Kärsiikö perheenne harrastushysteriasta?

toinen tanssissa ja soittaa pianoa

jos olisi vain yksi tai kaksi lasta niin ei kärsisi, mutta kenen et anna harrastaa... päätäppä se. Joo jokaisen olen vapaa ehtoisesti itse synnyttänyt ja halunnut. Eipä tätä iäisyyttä kestä. Lapset jo koulussa, pari yläasteella

Ahdistaa katsella lapsiparkoja, vanhemmat keksineet kaikki harrastukset ja lapset saavat tarroja palkaksi kun lähtevät kiltisti harrastuksiin. Sunnuntai on vapaapäivä heillä, silloin kyläillään ja rampataan kirpputoreilla, muina iltoina harrastetaan. Ja lapset ei edes kouluikäisiä kaikki. Todella karseeta!!



Omilla lapsilla kerran viikossa itse valittu mieluisa harrastus, ja ikää jo 8 ja 10v. Ihan tarpeeksi sekin mun mielestä, onpa aikaa kavereille ja koululle.

Mun mielestä leikkiminen riittää ihan hyvin harrastukseksi alle kouluikäiselle. Vanhempi poika kävi vähän aikaa jalkapalloa pelaamassa mutta koska se oli hänelle lähinnä pakkopullaa, niin sekin lopetettiin.



Kun päivät ollaan töissä ja tarhassa, niin illalla on ihan mukava vaan olla yhdessä perheenä tekemättä mitään suunniteltua. Paremmin jaksaa, kun ei vedä itseään ihan piippuun iltaisin. Sekä lapset että aikuiset.

Kerran viikossa muskari (30 minuuttia), muskaripaikka on ihan melkein naapurissa läheisen päiväkodin tiloissa.



Toinen harrastus on vanhempi-lapsi -jumppa, kerran viikossa 45 minuuttia. Pidetään samassa paikassa kuin muskarikin, eli 5-10 minuutin kävelymatkan päässä.



Ei ole mielestäni liikaa, ja poikakin tykkää.

pahinta heillä on se että suurin osa harrastuksista vaihtuu todella usein, ei mitään pitkän tähtäimen juttua vaan innostutaan jatkuvasti jostain uudesta ja sitten hommataan välineitä jne, esim. kalliita soittimia, vanhemmat siis taitaa enemmänkin innostua.

Tyttö aloitti nyt ekaluokkalaisena ensimmäisen harrastuksen; ratsastuksen. Tarhaikäisenä on ollut kahdesti uimakoulussa (3-4kk kursseja). Lisäksi käydään kerran viikossa uimassa koko perhe, joka on ollut meillä perinne jo usean vuoden ajan.

Toiset ihmiset on vaan aktiivisempia ja kaipaavat virikkeitä enemmän kuin toiset. Mun lapsuudenkotini oli harrastusperhe ja mulla oli lapsena hyvinkin 4-5 iltana viikossa harrastuksia. Samoin vanhempani harrastavat paljon vielä eläkkeelläkin ja osallistuvat muutenkin yhteisiin rientoihin tai tapaavat ystäviänsä.



Oma lapsi on vasta vauva, mutta jos hän on aktiivinen on luonteeltaan, niin en näe mitään syytä tukahduttaa sitä.



Mä olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni, että jaksoivat kuljettaa meitä lapsia harrastuksiin.

Enempi ehkä rassaisi, mutta vähempi tekis elämästä tylsän. En halua opettaa lapsiani kotona nysvääjiksi.

mutta en voi kyllä mennä kieltämäänkään. Kyllä kai lapsella yksi rakas harrastus saa olla.

eikä kukaan kärsi...haluaisi harrastaa 5krt/vko,syksyllä varmaan lisätään tuo yksi kerta.

Joskus tuntuu, että jotain lajia pitää harrastaa harrastamisen pakosta. Esimerkiksi ei voi käydä luistelemassa tai pelaamassa jääkiekkoa ilman, että on paikallisen taitoluisteluseuran tai jääkiekkojoukkueen jäsen. Mitään ei voi tehdä ihan vaan huvikseen kavereiden kanssa, vaan siitä on tehtävä " virallinen" harrastus. Taustalla lienee kai toive siitä, että harrastaessa oikeasti lapsi kehittyy lajinsa huipuksi, kavereiden kanssa touhutessa hän jää tavalliseksi tallustajaksi.

missä lapsella paljon harrastuksia ja iltamenoja. Ihan ymmärrettävää, olen itse " joutunut" harrastamaan lapsena joka ilta jotain, muistan sen hirveän ahdistavana- oli menoja ja velvollisuuksia, vaikka olisi vain halunnut olla ja leikkiä.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että liika on liikaa, lapsilla monesti pitkät päivät hoidossa , koulussa jne.. illat pitäisi pääsääntöisesti pyrkiä rauhoittamaan oleilulle perheen kanssa.

ei ihme että nykyään on paljon levottomia lapsia.

" kenen harrastus" ?

Meillä ei kärsitä, mutta tiedän paljon perheitä, joissa kärsitään. Ehkä vähiten ymmärrän sellaista harrastusta, jota harrastetaan 6 päivänä viikossa ja kuitenkaan ei ole mahdollisuutta alan ammattilaiseksi (esim. baletti, jalkapallo). Minusta jos harrastus on vain harrastamisen vuoksi, niin voisi vähän monipuolisemmin valita ne harrastukset eikä niin, että rasitetaan vaan pelkkää kroppaa (tai pelkkiä shakkihermoja tai mitä nyt vaan).



Meillä pojat harrastaa musiikkia molemmat kerran viikossa. Haluaisin molemmille jatkossa yhden liikunnallisen harrastuksen, mutta varsinkin näin uusperheessä koen, että viikot ovat tarpeeksi rikkonaisia jo muutenkin usein. Siksi isompikin käy usein vain ajoittain esim. uimakoulussa ja harrastaa muuten säännöllisen epäsäännöllisesti liikuntaa. Päiväkotiaikana meillä ei ole koskaan ollut harrastuksia, nyt kun olen kotona, niin harrastuksiin vieminen ei ole ongelma eikä niiden tarvitse olla myöhään illalla.

13-vuotiaalla on yksi harrastus mitä on harrastanut jo vuosia. Kaikenlaista on kyllä kokeillut, mutta lopettanut, ja tämä yksi on jäänyt.

Kuopus on vasta 5-vuotias. Ei harrasta vielä mitään, ellei sitten meidän uinti- pyöräily- ja luistelu tuokioita oteta mukaan.

Ehdotan jossain vaiheessa jotain, ellei poika sitä ennen ole itse ehdottanut. Vielä ei ole mikään kiire harrastamaan.