tavarapaljous :(

Oon tänään todella huonolla tuulella ja väsynyt, kun nukuin jälleen todella huonosti jos ollenkaan. Nousin 3 tuntia sitten jo ylös kun olin jo reilun tunnin vatuloinut työasioita mielessäni, vaikka tänään on vapaapäivä. Tässä kiukustuksissani tajusin, miten tylsää mun elämä tällä hetkellä on. Jos en ole töissä tai vatvo työasioita, pyörittelen tavaroita kotona tai jonkun toisen apuna. Tykkään kyllä tavaratyöstä, mutta tykkään monesta muustakin asiasta. Tajusin, että viimeiset vuodet on loma-ajoille ja vapaapäiville tavoitteet ollut esim kuolinpesän tyhjennyksessä tai kodin siivoamisessa ja karsimisessa. Ei esim lomamatkoissa tai ihmisten näkemisessä. Surullista. Tällekin päivälle tavoitteena on käydä ruokakaupassa ja taas vähän karsia kuolinpesän tavaroita. Yritän tietoisesti sisällyttää päiviini muutakin, mutta silti ajaudun käymään läpi tavaroita. 

Vierailija kirjoitti:

Oon tänään todella huonolla tuulella ja väsynyt, kun nukuin jälleen todella huonosti jos ollenkaan. Nousin 3 tuntia sitten jo ylös kun olin jo reilun tunnin vatuloinut työasioita mielessäni, vaikka tänään on vapaapäivä. Tässä kiukustuksissani tajusin, miten tylsää mun elämä tällä hetkellä on. Jos en ole töissä tai vatvo työasioita, pyörittelen tavaroita kotona tai jonkun toisen apuna. Tykkään kyllä tavaratyöstä, mutta tykkään monesta muustakin asiasta. Tajusin, että viimeiset vuodet on loma-ajoille ja vapaapäiville tavoitteet ollut esim kuolinpesän tyhjennyksessä tai kodin siivoamisessa ja karsimisessa. Ei esim lomamatkoissa tai ihmisten näkemisessä. Surullista. Tällekin päivälle tavoitteena on käydä ruokakaupassa ja taas vähän karsia kuolinpesän tavaroita. Yritän tietoisesti sisällyttää päiviini muutakin, mutta silti ajaudun käymään läpi tavaroita. 

Tekemättömät työt kuormittavat. Kun tavarat on käyty läpi, on työ tehty. Esim tavarakaaosta ei synny kenellekään, kun pitää tavaramäärän maltilisena. Esikoiseiseni tulevan puolison isoäiti kuoli. Kun mummo pääsi hoivakotiin, olivat tulevat perilliset jo keskustelleet miten toimitaan. 
Esikoinen puolisonsa, tulevan, olivat keränneet varastoon laatikoita, veivät aina autollisen kerralla ja alkoivat pakkaamaan jo tässä vaiheessa. Kävivät kellarin ja ullakon läpi.

Myivät muutaman huonekalun pois ja asunto laitetiiin myyntiin.  Asunto menikin nopeasti kaupaksi ja loppu irtaimisto meni sukuun tulevan vanhemmille, siellä on tilaa. 
Juteltiin just tästä pari pv sitten toisen vanhempien kanssa. Sanoi kaikki oli niin helppoa, kun esikoiseni heti ryhtyi hommaan. Hautajaisten jälkeen muut saivat ottaa mukaansa niitä, mitä halusivat. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Se irtotavara, mitä muut eivät huolineet, tuli mulle ja laitoin kirppiksellä eteenpäin. Nämä vanhemmat ovat parissa vuodessa alkaneet enemmän miettimään mitä kodissa on. Asuvat isossa omakotitaloss kaksisteen. Niin kauan, kun ovat työelämässä, ei ole tarvetta muuttaa. Mutta karsimista ovat jo alkaneet tekemään, sekä kyseenaloistaa ostamista

