tavarapaljous :(

Tuon jonkun kirjoittajan aloittaman kyylakärkikynäkeskustelun myötä aloin miettimään, että pitääkö viralliset paperit, hakemukset esim. Kela täyttää ja allekirjoittaa sinisellä kuulakärkikynällä, vai käykö myös musta. Pitääköhän sitä tuota varten omistaa hyvä sininen kuulakärkikynä? Olen toki täyttänyt esim. Kelan paperit sinisellä kuulakärkikynällä. Suosin vielä paperisia lomakkeita jne., en sähköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuon jonkun kirjoittajan aloittaman kyylakärkikynäkeskustelun myötä aloin miettimään, että pitääkö viralliset paperit, hakemukset esim. Kela täyttää ja allekirjoittaa sinisellä kuulakärkikynällä, vai käykö myös musta. Pitääköhän sitä tuota varten omistaa hyvä sininen kuulakärkikynä? Olen toki täyttänyt esim. Kelan paperit sinisellä kuulakärkikynällä. Suosin vielä paperisia lomakkeita jne., en sähköisiä.

Pitää kirjoittaa sinisellä musteella. Osoittaa allekirjoittajan ihmiseksi tulostettaessa kopioita.

Jos ajatus alkaa harhailemaan siihen mikä kaikki ärsyttää erilaisissa poistomenetelmissä, alkuperäinen tavoite jää saavuttamatta. Et voi vaikuttaa muiden ihmisten ja yritysten toimintaan, oman kodin viihtyvyyteen voit. Maksatko hyvinvointisi ettei toinen säästä vitosta?

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatus alkaa harhailemaan siihen mikä kaikki ärsyttää erilaisissa poistomenetelmissä, alkuperäinen tavoite jää saavuttamatta. Et voi vaikuttaa muiden ihmisten ja yritysten toimintaan, oman kodin viihtyvyyteen voit. Maksatko hyvinvointisi ettei toinen säästä vitosta?

Jos tämä on vastauksena minulle, joka myin tavaroita kympillä Vintedissä ja sain niihin vitosen tarjouksia: ei, minua ei todellakaan ärsytä se, että joku muu säästää vitosen. Minua ärsyttää se, että olen jo valmiiksi köyhänä hävinnyt ihan älyttömästi rahaa, kun en toiminut aikaisemmin. Myynnissä on esimerkiksi tavaroita, jotka vielä viime vuonna olivat kysyttyjä noin 50 euron hintaan. Laitoin ne myyntiin kympillä, ajatuksena että noh, noin halvalla menee varmasti. Tööt, väärin. Siitäkin tingataan puolet pois. Ja vitosenkin tavaroista muuten tingataan, tulee tarjouksia tyyliin 2,86 euroa.

Ärsyttää myös se, että myyn kymppiin tingattuna (alunperin pyysin 20 euroa) tavaran jollekin tanskalaiselle tai puolalaiselle vintage-yrittäjälle, joka laittaa sen sitten 200 eurolla myyntiin. Jälleenmyynti ei ärsytä itsessään, vaan pidän vintage-puodeista ja antiikkiliikkeistä itsekin. Ärsyttää vain se, että miksi ihmeessä minä itse en saa puristettua edes kohtuullisia hintoja mistään? Mikä minussa on vikana?

Minusta vähävaraisille on ihan aiheellista pohtia, onko tämä oikea aika hankkiutua potentiaalisesti arvokkaista tavaroista eroon. Onko tärkeämpää tyhjät kaapit ja seesteinen mieli, vai jääkö se vaivaamaan mieltä, että paremmassa tilanteessa olisit voinut saada niistä tuhansia euroja enemmän?

Tietysti tätä ongelmaa ei ole, jos nurkissa on turhina lähinnä vanhoja lehtiä, pestyjä jugurttipurkkeja ja ylimääräisiä H&M-vaatteita, eikä mitään arvokasta. Tai jos se arvokas turha tavara on sellaista, joka selkeästi menettää arvonsa nopeasti, kuten uusimmat muotivaatteet tai elektroniikka. Ja toisaalta ei kai ne arvokkaatkaan menetykset paljon paina,  jos rahaa on. Sehän on selvä, että tällaiset ongelmat koskevat vain köyhiä.

