Hansuliini
En sitten keksinyt mitään vetävää nimeä pinolle, mutta kaippa se näinkin voi alkaa.
Jokos sinulla on menkat alkaneet? Täällä alkaa olla jo pahemmalta osalta ohi. Pitää varmaan tilata niitä netin ovistestejä, kun pitäisi alkaa tikutus jo viikonloppuna varmuuden vuoksi. Aiemmin ostin klinikalta, mutta en viitsi niin pitkää matkaa tehdä vain tikkuja ostaakseni, kun viikon päästä sinne on kuitenkin asiaa.
Minulla ei ole ainakaan todistetusti endoa, niille munatorvien tukkeumille ei virallista syytä koskaan löydetty. Olen ilmeisesti aika herkkä saamaan kiinnikkeitä, koska niitä tuntuu olevan runsaasti ja sektio on varmaan vielä laproskopioitten lisäksi pahentanut tilannetta. Minulla tosiaan jopa rakon liiallinen täyttyminen tuntuu ikävältä, sielläkin taitaa olla niitä kiinnikkeitä.
Mieliala on harvinaisen hyvä, ainakin vielä. Loma teki tosi hyvää ja toivuin yllättävän hyvin negasta. Olen kai jossain määrin jo tehnyt surutyön tämän asian kanssa viime vuonna, kun PAS siirrot oli negoja. Keväällä meni monta kuukautta hirveän masennuksen kourissa ennenkuin elämä taas alkoi näyttää mukavalta. Suhdekin siinä taisi kärsiä jonkun verran. Siksipä en halua enää siihen suohon vajota, vaan yritän keskittyä myös muihin asioihin elämässä. Piinailuaika voi alla vaikeaa, mutta nyt näitä negoja kokeneena senkin osaa aika hyvin ennustaa mitä tuleman pitää, eli ei sitten tule niin suurena yllätyksenä.
Meillähän pakkasessa on vain kolme alkiota, taitavat sulattaa ekana sen yksinäisen. Olen ajatellut kysyä jos vikassa siirrossa voisivat laittaa molemmat (jos selviävät), kun en tosiaan kaikesta huolimatta usko tähän PAS siirtoon kauheasti. Tosin viimetalvena tekivät pitkän viljelyn ja toinen kuukahti siinä, joten saattavat ehdottaa sitäkin.
Lisäksi, en ole taikauskoinen ainakaan tietoisesti, mutta olen joskus yli 10v sitten ollut ennustajalla ja osasi nämä meidän lapsiasiat ennustaa nappiin silloin. Ja sen mukaan lisää lapsia ei tulisi, ja nyt tämä typerä vanha asia pyörii päässä. Tiedän, että on ihan järjetöntä, mutta välillä pyörii mielessä, että yritetäänkö me nyt uhmata kohtaloa.
Mutta toivotaan, että positiivinen mieliala auttaa meitä molempia ja saataisiin ne syysvauvat!
t. Triina
Kommentit (38)
Mukavaa, että olet mukaan pääsemässä, menkat on tainnut jo alkaa? Ymmärrän kyllä täysin tunteesi, ettei huvita yhtään hormoneja popsia. Siksi tämä PAS kai tuntuu niin helpolta kun ei tarvitse omia systeemejä sotkea vaan selviää pelkillä lugeilla. Ja nekin aloitetaan vasta jos siirto onnistuu. Ja minä olen muutenkin aika hirviö ennen menkkoja, ei siihen kyllä enää mitään keinotekoisia apuja tarvita. Miten sinulla muuten menee tuo siirto ja muut hommat, kun on lääkkeellinen kierto? Tiedätkö jo nyt milloin siirto tulee, vai joudutko myös ovista metsästämään? Minä tilasin digitaalisen ovistestin, ajattelin ettei sitten tarvitse arpoa viivojen paksuutta.
Minulla edelleen mieliala ihan hyvä. Johtuu varmaan osittain siitä, että aloitin vuoden vaihteessa kuntoilun ja ruokavalion kevennyksen. Toi syksy ja IVF viisi kiloa elopainoa lisää, ja ajattelin että siitä on päästävä. Minulla on kummatkin IVFät lisänneet painoa, silloin ekassa tuli painoa kivat 25kg raskauden aikana, kun aloitin raskauden jo 5 extra kilolla. En tosiaan mitään himourheilua tai dieettiä harrasta, kunhan yritän herkkuja karsia. Mutta 1,5kg on jo lähtenyt, eli mukavalta tuntuu. Minulla on lisäksi erittäin suuri riski sairastua diabetekseen, siksi tuota painoa yritän vähän pitää kurissa. Oli raskausajan diabetes ja lisäksi sukurasite.
Lisäksi olemme taas hiihtomatkaa pohjoiseen suunnitelleet helmikuulle. Mies on sieltä kotoisin ja viihdymme siellä pohjoisen lumissa paremmin kuin täällä etelän mudassa ja vesisateessa. Kuten huomaat, olen yrittänyt keskittää energiaa ja ajatuksia kaikkeen muuhun, ettei ala elämä liikaa pyöriä taas tämän hoidon ympärillä. Jos ei tämä PAS onnistu, niin helmikuu pidetään varmaan taukoa, kun en halua kaikesta kivasta luopua ja kedkittyä päiviä laskemaan. Mutta katsotaan nyt kuinka tämä tässä alkaa sujua.
