Olen kotiäitinä 8 vuotta, en voi ymmärtää kotiäitejä pieninen lapsineen

Tässä on tullut jo huima määrä erilaisia tilanteita, jotka voivat aivan inhimillisesti vaikeuttaa sitä kodin tiptop-meininkiä. Ja niin meilläkin kaksi pientä lasta työllistävät aivan toisella tavalla kuin isommat. Mies syö kotona kahdesti päivässä, joten lämmin ruoka on laitettava 14 kertaa viikossa. Ja mies todellakin tekee fyysistä työtä ja tarvii kunnon pöperöt.



Lisäksi mullakin on tällä hetkellä pitkäaikainen sairaus, joka hidastaa tahtia. Mutta parin vuoden päästä se on toivon mukaan muisto vain. Ja mies tekee pitkää päivää 7 päivää viikossa. Ja miesten siisteydessäkin on eroja. Anoppi ei oo pojalleen opettanut mitään siisteyden perusasioita, enkä minä oo sitä tähän mennessä vielä saanut opetettua pitämään edes omat jälkensä siistinä. Mutta koulutus jatkuu ja mies kyllä kehittyy koko ajan, mutta etanan vauhtia.



Sitten me asutaan myös tällä hetkellä liian ahtaasti, eikä kaikki tavarat tahdo mahtua kotiimme. Järjestystä on siis vaikea ylläpitää, kun kaikille tavaroille ei ole omaa kunnon paikkaa. Ja meilläkin muuten lapset ovat vähäunisia. Käyvät illalla myöhään nukkumaan ja heräävät aamulla aikaisin. Ja jos minä yritän herätä aamulla 40 minuuttia ennen lapsia, niin lapset kipittävät kahden minuutin sisään keittiöön. Ovat vähäunisuuden lisäksi erittäin herkkäunisia.



Eli mikään yksittäinen asia ei luo sitä ongelmaa, mutta pienistä puroista syntyy suuri virta. Eli meillä ei epäjärjestys ole minkään yhden yllä mainitun asian syy, mutta kaikki yhteensä tekevät hommasta jo haasteellisemman.



No, meillä on kyllä ihan ok siistiä, vaikka ei tip top olekaan. Mutta mun vahvuudet onkin sitten pyykinpesu, ja pyykkikorit ei pursuile ikinä. Sängyssä on aina mankeloidut lakanat. Lapsilla on harrastuksia ja kerhoissa käymisiä. Eli jos jollain on epäsiistiä, niin sen perheen vahvuudet on muualla. Ja jos ap:n tai jonkun muun kodissa on supersiistiä, niin ap:n heikkoudet ovat sitten jossain muualla. Ap vain jätti kätevästi ne heikkoutensa kokonaan mainitsematta.

Vierailija:

uranainen ja mun kotini on myös tip top, mitäs siihen sanot. En vain saisi tarpeeks haastetta aivoilleni jos keskittyisin siivoamiseen ja ruanlaittoon

Kotiäidin tehtävä on muutakin kuin siivoaminen ja ruoanlaitto. Tärkein tehtävä on lasten kasvattaminen. Ja siinä aivoja tarvitaan. Meillä on kolme murkkua ja kaksi alle kouluikäistä (jotka kotihoidossa). KAsvata siitä katraasta kunnon ihmisiä. Siis oikeasti paneudu, laita itsesi likoon. Kokonaisvaltaisesti.

