tavarapaljous :(

Olen kirjoittanut monen monta krt, kun myyn kirppiksellä mm kollegoiden kirppislahjoituksia.

Viime la kävin pitkästä aikaa työpaikalla, kun kollega oli kertonut paljon on tavaraa taas tullut. Hain ne la ja sain vietyä ne seuraavana päivänä kirppikselle.

8 sellaista isompaa muuttolaatikkoa. Yks kollega sanoi aikoo lomallaan käydä omakotitalonsa läpi. On asunut siellä 30 v ja haaveilee muutosta, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten. On käynyt vähän läpi, mutta sanoo se on vain pieni pintaraapasu.

Urakka on loputon. Vaikka oma koti olisi kunnossa, aina on ystäväpiirissä joka tai vähintään kollega, jolla ei ole koti romuvapaa. Onneksi ihmiset heräilee ongelmaan ja itse puuttuu asiaan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Siis nuo sukat siks ärsyttää kun on semmosia huonoja... sisko sheiniltä lahjaksi ostanut, niin tiedätte varmaan laadun... siks ärsyttää ku niitä on ja nilkkasukista en vaan tykkää. Meillä on kesälläki kylmä talo, rintamamiestalo.

ekologisuus kunniaan, mutta saa sitä itseäänkin huomioida mukavilla asioilla kuten hyvillä sukilla. Sama pätee myös muihin vaatteisiin, jos jonkun t.paidan kangas esim. osoittautuu huonoksi ihoa vasten, en jatka väkisin sen käyttämistä kun menin kerran ostamaan. Elämä on liian lyhyt että kärvistelisi epämukavissa vaatteissa. Voi ne sukat käyttää pois vaikka pölyjen pyyhkimiseen, muuhun hinkkaamiseen minkä jälkeen ne voi heittää pois :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on liikaa astioita. Jostain syystä olen tykännyt ostaa tosi monesta eri sarjasta kuppeja, kulhoja ja lautasia. En ole alkanut kerätä mitään tiettyä sarjaa, vaan on kertynyt sellainen valtava sekalainen läjä astioita, ja se ahdistaa valtavasti. Varsinkin kun mietin tuhlattua rahamäärä.

Pitäisi mielenrauhan vuoksi luopua suuresta osasta, mutta on vaikeuksia päättää mitkä pitäisin. Tyhmää murehtia tämmöisellä asialla, mutta olen luonteeltani sellainen, että minun on todella vaikea tehdä päätöksiä, vaikka näin pienestä asiasta kyse. Tästä ketjusta olen kuitenkin saanut vertaistukea, kun olen muiden kirjoituksia lukenut!

laita osa johonkin kaappiin/verkkokellariin jemmaan ja jätä ne mitä nyt käytät eniten, jos et ala vanhoja kaipaamaan, niin tiedät mihin kuskaat laatikon suoraan :).

Valtaosa tuntuu kompastuvan siihen karsimisurakassa, että aletaan miettimään paljonko tavarat on aikoinaan maksanut..ja sitten ei voidakaan luopua, mutta sama henkinen taakka jatkuu kun tavaraa on liikaa ja siitä vain ahdistuu lisää ja lisää. Siinä voi miettiä että paljonko se oma henkinen hyvinvointi maksaa? Itsekin olen tähän surkutteluun sortunut ja yrittänyt tavaroita myydäkin vaihtelevalla menestyksellä. Aikuisten vaatteet ja kengät myy todella huonosti ellei näitä halua vintedissa jollakin eurolla-kahdella kaupata, se postitusruljanssi vie kuitenkin reippaasti aikaakin eli siihen en halunnut lähteä. Torissa ei taida kauppa käydä, Huuto.netissä ei myöskään, sen testasin itse hiljattain. Eli vaikka multa löytyi hyväkuntoisia mutta mulle nykyisin sopimattomia vaatteita ja kenkiä + laukkuja, niin pakkasin ne muovipusseihin ja kuskasin kierrätyskeskuksen boksiin, joka löytyy onneksi lähikaupasta. Hetken kirpaisi, sen jälkeen helpotti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nuo sukat siks ärsyttää kun on semmosia huonoja... sisko sheiniltä lahjaksi ostanut, niin tiedätte varmaan laadun... siks ärsyttää ku niitä on ja nilkkasukista en vaan tykkää. Meillä on kesälläki kylmä talo, rintamamiestalo.