Edellinen jatkaa, että yritän kuitenkin kaivaa jostain positiivisempaa asennetta päivään. Hyvää on esim se, että koska olin hereillä niin aikaisin, ehdin hyvin keitellä riisipuuroa ja käyttää pussin pohjallisen riisiä pois. Ei mennyt hävikkiin, vaikka päiväys oli mennyt syksyllä. Hyvää tuli.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa, että yritän kuitenkin kaivaa jostain positiivisempaa asennetta päivään. Hyvää on esim se, että koska olin hereillä niin aikaisin, ehdin hyvin keitellä riisipuuroa ja käyttää pussin pohjallisen riisiä pois. Ei mennyt hävikkiin, vaikka päiväys oli mennyt syksyllä. Hyvää tuli.

Joku ehtikin kirjoittaa välissä, joten täsmennän että tämän kirjoitti tuo aamunsa kiukutellen aloittanut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tänään todella huonolla tuulella ja väsynyt, kun nukuin jälleen todella huonosti jos ollenkaan. Nousin 3 tuntia sitten jo ylös kun olin jo reilun tunnin vatuloinut työasioita mielessäni, vaikka tänään on vapaapäivä. Tässä kiukustuksissani tajusin, miten tylsää mun elämä tällä hetkellä on. Jos en ole töissä tai vatvo työasioita, pyörittelen tavaroita kotona tai jonkun toisen apuna. Tykkään kyllä tavaratyöstä, mutta tykkään monesta muustakin asiasta. Tajusin, että viimeiset vuodet on loma-ajoille ja vapaapäiville tavoitteet ollut esim kuolinpesän tyhjennyksessä tai kodin siivoamisessa ja karsimisessa. Ei esim lomamatkoissa tai ihmisten näkemisessä. Surullista. Tällekin päivälle tavoitteena on käydä ruokakaupassa ja taas vähän karsia kuolinpesän tavaroita. Yritän tietoisesti sisällyttää päiviini muutakin, mutta silti ajaudun käymään läpi tavaroita. 

 

Kyllä, ne kuormittavat. Hankalaa tässä on myös, että pesässä on 4 ihmistä joista erityisesti yksi hankaa vastaan ja kaksi menee sitten sen mukaan mitä yksi päättää. Pesän irtaimisto ollut jakamatta jo 2 vuotta eikä ne lähes kylmillään olevassa talossa ainakaan parane. Meitä odottaa näin ollen vain kallis kaatopaikkakuorma.

Kodin raivaamisessa on se hyvä puoli, että jos tavaraa ei hanki koko ajan lisää eli jos selvästi enemmän poistuu kuin tulee tilalle, niin jossain vaiheessa työ on tehty. Toki pientä karsintaa joutuu aina aika-ajoin tekemään, kuka enemmän ja kuka vähemmän, mutta useinhan isot raivausurakat johtuvat siitä, että tämä pieni karsiminen on vuosiksi (tai vuosikymmeniksi :-o) jäänyt tekemättä. On ikään kuin kertynyt raivausvelkaa, joka on nyt langennut maksettavaksi.

Samoin kuolinpesän tyhjennys on iso urakka, mutta jossain kohtaa sekin on tehty.

Näillä ajatuksilla yritän ainakin itse lohduttaa itseäni, kun tuntuu, että koko elämä on mennyt yhdeksi tavaratyöksi (kuten tämän aamun aikaisella herääjällä joka tuossa yllä kirjoitti). Kun vaan sitkeästi jatkaa ja samalla on tarkka siitä, mitä kotiin tulee sisään, niin jossain kohtaa työ on tehty ja voi siirtyä ylläpitomoodiin, joka on selkeästi kevyempi moodi.

Tsemppiä kaikille muille tavaroiden kanssa painaville!

Vierailija kirjoitti:

Hyvää uutta vuotta kaikille tavaran karsijoille! Teittekö uuden vuoden lupauksia tai asetitte tavoitteita vuodelle 2026?