Jos joku väittää, että siinä ei aivot stimuloidu ja saa haastetta, ei lastenkasvatuksesta mielestäni tiedä mitään!

mua huvitti ap aloitus :D siisteys on kaiken ja a ja o :DD meidän koti oli siisti ja puhdas, kun olin kotiäitinä, että ihmettelen kyllä mihin se päivä kuluu, jos koti on pommin jäljiltä KOKO AJAN 1-2 lapsen kanssa

Meidän lapset ainakin on sellaisia, että se juttu, mikä toimii tänään, ei enää tuo tulosta huomenna. Joka päivä saa olla keksimässä uudet systeemit. Esimerkkinä vaikka ruuanlaitto. Lapset tykkää päivällä lihapullista ja perunoista, ja vetää niitä aivan innoissaan, mutta illalla ne ei kelpaakaan enää ollenkaan, vaan pitäis olla jotain muuta ruokaa. No, ehkä niiden maha vaan oli vielä täynnä, joten yritän huomenna uudelleen. Ei maistu silloinkaan. Illalla vihdoin teen uutta ruokaa, joka on kanaa ja riisiä, ja taas uppoaa kuin kuumille kiville.



Lapset vaatii vaihtelua. Sama pätee leikeissä, iltasadussa, musiikin kuuntelussa, tarinoissa, potalle houkuttelemisessa, jne.



Ja minä ainakin luen koko ajan jotain tähän kotiäidin hommaan liittyvää. On tullut luettua kirjoja lasten kehityksestä, persoonallisuudesta, itsetunnosta, unesta, ruuasta, jne. Opittavaa riittää vaikka kuinka, jos vain ottaa haasteen vastaan.

44:lle



Juu, tosiaan voi siivota rennosti ja tiskata rennosti jne. Ponttini ei kuitenkaan tuossa kirjoituksessa ollut liikkua akselilla rento-tiukkis. Sen korostuksen teki ihan joku muu. Oma ponttini oli siinä, että jos olen lasten kanssa ja vietän aikaa vaikkapa lukemalla tsm ilman sen kummempia tavoitteita, mennään vaan lasten ideoiden mukaan eteenpäin, niin minulle se kyllä on rennompaa oloa kuin suunnitelmallinen kotitöiden tekeminen. Niin varmaan sinullekin, jos osaat rentoutua, tiedät ettei silloin ole ajatukset kovin skarpit ja loogiset. No, jokatapauksessa POINTTI oli se, että jos olen lasten kanssa niin pyykit eivät peseydy. Ellen sitten tee hommia yhdessä lasten kanssa, se on se tavallisin meillä. Yhdessä tehdään kotihommat, toisinaan lapset leikkivät keskenään. Toisinaan taas peuhaamme kaikki yhdessä ja sillon annan kotihommien hetken olla.

On tietty päivä kun olen vaan, en pahemmin mitää tee. Mä olen ajoittain ansainnut myös sellaisen päivän. Mutta noin pääsääntöisesti, teen ruuan ja pidän kodin siistinä. En mä oikein osaa olla edes ihan toimettomana. Mun päivä ei silti ole mitään rehkimistä, vaan kun aina on perussiistiä, niin on helppo siivota. Mä teen kotitöitä vähän niinkuin pätkittäin. Siivoan vaikka ensin keittiön, pidän vähän taukoa ja seuraavaksi vaikka imuroin jne.

Myös lapset tekevät oman osuutensa.



Ruokaa en tykkää laittaa, mutta perusruuan tekeminen onnistuu, ja myös teen sitä päivittäin. Joskus kyllä on niitä päiviä kun uuniin työnnetään vain ranskalaiset perunat ja nakit :)



Mutta joo, mulla myös on pari kaveria, jotka ei oikein mitään saa aikaan päivisin ja sitten he ovat loukkantuneita siitä, kun heidän miehet " kehtaavat" heille huomauttaa siitä.