ekologisuus kunniaan, mutta saa sitä itseäänkin huomioida mukavilla asioilla kuten hyvillä sukilla. Sama pätee myös muihin vaatteisiin, jos jonkun t.paidan kangas esim. osoittautuu huonoksi ihoa vasten, en jatka väkisin sen käyttämistä kun menin kerran ostamaan. Elämä on liian lyhyt että kärvistelisi epämukavissa vaatteissa. Voi ne sukat käyttää pois vaikka pölyjen pyyhkimiseen, muuhun hinkkaamiseen minkä jälkeen ne voi heittää pois :)

Hyvin kirjoitettu. Itselleni on haastavaa heittää vaikka jotkut huonon malliset alushousut pois vain kerran tai parin käytön jälkeen, mutta toisaalta tiedostan että ei ole mitään järkeä vuosia kärvistellä huonoissa ja epämukavissa alushousuissa (tai sukissa, tai missä tahansa sellaisessa vaatteessa, jota ei kuitenkaan oikein voi lahjoittaa tai myydä eteenpäin) ja odottaa niiden kulumista loppuun. Haen siis jonkinlaisen kompromissin itselleni näistä että käytän vaikka viisi kertaa tai muutaman kerran edes tai pyrin keksimään jonkun jatkokäyttöidean niille, vaikka se pölyjen pyyhintä tai kenkien tai terassikalusteiden puhdistaminen. Sitten roskiin vaan kylmän viileästi, mutta kuitenkin kiva että on joku käyttötarkoitus ollut tai vaikka muutaman kerran käytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nuo sukat siks ärsyttää kun on semmosia huonoja... sisko sheiniltä lahjaksi ostanut, niin tiedätte varmaan laadun... siks ärsyttää ku niitä on ja nilkkasukista en vaan tykkää. Meillä on kesälläki kylmä talo, rintamamiestalo.

ekologisuus kunniaan, mutta saa sitä itseäänkin huomioida mukavilla asioilla kuten hyvillä sukilla. Sama pätee myös muihin vaatteisiin, jos jonkun t.paidan kangas esim. osoittautuu huonoksi ihoa vasten, en jatka väkisin sen käyttämistä kun menin kerran ostamaan. Elämä on liian lyhyt että kärvistelisi epämukavissa vaatteissa. Voi ne sukat käyttää pois vaikka pölyjen pyyhkimiseen, muuhun hinkkaamiseen minkä jälkeen ne voi heittää pois :)

Hyvin kirjoitettu. Itselleni on haastavaa heittää vaikka jotkut huonon malliset alushousut pois vain kerran tai parin käytön jälke

Itse heitän roskiin/kierrätykseen aika surutta kaiken, mikä tuntuu huonolta päällä. Ja huomaa että se vaikuttaa nykyään myös ostoskäyttäytymiseen: harkitsen tarkemmin ostoksia, tiedän tarkalleen millaiset vaatteet itselle sopii ja mitkä ei. En osta enää mitään "vähän sinnepäin" tai siksi, että oli halpaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Jollain tapaa vähän ihmettelen vähän tuota viiden vaatteen vuosi -juttua. Sehän on uusi vaate melkein joka toinen kuukausi. En tiedä, miten paljon on normaalia ostaa enkä halua syyllistää ketään, mutta itse en ole varmaan ikinä ostanut niin montaa vaatetta vuodessa (jos siis ei lasketa sukkia ja alusvaatteita mukaan).