Minulla on kanssa vielä vauvakamaa jäljellä (ja äitiyskamaakin). Pistän ne keväällä kiertoon, jos tästä ei tule mitään. Mutta aina tuolla alitajunnasa pieni toivonkipinä on, että jos niitä vielä tarvitsisi.
Palaillaan,
Triina
Kyllähän täällä täti punainen tuli tänään kylään ja hormoonit tuolla pöydällä jo odottelee huomis aamua. Mulla on ultra kp11 eli pe. 25.1. (yleensä kp12-13, nyt osuu viikonlopulle), jossa katotaan limiksen tilanne. Siirto yleensä n. kp17. Eli reilu pariviikkoa tässä nyt limistä kasvatellaan. Ovista ei tarttee pongailla. Sen suhteen tää on helppo. Eikä mulle nää lääkkeetkään oon aiemmin sivuvaikutuksia tehny. Ainut miinuspuoli on, että endo ei tykkää. Luget alotan muistaakseni 3pv ennen siirtoa.
Jännä kun lukaisin kirjoituksesi, niin minullekin tuli jotenkin positiivinen mieli :) Täytyy nyt vaan tosissaan yrittää unohtaa nega-ajatukset ja laittaa kaikki peliin!! Miehelle kyl tänään tuumasin, kuten sinullekin että ahistaa ruveta popsii hormooneja, kun tietää kuitenkin et mönkään menee. Mies tuumasi, että mitäs sit alotat. Samansuuntaiset kai ne oli ajatukset sillonkin, kun lähettiin 3.ICSI:hin, jolloin sitten onni potkaisi. Itse en todellakaan jaksanu uskoa onnistumiseen. Ehkä on kuitenkin parempi pieni pessimismi kuin täysin optimismi, ettei tipu liian korkeelta, jos nega tulee.
Mieki oon kuntoillu täs joulun jälkeen aiempaa enemmän. Sauvakäveltyä on tullu lähes päivittäin. Mullakin hoitojen aikaan yleensä pari kiloa paino nousee. Nyt pitää yrittää kuntoilla et kilot pysys jotakuinkin kurissa. Mulla ei varsinaisesti ylipainoa oo, en oo laiha, mut normaalipainoinen. Odotusaikana tuli 13kg, jotka on kyl karissu aika mukavasti...toki jenkkakahvat löytyy :) Ei meikä varmaan ikinä saa kroppaa samaan kuntoon, kun ennen odotusta. Ja tokko tuo on tarviskaan. Kuntoilu on auttanu endoonkin sikäli, että en nytkään menkkojen alkaessa tarvinnu yhtään särkylääkettä.
Vai pohjoisen lumille aiotte...sehän on kiva juttu, että reissu odotettavissa. Meillä ei lomalle mitään suunnitelmia. Mieheni vaihtoi työpaikkaa syksyllä, niin hänellä ei lomaa nyt talvella olekaan. Etelä-Suomessa ois kiva käydä moikkaa kavereita, mut saa nähä millon tulee lähdettyä. Myö ei pitkiä reissuja pikku-ukon kans oo tehtykään, joten kyllähän se ois jo paikallaan. Sitä kun on viikot töissä, niin eipä sitä hirveesti jaksa viikonloppuna reissata.
Jaahas...kai tästä ois lähdettävä " yöpuulle" , jotta jaksaa taas huomenna ahertaa :)
Palaillaan!
Hanna
Mitäs kuuluu? Meillä juniori on pitänyt minut niin kiireisenä, että en ole edes koneelle ehtinyt ennen tätä. On joku terrorikausi menossa, kaikkea on sotkettava ja mieluiten sekaisin. Kylppäri on lempipaikka, oli hakenut tuolin ja saanut käsiinsä cif hankausnesteen, hammastahnan, talkin ja 4 rullaa vessapaperia. Ja onnistunut kaiken puristamaan ihanaksi sotkuksi lattialle. Meinasi varmaan, että meillä on liian likaista ja auttaa vähän siivoamisessa. Jostain syystä heti kun silmä välttää on vastaavissa touhuissa, ja on nopea. Pistää kyllä miettimään, että onko ihan viisas, kun haluaa taas tämän hulabaloon aloittaa alusta.
Sää on kurja, saisi aurinko paistaa. Pikkasen on alkanut jännittää, että mitenköhän tämä menee, osuuko ovis oikeaan päivään ja selviääkö alkiot sulatuksesta. Muuten on aika odottava asenne, ainakin vielä. Toivottavasti ei mitään masennuksia tulisikaan.
Unohdin joskus aiemmin vastata siitä pitkästä vieljelystä kun kysyit, että klinikalla sitä ehdottivat. Jännä juttu siinä oli, että niistä kahdesta se heikompi, joka olisi laitettu roskiin, alkoi jakautumaan hyvin ja se parempi kuukahti toisena päivänä sulatuksen jälkeen. Valitettavasti vaan tuli nega siitäkin, tosin minulle sattui eräs ikävä ja stressaava juttu pari päivää siirron jälkeen ja olen kovasti miettinyt olisiko se aiheuttanut negan. Mutta mistäpä näitä tietää.
Nyt täytyy taas kiitää keittiöön katsomaan mitä juniori on siellä touhuillut.