Ei sussa ole mitään vikaa. Mutta mitäs jos huomenna tavaran arvo on nolla? Sitten ruoskit itseäsi siitä että et myynyt kun olisit vielä saanut jotakin. Mitään vakioarvoja ei ole. Itse ostin yhden merkkitavaran, jonka hinta on useita satoja euroja lähes jokaisessa kaupassa. Maksoin siitä alle puolet yhdessä kaupassa. Eikä sekään kauppa siitä tappiolle jäänyt. Arvo on se, minkä ihmiset maksavat. Itsekin sanot että raha on jo hävinnyt. Kuinka kauan haluat syyllistää itseäsi? Kuinka kauas menneisyyteen harmittelet asioita, jotka olisi voineet tapahtua tai olla tapahtumatta? Kuinka korkealle arvotat itsesi? Bisnes on eri asia kuin omien yksittäisten vanhojen tavaroiden poismyynti.

Minusta vaikuttaa, että nuo tavarat vaikuttavat hyvin negatiivisesti mieleesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sussa ole mitään vikaa. Mutta mitäs jos huomenna tavaran arvo on nolla? Sitten ruoskit itseäsi siitä että et myynyt kun olisit vielä saanut jotakin. Mitään vakioarvoja ei ole. Itse ostin yhden merkkitavaran, jonka hinta on useita satoja euroja lähes jokaisessa kaupassa. Maksoin siitä alle puolet yhdessä kaupassa. Eikä sekään kauppa siitä tappiolle jäänyt. Arvo on se, minkä ihmiset maksavat. Itsekin sanot että raha on jo hävinnyt. Kuinka kauan haluat syyllistää itseäsi? Kuinka kauas menneisyyteen harmittelet asioita, jotka olisi voineet tapahtua tai olla tapahtumatta? Kuinka korkealle arvotat itsesi? Bisnes on eri asia kuin omien yksittäisten vanhojen tavaroiden poismyynti.

En minä nyt varsinaisesti syyllistä ja ruoski itseäni, vaikka harmittaakin. Se nyt vaan on faktaa, että köyhä ihminen joutuu ajattelemaan asioita vähän eri tavalla, eikä voi aina vain aloittaa puhtaalta pöydältä kun siltä tuntuu.

Senhän takia minä niistä tavaroista yritänkin nyt halvalla eroon, kun en jaksa miettiä niitä enää. Mutta koska olen ihan oikeasti köyhä, totta kai se harmittaa ja ihmetyttää, että joku muu voittaa satasia samassa tavarassa jossa itse häviän rahaa.

Tavaroiden arvo voi huomenna olla nolla, ja ylihuomenna 100. Sepäs se onkin, kun puhutaan vanhoista tavaroista, joilla on keräilyarvoa. Se vaihtelee tosi paljon. Järkevintä ja normaaleinta olisi laittaa tavarat laatikoihin ja unohtaa ne kaappiin siihen asti, kunnes arvo taas nousee. On oire omasta ahdistushäiriöstäni, että niiden olemassaolo häiritsee minua. Ei kukaan normaali ihminen osakkeistakaan halua hysteerisesti päästä eroon silloin, kun niiden arvo on pohjamudissa.

Nykyisistä kaupoissa myytävistä tavaroista voikin olettaa, että se raha on menetetty sillä hetkellä, kun ostat tavaran kaupasta. Sellaisia merkkituotteita ei enää oikein ole, joihin voisi "sijoittaa". Itse en ostele kaupoista mitään, joten olen sentään sillä tavalla "vapaa".

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa, että nuo tavarat vaikuttavat hyvin negatiivisesti mieleesi.

Tai ehkä mieleni vaikuttaa negatiivisesti tavaroihin, en tiedä. Olen kärsinyt vuosikausia yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka jäi surun ja menetysten jälkeen "päälle". Siitä on kehittynyt pakkomielle päästä eroon kaikesta, mikä muistuttaa epäonnistumisista. Nuo vanhat tavarat ovat siis jäänteitä parempina aikoina suunnittelemastani antiikkikaupasta, jonka avaamisesta ei lopulta tullut mitään, koska en saanut lainaa liiketilaan. Niissä on ollut oikeasti tuhansia euroja kiinni. Ei ole kyse vain siitä, että kaapin perällä olisi käyttämättä jäänyt Mariskooli ja mummon Riihimäen lasin vaasi.