Ja silti tuollaisellakin ostelumäärällä mulle pääsi kyllä kertymään aivan liikaa vaatteita. Lahjoitin niitä muutama vuosi sitten pois kassikaupalla. Ei mulla ainakaan yleensä ehdi kulua loppuun vastaavasti viittä vaatetta vuodessa, ja tavaramäärä kasvaa jos ostaa enemmän kuin lähtee pois. Eli kannattaa suhteuttaa sitä ostamista siihen, kuinka paljon vaatetta kuluu pois, jos haluaa vähentää niiden määrää.

Mutta ei kannata liikaakaan karsia ja vältellä ostamista. Itse olen ehkä päätynyt tursuavasta vaatekaapista vähän päinvastaiseen ongelmaan. Kun vaatteita on vähän, niitä samoja tulee käytettyä paljon

No sillon ehkä ei kannata ostaa viittä vaatetta, jos ei tarvitse? Tuo haaste tulee ihan vain siitä, että kuinka paljon laskennallisesti maapallo kestää uusien vaatteiden ostelua. Monet ostavat paljon enemmänkin kun vain viisi vaatetta vuoteen.

Mä olen lähes minimalisti. Omistan n 100 vaatetta sis kengät, takit, hanskat jne.

Kyllä mulla 5 vaatetta kuluu vuodessa loppuun.

Kun on vähän, on kuluminen isoa.

Siistejä vaatteita on n 10. Pelkästään kulahtaneita jumppavaatteita on n 10

Mielestäni tuo on jo aika suuri määrä vaatteita. Tästä oli is:ssä juttukin. 

Tiedätkö, kuinka monta vaatekappaletta ja kenkäparia suomalainen tarvitsee, jotta tulee mukavasti toimeen vuoden ympäri?

85.

Uudessa kotimaisessa tietokirjassa Planetaarinen vaatekaappi (Gummerus) kerrotaan berliiniläisen Hot or Cool -instituutin raportista, jonka mukaan neljän vuodenajan maissa, kuten Suomessa, 85 vaatteen vaatekaappi kattaa koko vuoden tarpeet. Erilaisten tutkimusten mukaan tämän vaatemäärän pitäisi riittää mainiosti hyvään ja arvokkaaseen elämään.

Jutussa oli, että suomalaisten mielestä 70 vaatetta riittää. 

Osta hamsteri.

Tämä toivottavasti sopii ketjun aiheeseen: 60+ leskeksi jääneen naisen "kuolinsiivous". Taloa on puolisen vuotta tyhjennetty, myyty porukalla Torissa lukemattomia kalusteita, viety kierrätyskeskukseen kirjoja, astioita, työkaluja, retkeilykampetta jne. jne. ja tuntuu että loppua ei tule ollenkaan, että väheneminen ei näy missään. :( Tottakai isojen kalusteiden poistuminen tyhjentää huoneita mutta sälää ja kamaa on vieläkin uskomattoman paljon ja asukas itse eli äitini on kykenemätön pitämään minkäänlaista järjestystä. Kaikki lyödään sikin sokin kaappeihin ja kaikkea liikaa ja mitään ei löydy. Tämän talon lisäksi on vielä äitini lapsuudenkoti, toinen samanmoinen mutta asumaton talo yhtä täynnä kamaa. Tuntuu että äitini ei elinaikanaan saa näitä asuntoja tyhjiksi edes meidän avullamme (ehkä pitäisi auttaa enemmän mutta kun on omakin arki ja toisen omaa tahtia pitää myös kunnioittaa), vaikkei kymmeneen vuoteen muuta tekisi kuin raivaisi. Juu, tahti on hänellä todella verkkainen, haluaa tehdä vähän kerrallaan. Itse olen kohta 40v ja tuntuu että nämä edelliset sukupolvet tavaravuorineen ja taloineen ikään kuin romahtavat päälleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain tapaa vähän ihmettelen vähän tuota viiden vaatteen vuosi -juttua. Sehän on uusi vaate melkein joka toinen kuukausi. En tiedä, miten paljon on normaalia ostaa enkä halua syyllistää ketään, mutta itse en ole varmaan ikinä ostanut niin montaa vaatetta vuodessa (jos siis ei lasketa sukkia ja alusvaatteita mukaan).