Triina
Työviikko jälleen takana päin...kyl se on paras päivä viikosta tää perjantai :) Tänään olikin niin paljo energiaa, että siivosin koko huushollin töiden jälkeen. Pikku-ukkeli meni mummolaan yöks, ni oli tarkotus siivota vasta aamulla. Mutta mikäs sen mukavampaa, kun heräillä aamulla rauhassa puhtoisessa kodissa :)
Mie alotin Zumenonit keskiviikkona...mitään oireita ei oo ollu. Endo vaan ei tykkää, kun tiputtaa taas. Oli kyllä ihmeelliset menkatkin, niukka vuoto kesti kaksi päivää (yleensä 5, josta pari päivää aika runsasta vuotoa) ja sit alko endotiputtelu. Täytyy vaan toivoa, että tää tiputtelu loppus pian. Välillä kun sitä on yli kierron puolivälin. Miusta tuntuu et nuo Zumet vaan lisää sitä. Tänä aamuna otin kaikki 3tbl:a kerralla vaik klinikalla sanovat, että kannattaa jakaa ettei tuu paha olo. Eipä tullu. Ärsyttää kelloa kyttäillä ettei vaan unohu ykskään lääke. Huomenna pitäs sit taas laittaa se Estradot laastari...kohta on taas ihan oikeesti hormoonihirviö :) Voi mies parka...
Vai riittää sitä teilläkin juniorin kanssa vauhtia :) Mullakin välilllä samansuuntaisia ajatuksia, kun pikku-ukkeli oikein kokeillee, että vielä tähän toinen...hih. Mielenkiinnolla odotan sitä kolmen vuoden uhmaa, kun kaksvuotiaan kanssakin on välillä ihan mukavasti haastetta. No, mutta vauva on tietysti tervetullut, jos sellainen vielä meille suodaan. Nyt tuntuu, että se vauva-aika meni ihan mielettömän nopeesti.
Sulla alkaa olla sitten jännät hetket...oviksen pongaus jo käsillä. Sie pääset sit kohta siirtoon :) Mulla siirto vasta parin viikon päästä...mutta, perästä tullaan.
Onnea oviksen pongailuun & mukavaa viikonloppua!
Hansuliini
ettei karkaa kovin kauas :) Mitä sinne kuuluu? Joko pongasit oviksen?
Hansuliini
Juniori oli nimittäin päässyt koneelle ja onnistunut jumittamaan sen kokonaan. Nettipimennossa on oltu monta päivää, nyt onneksi mies sai koneen taas pelaamaan.
Ja paljon on ehtinyt tapahtuakin. Maanantaina lääkärissä 19mm munasolu ja hyvännäköinen limakalvo, ja eilen tuli ovishuippu. Eli hermostuttavat hetket edessä, perjantaina olisi tarkoitus mennä siirtoon. Nyt on alkanut taas jännittämään, lähinnä sitä päästäänkö sinne saakka ja onnistuuko sulatus.
Mieliala on ihan ok, suhteellisen positiivinen ja tietenkin plussaa toivon. Mutta sitten kuitenkin katson kalenteria ja mietin jo milloin tulee menkat ja mennään viimeiseen siirtoon jos nyt sinne edes päästään. Eli alitajunnassa olen jotenkin valmistautunut tulokseen, tämä on nyt tässä ja muuta mietittävää on keksittävä tulevaisuuteen. En tiedä onko jonkunlaista itsesuojelua. Mutta vielä ei masennuksen pohjamudissa ryvetä, joten hyvä sekin.
Mikäs sinulla on tilanne ja mielialat?
t. Triina
Kyllä ne nuo pienet temmeltäjät kerkee...meilläkin tää aparaatti melkoinen kiinnostuksen kohde...nyt onneks vähä laantunut. Kaikki mikä on kiellettyä on kivaa :D Sullahan on siirto jo lähellä...onnea matkaan!!! Täällä ihan positiivisin mielin. Mulla lääkkeistä ei edelleenkään mitään sivuvaikutuksia, joten sen suhteen ihan hyvin menny. Endokaan ei oo kovin kipuillut, ainut miinus bointti et tänä aamuna vähä tiputti, mut toivottavasti ei jatkuisi kauan. Mulla huomenna se limiksen tsekkaus ultra ja toivottavasti siirto ens viikolla.
Eilen oli veljen perheellä np-ultra, jotenkin tuntuu niin ihanalta seurata heidän onnea :) Kyseessä on siis esikoinen, joten kaikki on heille uutta. Kyllähän tässä todellakin nyt onnistumista toivoisi itsellekin. Olishan se ihana olla vielä kerran elämässä äippälomalla. Jalat maassa kuitenkin mentävä...ei uskalla hirveesti toivoa elätellä. Vaikka nyt päätinkin raskautua :D :D :D Heh heh, helpommin sanottu kuin tehty.
Mutta onnea sulle kovasti vielä huomiseen ja toivotaan, että saat matkalaisen/matkalaiset kyytiin. Siirretäänkö sulle yks vai kaks?
Palaillaan!
Hansuliini
Pikaisesti, kun tämä onneton aparaatti vihdoin päästi kirjautumaan. ei tainnut tulla masiina kuntoon yhdellä korjauksella.