Niiden varastointi ei sinänsä maksa minulle mitään. Ne tavarat vain ovat, eivät ne häiritse ketään fyysisesti. Mutta ne häiritsevät minua henkisesti - en koe pystyväni rentoutumaan kotonani, ennen kuin olen päässyt eroon kaikesta, jonka olemassaolo ahdistaa. Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, ei ole normaalia ahdistua tavaroiden olemassaolosta tällä tavalla. Ainakin minun kohdallani se on ihan oikea mt-ongelma.

Ehkä jotkut muutkin voisivat välillä pysähtyä miettimään, onko normaalia ja tavoiteltavaa, että ahdistaa, kun kaapissa on jokin turha tavara, joka ei ole kenenkään tiellä. Minusta tämäkin on negatiivinen suhde tavaraan siinä missä turhan tavaran haaliminenkin, vaikka tämä ketju kannustaakin nykyään siihen, että fiksoidutaan yksittäisiin tavaroihin joista on ihan pakko päästä juuri nyt eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa, että nuo tavarat vaikuttavat hyvin negatiivisesti mieleesi.

Tai ehkä mieleni vaikuttaa negatiivisesti tavaroihin, en tiedä. Olen kärsinyt vuosikausia yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka jäi surun ja menetysten jälkeen "päälle". Siitä on kehittynyt pakkomielle päästä eroon kaikesta, mikä muistuttaa epäonnistumisista. Nuo vanhat tavarat ovat siis jäänteitä parempina aikoina suunnittelemastani antiikkikaupasta, jonka avaamisesta ei lopulta tullut mitään, koska en saanut lainaa liiketilaan. Niissä on ollut oikeasti tuhansia euroja kiinni. Ei ole kyse vain siitä, että kaapin perällä olisi käyttämättä jäänyt Mariskooli ja mummon Riihimäen lasin vaasi.

Niiden varastointi ei sinänsä maksa minulle mitään. Ne tavarat vain ovat, eivät ne häiritse ketään fyysisesti. Mutta ne häiritsevät minua henkisesti - en koe pystyväni rentoutumaan ko

Oletko kysynyt noista tarjousta joltakin antiikkikaupasta, kuolinpesä tai konkurssipesiä ostavalta, huutokaupasta tai vastaavasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa, että nuo tavarat vaikuttavat hyvin negatiivisesti mieleesi.

Tai ehkä mieleni vaikuttaa negatiivisesti tavaroihin, en tiedä. Olen kärsinyt vuosikausia yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka jäi surun ja menetysten jälkeen "päälle". Siitä on kehittynyt pakkomielle päästä eroon kaikesta, mikä muistuttaa epäonnistumisista. Nuo vanhat tavarat ovat siis jäänteitä parempina aikoina suunnittelemastani antiikkikaupasta, jonka avaamisesta ei lopulta tullut mitään, koska en saanut lainaa liiketilaan. Niissä on ollut oikeasti tuhansia euroja kiinni. Ei ole kyse vain siitä, että kaapin perällä olisi käyttämättä jäänyt Mariskooli ja mummon Riihimäen lasin vaasi.

Niiden varastointi ei sinänsä maksa minulle mitään. Ne tavarat vain ovat, eivät ne häiritse ketään fyysisesti. Mutta ne häiritsevät minua henkisesti - en koe pystyväni rentoutumaan ko

No sinullahan liittyy tilanteeseen paljon muutakin kuin että on liikaa omia tavaroita. Kirjoitat kuitenkin hieman ristiriitaisesti, minusta syyllistät itseäsi todella paljon tavaroista. Minusta sinun pitäisi päästä eroon noista tavaroista, jotta pääset eteenpäin elämässä, etkä vello joskus tekemässäsi virheessä ja ajanjakson suruissa ja menetyksissä. Itse en osaa sanoa yhtäkään omistamaani tavaraa, jonka arvo olisi lähtenyt nousuun. Joskus tietysti tulee kausia, että vaikka tietyntyylinen sisustus on trendikkäämpää, jolloin ihmiset maksavat vähän enemmän tyylin tavaroista. Näitä ei kuitenkaan tapahdu kovin monta kertaa yhden ihmisiän aikana, ja on melko epätodennäköistä, että osaisi kaiken ajoittaa juuri oikein. Jos olet hankkinut ison kokoelman, on se tietysti suurempi virhe kuin yksittäinen tavara. Tavallaan sinulla on meneillään tuo antiikkikauppa, halusit tai et. Ja sinun on hoidettava se loppuun, kukaan ei sinua siltä pelasta. Mielenterveydellisiin asioihin varmasti saat muualta apua. Ahdistus ei tietenkään ole tavoiteltavaa eikä kukaan sitä tavoitteleekaan. Normaalia kuitenkin on, että joistain tavararoista tulee negatiivisia ajatuksia, ja että niistä haluaa luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa, että nuo tavarat vaikuttavat hyvin negatiivisesti mieleesi.

