Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä teistä epäreilua?
10.01.2008 |
Hoidan 2-v ja 4-v lapsiamme kotona. Tänään miehellä oli iltamenoa ja oli kotona vain tunnin verran töiden jälkeen ja tuli joskus klo 19.30 takaisin kotiin. Sinä aikana, kun oli kotona, jutteli hetken (5-10 min) vanhemman lapsen kanssa ja muun ajan teki omia juttuja sekä syötiin kaikki yhdessä. Sen jälkeen lähti. Me käytiin lasten kanssa illalla ulkona ja kun tultiin kotiin klo 20, olin ollut 12 h putkeen lasten kanssa. Ei siinä mitään. Sallin ilomielin miehelle myös omia menoja. MUTTA kun sanoin miehelle, että hoitaa lapsille iltapuurot ja kun puurot jäähtyvät, lukisi vaikka muutaman kirjan, koska mun piti alkaa leipoa huomenna tuleville vieraille yksi marjapiirakka. Aloin etsimään reseptiä, eikä mennyt varmaan minuuttiakaan, kun mies tiuskaisi " Mitä sä sitten oikein teet?" Tarkoitti, että miksi en voi joko lukea lapsille tai tehdä puuroa, vaan hänen täytyy tehdä molemmat. Yritin selittää, että koska olen juuri tehnyt 12 h työpäivän lasten kanssa, aion leipoa nyt, ettei mun tarvitse tehdä sitä sitten illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan klo 21-22 jälkeen. Kamala riita tosta tuli! Mielestäni olin ollut ihan tarpeeksi lasten kanssa sinä iltana.
Toinen vaki riidanaihe on se, kun mies tulee töistä kotiin, eikä uhraa pienintä ajatustakaan lapsille. Sanoo vaan, että pärjäävät ilman aikuisen seuraa, eikä niiden kanssa tarvitse koko ajan leikkiä. Ymmärrän, että miestä väsyttää, enkä mäkään kannata sitä, että lasten kanssa leikitään koko ajan, mutta kun lapset ovat kuitenkin koko päivän odottaneet isiä kotiin ja ovat sitten ihan innoissaan, kun isi tulee, mun mielestä miehen pitäisi edes 15-20 min keskittyä lapsiin (jos ei jaksa lukea tai leikkiä, niin olisi edes heidän kanssaan ja LÄSNÄ), eikä maata mitään kuulematta ja näkemättä sohvalla. Sitten kun olisi antanut itsestään jotain lapsille, voisi mennä lepäämään ennen ruokaa ja lapset voisivat leikkiä keskenään. Jos mä olisin töissä, ei mulle tulis mieleenkään, että kun tulisin kotiin, käyttäytyisin kuin lapsia ei olisikaan =( Vaikka väsyttäisi, niin sitten mentäis lasten kanssa vaikka sängylle makaamaan ja möyrimään, paijaamaan tms.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (29)
Vierailija:
Mieheni oli aiemmin tosi paljon osallistuvampi isä kuin nykyään. Olin tosi ylpeä hänestä, kun leikki ja touhuili lasten kanssa niin paljon. Nyt on ehkä jostain syksystä asti ollut tosi poissaoleva. Vaikka on kotona, ei ole läsnä. Varmaan johtuu väsymyksestä (nukkuu tosi lyhyet yöunet, kun menee myöhään nukkumaan eli osittain omaa tyhmyyttä) ja sitten on omien sanojensa mukaan kyllästynyt. Varmaan enemmän muhun kuin lapsiin, mutta ikävä kyllä sen huomaa myös käytöksessä lasten kanssa. Veikkailin, että mies ois myös hieman masentunut, mutta omien sanojensa mukaan ei kuulemma ole.
Onko mies muuttunut jollain muullakin tavalla? Jotenkin mun korvaan särähtää tuo muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mutta ymmärrän erittäin hyvin, ettei isä heti töiden jälkeen jaksa olla pirteänä leikkimässä lastensa kanssa ja hulluna vääntämässä kotihommia, kun muija paistaa jotain piirakkaansa seuraavan päivän vieraille. Anteeksi vain, ap.
Tällä kertaa vähän aikaisemmin kuin edellisinä iltoina.
