Lue keskustelun säännöt.
En vilpittömästi ymmärrä miten ihmiset voivat asua pk-seudun ulkopuolella?
15.01.2008 |
Olen asunut koko ikäni Helsingissä ja useita vuosia (6 v.) ulkomailla opiskellessani. Jotenkin mua jaksaa hämmästyttää se, kuinka ihmiset viihtyvät jossain pk-seudun ulkopuolella... Aina kun siellä joutuu jossain käymään, tulee tosi masentunut ja ahdistunut olo siitä ankeudesta mitä etenkin Helsingin ja Espoon ulkopuolella näkee... Anteeksi jos tämä loukkkaa, mutta tätä mieltä olen ihan vilpittömästi.
Kommentit (168)
Pitää tosiaan asua jonkin aikaa, ennen kuin pääsee sinuiksi uuden paikan kanssa.
Minua vähän säälittää ap, kun ei ole päässyt kotinurkistaan mihinkään kotosuomessa. Itse olen asunut Suomessa kuudella eri paikkakunnalla ja ulkomailla parissa kaupungissa. Ei kaikissa paikoissa viihdy yhtä hyvin, mutta todellakin, elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolella, jos vain pystyy unohtamaan hetkeksi stadilaisuutensa ja tutustumaan siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa ahdistavalta, jos ihminen ei osaa rauhottua ollenkaan, vaan aamusta iltaan pitää olla ulkopuolelta tulevia virikkeitä
Asuinpaikan mukaan ihmisten nimittely on lapsellista.
Oiskohan nyt niin, että jotkut ihmispolot on sattuneet syntymään kehäkolmosen ulkopuolelle ja heidän elämänsä ja ihmissuhteensa, ehkä jopa työuransa on rakentunut sinne. Mulle on yks hailee millaisia nähtävyyksiä ulkomaalaisille kotipaikassani on, en niitä jouda arkielämässäni ihailemaan. Ja sitä paitsi, maailmassa on varmasti paljon paikkoja joiden viehätys ei minulle ole auennut (esim. Saksa kokonaisuudessaan) silti uskon, että siellä voi olla onnellisia ihmisiä joiden elämä on hyvin mielekästä...
Ensinnäkin, kyllä siellä kotonakin on ihan hyvä välillä rauhottua... Ja luuletko tosiaan, että me kaikki muut asumme yksin isoissa omakotitlaoissa pellon reunalla vailla ihmiskontakteja?!
Minä viihdyin vallan mainiosti kotona lasten kanssa, oli ohjelmaa ja kaveriseuraa tarjolla niin paljon kuin halusi! Oli leikkipuistoa, muskaria, mll-mammakahvilaa, kerhoa, jumppaa... Name it, täältä löytyy. Mutta myös sitä rauhaa, jos sitä kaipasi... Joka päivä ei todellakaan juostu harrastuksissa ja menoissa, kyllä lapsetkin tykkäsi niistä kotipäivistä kun saatiin rauhoittua yhdessä.
Niin ja siis tosiaan näitä kaikkia em. palveluja on yllätys yllätys saatavilla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap koskaan kokeillut asua pääkaupunkiseudun ulkopuolella?
Minä, Helsingissä syntynyt, asuin jonkin aikaa eräässä Itä-Suomen kaupungissa, ja olisin ihan ilman muuta jäänyt sinne, jos sieltä olisi löytynyt töitä. Ihmiset olivat mukavia, luonto lähellä, kulttuuritarjontaa aivan riittävästi tavalliselle lapsiperheelle.
Mutta tänne piti taas tulla paniikinomaisen työkulttuurin keskelle ja kökkimään aamuruuhkiin:(
Meillä on neljä lasta ja viihdyin hyvin kotiäitinä ensin 4 vuotta ja sitten vielä toiset 4 vuotta. Yhteensä kahdeksan vuotta. Helppohan se on sanoa yhden lapsen kanssa, että mä en ainakaan tarvinnut muuta kuin sen lapsen. Kahdeksan vuotta onnellisena kotiäitinä tarvitsee kyllä muutakin kuin vauvanpyllyn ihailua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap vahvisti tätä mielikuvaani taas lujasti.
" Meidän perheelle asuinpaikan valinnassa tärkeintä on molempien vanhempien hyvät työpaikat, asumisen väljyys ja viihtyvyys, turvallisuus, lyhyet ja nopeat välimatkat työhön, hoitoon, harrastuksiin."
Kävimme viikonloppuna ajelulla Espoon/K:nummen metsissä ja ihan tosissani mietin, että miksi kukaan haluaa asua siellä? Keskellä metsää? Keskellä ei mitään?
Meillä on sentään merinäkymä, mutta siellä oli vain ränsistynyttä metsää, tai synkän näköistä peltoa. Kaikin puolin epäsiistiä.
Olihan siellä välissä hienojakin tönöjä, mutta luopuisinko tästä kaikesta ihanuudesta vain saadakseni pari huonetta lisää lääniä? En, en, en - en ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa kyräilyä, juoruilua ja puukotusta. Helsingissä saa olla niinkuin on, eikä kukaan jaksa puhua toisten asioista. Kun meni käymään kiskalla sai selittää kymmenelle, että kiskalle saunalimuja ostamaan ja kuunnella siihen päälle vielä mistä muut on tulossa. Ei kiitos.