Eli tänään oli siirto ja kaikki meni hyvin. Yksi sulatettiin ja se selvisi, kaksi on vielä yhdessä oljessa. Olo on toiveikas, vaikka ensiviikolla sen varmaan jo alkaa tuntea onko menkkaoireet tulossa vai ei. Nyt ei tietenkään tunnu yhtään mitään.
Mites sinun ultra? Toivottavasti pääset pian siirtoon, niin pääset ainakin piinailemaan.
Tsemppiä kovasti, pakko mennä nyt. Yritän kirjoitella myöhemmin paremmalla ajalla, toivottavasti tämä onneton masiina suostuu yhteistyöhon. Mutta lukemaan pääsen hyvin, kirjautuminen on ongelma, eli tule kertomaan kuulumisia!
Triina pp0 (uskomatonta, että taas ollaan piinailemassa)
Hieno juttu, että siirto takana. Onnea ja tarrasukkia nyt kovasti teille matkaan!!!
Täällä ultrassa käyty, limis nyt 7mm. Siirto olisi keskiviikkona, lääkitys jatkuu samoilla annoksilla ja iki-ihanaiset Luget kuvioihin huomenna. Jotenkin eilen tuli vähä " ahistunu" olo klinikalla käynnin jälkeen. Lääkäri oli vähäsanainen, kertoi että ultras näky reilun 2cm:n kysta. Ekaks sano, että olisi sellainen joka häviää itsestään. Sit katto kuitenkin tarkemmin ja epäili endokystaksi joka siel on jo ennenkin ollu. Mitat vaan näkyy heittävän melkoisesti, kun lääkärit vaihtuu. Ei kuulemma haittaa hoitoa. Onnistumismahikset meillä varmaankin hyvin minimaaliset. Mutta...toiveikkaana kuitenkin. Täytyy vaan nyt toivoa, että siirtoon päästään keskiviikkona ja sit piinailemaan. Tänään jo paremmat fiilikset...tuli tuos eilen " puhdistettua ilmaankin" isännän kanssa...kummasti helpottaa ku saa purkaa hormoonihöyryjä :D
Mukavaa viikonloppua! Palaillaan!
Hansuliini
aamulla en päässyt koko sivuille.
Ikäviä että näkyi se kysta, toivottavasti ei nyt kuitenkaan kaikkia mahiksia vie. Minulla oli muuten ekassa IVFssä iso ja kivulias kysta, ja silloin mietittiin voiko hoitoa jatkaa. Jatkettiin kuitenkin ja oli hävinnyt/kutistunut siirtoon mennessä ja siitä siirrostahan tuli se onnekas plussa. Eli toivottavasti menee hyvin, vaikka tiedän kyllä, että itse sitä jotenkin tuntee kroppansa aika hyvin, kun on niin paljon joutunut kaikenlaista läpi käymään.
Peukut on pystyssä että kaikki menee putkeen ja pääsette siirtoon!
Täällä on jotenkin sekavat olot, ainakin verrattuna aiempiin siirtoihin. En jaksa ajatella asiaa koko ajan, kun aiemmin se pyöri koko ajan mielessä. Siirtokin oli sellainen pikainen toiminpide, kuin olisi verikokeessa käynyt ja sitten ryntäsin junioria hakemaan hoidosta. En jäksanut edes kysellä millainen alkio oli, jotenkin tuntui että mitä väliä kun tähän saakka ihan hyvistäkään ei ole mitään tullut. Siinä mielessä huomaan jonkunasteista hermoilua, että syöminen on taas mennyt överiksi tänään ja eilen. Olen tosiaan mukavasti pudottanut jo 2,5kg ja olo on jumpan ja ulkoilun ansiosta ollut hyvä, nyt sitten vähän mietityttää mitä voi tehdä. Mitä tarkoittaa kuuntele kroppaasi, jos jumpassa tehdään vatsalihasliikkeitä, niin tottakai ne tuntuu. Eli eikö saa tuntua normaaleja juttuja vai tarkoittaako se jotain erityisiä vihlaisuja? Jollain tasolla odotan, että tämä piinailu ja seuraava siirto on pian ohi, että pääsen taas täysillä jatkamaan elämääni. Ja sitten pistän pisteen iin päälle ja luovun kaikesta vauva-ja äitiyskamasta.
Taitaa kuulostaa synkemmältä tuo teksti kuin mitä olo oikeastaan onkaan. Mutta kai se on sitä luopumisprosessia, jossa on jo aika pitkälle edetty. Ei sen puoleen, etteikö meille vauva olisi tervetullut ja todella toivottu. Jos sellainen ihme sattuisi, että plussa tulisi, niin kattoon varmaan hyppäisin. Minulla menkat pitäisi normaalikierron mukaan alkaa reilun viikon päästä, eli ensiviikonloppuna varmaan jo tiedän tekevätkö menkkaoireet tulojaan. Enää en jaksa siinäkään asiassa itseäni huijata, että voisi plussa tulla jos menkkaoireet on päivänselvät.
Tulipa taas jaariteltua, tämä on kyllä hyvä paikka purkaa näitä ajatuksia, kun ei tästä oikein voi julkisesti puhua, kun ei olla hoidoista kerrottu.
Mukavaa viikonloppua!