Itsellä tavoitteena käydä tänä vuonna läpi kaikki lapsuuden lelut omasta ja lapsuudenkodistani ja vihdoin luopua suurimmasta osasta. Olen aikuinen, mutta kamppailen sen kanssa, ettei äitini anna vieläkään niistä luopua, mutta silti syyllistää niiden vievän tilaa. Hankala tilanne kaikin puolin. Lisäksi itsellä paljon tunnesidettä ja tunnelukkoja niihin liittyen, joten varmasti tulee olemaan vaikeaa mutta toivon karsimisen auttavan elämässä eteenpäin.

Ota ne lelut mukaan omaan kotiisi ja sanot äidillesikin vieväsi ne mukanasi. Sitten voit siellä rauhassa miettiä mitä haluat oikeasti säilyttää ja mitkä joutavat pois. Näin äitisi ei enää pääse niin helposi vaikuttamaan tuohon päätökseen. Tätä olen itse noudattanut kaikkien niiden äidin mielestä säilytettävien asioiden (esim. syksyllä kasa valokuvia) kanssa. Otan ne vain mukaani ja sitten teen itse päätöksen säilyttämisestä tai poistamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Oon tänään todella huonolla tuulella ja väsynyt, kun nukuin jälleen todella huonosti jos ollenkaan. Nousin 3 tuntia sitten jo ylös kun olin jo reilun tunnin vatuloinut työasioita mielessäni, vaikka tänään on vapaapäivä. Tässä kiukustuksissani tajusin, miten tylsää mun elämä tällä hetkellä on. Jos en ole töissä tai vatvo työasioita, pyörittelen tavaroita kotona tai jonkun toisen apuna. Tykkään kyllä tavaratyöstä, mutta tykkään monesta muustakin asiasta. Tajusin, että viimeiset vuodet on loma-ajoille ja vapaapäiville tavoitteet ollut esim kuolinpesän tyhjennyksessä tai kodin siivoamisessa ja karsimisessa. Ei esim lomamatkoissa tai ihmisten näkemisessä. Surullista. Tällekin päivälle tavoitteena on käydä ruokakaupassa ja taas vähän karsia kuolinpesän tavaroita. Yritän tietoisesti sisällyttää päiviini muutakin, mutta silti ajaudun käymään läpi tavaroita. 

Tuo on todellakin surullista, että tavaratyö vie kaiken vapaa-ajan monella. Monikaan kuolinsiivouksen (inhoan sanaa, mutta saatte kiinni mitä tarkoitan) vastustaja ei tunnu ymmärtävän millaisen taakan jättää jälkeensä vaan itsekkäästi vain ajattelee, että minulla on oikeus hankkia tavaroita välittämättä niiden kohtalosta. Meidänkin suvussa on vanhempi ikäpolvi on itse onnistunut välttymään kuolinpesien tyhjennykseltä, koska vanhat sukutalot ovat edelleen olemassa ja edelliset sukupolvet ovat vain voineet jättää tavarat nurkkiin 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Eivät sitten yhtään ymmärrä mikä työ aikanaan on nuo käyttökelvottomat talot tyhjentää kun siellä on mukana tosiaa noita yli sata vuotta vanhoja sukuesineitä kaikkien roskiin joutavien seassa. 

Onneksi tässä ketjussa on ilmapiiri, jossa omien tavaroiden karsimista arvostetaan ja pyritään me edes omalta osaltamme huolehtimaan oman elämämme turhien tavaroiden karsimisesta. Sehän ei tarkoita kaikesta luopumista vaan nimenomaan niistä turhista, jotta voi nauttia elämästä ja niistä itselle tärkeistä tavaroista. 

Odotan itse kauppoihin saapuvaksi jotakin uusia ruokatuotteita esim. ihan vaan jotain uutta makua jogurtista ja erityisesti uusia Tuorekset ja vastaavia helposti valmistettavia kasviksia ja vihanneksia. Mitään uusia kevätmallistojen vaatteita tai muita tuotteita en oikeastaan odota. 