Tai ehkä mieleni vaikuttaa negatiivisesti tavaroihin, en tiedä. Olen kärsinyt vuosikausia yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka jäi surun ja menetysten jälkeen "päälle". Siitä on kehittynyt pakkomielle päästä eroon kaikesta, mikä muistuttaa epäonnistumisista. Nuo vanhat tavarat ovat siis jäänteitä parempina aikoina suunnittelemastani antiikkikaupasta, jonka avaamisesta ei lopulta tullut mitään, koska en saanut lainaa liiketilaan. Niissä on ollut oikeasti tuhansia euroja kiinni. Ei ole kyse vain siitä, että kaapin perällä olisi käyttämättä jäänyt Mariskooli ja mummon Riihimäen lasin vaasi.

Niiden varastointi ei sinänsä maksa minulle mitään. Ne tavarat vain ovat, eivät ne häiritse ketään fyysisesti. Mutta ne häiritsevät

"Oletko kysynyt noista tarjousta joltakin antiikkikaupasta, kuolinpesä tai konkurssipesiä ostavalta, huutokaupasta tai vastaavasta? "

Olen kokeillut, ja tuolla tavalla menettäisin vieläkin enemmän rahaa.

Mistään näistä tavaroista en yritä tehdä voittoa. En edes toivo, että saisin menetetyt rahani takaisin. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon häviän. Jos hampaat irvessä myyn näitä itse, voin saada 1000 euron tavaroista 500 takaisin. Tuollaiselta jälleenmyyjältä saisin 1000 euron tavaroista about 100 euroa. Muutama satanen on valitettavasti minulle valtava raha. Jos ei olisi, lahjoittaisin ne vaikka vastaantulijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vaikuttaa, että nuo tavarat vaikuttavat hyvin negatiivisesti mieleesi.

Tai ehkä mieleni vaikuttaa negatiivisesti tavaroihin, en tiedä. Olen kärsinyt vuosikausia yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka jäi surun ja menetysten jälkeen "päälle". Siitä on kehittynyt pakkomielle päästä eroon kaikesta, mikä muistuttaa epäonnistumisista. Nuo vanhat tavarat ovat siis jäänteitä parempina aikoina suunnittelemastani antiikkikaupasta, jonka avaamisesta ei lopulta tullut mitään, koska en saanut lainaa liiketilaan. Niissä on ollut oikeasti tuhansia euroja kiinni. Ei ole kyse vain siitä, että kaapin perällä olisi käyttämättä jäänyt Mariskooli ja mummon Riihimäen lasin vaasi.

Niiden varastointi ei sinänsä maksa minulle mitään. Ne tavarat vain ovat, eivät ne häiritse ketään fyysisesti. Mutta ne häiritsevät

"Tavallaan sinulla on meneillään tuo antiikkikauppa, halusit tai et. Ja sinun on hoidettava se loppuun, kukaan ei sinua siltä pelasta."

Näinhän se on.

Sinulla on paljon hyviä pointteja, kiitos siitä. Epäonnistuneeseen projektiin liittyvät tavarat ovat vain yksi osa monia ongelmiani, ja tiedostan sen. En oikeastaan kirjoita aiheesta tänne siksi, että toivoisin ratkaisua ongelmiini - tiedän kyllä, että minun pitää päästä näistä tavaroista eroon, ja sitähän minä yritänkin. Kirjoitan vain siksi, että joku muu vähävarainen pähkäili tavaroiden rahallisen arvon kanssa, ja se on ihan todellinen ongelma. Tässä ketjussa on tyypillistä ajatella, että tavarat ovat lähtökohtaisesti turhia ja arvottomia, ja niiden kanssa kamppaillaan vain tunnearvon ja mahdollisen käyttöarvon kanssa. Mutta ei, kyllä monilla tavaroilla on ihan oikea rahallinen arvokin, joka vaihtelee. Ja se ei ole merkityksetön asia, ainakaan vähävaraisille.

"Itse en osaa sanoa yhtäkään omistamaani tavaraa, jonka arvo olisi lähtenyt nousuun."