Tänään on ollut hyvä päivä. Mies aloitti aamun hieromalla mun hartioita aamupalapöydässä =) Oli päivällä paljon lasten kanssa ja mäkin sain jonkin aikaa olla rauhassa. Toivottavasti tämä hyvä suunta jatkuu pidempäänkin kuin pari päivää!
Ja Melballe vielä miehen muuttumisesta. En ole huomannut, että olisi muulla tavalla muuttunut kuin että on äkäinen, väsynyt, poissaoleva jne. Mutta tänään oli oma vanha itsensä ja yritän nyt itsekin käyttäytyä niin, että tilanne pysyisi hyvänä (eli yritän olla " nalkuttamatta" liikaa).
Itse kun tulen töistä väsyneenä, menen vaikka vaan olkkarin lattialle makaamaan, ja tenavat tulee innosta hihkuen kiipeilemään mun päälle. Se on tosi kivaa kaikille!
ja listiä koska ihan joka ikinen niistä on kelvoton paska. Sitä mieltä minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tosiaan kannattaisi keskustella miehen kanssa siitä, mikä onkaan tärkeää. Miten vain löytäisi sen hetken, jolloin siitä ei tule riitaa? Ja miten muistaisi puhua syyttelemättä ja vain asiasta. Ei ole helppoa mutta mun mielestä sä olet oikeassa.
Vierailija:
ja listiä koska ihan joka ikinen niistä on kelvoton paska. Sitä mieltä minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aapeen tulisi muistaa, että mies on töistä väsynyt ja hänellä on myös oikeus levätä töiden jälkeen, ennen kotitöitä. Toki niihin molempien tulee jollain tapaa osallistua. Etkö olisi voinut leipoa piirakkaa myöhemminkin tai huomenna?
Harmi, ettei miehesi ymmärrä, että lapset tarvitsevat läsnäolevan isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA ei isä voi levätä lapsista. Sitä mieltä minä olen! Kyllä sen verran voi väsynyt isäkin kai uhrata, muutaman minuutin lapsilleen...?
Ei äitikään (tai kumpi nyt on kotona lasten kanssa) voi niin vain halutessaan ja kun sattuu väsyttämään, unohtaa lapset ja mennä sohvalle makaamaan.
Ap:n kanssa olen kyllä samaa mieltä.
Koettakaa kuitenkin keskustella rakentavasti ilman syyttelyä, ja silloin kun molemmat ovat suht virkeinä..
Itse ajattelen asiaa myöskin lasten kannalta. Ei ole mun mielestä liikaa vaadittua, että isä olisi töistä tullessaan hetken 100 % läsnä lasten kanssa ja lepäisi sen jälkeen. Ylipäätään mies ei juuri koskaan ole oikeasti läsnä. Vaikka on kotona, tekee koko ajan kaikkea muuta kuin on lasten kanssa. En mäkään jaksa lasten kanssa aina leikkiä, lukea tai pelata, mutta olen koko ajan silti LÄSNÄ, vaikka tekisin ruokaa tms. Vastaan heidän kyselyihin, juttelen, ihastelen heidän leikkejää yms. Harmittaa, kun mies ei pysty tai ilmeisesti edes halua toimia samoin. Ja edelleen korostan, että tottakai mies saa tehdä kotona myös omia juttuja ja käydä kodin ulkopuolella harrastuksissa yms. mutta on mun mielestä aika syvältä, jos esim. vapaapäivänä, kun 4-v lapsi on 12 h hereillä, mies viettää lapsen kanssa tunnin ulkona (jossa ollaan myös minä ja nuorempi lapsi) ja klo 20 mennessä se on ainoa asia, mitä on lasten kanssa tehnyt. Sitten kun pyydän, että voisitko lukea lapsille jonkun kirjan, niin mies saa kamalan raivarin. Tälläistä tapahtuu usein vapaapäivinä. Mun mielestä lasten elämässä pitää olla läsnä ja tälläisten leikki-ikäisten lasten kanssa pitäisi edes joskus leikkiä, myös isin.
