Olen kotiäitinä 8 vuotta, en voi ymmärtää kotiäitejä pieninen lapsineen

Siitähän se johtuu, tietysti. Mitä hait?

Meillä ei se mieskään kyllä koske niihin kotitöihin. Eikä ota sitä vauvaa vaan tietsikan hyppysiinsä.

turhautunut mies :D

me ulkoillaan, leikitään, piirretään, lauletaan ja tehdään kotihommiakin kun ehditään. Ruoka meillä on kyllä aina valmis kun ukko tulee kotiin.

höpö höpö , meillä lapset innoissaan auttavat kotitöissä. 8v on oiva apu ruoanlaitossa, ja ihan omasta halusta.

Naapurinikin on sellainen sohvaäiti jolla aina tavarat missä lie.

Kunnon järjestys ja turhat tavart pois kotoa. Ovillisia kaappeja ja lapsille muovisia säilytyslaatikoita.

Ei ole kova homma laittaa ruoka uuniin että on valmista kun mies tulee.

T: myöskin neljän lapsen kotiäiti.

olla yhtään lasten kanssa ennen kuin isä tulee töistä? Olen ollut yli 5 vuotta kotiäitinä, meilläkin on ruoka uunissa/valmiina kun isä tulee töistä, mutta koti ei ole tiptop. Meillä on päivä mennyt leikkiessä, ulkoillessa ja toki vähän on tehty kotitöitäkin (pyykit ja tiskit), mutta meillä ei ole siistiä. No, en kai vaan ole tehokas.

Kun mies tulee töistä, niin tavallisesti hän syö, istuu koneella ja käy lenkillä. Aika vähän tekee mitään lasten kanssa, valitettavasti.

kannattaa herätä 40min aiemmin kuin lapset.

Näin kahdesta syystä:

1) miestä ei kannata opettaa täyspassattavaksi lapseksi. Miehellekin kuuluvat kodin työt siltä osin, kun kyse on arjen normaalit " juoksevat työt" ylittävistä velvoitteista. Eli toki tein ruokaa ja järjstelin, mutta viikkosiivot ja isot ostokset yms. olivat meillä yhteisiä töitä. Jos miehen opettaa siihen, että mitään ei tarvitse kotona tehdä, hänen on erittäin vaikea oppia toisenlaisille tavoille sitten, kun palaat töihin.



2) Kyse on myös priorisoinnista. Minä keksin aika monta muuta, mukavampaa ja lapsille hyödyllisempää ajanviettotapaa kuin se, että puunaan ja putsaan kaikki ne hetket, jotka Perheen Pää on töissä. Osa kodin töistä tehdään siten yhdessä, kun mies on tullut kotiin - eikä meillä muutenkaan puunattu jatkuvasti. Viikkosiivo ja pari krt strategisten kohteiden imurointi per viikko riittivät ja riittävät yhä.

kuin itkuisen vauvan ja taaperon kanssa, niin ja onhan meillä vielä koululainenkin joka joskus kaipaa huomiota. Ehkä ap ei tajua että lapsissakin on eroa. Suututtaa tällaiset omahyväiset itsekehuskelu viestit. Auttaa varmaan niitä joilla ei voimat tunnu riittävän edes niiden lasten hoitoon.

puunata huushollia?

niitä rauhoittavia kuinka paljon... ?

Illalla koti siistiksi miehen kanssa yhdessä, lapsille vaatteet valmiiksi, mies suihkuttaa lapset ja lukee iltasadun, minä laitan iltapalan ja pyykit. omaa aikaa klo 21.00 alkaen

" Petaat siis lapset sinne sänkyihin? Ilmankos sinulla on koko päivä aikaa puunata huushollia?"

mutta kyllä meilläkin koti on aina siisti. Musta se ei ole kamalan vaikeaa, eikä edes vie juuri aikaa. Lastenhuoneet nyt menee kerran päivässä, mutta muuten siivoilen aamulla ennen kuin lapset herää. Ei se minusta mitään ylivoimaista ole... Oma äitini hoiti neljä lasta kotona, eikä meille tullut edes juoksevaa vettä ja silti oli aina siistiä.

Meillä reilu 3 v poika innoissaan siivoaa ja auttelee ruuassa.

kuta kuinkin samanikäisiä kuin teillä, nuorin on meillä juuri täyttänyt yksi. Välillä kaikki on tiptop, mutta välillä ei. Useimmiten suht siistiä, mutta samalla kotoista. Ruuan teen aina perheelle niin, että se on valmis miehen tullessa kotiin. Pientä siivousta teen viikolla, mutta viikkosiivouksen teemme yhdessä. Pyykit on tällä hetkellä lähes kokonaan vastuullani. Mutta kaikki kotihommat saattavat jäädä, jos keksimme lasten kanssa jotain hauskaa puuhaa. Lähdemme esim aamulla jonnekin kylään niin koko koti saattaa jäädä aivan huiskin haiskin. Mutta se on minulle saavutus. Siis se, että osaan ottaa välillä rennosti ja elää sen kanssa että kaikki ei ole tiptop. Nykyään minusta on ihanaa maata lattialla ja leikkiä lasten kanssa, pelata tai lukea heille ilman tietoa kellosta tai sijaamattomasta vuoteesta. Tai maalailla vesiväreillä ja hups, mies tulikin kotiin ja saakin laittaa meille kaikille ruuan poikkeuksellisesti. Eri ihmiset tulevat eri asioista onnelliseksi.

Meillä oli sotkuista silloin kun olin kotiäitinä ja nyt kun olen töissä. Ruokaa sentään tulee tehtyä. ( :

Xandris:

Näin kahdesta syystä:

1) miestä ei kannata opettaa täyspassattavaksi lapseksi. Miehellekin kuuluvat kodin työt siltä osin, kun kyse on arjen normaalit " juoksevat työt" ylittävistä velvoitteista. Eli toki tein ruokaa ja järjstelin, mutta viikkosiivot ja isot ostokset yms. olivat meillä yhteisiä töitä. Jos miehen opettaa siihen, että mitään ei tarvitse kotona tehdä, hänen on erittäin vaikea oppia toisenlaisille tavoille sitten, kun palaat töihin.

2) Kyse on myös priorisoinnista. Minä keksin aika monta muuta, mukavampaa ja lapsille hyödyllisempää ajanviettotapaa kuin se, että puunaan ja putsaan kaikki ne hetket, jotka Perheen Pää on töissä. Osa kodin töistä tehdään siten yhdessä, kun mies on tullut kotiin - eikä meillä muutenkaan puunattu jatkuvasti. Viikkosiivo ja pari krt strategisten kohteiden imurointi per viikko riittivät ja riittävät yhä.

Kyllä täytyis aivojen olla aika seis, että saisin jotain riemua tuollaisesta " täydellisyydestä" .