Ja lääkärin rouvana oli oikein erityisesti kateilun ja juorujen kohteena. Pelkästään meidän uusista autoista ja etelän matkasta saatiin aihetta moneksi viikoksi!
Ja taatusti jokainen tiesi mitä tienaamme ja montako lasta meidän uusioperheessä on yhteensä ja mihin meidän entiset liitot kaatuivat.
En asu yksin (saiskin joskus olla rauhassa), ihmiskontakteja on vähän liikaakin (aina joku poikkeamassa,naapurit, kaverit, lasten kaverit), keskustaan on noin 5min. automatka. Kuinka moni helsinkiläinen ajaa lähiöstään tuossa ajassa keskustaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun siellä joutuu käymään (onneks harvoin) masentuu siitä kun ihmiset on olevinaan kiireisiä ja juoksevat niiden metrojen ja ratikoiden perään. Joka paikassa on levotonta ja hälyä.. ravintoiloihin ei meinaa mahtu, jonoja ja tungosta. En näe sinä mitään hauskaa
Ei ihme että ihmisillä stressaa, kämpät sikakalliita, töitä pitää painaa sikana ja aina vaan etsiä parempi palkkasta duunia että selvii niistä kuluista ja sit kaikki vapaa-aika menee siellä hälyssä ja metrotunnelin kusen hajussa. Ei kiitos...
Ostan mielummin halvan talon täällä landelta ja ajelen töihin sen 10 min matkan pyörälllä ja kuuntelen linnun laulua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä on neljä lasta ja viihdyin hyvin kotiäitinä ensin 4 vuotta ja sitten vielä toiset 4 vuotta. Yhteensä kahdeksan vuotta. Helppohan se on sanoa yhden lapsen kanssa, että mä en ainakaan tarvinnut muuta kuin sen lapsen. Kahdeksan vuotta onnellisena kotiäitinä tarvitsee kyllä muutakin kuin vauvanpyllyn ihailua!
Mutta tuntuu, että teille on turha yrittää selittää, että Helsingin ulkopuolellakin on elämää, siis sitä samaa elämämää mitä te luulette yksinoikeudella siellä elävänne. Meillä täällä susirajan takana on myös palveluja, harrastuksia, töitä, kaupungin vilinää.
Vierailija:
" Meidän perheelle asuinpaikan valinnassa tärkeintä on molempien vanhempien hyvät työpaikat, asumisen väljyys ja viihtyvyys, turvallisuus, lyhyet ja nopeat välimatkat työhön, hoitoon, harrastuksiin."Kävimme viikonloppuna ajelulla Espoon/K:nummen metsissä ja ihan tosissani mietin, että miksi kukaan haluaa asua siellä? Keskellä metsää? Keskellä ei mitään?
Meillä on sentään merinäkymä, mutta siellä oli vain ränsistynyttä metsää, tai synkän näköistä peltoa. Kaikin puolin epäsiistiä.
Olihan siellä välissä hienojakin tönöjä, mutta luopuisinko tästä kaikesta ihanuudesta vain saadakseni pari huonetta lisää lääniä? En, en, en - en ikinä!
Suomessa voi siis asua vain kehä3 sisäpuolella missä on virikkeitä ja toimintaa tai sit yksin mökissä pellon reunassa?
Joo,... muita vaihtoehtojako ei ole?
saat olla sairaskohtauksen saaneena kadulla eikä välttämättä kukaan tee elettäkään auttaakseen sinua! Luulevat sinua joksikin juopoksi akaksi!
Kello 9:00 alkoi avoin päiväkoti. Lähdimme sieltä syömään lähes päivittäin 11:00.
Olimme puistossa 11:30 - 13:30, jonka jälkeen lapset nukkuivat päiväunet. Iltapäivän olimme KOTONA, kunnes mies tuli kotiin ja kuskasimme vuorotellen isompia muskariin ja jumppaan ja muihin harrastuksiin. Jos on neljä lasta, on myös aina vähän hulinaa!
Usein sadepäivinä meillä oli vieraita äitejä ja lapsia leikkimässä päivällä, koska tunsimme paaaaljon ihmisiä tai meille tuotiin joku leikkikylään tai hoitoon.
Oliko vielä jotain?
akkunasta näkyvä metsä?
En minä ainakaan sitä vellovaa vettä jaksaisi aina katsella...
pellonreunalla on kauhean yksinäistä lasten kanssa. Eikä ole puistoa, eikä muskaria, eikä avointa päiväkotia, eikä kerhoja ja aika käy pitkäksi ja seuraa kaipaisi.
Mä en olisi kestänyt kotona lasten kanssa ilman leikkipuistoa, jossa on kesällä ruokailu tai muskaria tai sirkusjumppaa tai avointa päiväkotia tai kirkon kerhoa tai kirkon ruokalaa tai MLL:n perhekerhoa! Kaikki nämä puolen kilometrin sisällä, ystäviä ja seuraa aamusta iltaa.
Päivä menee kätevästi, kun on aamulla kerhossa lasten kanssa, sitten käy kirkolla syömässä kuudella eurolla ja ip puistossa. Pääsi niin helpolla ja mökkihöperyydestä ei tietoakaan.
Mä pidän ihmisistä, sen takia mä haluan asua niiden keskellä Helsingissä!