Ja siitä leipomisesta. Vieraat tulevat aamupäivällä, enkä aamulla ehdi leipoa mitään. Yleensä teen tollaiset jutut illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta tänään kun olin ollut sen 12 h putkeen heidän kanssaan (yksin), ajattelin, että mies voisi olla edes hetken heidän kanssaan ennen lasten nukkumaan menoa ja hoitaa samalla puuron keittämisen sekä lasten iltapalan, jolloin mä voisin leipoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ymmärrän erittäin hyvin, ettei isä heti töiden jälkeen jaksa olla pirteänä leikkimässä lastensa kanssa ja hulluna vääntämässä kotihommia, kun muija paistaa jotain piirakkaansa seuraavan päivän vieraille. Anteeksi vain, ap.
Miehesi on varmaan tosi väsynyt töistä. Kysy mikä hänellä on ja miksi on niin hapan, eikä enää leiki lasten kanssa? Ei sitä vaan aina jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haki lapset (samanikäiset kuin ap:lla) päiväkodista ja istui tietokoneelle. Tässä sitten nökötti suurimman osan iltaa. Koneemme on asunnon " lisäsiivessä" , kaukana muusta asunnosta, joten täällä hän sai olla kuin herran kukkarossa. Söi ruokansakin koneen äärellä. Kasin aikaan kysyin, että haluaisiko hän kylvettää lapset, että voisin järjestää lastenhuoneen ja muut paikat nukkumakuntoon. Vastaus: " Kylvetä sä vaan ja jätä loput hommat mulle."
Kun lapset söivät iltapuuroa kylvyn jälkeen, isä oli edelleen koneella. Järjestin lastenhuonetta samalla. Mies siihen sitten " heräsi" ja alkoi imuroida. Ihan kiva, että jotain tekee, mutta kun ei tehnyt mitään lasten kanssa! Ja tuo imurointikin oli mielestäni ihan turhaa. Sanoin, että toivoisin hänen auttavan minua muissa hommissa. Ei vastausta.
Siinä on itseasiassa se toinen hassu juttu meidän huushollissa. Mies ei oikeasti tajua, mitkä ovat tärkeitä asioita kodinhoidonkaan kannalta. Minulle olisi ollut apua siitä, että mies olisi tiskannut, ripustanut pyykit tai raivannut kylpyhuoneen kylvyn jäljiltä (tyhjentänyt siis ammeen ja huuhdellut sen ja kylpylelut sekä kuivannut lattian) sen sijaan, että alkoi imuroida eilen imuroitua asuntoa. Nämä ovat niitä pakollisia jokailtaisia juttuja, joita ei voi jättää tekemättä, joten minä teen ne sitten yksin. Mutta minkäs teet, kun miehen pitää saada aina tehdä sitä, mitä itse haluaa. Ei sitä, mitä minä toivoisin hänen tekevän.
Muilla kokemusta tällaisesta? Eli mies kyllä tekee kotihommia, mutta vain niitä, mitä itse haluaa ja milloin itse haluaa. Ja jos vaimo tähän puuttuu, niin on nipo...
varsinkin, jos on ollut pitkä päivä. Yleensä haen lapset tarhasta ja kun puolen tunnin kävelyn (matka 500 m...) jälkeen päästään kotiin, haen peiton ja lysähdän sohvalle. Lapset saavat leikkiä omiaan ja kun olen röhnöttänyt ehkä puolisen tuntia, alan suunnitella ruokaa.
Joten sikäli ymmärrän miehesi väsymystä. Mutta huomaa kyllä, että miehesi ei ole tainnut paljon vanhempain- tai hoitovapaita pidellä, kun sillä ei ole mitään käsitystä lastenhoidon rankkuudesta.
Siis jos mies ei tee kotitöitä mieliksi teille tai kuten arvon Ladyt haluaa, niin siitä on oikeus olla näreissään? Miehet ovat erilaisia kuin me naiset. Miksi odotatte miehiltä niin kamalasti, että osallistuvat kaikkeen? Miksi mies ei saisi olla joskus väsynyt vaan ja levätä? Sitten olette niin marttyyria kun hoidatte kotona lapsenne, jos ette itse saa oman päänne mukaan mitä milloinkin haluatte?
kanssa juttelemisen ja peuhaamisen pitäisi olla sitä rentouttavaa ja virkistävää toimintaa raskaan työpäivän jälkeen! Mulla just 2- ja 4-vuotiaat lapset, käyn töissä ja ihana hetki päivässä on tulla kotiin, halata lapsia ja höpötellä päivän kuulumiset.
tarve joskus olla vain väsynyt ja levätä. Eikä pelkästään lasten ollessa nukkumassa.
