Olen kotiäitinä 8 vuotta, en voi ymmärtää kotiäitejä pieninen lapsineen

kiiltokuvamaista

poissulkevia ominaisuuksia. Siisti ihminen voi olla rento ja huoleton ja epäsiisti stressata ja pingottaa...

ja otti osaa perheen/kodin hoitoon, ei olisi todellakaan voinut sohvalta katsella, ja olla kuin joku ulkopuolinen.



Perhe ja koti on äidin ja isän, molempien vastuulla.



Tokihan joku voi passata miehestään yhden ylimääräisen lapsen, jos haluua(niinkuin Xandris sanoi)









Entinen kotiäiti, nykyinen työäiti

ja tämä ihan vaan siitä syystä että mua ei todellakaan huvita tollaiset duunit.

on stressinpurkukeino. Jos jokin asia ahdistaa tai stressaa tai väsyttää, selätän sen henkisesti, kun samalla voin tehdä käsilläni jotain.



Toinen lapseni on samanlainen siinä mielessä, että hänenkin pitää saada liikkua, kun päässä oikein surraa.

Nyt kun olen töissä, on ihanaa siivoilla ja laitella kotia. Katsokaas, kun itsellä on hyvä olla, niin silloin kaikki muutkin asiat luistaa!

on meilläkin,ei todellakaan siistiä ( ellei ole kodinhoitaja ollut ),pyykkiä pursuu joka paikassa,sekä puhdasta että likasta...

Ei stressaa yhtään kun en ehdi/jaksa

Lapset tosin paljon pienemmät kuin ap:lla, 4v, 1v10kk ja kaksoset 4kk

Ehdin vielä joskus siivota :)

Joskus vaimo odottaa takki päällä ja lähtee heti ulos kun ovi käy. Jos päivällinen katettu ja kynttilät palaa. Ihanaa on kuitenkin kun mies tulee ja saa puhua änen kanssaan. Työmatkat, varsinkin pitkät, on kotiinjäävälle yksinäisiä.



Inhoan itseään toistavia näkymättömiä töitä.

Minun mieheni ei moiseen suostuisi, että katselisi vierestä, kun toinen tekee kaiken. Haluaa olla osallisena kasvatustyössä ja kodin hoidossa.



Kai miehesi sentään leikkii lasten kanssa?

Kun olin kokonaan kotona, meillä oli aina siistiä ja tein kaikki kotityöt. Oli sitten kiva miehen töiden jälkeen viettää aikaa yhdessä. Harmikseni huomasin, että mieheno oppi tällöin olemaan tekemättä niitä kotitöitä ja niistä näytti tulleen itsestään selvyys... Ennen mies oli ahkera ja osallistui kotitöihin. Lasten kanssa on aina viettänyt kyllä aikaa. No nyt sitten saan patistaa miestä kotitöihin, ku olen itsekin töissä, vaikkakin puolikasta teen...Kun aloitan kokopäiväisen työn, olen harkinnut jopa siivoojaa.

Meillä lapsia on 7, nuorimmaiset kaksoset 8kk ja vanhin 12v. Touhuan kyllä kotitöitä lastenhoidon ohessa, ja ruoka on valmista, pyykkejä pesty, tiskejä laitettu jne. kun mies kotiutuu. Lisäksi leikin lasten kans päivällä, kerhoillaan ja ulkoillaan, rakennellaan legoilla tai leikitään kotista tai muumeilla 2v:n kans. Ja nää leikit on kyllä yleensä kesken ja levällään kun mies tulee kotiin. Mutta illaksi riittää kuitenkin tiskejä, pyykkejä, läksyjä, siivoamista jne. Olis tietty kiva jos illalla olis aikaa vaan olla, mutta nyt menee kyllä ihan täysin kotihommissa illat vaikka päivälläkin niitä teen. Enkä oo edes mikään tip top ihminen.

Meillä iso koti ja aina puhdasta. Ei ne 5 lasta nyt niin paljon sotke.

joten meni usko sinuun



kun kerroit ADHD 5 v. vai oliko se joku muu sittenkin vai provoiletko

ihan jotta pysyy mukana kotiasioissa.



Itse pidän kodin suht. siistinä ja itseni myös, mutta kroonisen sairauteni takia en niin hyvin kuin toivoisin.