Vähentänyt huomattavasti vaatteiden ostelua ja varsinkin kirppiksiltä. Tuoksujen poisto vaatteista on niin työlästä että joskus ei edes muutama käsittely auta. Pitkästä aikaa viime viikolla poikkesin kirpputorilla ja jo se vastaan tuleva löyhkä teki niin pahan olon että ilmeisesti jäänyt joku trauma :) viime kesän hajunpoistorumbasta (kun mielestäni olin tehnyt tosi hyviä löytöjä). Nyt pussillinen lastenkirjoja lähdössä hyväntekeväisyyteen. Muuten aika maltillinen tavaratilanne huushollissa. Tänä vuonna pyrkimys ettei mitään heräteostoja vaikka esim. olemassa olevat vaatteet kyllästyttävät jo ihan täysillä. 

Aamun aikainen kiukuttelija täällä taas kirjoittaa. Kiitos kaikille tsempeistä. Niinkuin joku aiemmin jo kirjoitti täällä, oispa ihana tavata teidät kaikki kasvotusten. Kiittäisin lämpimästi vertaistuesta ja hyvistä neuvoista. 

Kävin siellä kaupassa ja kun kannoin taas kotiin kahta kassillista tavaraa, mietin kuinka hullua tää on, että toisessa hetkessä ahdistuneena karsin ja toisessa hetkessä kannan kassissa lisää kotiin. Nyt ostin kuitenkin vain ruokaa ja perus kulutustavaroiden täydennyksiä, kuten hammastahnaa, siteitä ja tiskiainetta. Silti tuntuu että taas on nurkat täys. Välttelen nykyään isoja kauppoja kun tekee heräteostoksia, mutta noin kerran kuussa käyn hakemassa juuri näitä pakollisia kuluvia, mitkä on isossa marketissa halvempia.

Tällä reissulla kävin kuitenkin parkkihallissa tutustumassa kierrätyskeskuksen boksi kierrätyspisteeseen. Sinne saa viedä lahjoituksia pahvilaatikkoon pakattuna ja kierrätyskeskus hakee ne sitten pois. Taidan tänään käydä tavaroita sillä silmällä läpi. Keli ja mieli yhtä kurjana, niin hyvää ohjelmaa tälle päivää. Josko se tästä iloksi muuttuisi.

Minä olin joululomalla Suomessa ja järjestelin sekä edesmenneiden äitini että mummoni vanhoja tavaroita. 

Pappani haluaa kamasta eroon melkein ahdistuneena kun taas isääni enemmänkin surettaa äidin tavaroiden katoaminen, joka konkretisoi äidin poissaoloa. Yritän sitten sompailla heidän välissään.

Itselleni tekee hyvää tehdä näitä rykäyksiä puolen vuoden välein, en kestäisi asua kaikkien vanhojen tavaroiden keskellä. Olen tehnyt niin, että olen kerännyt mielestäni ylimääräisiä juttuja kasseihin, sanonut isälle että hän voi käydä niiitä läpi ja ottaa pois sellaista, mitä haluaa säilyttää ja sitten ajanut ne hyväntekeväisyyskirppikselle tai keräykseen kun tulen seuraavan kerran.

Mutta todella paljon tavaroihin liittyy tunteita... Mummon paita, jota hän vasta juuri äsken piti, tai se paita jota hän piti kun olin lapsi ja jota on säilötty kaikki nämä vuodet. Sekä äitini että mummoni aloittivat "kuolinsiivousta" eläessään, mutta kyllä paljon jäikin. Mummo oli rei'ittänyt ja mapittanut kaikki saamansa syntymäpäiväkortit, otin sieltä talteen sellaiset, joissa luki muutakin kuin "onnea!" tai olivat eirtyisen kauniita tai vanhoja tai merkityksellisten ihmisten lähettämiä. Lisäksi hän teki eläessään uskomattoman määrän käsitöitä, villapeitoista sukkiin, mattoihin ja virkattuihin pitsiliinoihin. Näitäkin pappa on jaellut hätäpäissään ympäriinsä ja kirpaisi kyllä kun yksi erityisen kaunis viltti meni heidän tutulleen. Mutta on minullakin mummon vilttejä ihan riittämiin.