Vierailija:
kanssa juttelemisen ja peuhaamisen pitäisi olla sitä rentouttavaa ja virkistävää toimintaa raskaan työpäivän jälkeen! Mulla just 2- ja 4-vuotiaat lapset, käyn töissä ja ihana hetki päivässä on tulla kotiin, halata lapsia ja höpötellä päivän kuulumiset.
Mutta kai kaikilla on päiviä, jolloin vaan jaksaa jotenkin huonommin? Sitäpaitsi sehän riippuu täysin työstäkin, onko henkisesti tai fyysisesti miten raskasta ja millainen päivä on ollut. Ymmärrätkös sinä miehesi työtä ja sen raskautta, ap?
Keskusteltiin äsken aiheesta miehen kanssa, mutta aika eri linjoilla ollaan. Miehen mielestä ei nimittäin ole tärkeää, että hän olisi hetken aikaa läsnä lasten kanssa töistä tullessaan ja menisi sitten vasta lepäämään. Hänen mielestään voisi hyvin tehdä niin, että hän olisi lasten kanssa vasta ruoan jälkeen. Eli kun isi tulis töistä kotiin, niin 4-v odottaisi sitten 1-1,5 tuntia, että pääsee isin kanssa juttelemaan, leikkimään yms. Musta vähän liikaa vaadittu 4-vuotiaalta. Yritin saada miehen päähän mahtumaan, ettei läsnäolo tarkoita pelkästään leikkimistä, lukemista yms. vaan sitä, että kuuntelee, mitä lapset kertovat, vastaa heille, kyselee heiltä jne. Tai vaikka rapsuttelee korvan takaa tms. Lopulta mies lupasi yrittää, että antaisi töistä tultuaan vaikka vartin verran huomiota lapsille ja menisi vasta sen jälkeen lepäämään.
Miehen isäsuhteesta vielä 24:lle (ja mitä muita numeroita nyt olitkaan). Miehellä on ollut perinteinen 40-luvulla syntynyt isä, joka ei varmaan ole ollut mikään mega-osallistuva, mutta kuitenkin joskus leikkinyt lastensa kanssa. Ihan tavallinen isä siis varmaankin. Mieheni oli aiemmin tosi paljon osallistuvampi isä kuin nykyään. Olin tosi ylpeä hänestä, kun leikki ja touhuili lasten kanssa niin paljon. Nyt on ehkä jostain syksystä asti ollut tosi poissaoleva. Vaikka on kotona, ei ole läsnä. Varmaan johtuu väsymyksestä (nukkuu tosi lyhyet yöunet, kun menee myöhään nukkumaan eli osittain omaa tyhmyyttä) ja sitten on omien sanojensa mukaan kyllästynyt. Varmaan enemmän muhun kuin lapsiin, mutta ikävä kyllä sen huomaa myös käytöksessä lasten kanssa. Veikkailin, että mies ois myös hieman masentunut, mutta omien sanojensa mukaan ei kuulemma ole.
Ja vielä tosta kotiäitinä olemisen rankkuudesta. Mun mielestä kukaan toinen ihminen (ei edes toinen äiti) ei voi tietää, miten rankkaa jollain kotiäidillä voi olla. Eli joku nainen pitää " oikeaa" työtänsä rankempana kuin kotiäitinä olemista ja joku nainen taas päinvastoin. Riippuu aika paljon lasten luonteista ja " oikean" työn luonteesta myös. Itse en pidä omaa kotiäidin työtäni rankkana (vaikka välillä on tosi raskaita päiviä), mutta en myöskään halua tehdä sitä työtä 24 h/vrk! Ja koska olen koko päivän ollut lasten kanssa, olen mielelläni illalla hetken aikaa myös ilman heidän seuraa. Kotona se ei onnistu, koska mies ei pysty keskittymään lasten kanssa olemiseen ja itse joudun silloin koko ajan selvittämään riitoja tai hakemaan 2-vuotiasta kielletyistä paikoista pois tms. Mutta on mun kotiäidin homma aika paljon henkisesti raskaampaa kuin miehen fyysinen työ, joka ei ole henkisesti raskasta ollenkaan. Mutta ei näitä voi oikeasti verrata!