Pakko vastata tähän minunkin neljän lapsen kotiäidin. Meillä on varmaankin aika tavanomaisen siistiä ja pyykitkin hoituvat. En itse viihdy kaaoksessa, mutta miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. Pyykit hoidan, koska tarvitsen itsekin puhdasta päälle. Ruoka odottaa valmiina kotiin palaavaa miestä, koska syömme siihen aikaan koko perhe. Mitään näistä en tee vain miehen vuoksi, vaan siksi että tällä hetkellä se mielestäni kuuluu minun hommiini. Eikö kotiäidin kuulu myös hoitaa koti? Enkä tarkoita tällä sitä, ette miehen pitäisi tehdä mitään! Minun mieheni tekee turhan vähän, enkä ole siitä iloinen, mutta olkoon toistaiseksi näin. Ensi syksynä, kun taas palaan töihin, muuttuu järjestys. En ole ollut kotiäitinä koko aikaan, joten tiedän myös, miten rutiinit hoidetaan, kun molemmat käyvät töissä. Minusta nämä ovat niin turhia aloituksia, kun jokainen kuitenkin elää tavallaan.

Silloin, kun olivat 2v. ja 6 kk en kyllä jaksanut pahemmin siivoilla vaan siivottiin vkonloppuna yhdessä miehen kanssa. Ruoat laitoin ja lapset hoidin (+ ulkoiltiin ja leikittiin).



Mutta nyt, kun ovat 6 ja 5, niin en voisi kyllä hyvällä omalla tunnolla pistää miestä työpäivänsä jälkeen siivoamaan tai käymään kaupassa. Meilläkin on nykyään illat perheen yhteistä aikaa tai sitten ne menevät lasten harrastuksissa. Viikonloput menevät myös touhutessa tai kyläillessä.



Mutta, jos tähän vauva taas tupsahtaisi, niin en tiedä sitten, miten arki taas rullaisi. Kaipa se menisi joten kuten, kun toiset lapset olisivat sen verran isoja.

omassa elementissäsi siellä kotona. Jotkut meistä haluavat tehdä jotain muutakin kuin kodinhoitoa

Kumpikin meistä vanhemmista syö pelkän lounaan. (Miehellä lounasetu- syö ravintolassa lounaan arkisin). Viikonloppuisinkin meillä on vain yksi lämmin ruoka iltapäivällä klo 14.30-16.30.

Siivoan kerran-pari viikossa (siis imuroin ja pesen välillä myös lattiat). Mies siivoaa ehkä joka toinen viikko. Teen ruokaajoka päivä vähintään kerran. Käyn kaupassa pari kertaa viikossa. Laitan tiskiä ja pyykkiä päivittäin.

Ulkoilemme vähintään kerran päivässä ja pelaamme ja leikimme myös sisällä.

Koti on kohtalaisen siisti,muttei todellakaan tip top! Onneksi mies leikkii ja touhuaa iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa ja saan itse vaikka ottaa päiväunet.

uranainen ja mun kotini on myös tip top, mitäs siihen sanot. En vain saisi tarpeeks haastetta aivoilleni jos keskittyisin siivoamiseen ja ruanlaittoon

kun kotona ei ole ketään sotkemassa.

heräänkö siis aamulla vähän yli viisi siivoilemaan?! Siinähän sitä leppoisesti aamu alkaakin...

aikaisin nukkumaan? Eli voinet siivota illalla.



Ja juu, itse asiassa, minä nousen joka aamu viideltä. Olen aamuvirkku.

Eli sinulla on vuosien kotonaolokokemus, isompiakin lapsia, ja taidot oletettavasti sen mukaiset verrattuna siihen äitiin jolla on kotonaoloa takana vasta kaksi vuotta ja hoitaa kahta alle puolitoistavuotiasta joista kumpikin vaipoissa ympäri vuorokauden eivtkä selviä itse pukemisesta eikä auta kotitöissä tippaakaan tms..



Ja sanot ettet ymmärrä äitejä jotka ovat kotona pienten lasten kanssa jos ei ole ruoka uunissa, koti tip top ja siivoukset tehty? Helppohan sinun on sanoa, kolme vanhintasi varmaan osaavat pukea itse, ymmärtävät asioita, hoitavat vessa-asiat itse, syövät ja osaavat korjata itse jälkensä esim. viemällä lautaset tiskiin ja keräämällä leluja.