Mummon kaapista sain myös useamman hyvän neuleen ja t-paidan itselleni sekä lämpimän takin ja kengät. Tämän vuoden tavoite onkin etten osta yhtään uutta vaatetta!

Pöyhäsin taas vähän vaatekaappia ja heitin kulahtaneet rintsikat ja kahdet sukat roskiin. Hyviä, mutta itselle vääränkokoisia sukkia laitoin tarjolle roskalavalle. Parit sukat siirsin tyrkylle niin, että tulisi lähipäivinä käyttöön ja sitten poistoon, jos eivät ole hyvät. Aamulla puin sellaiset housut ja paidan, joita en muista käyttäneeni ainakaan vuoteen. Vähän testailen, käytänkö jatkossakaan. 

Mä jatkan loppiaisesta tavaroiden karsimista pitkän tauon jälkeen. Ssikoni on muuttamassa kevään aikana puolta pienempään asuntoon ja hän myös aloittaa tavaroiden karsimisen. Jouluna jo pohti, mitä astioita ylipäätään vie uuteen asuntoonsa ja todettiin, että mulla on yksi astiasto, josta hän tykkää tosi paljon. On vain 4 hengen astiasto, mutta riittää oikein hyvin hänelle. Saan jo tällä tavalla yhteen kaappiin lisää tilaa. Mulla on kaikenlaisten sukujuhlien järjestäminen nyt takanapäin ja itsekin alan karsia isoja tarjoiluastioita ja isoja ruuanvalmistusastioita. 

Vaatekaappien suhteen  mulla kävi tuuri, kun en saanutkaan aikaiseksi heittää liian pieniä vaatteita pois. Laihduin nimittäin vuoden aikana niin paljon, että nyt pitääkin heittää liian suuret vaatteet pois. Isä koittaa työntää äidin tavaroita meille tyttärilleen, mutta mä en ole ottanut sieltä yhtään mitään. Siskoni aina ilmoittaa, mitä hän on ottanut, mutta mä olen sanonut, että ottaa vaikka kaikki, jos haluaa. Nyt sitten hänkään ei enää ota, kun on muuttamassa. 

Pitäisi käydä läpi meidän rojukaappia, joka sisältää juuri sellaista pientä sälää, josta joku aiemmin kirjoitti. Sinne tulee heitettyä kuitit, joiden tarpeellisuudesta ei ole vielä ihan varma ja jotkut ns. tärkeät paperit, jotka todennäköisesti paljastuvat myöhemmin turhiksi. Hyvähän se tietysti on olla tuollainen kaappi, koska muuten kaikkea ihmeen kamaa pyörisi kaikkialla, mutta kaaos kaapissa on tällä hetkellä aikamoinen. Pitäisi nyt ihan oikeasti katsoa niitä tavaroita sillä silmällä, että heitänkö pois. Motivaatio poisheittämiseen on suuri, sillä kyllä tuollaisen rojukaapinkin haluaisi pitää edes jonkinlaisessa järjestyksessä ja sen verran väljänä, että sieltä löytäisikin tarvittaessa jotain. Nyt siellä on kaikki vaan jotenkin tungettuna. En tiedä pitäisikö hommata jotain laatikoita sinne vai pärjäisikö ilman.

Mä kävin yhden romulaatikoista läpi ja heitin sieltä kuitteja ja pikkusälää pois. Osan kohdalla en jaksanut tehdä päätöstä kohtalosta niin laitoin takaisin. Laatikossa on kuitenkin enää 1/3 tavarasta jäljellä ja tyydyn siihen tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vähentänyt huomattavasti vaatteiden ostelua ja varsinkin kirppiksiltä. Tuoksujen poisto vaatteista on niin työlästä että joskus ei edes muutama käsittely auta. Pitkästä aikaa viime viikolla poikkesin kirpputorilla ja jo se vastaan tuleva löyhkä teki niin pahan olon että ilmeisesti jäänyt joku trauma :) viime kesän hajunpoistorumbasta (kun mielestäni olin tehnyt tosi hyviä löytöjä). Nyt pussillinen lastenkirjoja lähdössä hyväntekeväisyyteen. Muuten aika maltillinen tavaratilanne huushollissa. Tänä vuonna pyrkimys ettei mitään heräteostoja vaikka esim. olemassa olevat vaatteet kyllästyttävät jo ihan täysillä. 

