Mies ei halua toista lasta-mä oon ihan rikki

Kukaan ei ole tässä huijaamassa ketään. Miehelle olen kyllä kertonut, etten nyt syö pillereitä. Muutama vuosi sitten olimme ilman ehkäisyä ja silloin miehen painostuksesta söin katumuspillerit. Enää en söisi.

Minusta lapsen kuuluisi syntyä haluttuna, niin, että molemmat vanhemmat häntä toivovat. ap

esikoinen nyt pian 5v ja mies ei halua enää lisää. Ei ole tosin koskaan halunnutkaan toista. Minä olen itse nyt vasta lämmennyt ajatukselle. Kauheaa tappelua asian tiimoilta on ollut ja parisuhde hieman takkuaa jo ilman tätäkin " ongelmaa" . Minun kai täytyy antaa periksi. En voi kiristää miestäni isäksi ja sit se vasta olisikin ihanaa; kahden lapsen kanssa yksin, ilman tukiverkkoa.

lasta, mut mies aina pisti hanttiin. Yhden ainoan kerran sit oltiin ilman

kondomia ja heti tärppäs. Ei ukko pistänyt yhtään pahakseen.

Ja tämä kyllä on jättänyt minulle ison arven sydämeen;(

Päätin kuitenkin jäädä vaikka ei muutenkaan niin helppoa ole...Ja meillä esikoinen 6-vuotias,joka haluaisi myös sisaruksen,minä 39....

olet törkeä, jos jätät pillerit, kertomatta miehellesi, että harrastaa seksiä naisen kanssa, jolla ei ole ehkäisyä. Miehelläsi on oikeus kieltäytyä isyydestä ja erota, jos teet noin kieron tempun.

Ap kirjoitti:

Kiitos kommenteista edelleen.

Kukaan ei ole tässä huijaamassa ketään. Miehelle olen kyllä kertonut, etten nyt syö pillereitä. ap

Mieheni haluaisi vielä yhden, mutta minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset on tässä. Teenkö siis väärin miestäni kohtaan? Eikä naisella ole oikeus päättää omasta ruumistaan? Nainen kuitenkin kantaa lasta 9kk ja joutuu synnyttämään, niin mielestäni naisen oikeus kieltäytyä lapsesta on suurempi kuin miehen.



Meillä avioliitto tuskin kaatuu tähän sekkaan, mutta sitä kuinka paljon miehei kärsii tästä en osaa sanoa. :(

tulla raskaaksi kuin miehellä kieltää se.

Olen 37v. , eli aikaa ei ole kovin hukattavaksi jos mielii vielä lapsen saada. Meillä kyllä mies on rehellinen ja on sanonut nauttivansa elämän helppoudesta ja siitä et esikoinen on jo 8v. Eli melko iso ja itsenäinen lapsi jo. Hän sanoi ettei valvominen ja vaipparumba kiinnosta pätkääkään ja toisaalta kuulemma pelkää et lapsi olisi sairas tai tulisi jotain muuta vaikeutta.

Mä taas ajatelen niin et pelkää jäävänsä itse syrjään, eikä ole siihen valmis.

Osaan siis lukea=) Vaihda miestä, jos tuollainen ongelma on. jos ei mies vaihda sinua. .

Ystävälläni on lasten välillä iso ikäero ja mielestäni toinen lapsi muutti heidän perhe-elämäänsä dramaattisemmin kuin ensimmäinen lapsi. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki oli uutta, toisella kierroksella oli jo kerran päässyt hankalien vauva- ja uhmaikävuosien yli ja sitten piti taas aloittaa alusta.



Lapsilla ei myöskään ole kovin paljon yhteistä, vaan pienempi sisarus on usein isojen lasten leikissä " häirikkönä" . Koululainen haluaa katsoa TV:stä ohjelmia, jotka eivät nelivuotiaalle sovi, ja tästä tulee omat kärhämänsä, toisaalta nelivuotias haluaa katsoa pikkulasten ohjelmia, jotka eivät taas isompaa sisarusta kiinnosta.



Toivoisin kuitenkin, että pääsette tästä asiasta jonkinlaiseen " ajatusten kompromissiin" . Toisen täytyy luovuttaa, mutta luovuttavan osapuolen ei pitäisi tuntea, että hänen ylitseen on jyrätty. Olisiko jostain perheterapiasta tms. apua?

Nyt miehen pitäisi sitten suostua.