He tuskin valvottavat sinua öisin kovin montaa kertaa. Voit kääntää selkäsi edes hetkeksi, pääset ehkä jopa yksinäsi käymään vessassa.



Jos kykenet tuohon kaikkeen mitä luettelit, joka ikinen päivä kolmen alle kolmevuotiaan kanssa miehen ollessa poissa 10tuntia jokaisena arkipäivänä (minun tilanteeni) ja hoidat itse keskimäärin viisi heräämistä joka ikinen yö, niin kannattaa laittaa hakemusta Guinnessin ennätyskirjaan.

Tuli mieleen joitakin kommentteja lukiessa että eletäänkö me tosiaan 2000-lukua? Toiset taitaa vielä olla kultaisella 50-luvulla. Tehokas äitihahmo hoitaa tuosta vaan 5 lasta ja kodin, ja ruokakin on valmiina kun perheen pää tulee töistä kotiin ehtoisan emännän hymyhuulin vastaanottaessa häntä. Ja sitten paheksutaan niitä laiskimuksia joilla on sotkuista. Voi mies parkaoja jotka joutuu katselemaan verkkareissa hiihtelevää lusmuilijaa. Ei ihme että avioerojen määrä on mikä on kun naiset eivät pysy ruodussa.

Ei lasten iästä.

Mutta jos jotain ei sotkut tai epäjärjestys haittaa, niin eihän se silloin ole mikään ongelma.



Itse viihdyn siistissä kodissa. Ja vaikka lapsia on 3 ja pienillä ikäeroilla, on meillä silti ollut aina siistiä. Mä en oikeestaan edes huomaa kun mä siivoan, mä nimittäin teen samalla kun kävelen :) ja silti en tunne että siivoaisin kokoajan.

Kun tietää omien lasten rytmit ja tavat, on siivoaminenkin helppoa. Mä esim. pesen lattian aina kun lapset nukkuvat, tai jos joku ei nuku, niin katsokoon teletappeja sillä aikaa, tai jotain muuta. Niin, en kuitenkaan päivittäin luuttua lattioita, mutta n. kerran viikossa.



Ja pieni lapsi, osaa kerätä myös jälkiään, kunhan sitä vähän opastaa ja näyttää mallia. Isompana ne rupeaa purnaamaan vastaan :)

Meillä ruoka on aina tehtynä, tiskit koneessa, pyykit pestynä ja lapset hoidettuna. Sen sijaan, todellakin työnnän nuorimmaisen LÄHES poikkeuksetta isänsä syliin, kun isä tulee kotiin. Oletan myös, että isä osallistuu illalla yhdessä minun kanssani lastenhoitoon ja mahdollisiin kotitöihin. Yleensä asiat menevät niin, että mies hoitaa lapsia ja minä siivoan tms. Muuta systeemiä en voisi edes kuvitella.



Teen myös itse lasten päiväuniaikaan päivisn töitä, joten mulla on kyllä yhtälailla täysin työpäivä takana, kun mies viimein tulee kotiin. Sen jälkeen hommat jaetaan tasapuolisesti. Yhdessä levätään, kun lapset nukkumassa.

Vierailija:

jotka pitävät kodin sekaisena ja pyykit pesemättöminä, ja ruoka tekemättä kun perheen isi saapuu kotiin. Meillä ruoka uunissa, koti tip top, siivoukset tehty jne. Syömme yhdessä, jonka jälkeen yhdessä ulos koko perhe tai luemme, katsomme televisiota jne. pelaamme lasten kanssa. Aikaa perheelle. Meillä on 4 lasta 2v, 4v ja 7v ja 8v. Miksi kaadatte sekasotkuisen kodin miehen niskaan ja seisotte vinttyneissä verkkareissa oven suussa tarjoten pienimmäistä heti isän syliin. En vain voi ymmärtää