Ja silti tuollaisellakin ostelumäärällä mulle pääsi kyllä kertymään aivan liikaa vaatteita. Lahjoitin niitä muutama vuosi sitten pois kassikaupalla. Ei mulla ainakaan yleensä ehdi kulua loppuun vastaavasti viittä vaatetta vuodessa, ja tavaramäärä kasvaa jos ostaa enemmän kuin lähtee pois. Eli kannattaa suhteuttaa sitä ostamista siihen, kuinka paljon vaatetta kuluu pois, jos haluaa vähentää niiden määrää.

Mutta ei kannata liikaakaan karsia ja vältellä ostamista. Itse olen ehkä päätynyt tursuavasta vaatekaapista vähän päinvastaiseen ongelmaan. Kun vaatteit

ihmisillä on eri tarpeita vaatteille, ihan työtehtävistä ja sosiaalisesta elämästä johtuen. Toisilla on työvaatteet ja vapaalla hengailevat kaikkialla leggingseissä ja hupparissa. Toisilla pitää olla eri tyyppisiä vaatteita jo pelkkään työhön, osa edustuskäyttöön, osa arkisempaan. Jos työkäyttöön ostaa vuosittain yhdet housut, kengät, neuleen, muutaman paidan, niin sillä paukkuu jo se 5. Vapaa-ajalle saattaa tarvita uudet lenkkarit, farkut, hupparin. Näissä ei mennä edes missään vaatekaappi pursuaa vaatteita tilanteisiiin.

 

Vierailija kirjoitti:

Tämä toivottavasti sopii ketjun aiheeseen: 60+ leskeksi jääneen naisen "kuolinsiivous". Taloa on puolisen vuotta tyhjennetty, myyty porukalla Torissa lukemattomia kalusteita, viety kierrätyskeskukseen kirjoja, astioita, työkaluja, retkeilykampetta jne. jne. ja tuntuu että loppua ei tule ollenkaan, että väheneminen ei näy missään. :( Tottakai isojen kalusteiden poistuminen tyhjentää huoneita mutta sälää ja kamaa on vieläkin uskomattoman paljon ja asukas itse eli äitini on kykenemätön pitämään minkäänlaista järjestystä. Kaikki lyödään sikin sokin kaappeihin ja kaikkea liikaa ja mitään ei löydy. Tämän talon lisäksi on vielä äitini lapsuudenkoti, toinen samanmoinen mutta asumaton talo yhtä täynnä kamaa. Tuntuu että äitini ei elinaikanaan saa näitä asuntoja tyhjiksi edes meidän avullamme (ehkä pitäisi auttaa enemmän mutta kun on omakin arki ja toisen omaa tahtia pitää myös kunnioittaa), vaikkei kymmeneen vuoteen muuta tekisi kuin raiva

tohon olisi ainoa ratkaisu että äitisi muuttaa kerrostaloon/pieneen rivitalo-asuntoon. Talot myyntiin ja tyhjennykseen kannattaa käyttää ihan ammattilaisia, vaikka se maksaakin. Muuten maksat myöhemmin elämästäsi useamman vuoden tyhjentäen näitä taloja. Ammattijärjestäjiäkin kannattaa hyödyntää kun tavaraa on niin holtittomasti, siinä saa sitten nopeammin seulottu tärkeät paperit talteen ja loppuja sitten pois. Vieras ihminen saattaa auttaa siinä paremmin kun omalle perheenjäsenelle taas kiukutellaan helpommin. Jos tyhjennyksen jälkeen jäädään edelleen isoon taloon, niin ne nurkat ja kaapit alkaa täyttyä uudestaan.

Se viisi vaatetta vuodessa on maksimi, ei tavoite. Hyvä jos itse pärjäät muutenkin vähemmällä, mutta haaste on tarkoitettu niille, jotka haluavat hillitä kulutustaan. Mielestäni oikein hyvä ja tarpeellinen haaste.