Olen kyllä samaa mieltä, että noin isolla ikäerolla tehtynä kahdesta lapsesta on hillittömän paljon enemmän työtä, kuten edellinen kirjoitti :/

Paitsi että ei sinun kannata enää lapsia hankkia, koska esikoisesi ja sen toisen lapsen välillä tulisi kuitenkin olemaan niin iso ikäero, ettei heistä ole mitään iloa toisistaan.

Vierailija:

Ystävälläni on lasten välillä iso ikäero ja mielestäni toinen lapsi muutti heidän perhe-elämäänsä dramaattisemmin kuin ensimmäinen lapsi. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki oli uutta, toisella kierroksella oli jo kerran päässyt hankalien vauva- ja uhmaikävuosien yli ja sitten piti taas aloittaa alusta.

Lapsilla ei myöskään ole kovin paljon yhteistä, vaan pienempi sisarus on usein isojen lasten leikissä " häirikkönä" . Koululainen haluaa katsoa TV:stä ohjelmia, jotka eivät nelivuotiaalle sovi, ja tästä tulee omat kärhämänsä, toisaalta nelivuotias haluaa katsoa pikkulasten ohjelmia, jotka eivät taas isompaa sisarusta kiinnosta.

Toivoisin kuitenkin, että pääsette tästä asiasta jonkinlaiseen " ajatusten kompromissiin" . Toisen täytyy luovuttaa, mutta luovuttavan osapuolen ei pitäisi tuntea, että hänen ylitseen on jyrätty. Olisiko jostain perheterapiasta tms. apua?

mutta minulla on 7 vuotta nuorempi pikkusisko ja meitä kahta läheisempää sisarusparia saa haeskella. Isompi sisarus jaksaa leikkiä pienemmänkin leikkejä vielä eikä siitä useinkaan tule tappelua niinkuin nuorempien sisarusten kesken, koska isompi osaa joustaa ja antaa pienemmän ohjata leikkiä. Ja sitten murkkuiässä on joskus helpompi jutella isosiskolle kuin äidille, niistä alapäänkin asioista. Nykymaailman videoilla noista telkkaohjelmistakaan ei tule ongelmaa. Se on just tasan niin hankalaa kuin siitä itse haluaa tehdä. Minulle pikkusisko on ollut rikkaus ja varsinkin nyt, kun isovanhemmat ja vanhemmat vanhenee ja alkaa tarvita apua, niin on ollut aika helppo sopia että kuka käy kenellekin ja mitä auttelemassa.

Te jotka sanotte, että isolla ikäerolla ei lapsia saa tehdä, niin millaiset ikäerot teidän lapsilla sitten on. Itsekin ajattelin että lapset pitäisi tehdä kohtuullisen pienellä ikäerolla, mutta elämä ei aina anna kaikkea mitä haluaa. Vanhimman ja nuorimman ikäero on 11 v ja keskimmäinen on siinä välissä. Eihän heistä kiinteiksi leikkikavereiksi juuri ole. Mutta isompi on aina leikittänyt pienempäänsä, vaikka ei voikaan leikkiä isompien leikkiä sisaruksen kanssa. Niitä voi leikkiä omien kaverien kanssa. Tässä on tutustunut paljon lasten kavereihin ja ei perheissä joissa on esim. 12 v tyttö ja 10 v poika lapset juuri keskenään ' seurustele' . Molemmat kulkee ihan omissa kavereissaan.



Itse olen 4 lapsen perheestä, jossa vanhimman ja nuorimman ikäero on 5 v. Ei olla todellakaan mitään läheisiä keskenämme, ei oltu itse asiassa edes lapsena, tapeltiin vaan keskenämme. Nyt kun vanhemmat sairastaa on meistä se apu toisillemme, että ihan yksin ei tarvitse vanhuksista huolehtia, vaan tietää että joku muukin siellä käy.

Meidän lapset ei tappele oikeastaan koskaan.



Me on 3 kertaa aloitettu alusta vaipanvaihdot, yövalvomiset jne. Tavallaan on rankkaakin, mutta ovat nuo lapset niin suuri rikkaus, että pois en antaisi päivääkään.

Ja en ihan ymmärrä tuota tekstiäsi. Oletko sinä itse se vanhempi sisarus ? Oletpa sinä ollut myöntyväinen pikkusisaruksen seuraneidiksi.