Triina pp1
Mie kotosalla, kun pikku-ukko kipeenä :( Viime yönä oli varmaa 40:s kuume, ku oli ihan tajuttoman kuuma. Lisäks hirvee yskä, niin eipä sitä paljon nukuttu meillä viime yönä. Aamulla oli viel lämpöä, mut nyt ei ollu ku meni päikkäreille.
Kuis on piinailu lähtenyt käyntiin?
Mulla näköjään kroppa " reistailee" taas kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten menee näköjään pienimmätkin onnistumismahikset. Eli ekaks pamahti taas hiivatulehdus ja eilen alko tiputtaa oikeen solkonaan. Tänään onneks vähä rauhottunut...ilmeisesti munasolu irtos eilen ja se saa jotenkin tiputtelun riehaantumaan. Muutenhan mulla ei tiputteluja juuri tässä kierrossa oo ollu. Täytyy vaan toivoa, että loppus ennen keskiviikkoa. Kaiken lisäks taitaa viel flunssa tulla. Ei kai se flunssa/kuume ole este siirrolle? En ees jaksa moista klinikalta kysäistä. Saavat kyl siirtää vaikka mikä tauti olis, ku on taas noita hormooneita tullut vedettyä.
Mulla on ihan samansuuntaiset ajatukset vauva/äitiyskamojen suhteen. Itseasiassa äitiysvaatteet raivasinkin jo vintille toissa viikonloppuna. Vaikka sitä plussaa sisimmässään kuinka toivoo, niin toisaalta tekee jo luopumistyötä. Mie myös aion myydä kesällä kaikki äitiys/vauvakamat. Sit saa alkaa keskittyä elämiseen ja nauttimaan siitä :) Miusta ei oo enää yhtään mukavaa, että elämä pyörii hoitojen ympärillä. Pakkohan ne pakkasukot on siirtää, kun niitä kerta viel on. Sit piste ii:n päälle.
Jaahas ukkeli tais herätä...ei saa oikein nukuttua, kun niin yskittää :(
Palaillaan!
Hansuliini
Toivottavasti teillä pikkuinen alkaa jo parantua. Rikkonaiset yöt varsinkaan ei ole mitään herkkua. Meillä juniorilla kanssa tahtoo nenä vuotaa jatkuvasti, onneksi ei ole kuumetta (koputan puuta). Meillä tosin on influenssarokotus annettu, joten siltä ainakin pitäisi säästyä.
Täällä muuten ei mitään kummempaa. Ei ole tuntemuksia puoleen eikä toiseen, toisaalta ne menkkaoireet alkaa tulemaan vasta viikonlopun aikana. En ole jaksanut hirveästi miettiä tekemisiä tämän piinan aikana, vaan olen jumpassa käynyt ja jättipainavia kauppakasseja reuhtonut. Ja meidän juniorikaan ei ole kevyimmästä päästä. Jotenkin ärsytti ajatus taas rajoittaa elämäänsä pariksi viikoksi, joten päätin että elelen ihan normaalisti. Eiköhän se kiinnittyminen tapahdu jos on tapahtuakseen.
Luget on alkannet aiheuttaa oireitaan heti lauantaina kun ne aloitin, rintoja nipistelee ikävästi melkein yhtenään. Ärsyyntymiskynnys on hieman matala, en tiedä johtuuko lugeista vai tästä piinailusta. Ja mies on taas niin positiivinen että.... Olisi tehnyt mieli käydä siirrossa hänelle kertomatta, niin ei koko ajan kyselisi tuntuuko siltä että olen raskaana.Kivahan se on että on mukana ja kiinnostuntut ja tiedän hänen todella haluavan vauvaa, minua vaan ärsyttää ajatella, että joudun taas aiheuttamaan pettymyksen kun tästä minun kropasta nämä viatkin löytyvät eikä se suostu raskautumaan.
Mutta vielä on kaikki mahdollista, eli lippu on korkealla!
Joko sinua on alkanut jännittää tuleva siirto? Teillähän jäi aika saalis pakkaseen, että siinä mielessä on hyvät mahdollisuudet. Kovasti odotan sinua jo piinailemaan kanssani. Koitahan pitää positiivista mielialaa yllä!
t. Triina pp4
Kiva lueskella kuulumisiasi :) Toivotaan, että menkkaoireet pysyvät loitolla ja raskausoireet tulevat kuvioihin! Lähipäivinähän se pikkuinen tarraa kiinni!!! Mie en jotenkin osaa enää siirtoakaan jännittää. Huominen on jo kymmenes kerta...huoh. Toivon vaan kovasti, että kahden alkion siirtoon päästäisi. Mikä ihme siinä on, että tuoresiirron jälkeen sitä on paljon luottavaisemmin mielin kun pas:n jälkeen?? Toki tietty pas:kin jälkeen toivoo onnistumista...mutta kun...you know :)
Pakkasessa meillä tosiaan on ne 7 alkiota, mutta saa nähä huomenna montako olkea ovat joutuneet sulattamaan. Tiputtelu mulla onneks hellittäny, ihan vähä tuli aamulla. Toivottavasti loppuu tänään kokonaan.
Mie käytin tänään pikku-ukkoa päivystävällä sairaanhoitajalla, kun kuume edelleen korkeella. Korvatulehdushan siellä vasemmassa korvassa jyllää. Sai onneks kuurin, joten josko se alkaisi kohta helpottamaan, toivottavasti. Huomisen oon vielä kotona (paitsi siirron ajan :) ja sit vuoron vaihto, saa pikku potilas parannella itseään isin kanssa loppuviikosta.