Kiitos edelliselle vastaajalle, tosi hyvä ajatus jota en ole osannut itse ajatella. Otan tämän puheeksi äitini ja veljeni kanssa ja toteutan viimeistään sitten kun äidistäni aika jättää... ei elämän pääsisältö pitäisi olla tavaroiden raivaus, ellei siitä tosiaan saa palkkaa! Kiitos vielä uudelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän sais mahollisimman nopeasti pilalle semmosen 90 luvun lastulevy laatikoston? Haluan sen pois talosta mutte mies haluaa säilyttää... oisko joku pesuaine tms jolla vahingossa pilais sen?

Ootko sä nyt taas se joka on mustasukkanen ukkonsa exästä :D taitaa olla ukko ostanut kyseisen kalusen ex tyttiksen kanssa

JOo oon ja se ärsyttääki :D Onhan se rumaki ku mikä! Oisko vinkkejä miten saan pilalle sen? 

 

Jos se on lastulevyy, ni vie se ulos sateeseen puhdistumaan pölyistä ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko mielestäsi yksi ihminen tarvitsee neliöitä?

Jokainen päättäköön itse, Ei tänne tarvita edes leikillään mitään virastoa määrittelemään asumisneliöitä per henkilö. Jos tavaroita ajatellaan, jollain voi olla yksiössä paljon enemmän kuin toisella kolmiossa, joten pelkkä kodin koko ei kuvasta mitään.  

Jos et osannut arvioida, niin miksi edes vastasit turhalla löpinällä?

Osaan arvioida. 200 neliötä jokaiselle on minimi. Oletko nyt tyytyväinen?

Teidän perheessä on sitten vain paljon tilaa vieviä vaarallisen lihavia ihmisiä. Mutta joo, olen tosi tyytyväinen, meille hoikille riittää vähemmät neliöt!

Vierailija kirjoitti:

Tämä toivottavasti sopii ketjun aiheeseen: 60+ leskeksi jääneen naisen "kuolinsiivous". Taloa on puolisen vuotta tyhjennetty, myyty porukalla Torissa lukemattomia kalusteita, viety kierrätyskeskukseen kirjoja, astioita, työkaluja, retkeilykampetta jne. jne. ja tuntuu että loppua ei tule ollenkaan, että väheneminen ei näy missään. :( Tottakai isojen kalusteiden poistuminen tyhjentää huoneita mutta sälää ja kamaa on vieläkin uskomattoman paljon ja asukas itse eli äitini on kykenemätön pitämään minkäänlaista järjestystä. Kaikki lyödään sikin sokin kaappeihin ja kaikkea liikaa ja mitään ei löydy. Tämän talon lisäksi on vielä äitini lapsuudenkoti, toinen samanmoinen mutta asumaton talo yhtä täynnä kamaa. Tuntuu että äitini ei elinaikanaan saa näitä asuntoja tyhjiksi edes meidän avullamme (ehkä pitäisi auttaa enemmän mutta kun on omakin arki ja toisen omaa tahtia pitää myös kunnioittaa), vaikkei kymmeneen vuoteen muuta tekisi kuin raiva

He elivätkin sitä kuuluisaa kulutusjuhlaa.. näillä nykyisillä hinnoilla onneksi kaiken turhan ostaminen on monilla jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä toivottavasti sopii ketjun aiheeseen: 60+ leskeksi jääneen naisen "kuolinsiivous". Taloa on puolisen vuotta tyhjennetty, myyty porukalla Torissa lukemattomia kalusteita, viety kierrätyskeskukseen kirjoja, astioita, työkaluja, retkeilykampetta jne. jne. ja tuntuu että loppua ei tule ollenkaan, että väheneminen ei näy missään. :( Tottakai isojen kalusteiden poistuminen tyhjentää huoneita mutta sälää ja kamaa on vieläkin uskomattoman paljon ja asukas itse eli äitini on kykenemätön pitämään minkäänlaista järjestystä. Kaikki lyödään sikin sokin kaappeihin ja kaikkea liikaa ja mitään ei löydy. Tämän talon lisäksi on vielä äitini lapsuudenkoti, toinen samanmoinen mutta asumaton talo yhtä täynnä kamaa. Tuntuu että äitini ei elinaikanaan saa näitä asuntoja tyhjiksi edes meidän avullamme (ehkä pitäisi auttaa enemmän mutta kun on omakin arki ja toisen omaa tahtia pitää myös kunnioittaa), vaikkei kymmeneen vuoteen muuta tekisi kuin raiva