No sanotaan nyt yhtenä konkreettisena esimerkkinä, että en saanut Arabian Singapore-kuppipareista kuin 2 euroa/pari. Tämä nyt ei mitenkään ole pysyvä tilanne: vielä pari vuotta sitten, ne olivat halvimmillaan 15 e/pari. Näitä antiikkikuppeja ei tule enää ikinä lisää, niitä menee rikki, ne harvenevat koko ajan. Mutta juuri tällä hetkellä, kukaan ei maksaisi niistä mitään.

Sellaista tavaraa ei toki ole olemassakaan, jonka arvo vain nousee ja nousee. Tuo mainitsemani osakevertaus on minusta edelleen osuva keräilytavaroiden kohdalla. Arvo elää ja vaihtelee. Mutta tämänhetkinen tilanne on aika uniikki, kun tuntuu, että suurimman osan tavaroista arvo on ihan pohjamudissa.

En tiedä, onko sekään totta tämän ketjun ulkopuolella, että ihmiset olisivat vain kyllästyneet ihan kaikkiin tavaroihin ja muuttuneet minimalisteiksi. Kun katsoo vaikka Temu-pakettien määrää... me hukumme krääsään, mutta laatutavara menettää arvonsa. Omituinen yhtälö.

Tuo krääsään hukkuminen on ihan todellisuutta ja inhoan syvästi nykysuuntausta. Omien havaintojeni mukaan ennen kuin tarjolla oli vain ns. merkkituotetta tietynlaiset ihmiset joutuivat harkitsemaan enemmän ostamista tai käyttämään siihen enemmän vaivaa. Nyt ne samat ihmiset tilaavat tuotekopioita ja halpaversioita Temusta pakettitolkulla, kun halvalla saa ja paketit piristävät päivää, tämän ovat siis itse kertoneet.

Sinulla on hyvin voimakkaasti tuo liiketoiminta-ajattelu asiaan liittyen. Siinä on ihan eri lähtökohta ja tavoite, kuin jos tavoite on saada koti siistiksi. Tavaroita ei pidetä rahallisesti arvottomina, mutta koti, oma elämä, aika jne. arvotetaan arvokkaammaksi kuin tavarasta saatava rahamäärä. Sinua ja mielenkiinnonkohteitasi lainkaan väheksymättä, monen aika on arvokkaampaa kuin seurata yksittäisten tavaroiden mahdollista kympin arvonnousua usean vuoden ajanjaksona. Se ei myöskään tarkoita, että henkilö on varakas. Osakekaupassa tai muissa sijoituksissa on aina riski. Se on eri asia. Erinomaista on se, luultavasti myös sinunkin kohdallasi, että virheistä oppii. Moni osaa nykyään miettiä tavaroiden hankkimista niin paljon järkevämmin. Luulen, että Temu-tilaajat ovat eri henkilöitä kuin tämän ketjun osallistujat. Joskus voi myös olla onni onnettomuudessa. Mitä jos olisit onnistunut liiketoiminnan perustamisessa, sinulla olisi se liiketila ja satakertainen varasto, ja kukaan ei tässä samassa tilanteessa edelleenkään ostaisi mitään.

Mä en anna ilmaiseksi vaan loppusijoitan jätteenkeräykseen. Muut voivat yrittää saada muilta ilmaistavaraa itselleen mutta minulta se ei onnistu. Mielestäni se että tavara ei liiku on merkki siitä että tavaraa on liikaa. Tällöin ei auta että ihmiset antavat lisää tavaraa ilmaiseksi vaan tavaraa pitää hävittää ja olla sen jälkeen ostamatta uutta. Jos joku oikeasti tarvitsee tavarani niin hän on niistä silloin valmis maksamaan käypä hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sussa ole mitään vikaa. Mutta mitäs jos huomenna tavaran arvo on nolla? Sitten ruoskit itseäsi siitä että et myynyt kun olisit vielä saanut jotakin. Mitään vakioarvoja ei ole. Itse ostin yhden merkkitavaran, jonka hinta on useita satoja euroja lähes jokaisessa kaupassa. Maksoin siitä alle puolet yhdessä kaupassa. Eikä sekään kauppa siitä tappiolle jäänyt. Arvo on se, minkä ihmiset maksavat. Itsekin sanot että raha on jo hävinnyt. Kuinka kauan haluat syyllistää itseäsi? Kuinka kauas menneisyyteen harmittelet asioita, jotka olisi voineet tapahtua tai olla tapahtumatta? Kuinka korkealle arvotat itsesi? Bisnes on eri asia kuin omien yksittäisten vanhojen tavaroiden poismyynti.