Palaillaan taas!! Plussaisia tuulia sinne ++++++++++
Hansuliini
Taalla jannityksella odotetaan siirtokuulumisia! Toivottavasti kaikki meni hyvin!
Juniori on taas pelaillut koneella, ookkoset on jonnekin kadonneet, koita saada silti selvaa. Minulla eilen oli ihan megaluokan paansarky, ei kaksi panadolia tuntunut missaan. Ja tietenkin miehella oli viela iltamenokin ja juniori vaistosi etta halusin hanet ajoissa nukkumaan joten kaikki meni tietty plorinaksi. Tanaan onneksi on helpottanut, kavin pilateksessa ja tein kunnon venyttelyt. Minulla nuo luget aiheuttavat nyt tosi voimakkaita sivuoireita. Paansaryn lisaksi olen jo useana paivana ollut tosi vasynyt, voipi tietysti osittain johtua surkeista keleista, ne kylla masentaa kenet vain.
Minulla tahan siirtoon kaksinkertaistettiin lugeannos, on 2x2 paivassa, kun aina aiemmin ollut 2x1 naissa luonnokiertosiirroissa. Eli saattaa siitakin johtua nama tavallista voimakkaammat oireet. Tuoresiirroissa on ilmeisesti jo niin sekaisin kaikista mahdollisista hormoneista, ettei luget tunnu missaan, mutta luonnokierroissa on aina aiheuttaneet sivuoireita. Annoksen tuplaamiseen paadyttiin lyhyen luteaalivaiheen takia, menkat alkaa yleensa jo 10-11 paivaa ovulaatiosta. Taytyy nyt toivoa etta tama tuplakarsimys auttaa asiaa.
Mieletonta, etta sinulla jo 10 siirto. Minulla vasta 5 ja olen jo ihan kypsa tahan hommaan. On se niin vaarin ettei tama juttu onnistu pelkalla peittojen pollytyksella, se olisi niin kovin helppoa.
Uutisia odotellen,
Triina pp5
Kylläpä teidän juniori tosissaan ehtii...hauskalta näyttää tuo sinun kirjoitus :) Toki sain selvän.
Sit siirtokuulumisiin...täytyy sanoa, että tänään kyllä " söi miestä" ihan urakalla. Eilen olivat sulattaneet kolme alkiota, joista kaksi oli heit tuhoutunu ja yksi jakatunut yön aikana kuusi soluiseksi. Siinäkään solun reunat eivät näkyneet selvästi, joten roskiin. Olivat päätyneet siihen, että tänään ottivat sulamaan kaksi alkiota, jotka kestivät hyvin sulatuksen. Näin ollen matkaan lähti kaksi pikkuista, molemmat kakkosluokkaa toinen 4- ja toinen 5-soluinen. Niiden jakaantumisestahan ei nyt todellakaan tiedä, toivottavasti jakaantuvat ja kiinnittyvät nyt normaalissa olosuhteissa. Eli nyt meillä ei ole pakkasessa enää kuin kaksi pakkasukkoa/akkaa. Se siitä suuresta alkiomäärästä. Mahdollisuudet pikkukakkoseen todellakin ovat vähissä :(
Olin päivällä tosi maassa...sitä kun ekaks niin iloitsee, että kerrankin saatiin pakkaseen hyvä määrä alkiota. Niin sitpä käykin kato kerralla. Toiveikas toki täytyy olla... mut, nyt se luopumistyö vasta alkoikin. Mieheni tokaisi vaan, että eihän me tarvita kuin yksi. Kunpa sitä osaisikin ajatella aina niin positiivisesti. Toisaalta on hyvä, että alkiot näyttivät heti että niistä ei ole elinkelpoisiksi kuin se, että olisin taas turhaan popsinu hormooneja.
Jos ne viimeiset huurunenut pitää hakea kyytiin, niin sit kyllä toivon luonnolliseen kiertoon. En enää yhtään vedä ylimääräisiä hormooneja.
Meillä tosiaan kyseessä 5.ICSI:n eka pas, joten siirrot menee jo ihan rutiinilla. Mulla Lugeja menee 2x3...niitten kans ei kyl oo yhtään kiva pelata.
Harmi kun sulla päänsärkyä...jos se on jo merkki alkaneesta raskaudesta :) Toivotaan niin. Mie nauroin eilen miehelle et mie sitä osaan kuvitella ne raskausoireet vaik siirtoa ei ollu ees viel ollu :) Taito se on sekin...hih.
Kumpa saisin nukkua seuraavat kaksi viikkoa...menis aika paljo nopeemmin :)
Toivossa on hyvä elää sano lapamato :)
Hansuliini pp0
Olipas teillä aikamoinen kato käynyt, ei varmaankaan tuntunut kovin kivalta. Mutta onneksi siirtoon pääsitte ja vielä kaksi saitte kyytiin. Nyt vaan toivotaan kovasti että viihtyvät uudessa pesässään ja päättävät sinne majoittua 9 kuukaudeksi. Meillä on sitten ihan sama tilanne edessä kuin teillä, yksi siirto jäljellä, yhdessä oljessa kaksi alkiota. Ja meillä ne on ne kaikkein rupusimmat tapaukset. Joten kuten sanottu, luopumistyö on jo nyt käynnissä.