Minä olen ehkä keskitien kulkija ja elän jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Jos en jaksa niin en jaksa ja parempi sillon olla tekemättä liikaa koska yleensä siinä käy sitten niin että väsyn ja sillon alkaa kiukuttelu ja korotan ääntäni.



Joka päivä teen kyllä ruoan, pistän tiskit, imuroin ja muutenkin pidän kodin siistinä.. Enemmänkin voisin toki tehdä, mutta aina ei jaksa. Ne asiat mitä sitten jätän tekemättä niin joka päivä en jaksa mennä ulos lapsien kanssa(mies onneksi hoitaa sen), en jaksa pestä pyykkiä(pesen sitten joku toinen päivä monta koneellista), en aina jaksa leikkiä lasten kanssa vaan katsomme videoita.

puunaamalla kämppää ja palvelemalla miestäni. Meillä on sotkuista, mutta entä sitten. Ollaan ekologisia, valveutuneita ja sivistyneitä ja haluamme siirtää henkisen perinnön myös lapsille. Siksi esim. keskustellaan paljon, eikä tuhlata yhteistä aikaa mihinkään kotitöihin. Siivooja käy kerran viikossa - välissä ei tehdä juuri mitään. Joku sänkyjen petaus on turhuuden huipentuma. On sitä paitsi kuulemma epäterveellistä - parempi jos lakanat saa tuulettua päivän, kun se, että ne pakataan heti nukkumisen jälkeen pakettiin.

On ne sillälailla pois sulkevia asioita minulla, että jos rentona rötkötän matolla ja luen lapsille satuja, niin kukaan ei silloin siivoa sitä sotkua, joka pienistä lapsista on lähtenyt heräämisen-aamiaisen-leikkihetken kuluessa. Jos teen vain pakolliset, eli annan aamiaisen, työnän tiskit koneeseen, vaihdan vaipat, niin siinä on silloin sänkyä petaamatta, ehkä vaippa lattialla, koska roskis oli täysi, keittiön pöydällä, tuoleilla ja lattialla murusia ja palasia, lasten vaatteita siellä täällä, lelujua ja alakaapsita ja laatikosta kaiveltuj kippoja ja kuppeja. Jonain päivänä valitsen sen (yleensä) että pistän paikat kasaan, jonain lösähdän sohvalle ja luen lehteä ja joskus köllin lasten kanssa. Ja jos en siis revi ryhtiä, kuten yleisimmin teen, valitettavasti kukaan ei tule siisitmään aamuhärdelliä kasaan. Minun se on tehtävä ja se ei ole yhtä rentoa, kuin lattialla loikominen tai lapsille lueskeleminen.

huomaamatta.



Piukein stressaaja asuu muuten läävässä, joka on ruokottomin jonka olen koskaan nähnyt. Siellä on tavaraläjien lomassa sellaiset pienet polut liikkumiseen. Ja hän stressaa myös kotityöstä aivan järjettömästi!

Jokainen perhe toimii tavallaan ja jokainen ihminen pitää oman elämänsä naruista omalla tavallaan.



Tuskin se ap on sinun kodin onnestasi ja omasta täydellisyydestäsi pois jos muut toimivat toisin?



En minäkään voi ymmärtää kuinka joku on niin tyhmä ettei tajua ihmisten olevan yksilllisiä ja erilaisia... Mutta hei, se on minun ongelmani, ei sinun :)

Kuka asiallista keskustelua haluava ilmoittaa, ettei voi ymmärtää jonkun toisen ihmisen ratkaisua ja sitten kehua retostaa omia asioitaan, vaikka moni tässä ketjussa ei erityisn kateelliseksi tullutkaan. Lähinnä kai ajatteli, että ok ole sinä sellainen, minä olen tällainen.

Oma ratkaisuni on erittäin tietoinen ja aina välillä päivitän, olenko edelleen samaa mieltä. Oma äitini vaihtoi verhoja, säilöo omenoita, pesi vessoja niin että koko koti tuoksui pesuaineelta ja ruoka oli varmaan pöydässä tasan kello viisi. Jo lapsen ajattelen, että äiti ei ole koskaan minin kanssani. Voitte arvata, että olen toisenlainen. Silti, kun silmään ympärilleni, meillä on suht siisitä vieras voi tulla meille milloin vaan max 10 minuutin pikasiivouksen jälkeen tai ilmankin.