Vierailija:

Te jotka sanotte, että isolla ikäerolla ei lapsia saa tehdä, niin millaiset ikäerot teidän lapsilla sitten on. Itsekin ajattelin että lapset pitäisi tehdä kohtuullisen pienellä ikäerolla, mutta elämä ei aina anna kaikkea mitä haluaa.

ja on selvästi liikaa, jotta olisi kovin paljon yhteisiä leikkejä löytynyt. Tosin ovat tyttö ja poika, joten leikitkin ovat vähän erilaisia. Ei meillä mitään ongelmaa ole ollut, mutta eivät nuo _juurikaan_ yhdessä leiki. Tai sitten vanhempi joutuu joustamaan :/

Tuttavaperheen lähes samanikäiset pojat taas leikkivät keskenään koko ajan ja vanhemmat itsekin myöntävät, ettei juuri tarvitse tekemistä keksiä heille.

Mitä tulee tuohon kommenttiin, että elämä ei aina anna kaikkea, niin tottahan se on. Minäkin halusin pienellä ikäerolla, mutta kaksi keskenmenoa turmeli haaveet. SILTI voin sanoa, että pienempi ikäero olisi ollut parempi. Ei se sitä tosiasiaa muuta, vaikka ei saanutkaan mitä halusi !

mutta minä olen se joka ei halua enää vauvaa perheeseen! joten uskon että nämä syyt voi olla ne todelliset syyt sun miehelle, itse en ainakaan pelkää että jäisin syrjään tai muutakaan mutta en vain viitsisi alkaa vauvarumbaan ja sekin pelottaa että jos syntyisikin sairas tai vammainen lapsi, kuinka paljon elämä vaikeutuisi kun nyt on jo kouluikäinen itsenäinen lapsi ja aikaa muullekin kuin kotijutuille.

Mies olisi aikoinaan suostunut toiseen ap itse silloin ei. En ihan oikeasti ymmärrä miksi tässä asiassa naisen mielipide painaisi enemmän??



Ei se että nainen sen lapsen synnyttää tee hänestä yhtään enempää vaikutusvaltaista mikäli kerran on tarkoitus saattaa lapsi kahden vanhemman perheeseen, molempien rakastamaksi.

Kun kerran elämä on näin suunniteltua niin sen mukaan pitäisi pystyä elämään.



Ei ole kovin kypsän ihmisen ajatusmaailmasta sellainen, että jätetään mies ja rikotaan olemassa olevan lapsen koti vain sen takia, että äiti haluaa vauvan. Käsittämätöntä, että joku edes ehdottaa sellaista. Eikö teillä parisuhteella tai miehellä ole mitään muuta arvoa kuin se, että sen pitää toimia juuri niin kuin minä haluan? Ihmisen itsekkyys huipussaan.



Kehotan ap sinua keskittymään muihin asioihin. Voit vielä jossain vaiheessa ottaa asian esille ja pyytää miehesi perustelemaan oman kantansa. Mutta mikäli hän ei halua toista lasta, keskity olemassa olevaan lapseen. Eikä sinusta tule katkeraa vanhaa akkaa mikäli et itse kerää tuota katkeruutta sisimpääsi. Elämä on asennekysymys.

vauvan kanssa. Ymmärrän ap:n tunteet ihan täysin. Meilläkin oli sama tilanne vaikka uusioperhesellainen. Mulla ennestään 2 lasta, miehellä ei yhtään. Tykkää mun lapsista ja osaa olla niiden kanssa, mutta ei silti halunnut mun kanssa vauvaa. Tiesi kyllä, kun alettiin seurusteleen, että haluaisin vielä kolmannen lapsen. Se oli ollut haaveissa jo pitkään. Sitten mies sanookin, ettei hän halua lasta ja ettei sitä tarvitse mitenkään perustella. Kun ei halua niin ei halua, ei ole koskaan halunnutkaan. Se tuli mulle täytenä yllätyksenä. Olin kai jotenkin suodattanut sen puheet oman vauvakuumeeni läpi ja kuvitellen, että sekin haluais.



Olin todella masentunut ja onneton. Itkin melkein joka ilta. Ikääkin alkoi olla jo sen verran, että mahikset hupeni hupenemistaan. Lisäksi olen melkein menettänyt kohtuni myoomaleikkauksessa ja tiesin, että jo myoomat ielä palaa, niin se oli siinä. Ovi kiinni.



Lopulta en enää kestänyt sitä, että lapsettomuuteni syy oli siinä mun silmien alla, samassa sängyssä. Ilmoitin, etten voi elää näin. Jos se ei mun kanssa lasta halua, niin en voi olla sen kanssa enää yhdessä. Olin niin vihainen ja katkera. Annoin puoli vuotta miettimisaikaa. Oma olo helpotti heti. Olin tehnyt asian eteen jotain konkreettista. Mies antoi vauvaluvan sen puolen vuoden jälkeen. Nyt olen raskaana.