Olishan se vauva niin kiva, mutta todellinen usko mahdollisuuksiin ei ole hääppöinen. Itsellä ei ole oikeastaan mitään oireita tällä hetkellä, ei edes erityisempiä lugesellaisia. Eikä onneksi menkkaoireitakaan, mutta kuten sanottu, odottelen niitä vasta viikonloppuna. Varmaan jos ensimmäinen finni paukahtaa naamaan niin katson pelin menetetyksi. Hassua, joskus silloin kun ekoja siirtoja tehtiin, laskeskelin milloin vauva mahdollisesti syntyisi, ja nyt taas tutkin kalenterista milloin on mahdollista tehdä seuraava siirto.
Täällä ihana auringonpaiste ja ulkoiltiin juniorin kanssa koko aamu, joten positiivisia ollaan ainakin tällä hetkellä. Nyt jo alkanut pyöriä mielessä, että milloinkahan sitä ekan kerran testailisi (olen testailufriikki) ja kun kaapissa on vielä niitä netin halpistestejä. Ja eihän niitä hirveästi tarvi säästellä, kun on enää mahdollisasti yksi siirto edessä.
Kovasti tarrasukkia sinnepäin!
t. Triina pp6
Kiva kuulla, että päänsärky sinulla helpottanut. Voi teitä onnellisia, kun saatte nauttia päivällä auringonpaisteesta :) Kieltämättä keli kyllä houkutti tänään ulkoilemaan, illalla vasta pääsin lenkille kun tulin töistä. Sie vissiin oot viel hoitovapaalla? Mie oon puurtanu jo yli vuoden. Äippäloman jälkeen läksin töihin.
Täällä jo paremmat fiilikset, eihän noita menettyjä alkiota passaa ruveta pitkäksi aikaa suremaan. Eihän tää eka kerta ollu kun näitten asioitten kans saa pettyä. Sillon, kun ukkeli sai alkunsa meillä saatiin 13 munasolua, joista vain 4 siirtokelpoista, joten vähän samansuuntainen tulos vaikkakin pakkaseen asti tällä kertaa pääsi enemmän. Muistan kun menin sillon tuoresiirtoon, niin minua harmitti suunnattomasti vähäinen alkioiden määrä. Mutta...nyt ei piitata alkioista vaan todellakin toivotaan, että meillä molemmilla onni potkaisee tällä kertaa!!!!!!!!!!!!
Vai sinuakin testit houkuttaa kaapissa, sama täälläkin :) Mie oon vähä jo mietiskelly et, jos jaksas piinailla sinne pp12 saakka ja sit testailis eka kerran...on nimittäin meitin 3-vuotis hääpäivä. Mikäpä ois ihanampaa kuin saada silloin kaksi viivaa tikkuun. Eihän sitä ees tiiä et päästäänkö sinne pp12 saakka. Mulla kun tahtoo olla niin, että vuoto ei pas:n jälkeen ala ennen kuin lopetan Luget. Mieluummin se vuoto saisi sitten tulla ajallaan, jos raskaus ei ole alkanut. Täällä kun on klinikan ohjeistus vielä sellainen, että jos vuoto ei ala niin pitää testata pp16 vielä uudelleen, ennen kuin saa lopettaa Luget.
Kun kerroit kovasta päänsärystä, niin mielessäni mietin että sinun elimistösi ei varmaan mitenkään sietäisi tällaista hormoonimäärää, minkä minä joudun päivittäin ottamaan: Zumenoneja 3tbl/pv, Estradot-laastarin vaihto 3pv:n välein ja Luget 2x3. Lääkitys jatkuu muuten testipäivään saakka, paitsi laastareita ei tarttee vaihtaa enää kuin yksi. Mulla näistä ei oo koskaan tullu mitään sivuvaikutuksia. Ai niin...tietty, jos isännältä kysytään niin on :D :D :D
Palaillaan!
Hansuliini pp1
Piinaa, piinaa...
Kyllä aika taas matelee hitaasti. Ei millään jaksaisi odotella. Minä varmaan testailen ekan kerran jo pp10, maanantaina, niin ei sitten tarvi miettiä asiaa koko viikkoa. Kai tuo herkkä testi jo silloin jotain näyttää. Tai sitä negaa varmaankin.
Vai on teillä hääpäivä tulossa. Mikäpä sen ihanampi uutinen kuin plussasellainen hääpäivänä. On teilläkin aikamoinen avioliitto ollut, nimittäin tätä hoitorumbaa koko ajan. Meillä jo 13v. takana, joten on ehditty vähän muutakin touhuilla ennen kuin alamäki alkoi vajaa 5v. sitten ekan kohdunulkoisen muodossa. Siis avioliitto on ihan kunnossa, mutta tämä rumba on kyllä välillä koetellut suhdetta.
Minä tosiaan olen kotona ja olen nauttinut tästä ihan suunnattomasti. Ei olisi mitään sitä vastaan, että homma jatkuisi äitiysloman muodossa syksyllä. Vahinko ettei nämä jutut aina suju niin kuin haluaisi.
