitä silmällä pitäen käynyt tavaroita läpi. Paljon olen jo myynyt ja vienyt kierrätykseen, ja siten järkeistänyt meillä olevaa tavaramäärää. En ole itse edes mitenkään kova shoppailemaan, joten tavaramäärä on pysynyt hyvin aisoissa.
Nyt sitten siskoni kuoli. Olen ainoa omainen, ja minulla on kohta edessäni 100-neliöisen asunnon tyhjentäminen. Siskoni oli kova ostamaan (vaikkei mikään hamsteri kuitenkaan, onneksi) ja hänellä on paljon hyvää tavaraa; hyvää vaatetta, astioita, sisustustavaraa ja myös uudehkot tai jopa uusia huonekaluja.
Huokaus. Nyt sitten pohdin, mitä teen kunhan perunkirjoitus on saatu pidettyä. Nuoret aikuiset lapseni ehkä ottavat jotain, mutta tuskin kovin paljoa. Itselle ehkä joku taulu, pari, mutta siinäpä se.
Mietin, kysynkö tarjouksia kuolinpesiä kokonaisina ostavilta yrityksiltä vai jaksanko/jaksaisiko jompikumpi lapsistani myydä tavaroita Facebookissa, Torissa ja kirppiksillä.
Liinavaatteet vien ehkä Hesyyn. Vaatteet, laukut ja kengät - näitä on tosi paljon.
Kuitenkin asunto täytyy laittaa myyntiin, ja jossain vaiheessa sen on sitten oltava tyhjäkin.
Mitä olette mieltä vanhojen (joulu)korttien säästämisestä? Äidilläni on 60-luvulta lähtien säästetty varmaan kaikki saadut kortit. Kirjeenvaihdon säästämisen ymmärrän kyllä.