Onkohan äidilläsi nyt jotain muutakin ongelmaa elämänhallinnassa. Milloin on jäänyt leskeksi, ehkä hän on edelleen saamaton surun vuoksi?  Masentunut? 

Mielestäni nimittäin tämä tavarapaljous, kaiken säästäminen, ei ole yleisesti 60+ -ikäisten ongelma, vaan meitä (olen itse 64) edeltävien sukupolvien.  

Olen itse ihan hiljattain tyhjentänyt toisella paikkakunnalla (välimatka 170 km) sijainneen läheiseni kuolinpesän, jossa oli paljon hyvääkin tavaraa, ja vaikka toki tuossa oli paljon työtä, niin hyvin sujui työn ohellakin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko mielestäsi yksi ihminen tarvitsee neliöitä?

Jokainen päättäköön itse, Ei tänne tarvita edes leikillään mitään virastoa määrittelemään asumisneliöitä per henkilö. Jos tavaroita ajatellaan, jollain voi olla yksiössä paljon enemmän kuin toisella kolmiossa, joten pelkkä kodin koko ei kuvasta mitään.  

Jos et osannut arvioida, niin miksi edes vastasit turhalla löpinällä?

Osaan arvioida. 200 neliötä jokaiselle on minimi. Oletko nyt tyytyväinen?

Teidän perheessä on sitten vain paljon tilaa vieviä vaarallisen lihavia ihmisiä. Mutta joo, olen tosi tyytyväinen, meille hoikille riittää vähemmät neliöt!

Et sinä onnellinen voi ainakaan olla, jos katsot tarpeelliseksi vastata tuohon tyyliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko mielestäsi yksi ihminen tarvitsee neliöitä?

Jokainen päättäköön itse, Ei tänne tarvita edes leikillään mitään virastoa määrittelemään asumisneliöitä per henkilö. Jos tavaroita ajatellaan, jollain voi olla yksiössä paljon enemmän kuin toisella kolmiossa, joten pelkkä kodin koko ei kuvasta mitään.  

Jos et osannut arvioida, niin miksi edes vastasit turhalla löpinällä?

Osaan arvioida. 200 neliötä jokaiselle on minimi. Oletko nyt tyytyväinen?

Teidän perheessä on sitten vain paljon tilaa vieviä vaarallisen lihavia ihmisiä. Mutta joo, olen tosi tyytyväinen, meille hoikille riittä

Vastasinpahan vain samaan tyyliin.

Jee, otin kirppispöydän viikoksi ja myynti meni ihan hyvin. Vaatteista meni ehkä 2/3, mutta on sekin jotain. Nurkissa pyörinyttä randomtavaraa meni tosi kiitettävästi, mm. pari valaisinta, räsymatto, potkulauta ja kasa aurinkolaseja. Oli mahtava tunne päästä eroon noista aika paljon yksiön säilytystilaa vieneistä tavaroista! Myyntivoittoa tuli vain noin satanen, mutta kaapit ja mieli kevenivät niin paljon että olen oikein tyytyväinen. Nyt varastossa odottelee ylimääräisenä  enää painava lipasto, joka lähtee joko lahjoitukseksi tai kierrätykseen.

Tavaran vähentäminen käynnistää kohdallani myös muita prosesseja ja olen myynnin jälkeen saanut myös opintoja ja työjuttuja edistettyä uudella tarmolla.