 tuli tuosta mieleeni urakka jonka tein vuosia sitten saadakseni haluamani verhot olohuoneen ikkunoihin. Löysin kirpparilta verhot joita ei voi saada mistään kaupasta, eli ne oli pakko ostaa. Maksoivat muistaakseni 5 € kappale. Ne oli pesty sillä hirveällä pesuaineella joka haisee haisee ja haisee! En tiedä mikä se aine on mutta sen haistaa monesti esim marketissa ruokaostoksilla kun joku kävelee ohi. No olin päättänyt onnistua hajun poistamisessa.

 Ensin luonnollisesti pesin verhot pesukoneessa. Tämän jälkeen liotin niitä etikka vedessä sen jälkeen pesin uudestaan pesukoneessa. Sitten vein ne pihalle tuulettumaan viikoksi jonka jälkeen hautasin ne lumihankeen kolmeksi vuorokaudeksi. Tämän operaation jälkeen haju oli hälventynyt selvästi mutta kun laitoin ne ikkunaan niin hetken päästä haju oli asunnossa. Ajattelin että kyllä se siitä lähtee ja muutaman viikon päästä verhot eivät enää haisseet.

Keräsin tänään joulukoristeet ja kortit pois ja vaihdoin verhot. Jätin kuitenkin vielä patterikynttilät esille ja annan niiden palaa loppuun ennen kuin laitan kaappiin. Pimeäähän edelleen iltaisin on. Pienen "joulukuusen" vaihdoin valkoiseen ruukkuun, niin sekin saa vielä talven olla esillä. Keväällä pääsee pihalle.

Meillä taitaa kynttelikkö olla vielä jonkin aikaa esillä kun valaisee juuri sopivasti. Eilen putsasin aterinlaatikot ja muita keittiön kaappeja. Kyllä sieltäkin löytyi pois  esimerkiksi lusikoita joiden varret ovat niin leveät että ne on otettu pois käytöstä jo vuosia sitten. Huonoja veitsiä joita on vahingossa ostettu ja joita ei ole vuosiin käytetty. Muovisia säilytys rasioita jotka on tullut äidiltäni minulle tänne ja jotka hän ottaa mielellään takaisin. Sekä tietysti aimo Annos leivän muruja😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähentänyt huomattavasti vaatteiden ostelua ja varsinkin kirppiksiltä. Tuoksujen poisto vaatteista on niin työlästä että joskus ei edes muutama käsittely auta. Pitkästä aikaa viime viikolla poikkesin kirpputorilla ja jo se vastaan tuleva löyhkä teki niin pahan olon että ilmeisesti jäänyt joku trauma :) viime kesän hajunpoistorumbasta (kun mielestäni olin tehnyt tosi hyviä löytöjä). Nyt pussillinen lastenkirjoja lähdössä hyväntekeväisyyteen. Muuten aika maltillinen tavaratilanne huushollissa. Tänä vuonna pyrkimys ettei mitään heräteostoja vaikka esim. olemassa olevat vaatteet kyllästyttävät jo ihan täysillä. 

 tuli tuosta mieleeni urakka jonka tein vuosia sitten saadakseni haluamani verhot olohuoneen ikkunoihin. Löysin kirpparilta verhot joita ei voi saada mistään kaupasta, eli ne oli pakko ostaa. Maksoivat muistaakseni 5 € kappale. Ne oli pesty sillä hi

No huh huh ja vielä kerran huh.. niissä oli varmaan jotain huuhteluainetta kuidut täynnä. Inhoan huuhteluaineen hajua. Ihan turha kemikaali muutenkin. Ihmettelen aina ihmisiä jotka haluavat käyttää niitä ja vieläpä haista niin pahalle.