Paljastat itse itsesi tuossa. Kuten kerrot maksoit ITSE pilkkahinnan tavarasta josta yleensä pyydetään paljon enemmän. Helppo se noin päin on vaan miltäpä tuntuisi jos olisit maksanut useita 100:ja euroja tuotteista jonka muut ovat ostaneet pilkkahinnalla ? Niinpä.

Totta kai sinun intresseissäsi on saada muilta tavaraa pilkkahinnalla, siksihän sinä täällä kertoilet että kaikkien kannattaa antaa kaikki tavarat ilmaiseksi eteenpäin😅

O Mistään näistä tavaroista en yritä tehdä voittoa. En edes toivo, että saisin menetetyt rahani takaisin. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon häviän. Jos hampaat irvessä myyn näitä itse, voin saada 1000 euron tavaroista 500 takaisin. Tuollaiselta jälleenmyyjältä saisin 1000 euron tavaroista about 100 euroa. Muutama satanen on valitettavasti minulle valtava raha. Jos ei olisi, lahjoittaisin ne vaikka vastaantulijoille O

Sinuna laittaisin kaappeihin ja myisin sitten kun suomi nousee tästä lamasta. Se voi tapahtua nopeastikin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en anna ilmaiseksi vaan loppusijoitan jätteenkeräykseen. Muut voivat yrittää saada muilta ilmaistavaraa itselleen mutta minulta se ei onnistu. Mielestäni se että tavara ei liiku on merkki siitä että tavaraa on liikaa. Tällöin ei auta että ihmiset antavat lisää tavaraa ilmaiseksi vaan tavaraa pitää hävittää ja olla sen jälkeen ostamatta uutta. Jos joku oikeasti tarvitsee tavarani niin hän on niistä silloin valmis maksamaan käypä hinnan.

Mielestäsi tavaraa on maailmassa jo liikaa ja samaan aikaan olet sitä mieltä, että omien tavaroittesi käypä hinta on vain se, minkä itse määrittelet. Jos olet valmis heittämään roskiin, niin omat hintasi ovat väärät. Kuinka usein heität kolikoita ja seteleitä roskiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en anna ilmaiseksi vaan loppusijoitan jätteenkeräykseen. Muut voivat yrittää saada muilta ilmaistavaraa itselleen mutta minulta se ei onnistu. Mielestäni se että tavara ei liiku on merkki siitä että tavaraa on liikaa. Tällöin ei auta että ihmiset antavat lisää tavaraa ilmaiseksi vaan tavaraa pitää hävittää ja olla sen jälkeen ostamatta uutta. Jos joku oikeasti tarvitsee tavarani niin hän on niistä silloin valmis maksamaan käypä hinnan.

Mielestäsi tavaraa on maailmassa jo liikaa ja samaan aikaan olet sitä mieltä, että omien tavaroittesi käypä hinta on vain se, minkä itse määrittelet. Jos olet valmis heittämään roskiin, niin omat hintasi ovat väärät. Kuinka usein heität kolikoita ja seteleitä roskiin?

Mihin se puhe hävisi että raha on menetetty jo tavaran ostohetkellä? Hintani ovat täsmälleen oikeat, eli sellaiset jolla minä myyn, ja jos se ei kelpaa niin tavaraani ei ole kenenkään mikään pakko ostaa, pääsen siitä eroon hävittämälläkin, ja paljon kätevämmin ja nopeammin. Luulisi että tämä ei ketään harmittaisi, mutta taitaa se sellaista harmittaa joka itse haalii ilmaiseksi muiden hyviä tavaroita. Mitä sinä niillä teet? Myyt eteenpäin voitolla?

Täytyy sitten etsiä hyvää sinistä kuulakärkikynää esim. Suomalaisesta kirjakaupasta. Turhaa tuohon nyt on kuitenkaan suuremmin panostaa eli 5 euroa tuo saa korkeintaan maksaa. Pari halpaa sinistä tai mustaa kuulakärkikynää on kuitenkin vuotanut takkini taskuun ja tuo muste on sotkenut muutakin esim. taskussa ollutta Kela-korttia. Tuossakin kuulakärkikynässä oli toki korkki, mutta se ei ollut pysynyt kiinni ja kynä jotenkin hajonnut ja ns. räjähtänyt.