Oireista: eilen oli sellaista menkkamaista tunnetta alaselässä, tänään ei ole tuntunut mitään. Muuten ei oikeastaan mitään. Äksy olen ollut siirrosta saakka, joten sitä ei voi menkkaoireeksi laskea, taitaa tämä juttu vain taas jotenkin ottaa hermoon. Ei käy kateeksi sinun hormoonimäärät, ei ole kiva jatkuvasti sekoitella kroppaa vaikka millä. Minulla tuo IVF meni yllättävän kivuttomasti, lyhyt kaava tuntui tosi vaivattomalta pitkään verrattuna. Minä kärsin silloin synarelasta suunnattomasti, ja kun sitä ei ollut niin ei ollut mitään niin hirveitä oireitakaan.
Eli täällä piinailu jatkuu, piiiitkäää pinnaa sinnekin!
t. Triina pp7
Alkaa hienolta näyttää jo nuo sinun piinispäiväsi...jo puolessa välissä :) Mulla endo kipuillu tänään melkoisesti...joo uskotaan...elimistö valmistautuu tulevaan raskauteen :D :D Tässä vaiheessa piinistä on helppo olla viel positiivinen...ootahan ni ens viikol on jo ihan toinen ääni kellossa. Jotenkin vaan tuntuu et pakko täs on nyt pitää lippu korkeella, kävi miten kävi. Mulle vaan meinaa iskee lentsu...päätä on särkeny tänään ja kurkku kipeä ja jotenkin tosi voimaton olo. Harmi vaan, jos menee viikonloppu sairastellessa eikä varmaan hyvää pikkuisillekaan pesän etsinnässä tee :(
On me seitsemisen vuotta samaa leipää syöty, mut naimisissa oltu kolme vuotta. Mutta suurimman osan kuitenkin yhdessä olo ajasta on elämä pyörinyt hoitojen ympärillä. Odotan jo ihan innolla elämää ilman hoitoja...suotiinpa se pikkukakkonen tai ei. Kyllähän tää kaikki rumba arvet jättää, mutta niidenkin kanssa oppii elämään. Ihanaa päästä nauttimaan elämästä ja siitä ihanuudesta mitä on saatu :)
Ootko muuten kiinnostunu puutarhahommista? Mie oon ihan hirvee puutarhamyyrä...ihan parasta terapiaa ollu tän kaiken keskellä. Nyt jo sormet syyhyy, kun kevätaurinko alkaa paistaa. Eihän tässä oo kun reilu kuukausi, niin saa laittaa ekat kukat kasvaa.
Mutta....palaillaan taas! Laitan jo nyt plussapeukkuja maanantaille!!
Mukavaa viikonloppua!
Hansuliini
Samahan se mikä meidän pinon nimi on...pääasia että kuulumiset tulee vaihdettua :) Miun kroppa temppuilee...aavistaakohan, että kohta taas tulee hormooneja :0 Siis kierto ei nyt ollukaan ihan kellon tarkka...huomenna varmaankin kp1 ja Zumet aloitan sit keskiviikkona. Tänään pari tippaa ruskeaa tuhrua näyttäny ja nytkin koskee ristiselkään ja välillä mahaan, niin että tekis mieli ottaa särkylääke. Vähässä kummassa en kyl ota. Jännä että aiemmin sitä on niin kuumeisesti oottanu vuotoa, että pääsis alottaa hoidon. Mut nyt se vaan ei jotenkin haittaa vaik kierto venyy.
Mie olin täs parina päivänä jotenkin tosi ahistunu. Ahistaa taas ajatuskin " hormoonihirviöstä." Tuntui viikonloppuna, että mikään ei huvita. Ajatukset on sitä luokkaa, että turhaan tulee kuitenkin taas lääkkeet popsittua. Ei tälle pessimistisyydelle enää mitää mahda. Endokivut on taas sitä luokkaa, että en usko onnistumismahiksia meillä enää olevan. Ihan ilman ennustajaa...hih. Kyl niitä ennustajan lausahduksia varmaan miettii. Mieki oon joskus ajatellu, että oispa kiva käydä jollakin, niin sais tietää, että onko tää kaikki yritys turhaa. Tosi uskottaviahan he varmaan ovatkin??
Mie oon jotenkin mielessäni tehny jo luopumistyötä vauvahaaveista, kuten oon varmaan aiemminkin jo kirjoitellu. Aattelin luopua kaikista vauvatavaroista kesä, kun veljen perhe saa esikoisen. Jos niin käy, että luonto päättää joskus toisin, niin saahan niitä sitten uudelleen hommattua. Mie en kovassa masennuksessa oo tän projektin aikana ollu, mut ennen pikku-ukkelin odotusta kieltämättä oli parisuhde koetuksella. Mieheni ei ole mikään paras " lohduttaja/hellittelijä tyyppi, vaan kaikkein paras kun asiasta ei liiemmin puhuta. Sekös meikäläistä välilllä ärsyttää. Ei meikä ainakaan osaa olla puhumatta asiasta, kun hoidot on menossa.
Ehdottivatko teille klinkalta pitkää viljelyä? Meille sitä ei oo koskaan kokeiltu. Nyt sanoin ite, että toivomuksena olisi 2 alkion siirto. Saa nähä sit joutuvatko sulattaa kaksi tai useamman oljen.
Mutta...nyt tästä taitaa tulla romaani :) Palaillaan taas!
Hansuliini